Minkä Jumala on luvannut, sen Hän kykenee myös toteuttamaan!

"mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle." Room. 4:20

"Mutta"; se sana osoittaa, että oli jotain, joka hyvinkin saattaisi saada  epäuskossa epäilemään; että oli jotain, joka tuntui aivan mahdottomalta.  "Vaan"; siitä huolimatta kyseinen henkilö "vahvistui uskossa", ja antoi "kunnian Jumalalle." Antoi siis hallintavallan, ja luottamuksensa sille, jolle ne kuuluvat; jolla on kaikki valta. Jakeessa puhuttiin Aabrahamista. Mutta samalla tavoin mahdottomuuksien edessä oli vaikkapa Nooa: kuivalle maalle piti rakentaa suunnaton alus, koska tulisi vedenpaisumus; suunnaton tulva, joka tulisi peittämään alleen aivan kaiken maan päällä. Mutta Jumalan lupausta ei hänkään epäuskossa epäillyt, vaan ryhtyi toimiin Jumalan  ohjeiden mukaan.

 

Tuosta ylinnä olevasta jakeesta kirjoitti Martti Simojoki tähän nykyiseen aikaankin hyvin sopivasti Päivän Sana -kirjassaan mm. näin: "Usko ei merkitse sitä, että ummistettaisiin silmät elämän ankaruudelle... että tähän aikaan kuuluvat, ahdistusta ja kärsimystä tuottavat tosiasiat jotenkin sivuutettaisiin vähäarvoisina,  merkityksettöminä asioina". Ja Simojoki jatkaa: "Aabraham katsoi tosiasioita suoraan silmiin, mutta samalla hän piti kiinni Jumalan lupauksista..." Vaikka mahdottomalta näytti. "Elämä on otettava sellaisena, kuin se  on. Mutta Jumalan lupauksista on pidettävä kiinni, näytti miltä näytti..."  Päivän Sana/Martti Simojoki/1985/ Kirjapaja

Ja nimenomaan Jumalan lupauksista. Omat "lupauksemme" ja päätöksemme ovatkin sitten ihan eri juttu. Nekin on jätettävä Jumalan päätösvallan ja viisauden alle.

Mikään ei ollut enää samoin

"Niin arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, Araratin vuorille." 1 Moos. 8:4

Mikään ei ollut heidän silmissään enää  samoin. Ensin oltiin odotettu hartaasti, että saataisiin jälleen tuntea kuivaa maata jalkojen alla. Kaivattiin tuntea myös auringon lämpö ja valo, ja kasvoilla raikkaat, lempeät tuulet. Kaivattiin ruohon vihreyttä, puiden ja kukkien näkemistä. Sitä, että  saataisiin käyskennellä ulkona, nuuhkia ilmaa.

Kun arkista jälleen päästiin ulos, millainen se näky oli? Mahtoivatko toteutua ne haavekuvat, joita oltiin arkin pimeydessä haaveiltu? Kenties ei ihan niin. Olihan kaikki nyt toisin. Maailma ei ollut enää lainkaan sama. Oliko siinä mitään heille tuttua enää? Olivathan vesimassat varmasti vyöryttäneet kaiken mullinmallin ja arkkikin ties missä. Sen vuoriston nimen me kyllä tiedämme, koska se raamatussa mainitaan, jolle arkki pysähtyi: Araratin vuoristo. Mutta oliko tuo vuoristo tuttu Nooalle perheineen jo aiemmin vai tuliko se tutuksi heille vasta silloin, kun he arkista astuivat maalle? Nimettiinkö se vuoristo milloin?

Poissa olivat tutut ihmiset. Heidän näkemistään ei voitu enää haaveilla, sillä se tiedettiin varmasti, että ketään ei enää ollut. Olihan Jumala tehnyt asian hyvin selväksi. Koko maailma oli nyt heidän. He olivat pelastuneet ja se oli suuri ihme ja kiitoksen aihe. Mutta elämä, kaikki uuteen olotilaan totuttelu, oliko se kenties järkytyskin, että siihen sopeutuminen vei aikaa?


