"Sinä mieletön"... Entä jos tänä "yönä", päivänä tai vuonna...

Entä jos minä mieletön? Ennen ylösnousua mieleen tuli näitä ajatuksia, että jos Jumala sanoisikin itselle siihen tapaan, kuin Raamatussa sille yhdelle miehelle,  joka oli koonnut kaikkea ja kaipasi vain varastoa lisää, että voisi nauttia kaikesta kokoamastaan.

Entä jos minä, joka olen haaskannut elämääni monenlaiseen turhaan, tavaran keruuseen ja unohtanut tärkeimmän, Jumalan tahdon kysymisen, kuuntelemisen, tekemisen? 

Mihin sitten joutuu kaikki se, mihin turhaan olen elämäni aikaa kuluttanut...?!

Taivaallinen Isä, anna minulle anteeksi, että en ole ollut sinun taivaallisten lahjojesi hyvä taloudenhoitaja, enkä työmaittesi hyvä työntekijä. Armahda minua, anna anteeksi! En voi edes väittää jatkossa paremmin kykeneväni... Sinun armosi ja Jeesuksen Golgatalla suorittama sovituksen  teko on ainoa toivoni. Ota minutkin sen takia kerran luoksesi Taivaan kotiin! Milloin se hetki sitten onkin!

"Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?' 

Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä." Luuk. 20:20-21 

--

Ja mielessä alkoi soida Kari Tapion laulamana laulun sanoja, joita eilen kuuntelin: 

"...kuiskeen vain nyt kuulen, mua saa muistuttaa. Sun nimes kuulen, kuin viestin jostain kauempaa..."

Tuo laulu ei siis ole varsinaisesti hengelliseksi lauluksi kirjoitettu. Ja sen vuoksi haluan vielä muistuttaa, että Jumalaa kutsuva ei huuda pelkkään tuuleen. Jumala on kuuleva ja näkevä Jumala. Jumala joka tekee...

Elämä - sana joka sisältää niin paljon kaikkea, ettei käsityskykymme riitä

"... jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta."  Matt. 4:4 KR-92 

Ihminen etsii monesti sanoja, kun ei tiedä mitä sanoja käyttäisi. Niinkuin minä tuossa otsikossa. Mutta kun aloin tätä kirjoittaa, oli se lähtöisin tuosta jakeesta. Se taas lähtöisin Jeesuksen puheesta. Ja tätä kirjoittelua sävyttää se, mitä eilen tapahtui.*

Vihossani oli viimeinen sivu. Siihen olin  ylimmäksi osan jo kirjoittanut jonain lähipäivinä, mutta jättänyt päivän merkkaamatta. Ja kun en ole vielä ottanut uutta vihkoa käyttöön, kirjoitin vielä tänään siihen jatkoksi. Ja siihen se tämänpäiväinen sopikin. Elämästä kummassakin.

Jeesus tuossa sanassaan siis puhui elämästä: "Mutta Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta." Matt. 4:4 KR-92

*Ehkä tuo sana "elämä"  puhuttelee minua erityisesti nyt, kun eilen oli se 4 ihmisen hengen vienyt onnettomuus. Kolme nuorta aikuista "parikymppisiä" ja yksi "pieni ihminen", niinkuin joku poliisi lapsesta sanoi. Samasta autosta kaikki, myös hän, joka loukkaantuneena vietiin sairaalaan. Kirjoitin asiasta eilen toiseen blogiini. Ajoimme samaa tietä itse jonkin verran aiemmin. Sitä en edes muistanut eilen toisen blogini jutussa miettiä, että kirjoitin siinä autossa menomatkalla sen tämän blogin eilisen, lyhyen tekstin. Kello näkyi olleen jutun valmiiksi saadessani 9.58.  Runsaan tunnin päästä siitä, oli se onnettomuus sillä tiellä. Kenties lähellä sitä paikkaa jossa rupesin auton ikkunoista muutakin katselemaan kuin kännykän ruutua.

Eikö kaikessa ihmisen pelossa olekin...

Eikö kaikki ihmisen pelot olekin lopulta kotoisin samasta kuolemanpelon lähteestä? Jos ei suoranaisesti, niin sen savuja ainakin vahvasti haistelemme. Kunpa muistaisimmekin yhtä vahvasti Elämän olemassaolon, ja sen vaikutuksen elämässämme, kuin nyt kulutamme energiaa, voimavaroja, siihen toiseen, joka pelkästään syö eikä tuo. Toinen taas antaisi sitä elämänvoimaa Elämästä itsestään: Jeesuksesta.

"ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia." Hebr. 2:15  (v. -38)

 
"Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen," Hebr. 2:14 (v. -38)

Toisin sanoen, uudemman Raamatunkäännöksen mukaan, ja jakeet oikeassa järjestyksessä:

"Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hän tulikin ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina." Hebr. 2:14-15 KR-92

---

Täytyy todeta vielä se, että omiin ajatuksiinihan minä taas tämänkin kirjoitin... Pelokas ihminen monella tapaa. Mutta tällaisenakin Jumalalle rakkaita saadaan olla❤️

Millainen herätys, korvien ja silmien avaaminen se onkaan!☀️🌅

Yleensä herään itse, mutta tänä aamuna minut herätettiin, koska en ollut herännyt ilman herätystä kuten yleensä, enkä edes kuullut tavallisen herätyskelloni ääntä. Niinpä sitten heräämiseni oli hyvin äkkinäinen. Jäin miettimään ylösnoustuani tätä heräämisasiaa;  että kun aikanaan "kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen" ja heidät/meidät herätetään ylösnousuun, millainen hetki se mahtaakaan olla, havahtua siihen? Olemme olleet täydellisessä pimeässä; kuoleman unessa, ja sitten korvamme kuulevat yht'äkkiä sen äänen: Herätkää! Tuntuuko se ihanalta herätykseltä, ihanaan aamuun ja valoon...🌅

Emme niin tarkkaan tiedä kaikkea siitä, mutta kuitenkin sen, että kaikki kuolleet nousevat ylös...

Jeesus sanoi kerran näin: "Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä." Joh. 5:28 

Kun minulla omassa arjessani voi olla kolmenlaisia ylösnousuja: herään ilman herätystä, kello herättää minut, tai joku herättää minut, on taivaalliseen aamuunkin erilaisia ylösnousun aikoja. On "ensimmäinen ylösnousemus", jolloin "Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin", ja ne, jotka Jeesuksen tullessa omiaan noutamaan ovat elossa täällä maan päällä: "sitten meidät, jotka olemme elossa, temmataan heidän kanssaan yhdessä Kristusta vastaan yläilmoihin". Sitten myöhemmin on ryhmä,  jotka eivät olleet aiemmin heränneet. 

1. Tessalonikalaiskirje 4:13-18. (v. -38 käännös)

"Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa..." Ilm. 20:6 

Ilmestyskirja 20:5-6

"Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa..." Ilm. 20:6 

Erään laulun* sanoin: "...armosta vain juhlavaattehissain, saan kiiruhtaa paikalleni..." * Hengellisessä laulukirjassa nro 605: "Sain hääjuhlaan kutsun mä taivaallisen". Laulun tekijät ovat: Fredrik A. Bloom ja John A. Hultman.

Se armo on tarjolla ihan jokaiselle, joka sen vain tahtoo saada! Sinulle myös♥️ Sano Jeesukselle: Minä tahdon! Anna syntini anteeksi! Kuolithan minunkin puolestani✝️ 

Armon auringon valo loistakoon sinulle ☀️

Murheet muuttuvat Jumalan käsissä joksikin aivan muuksi!

Katso, onneksi muuttui minulle kaikki se, mikä oli katkeraa.*

Jos näkisimme asioita Jumalan silmin, voisimme sanoa jo nyt noin. Mutta vielä kerran voimme, sillä me näemme sen, kuten Jumala näkee** kerran taivaassa. - Onneksipa muuttui sekin katkera murhe, josta ei ikinä mitään muuta olisi maan päällä itse voinut ajatella, eikä nähdä. Silloin viimeistään ylistämme Jumalaa hänen suuresta viisaudestaan ja rakkaudestaan. Mikään ei silloin enää ole estävä meitä riemuin ylistämästä.

** taivaallisesta näkökulmasta

---

*Minulle tuli tuollainen aamulla mieleen. En löytänyt jakeita aivan tuossa muodossa, mutta nämä kyllä:

"Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe; sillä sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa." Jes. 38:17  

"Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini." Jes. 38:17 KR-92

Minulla oli näköjään mielessä molemmista jotakin.

---

Tähän voisikin, varsinkin jakeiden loppuosaan, sopia kuvitukseksi taannoin unikuvasta tekemäni piirros.