---

Nämä olivat mietteitäni kuvitellessan heidän uutta alkuaan. Voi olla, että Nooa sanoisi minulle, ettei se noin mennyt...

Kun kaari näkyy pilvissä

 "Ja Jumala sanoi: "Tämä on sen liiton merkki, jonka minä ikuisiksi ajoiksi teen itseni ja teidän ja kaikkien elävien olentojen välillä, jotka teidän luonanne ovat: minä panen kaareni pilviin, ja se on oleva liiton merkkinä minun ja maan välillä. 

Ja kun minä kokoan pilviä maan päälle ja kaari näkyy pilvissä, muistan minä liittoni, joka on minun ja teidän ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, eikä vesi enää paisu tulvaksi hävittämään kaikkea lihaa. Niin kaari on oleva pilvissä, ja minä katselen sitä muistaakseni iankaikkista liittoa Jumalan ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, joka maan päällä on." 1 Moos. 9:12-16

---

Minua ihastuttaa suuresti ajatus, että kun katselen kaarta taivaalla, Jumalakin katselee sitä!

Ja Jumala sulki arkin oven

Olen tämän viikon muistellut viime sunnuntain saarnan aihetta: Jumalan suunnitelmaa pelastaa ihminen koko maata odottavalta tuholta. Siitä muisteltuna ja ajateltuna tämä teksti. Kerran maa tuhottiin vedenpaisumuksella. Silloin pelastui Nooa perhekuntineen; arkissa, jonka hän oli tehnyt Jumalan ohjeiden mukaan.

Suunnitelma oli Jumalan ja sen mukaan Nooa toimi, vaikka se varmasti tuntui hullulta hänen aikalaisistaan. Rakennustyö kesti kauan, noin 100 vuotta, eikä mitään tulvaa ollut näköpiirissäkään. Kunnes eräänä päivänä alkoi sataa...

Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala sanoi, ettei kaikkea maata enää vedenpaisumuksella tuhota. Sen sijaan tulelle tämä maa on talletettu **(2. Piet. 3:7). Jumalan suunnitelma on kuitenkin olemassa nytkin. Juuri sentähden Jumalan Poika tuli tänne... "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu..."  (Mark 16:16). Mihin uskoo?  Siihen, että Jumalan Poika tuli ihmiseksi tänne - ja kuoli - meidän tähtemme. Hän kantoi meidän syntimme* ristille. Jumala suunnitteli pelastuksen jokaista varten; sinua ja minua varten.

Välillä kuulee kuinka ihmiset kiusaantuu siitä, että uskovaiset heitä häiritsee puheillaan. Iankaikkisuudessa samat ihmiset kysyisivät, miksi ette kertoneet? Miksi ette varoittaneet? Jumala on antanut uskoville tehtävän kertoa pelastuksesta ja varoittaa tulevasta tuhosta. "...mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark. 16:16). Kuulostaa kovalta kenties, mutta jokaista varten on pelastus suunnitteltu:  "Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet... Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen*** vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille vanhurskauttamiseksi. " (Room 5:12,18).

Aikanaan Nooa totteli - ja pelastui. Jumalan pelastussuunnitelma on tarkoitettu jokaista varten! Jumala toteuttaa suunnitelmansa nytkin - vaikka maailma nauraa...

"Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima." 1 Kor. 1:18

 "Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta." 1 Tess. 5:9

---

*Synti ei ole vain joku teko. Se on vihollisuus Jumalaa vastaan ja se on meissä jokaisessa. Ei ole yhtäkään niin hyvää ihmistä, että sen perusteella Jumala kelpuuttaisi. Syntiinlankeemuksessa Aadamin  ja Eevan tekemiset jättivät meille kaikille ikävän perinnön, jonka me kaikki saimme: synnin tähden kuolema. Jumala valmisti paremman: Jeesuksen tekemisten kautta elämä. Roomalaiskirje luku 5.

**"Ja ennenkaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja  sanovat, 'Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.' 
Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen.
Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.
Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että 'yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä.'  Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä  viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen. 
Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat."  2 Piet. 3:3-10

*** Ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika, Jeesus