Kuoleman valta on murrettu!

Psalmissa 103 on jae, joissa sanotaan: "joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella," Ps. 103:4

Elämä tallessa!

"Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa..." Kol. 3:3

Kummallisia ajatuskuvioita: Kun oltiin pihalla isännän kanssa laittamassa kaikkea piharoinaa pois, oli siellä sellaistakin, lapsuuteni aikaista, jonka oikeastaan olisin halunnut tallettaa, mutta järkevästi ajatellen ne (ehkä) tulee poistetuksi. Mutta sellaiset mietteet saa seurakseen myös ahdistavia jatkoajatuksia: joutuuko antamaan elämänsäkin pian pois, kun tavaratkin joutaa pois? Näitä mietteitä on tuonut sekin, kun muistaa kuinka monta vuotta omat vanhemmat ehti olla naimisissa. Isännän vanhemmat olivat saman vuosimäärän. Ja meilläkin lyhyt aika siihen vuosimäärään. Kuinka tulee olemaan meidän laitamme? Sitä emme tiedä. Mutta koska minulla on aina omat pelotkin matkassa, ne voi myös tehdä moisia mietteitä. Mutta onpa miten hyvänsä, valmis olisi jokatapauksessa aina oltava, koska eihän kukaan lähtöpäiväänsä tiedä. 

Mutta tosiaan, kun sitä mietin, että joutuuko sen oman elämänsäkin pois laittamaan, tuli mieleen tuo: "...teidän elämänne on kätkettynä..." Tallessa siis jokatapauksessa on!

---

Muutama sana kuvasta. Varastojakin käytiin läpi joku päivä sitten. Löytyi nuokin,  isännän nuorena tekemät lasimaalaukset, rikkoontuneet. Mutta päätettiin silti tallettaa ne, ovat niin kauniit.

Kun kuolema eikä elämä ei voi meitä erottaa Kristuksen rakkaudesta

"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä... eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room. 8:38-39 (Koko luku on rohkaiseva!)

Meissä voi olla monia, jotka pelkäämme niin elämää, ja varsinkin kuolemaa. Vaikka sanomme kristittyinä, Jeesuksen omina, ettei kuolemaa tarvitse pelätä, voi se pelko silti vaivata meitä. Usein tosin saatamme ajatella kuolemaa jonain kaukaisena asiana, silloin se ei ehkä niin  vaivaa. Mutta jos asia syystä tai toisesta tuntuu olevan jotenkin lähempänä, saatamme ruveta miettimään, olemmeko sittenkään valmiita. Minua puhutteli jokin aamu sitten tuo, ettei mikään voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, ei edes kuolema. Meille on voinut tulla sellaisia ajatuksia, että vaikka olemme täällä ajassa tahtoneet Herran kanssa kulkea; jos kuitenkin meidät havaitaan hylättäviksi itsemme tähden. Emmehän ole osannet, jaksaneet, pystyneet, halunneet, ym., olemaan kaikessa oikein. Ja pelkäämme sen vuoksi, että kuolema voisikin erottaa meidät Jumalasta.  Mutta miten se voisi, jos kerran olemme (Gal. 3:27) Kristuksen päällemme pukeneet?  Sekö Jeesuksen antama vanhurskauden puku ei riittäisikään? Eri asia on, jos vaate vallan puuttuu.

Luin tänä aamuna Jeesuksen vertausta Kuninkaan Pojan häistä. Ensiksi kutsutut eivät kutsusta olleet kiinnostuneita. Ei sittenkään, vaikka toisenkin kerran pyydettiin tulemaan valmiisiin pitoihin. Mutta sitten Kuningas käski mennä tien risteyksiin ja  kutsua kaikkia keitä vain tavattaisiin. Sinne kutsuttiin, oli kutsuttu sitten hyvä, tai paha. Ja häähuone tuli täyteen. Mutta sitten oli merkillinen kohtaus. Kuningas tuli katsomaan häävieraita; yhdellä ei ollut hääpukua yllä ja hänet toimitettiin sieltä ulos. Se tuntuu hurjalta. Ensin kutsutaan ja sitten heitetäänkin ulos, vaikka on kutsusta tullut. Mitä se semmoinen on... Miten teitten varsilta kootut muukalaiset olisivat yht'äkkiä häävaatteet päällensä jostakin tempaisseet? En ole mikään Raamatunselittäjä, mutta olisiko tuossa niin, että kaikille häihin tulleille oli Kuninkaan puolelta annettu juhlavaate. Eihän Kuninkaan Pojan häissä ryysyissä voinut olla, sehän olisi pilannut juhlan. Mutta kun Kuningas antoi sen puvun, niin juhlat voivat alkaa, kaikkihan oli ollut valmiina jo jonkin aikaa. Mutta se Kuninkaan antama puku piti kyllä olla yllä... (Matt. 22:1-14)

"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista." Room. 8:1-2

Huomioni kiinnittyi myös tuohon kohtaan, jossa palvelijat lähetettiin sinne teitten risteyksiin kutsumaan väkeä... Mitenkähän mahtoivat sitä tehdä? Innostuneena siitä, että saadaan kutsuja jaella ja innokkaana saamaan paljon väkeä häihin? Vai "etenkehtasesti", että "kuin mää ny tämmöistä teen..." Tässä oli miettimistä itsellekin...

Näihin mietteisiin, hyvää lauantaita ja koko viikonloppua sinulle:)

Katoava pukeutuu katoamattomuuteen!

"Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä. eikä häntä enää ole, eikä hänen asuisijansa häntä enää tunne. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille." Ps 103:15-17

"Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu." 1 Kor. 15:54

"Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy; vaan sen lehvä on vihanta, eikä poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä." Jer. 17:7-8

Siunattua päivää sinulle!

---

Katselin tänä aamuna erästä vanhaa asuinpaikka tien vieressä ohi ajaessamme, ja mieleeni tuli tuo: "Kun tuuli käy hänen ylitsensä, eikä häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne."  Ennenpitkää eivät meidänkään asuinsijamme meitä tunne, sillä mehän olemme vain käymässä täällä.  

"Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme  Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi." Fil. 3:20

Nähdä Hänet!

"Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan. Hänet minä olen näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet - eikä enää vieraana..." Job 19:25-27

"Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on." 1 Joh. 3:2

"Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella." Ps 17:15


----


Eräänä aamuna muistelin yhtä runoa kirjassa, josta jo nuorena pidin kovasti. Kirja on nimeltään Toivo on luottamusta. Aikoinaan luin sitä kirjastosta lainattuna. Nykyään minulla on kirja itselläni, sillä löysin sellaisen joskus kirpparilta.

Muistelemani runonpätkä kertoo juuri sitä valosta, jonka kerran saamme nähdä: "...olen äkkiä näkevä hänet vierelläni ... säteilevän valon ympäröimänä."  Josephine Hirsch/Toivo on luottamusta. Tuon muistaminen sai minut etsimään Raamatusta kohtia, jossa samasta asiasta puhutaan.

Toivo on luottamusta -kirja: Runot Josephine Hirsch. Reinhard Meyer. Suomalaiset sanat Anna-Maija Raittila. Kirjaneliö. Painettu 1989. Tämä kirja löytyy ainakin täältä: Finlandia Kirja. Siellä näkyi olevan saman kirjoittajan toinenkin kirja saatavilla.

Pimeys ja suuri valkeus

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus." Jes. 9:1

"Oli kolmas hetki, kun he hänet ristiinnaulitsivat..." Mark. 15:25

"Ja kuudennella hetkellä tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä  kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. 

Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: ""Eeli, Eeli, lama sabaktani?"

 Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"

 Mark. 15:33-34

Se oli hetki ennen suuren valkeuden tuloa.

Siinä hetkessä oli paljon enemmän, kuin kirjoitettiin

"...Niin tämä avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin, hän nousi istumaan.

Ja Pietari ojensi hänelle kätensä ja nosti hänet seisomaan..."
Apt. 9:40-41

Mielestäni noiden kahden jakeen väliin sopinee ajatustauko, koska se hetki sisältää paljon.  Dorkas, tai Tabita, kuten Pietari häntä kutsui, nousi tavallista sikeämmästä "unesta". Se oli kuoleman unta.

Pietari oli tullut pyydettäessä tätä tapausta varten toiselta paikkakunnalta. Kun hän saapui paikalle, olivat siellä Dorkaksen ystävät heti känen "kimpussaan" esittelemässä tuolta ystävältään saamiaan lahjoja ja käsitöitä. Mutta Pietari halusi olla yksin. Kukaties häntä vähän hermostuttikin. Hän toimitti kaikki ulos siitä yläkerran huoneesta, jossa kuollut oli,  hautausta varten valmisteltuna. Pietarilla lienee ollut kiirekin tänne tullessaan, sillä ei hautausta  voinut kauaa odotella.

Mutta nyt Pietari on yksin kuolleen kanssa. Tai ei aivan yksin. Sillä tiesihän hän Herransa olevan hänen kanssaan.  Hän käy rukoilemaan. Sen sanoja ei meille ole kerrottu, mutta sitten hän sanoo: "Tabita, nouse ylös!". Onko hetken hiljaista? Emme tiedä, mutta Tabitan silmät alkavat liikkua ja hän avaa ne. Pietari näkee, että hänen rukouksensa on kuultu...

Mutta Tabita... Mitä hän ajattelee? Mitä sanoo? Hänen aukenevat silmänsä tavoittavat jonkun tuntemattoman vuoteen viereltä. Ehkä hän miettii, missä hän on? Kenties huone onkin tuttu, mutta kuka on tuo vieras mies tuossa? Mitä minulle tapahtui? Missä olen? Enkö ollut kuollut... mutta kuulin äänen, joka käski minun nousta...?

Ja nyt Pietarin käsi tarttuu Tabitan käteen ja nostaa tämän ylös, seisomaan. Tämä on ihme! Iloinen ihme! Ja he muistavat tämän hetken varmasti aina. Mutta nyt Pietari menee ovelle ja päästää sisään ystävättäret ja kaikki, jotka odottivat oven takana... Voi sitä riemun, ihmetyksen ja ilon kyyneleiden, naurun ja halausten määrää!

Emme me sitä osaa edes kuvitella, vaikka tässä  vähän yrittelin.

Puolusta minua...

En osaa oikein sanoa, mistä tuli aamuvarhaisella mieleeni tapaus lapsuudesta. Lienenkö ajatellut sitä, kun usein tunnen turvattomuuden tunteita. Mutta se lapsuuden tapaus oli tällainen: Olin äidin kanssa neuvolassa. Minulle oli määrä antaa rokotus. Pelkäsin sitä kovasti. Itkin ja odotin, että äiti "puolustaisi" minua siinä asiassa. Rokotus minulle kuitenkin annettiin. Olin vihainen äidille, kun hän ei mielestäni puolustanut minua... Mutta enpä mitään käsittänyt siitä, että siten minua puolustettiin jotain isompaa vastaan, kuin se rokotus. Ehkäpä Jumala, Isämme, toimii kanssamme joskus samoin.

Kun sitten noiden mietteiden jälkeen otin kahvikupillisen ja hartauskirjan eteeni, ällistyin hieman, sillä hartauskirjassa oli tämä jae:

"...Herra, minulla ahdistus, puolusta minua." Jes. 38:14

Kyseessaä oli tapaus, kun Hiskia oli sairastunut vakavasti, jopa kuolettavasti. Mutta hän rukoili Herraa ja Herra armahti häntä antamalla 15 vuotta lisäaikaa.

"Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa." Job 16:19

"Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumala pyhässä asunnossansa" Ps. 68:6

"Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on  vanhurskas." 1. Joh. 2:1

Meillä on Puolustaja aina valmiina, valppaana ja täydessä toiminnassa. Vaikka usein emme sitä käsitä. Ei Hän jätä meitä yksin, ei omaan varaamme.

"En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne." Joh. 14:18

Olet siunattu ja turvattu!

Olet puolustettu!

Ennenkuin siitä mitään tiedettiin... Jeesus tiesi.

Tässä alussa on sama jae, kuin edellisessäkin tekstissä, mutta erilaista on jatkona.

"Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?" Joh. 11:40  (Jeesus sanoi näin Martalle haudalla)

Mutta mitä Jeesus olikaan sanonut tästä asiasta ennen sinne tuloaan, Martan tietämättä:
"...Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi." Joh. 11:4 "Ja Jeesus rakasti Marttaa..." Joh. 11:5.

Jeesus tiesi mitä aikoi tehdä ja mitä inhimilliseltä kannalta tulisi tapahtumaan: Lasaruksen sairaus pahenisi ja hän kuolisi; ja mitä ikäviä tunteita se kaikki herättäisi. Mutta:

  "Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta." 

Joh. 11:5.

Jeesus tuli ja kutsui Lasaruksen haudasta ulos. Mutta vaikka hän olisi jäänyt sinne, silloinkin olisi tuo sana, että Jeesus rakasti heitä, pitänyt paikkansa: "Sillä minä olen varma siitä, ettei  kuolema, eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys,  eikä mikään muu luotu  voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room. 8:38-39.

Kun milloin meistäkin tuntuu, että Jeesus viipyy eikä meistä ja asioistamme välitä, tietää Hän kyllä sen kaiken ja Hänellä on suunnitelma, josta koituu kunniaa Jumalalle, vaikkakaan ei meille. Me saamme vielä iloita. "... Autuiaita te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa!" Luuk. 6:21

Kuollut on kuollut ja kuopattu. Uusi on ihan täysin uutta!

"Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä."  1 Joh. 3:5

Tuo on lohdullinen jae. Tuossa Johanneksen kirjeen luvussa 3 on sellaisiakin jakeita, jotka voivat saada aikaan ahdistavan olon, kun toteaa ettei itse "täytä mittaa". Tänä aamuna luin niitä taas ja alamittaisuuteni tunsin niiden edessä. Mutta luinpa myös Kolossalaiskirjettä ja olin huomaavinani jotain, jota en ennen ollut huomioinut.

Johannes kirjoittaa, että "Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä..." mutta kuitenkin me huomaamme sitä joka päivä itsessämme! Miten tämä on selitettävissä? En tosiaan ole mikään raamatunselittäjä, mutta vastaus on kai jo oikeastaan saman jakeen loppuosassa: "...sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt."  1. Joh. 3:9

Kolossalaiskirje sanoo: "Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa"  Kol. 3:3. Siis kuolleet. Ei sillä kuolleella ole osaa sen uuden kanssa, josta seuraava jae sanoo: "kun Kristus, meidän elämämme,  ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa." Kol. 3:4

Sama kolossalaiskirje sanoo näinkin: (nämä on niitä samoja eilisiä jakeita): "Ja teidät, jotka olitte kuolleita rikoksiinne... teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin." Kol. 2:13-14

Niin siis raivattiin sille uudelle tila. Meidät on siirretty ihan uuteen asemaan; tehty perintökelpoisiksi ja siirretty toisen valtakunnan alaisiksi: "... on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä... ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan." Kol. 1:12-13

Sanoisin vielä, että Paavalikin  tuskastui siihen, että joutui kantamaan sitä kuollutta mukanaan: "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" Room. 7:24

---
Sanat jää aina jotenkin vajaaksi, eikä aina ehkä tavoita ihan sitä, mitä ajatteli.

Mutta kun siemen pannaan maahan, SE ei sieltä enää nouse. Se mikä  nousee, on IHAN UUTTA.

Voivatkohan nämä kuolleet luut tulla eläviksi?

Laakson pohjalla oli luita. Ne olivat rutikuivia.

Jumala kysyi Hesekieliltä: "Ihmislapsi, voivatkohan nämä luut tulla eläviksi?" 
Hesekiel vastasi:"Herra, Herra, sinä sen tiedät."

Mitä sitten tapahtui? Jumala käski Hesekielin ennustaa kuiville luille ja sanoa niille, että ne tulevat eläviksi jälleen.

"Minä ennustin, niinkuin minua oli käsketty. Ja kävi humahdus, kun minä ennustin; ja katso, kuului kolina, ja luut lähenivät toisiaan, luu luutansa. Minä näin, ja katso: niihin tulivat jänteet ja kasvoi liha, ja päälle vetäytyi niihin nahka; mutta henkeä niissä ei ollut. 
Niin hän sanoi minulle: "Ennusta hengestä, ennusta ihmislapsi, ja sano hengelle: Näin sanoo Herra, Herra: Tule, henki, neljästä tuulesta ja puhalla näihin surmattuihin, että ne tulisivat eläviksi."Minä ennustin, niinkuin hän oli minua käskenyt, ja niihin tuli henki, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloillensa: ylenmäärin suuri joukko."

Mekin voimme kokea olevamme kuivia luita, kuivia puita.Voimme sanoa, kuten nuo kuivat luut, joiden sanottiin olevan Israelin kansa: "Katso, he  sanovat: 'Meidän luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyttä, me olemme hukassa'. 

Mutta Jumala lupasi: "Katso, minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan. Ja siitä te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani haudoistanne. Ja minä annan teihin henkeni, niin että tulette eläviksi, ja sijoitan teidät omaan maahanne.

 Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra: minä olen puhunut, ja minä sen teen, sanoo Herra."

Raamattulainaukset: Hesekiel luku 37

Hylättyjen Jumala

Joskus voi tulla tunne hylkysakkina olemisesta, josta ei niin ole väliä. Jos on rikas ja maineikas, elämässä "onnistunut", sosiaalinen, jne., saa arvostusta ja "selkääntaputtelijoita".  Jumala on kuitenkin hylättyjen Jumala. Hän ei väheksy ketään, ei edes sitä, joka kaikkien mielestä on mitätön. Hänelle se, joka ihmisten mielestä on mitätön, on kallisarvoinen, kultaakin kalliimpi. Onhan Hän itse tuon ihmisen tehnyt. Joka itsensä mitättömäksi kokee, on silti kallis taideteos, jollaista ei ole toista. Jumala arvostaa meitä ainutlaatuisina ominaan.

Sitä Hän on: orjien Jumala, kuolemaantuomittujen ja vangittujen, takaa-ajettujen, syytettyjen  ja syyllisten Jumala. Hän on hätääkärsivien, sairaiden ja nöyryytettyjen Jumala; niiden Jumala, jotka ovat kaikkensa menettäneet.

"Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,

joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto,
katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,
vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon,
tuli ihmisten kaltaiseksi,
ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;
hän nöyryytti itsensä
ja oli kuuliainen kuolemaan asti,
hamaan ristinkuolemaan asti."
Fil. 2:5-8

"kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet,
eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiitttävä Herraa,
että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa."
Ps. 102:18-23

"Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava,
jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät,
halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi,
meidän kipumme hän sälytti päällensä.
Me pidimme häntä rangaistuna,
Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden,
runneltu meidän pahain tekojemme tähden.
Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, 
ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut."
Jes. 53:3-5

 Jesajan luku 53 kokonaan /Koivuniemen Raamattuhaku

Oikeutta ja armoa

Pyörittelin aamulla mielessäni sanaa oikeudenmukainen. Sehän kuulostaa ihan hyvältä sanalta. Mutta kun erottaa sen sisältävät sanat erilleen; oikeuden...  mukainen, se kuulostaakin jo vähän tukalammalta. Kuin oikeuden päätökseltä. Noustuani ylös, luin eräästä hartauskirjasta tämän jakeen:

"Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun ARMONI ei sinusta väisty, 

eikä minun RAUHANLIITTONI horju, sanoo Herra, sinun 

ARMAHTAJASI." 

Jes: 54:10

Armoa voi saada osakseen se, joka ei sitä ansaitse... Jumala oli, ja yhä on, meitä kohtaan armollinen. Meitä kohtaan, jotka olisimme ansainneet Jumalan rangaistuksen ihan Aadamin ja Eevan ajoista asti syntiin syyllisinä. Mutta me saimme armon. Jumala rakasti meitä niin paljon, että lähetti rakkaan poikansa Jeesuksen tänne ihmisen osaan ja Hän lunasti meidät ikuisen kuoleman kirouksesta. Hän täytti kaikki vaatimukset edestämme. Rauhanliitto on voimassa. Se on tarjolla jokaiselle, joka sen haluaa vastaanottaa. Sotatila on päättynyt Jumalan ja ihmisen välillä...  Meidän ei enää tarvitse pelätä astua Hänen eteensä.

"Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra.

 Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; 

vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi."

Jes. 1:18

Vihollisista viimeinen

"Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema."  1 Kor. 15:26

Kun kuolema hiipii lähistöllä, se herättää surun lisäksi muitakin tunteita, kuten pelkoa. Kenties syyllisyyttäkin. Lohdullinen on ajatus, joka on Raamattuun kirjoitettu.

  "...Kuolema on nielty ja voitto on saatu." 1 Kor. 15:54

"Viimeinen vihollinen" - kuolema, uhittelee kyllä vielä, pullistelee, näyttää voimaansa, lyö haavoille, mutta siitä on silti jo voitto saatu. Sen päivät ovat luetut. Kristus teki sen: 

"Mutta nyt ilmisaatettu  meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta,  joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta"  

2 Tim. 1:10.

 
---

Löysin tämän tekstin  kirjan välistä. Olin sen kirjoittanut  tasan vuosi sitten, mutta se oli jäänyt hieman kesken silloin.