Kärsimyksensä tähden kykenee Hän!

"Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt

 ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa." 

                                                     Hebr. 2:18

"Sentähden piti hänen

 kaikessa tuleman veljiensä

 kaltaiseksi, että hänestä tulisi 

 laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi

 tehtävissään Jumalan edessä,

 sovittaakseen kansan synnit." 

                                      Hebr. 2:17

"Sillä ei hän

 ota huomaansa enkeleitä, 

 vaan Aabrahamin siemenen

 hän ottaa huomaansa."

                                  Hebr. 2:16

"Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli

 hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, 

että hän kuoleman kautta kukistaisi sen,

jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen,

ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta

kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden 

alaisia." Hebr. 2:14-15

Autiomaa - siellä oli Herra myös

Se oli suuri ja pelottava. Se oli kuiva, ja vedetön. Ja siellä oli kovat kalliot. Autiomaa, joka oli täynnä kaikkea pelottavaa. 

Herra kuitenkin oli se, joka johdatti... sinnekin...

"Hän johdatti teidät suureen ja pelottavaan autiomaahan, joka oli täynnä myrkkykäärmeitä ja skorpioneja. 

Mutta tuossa kuivassa ja vedettömässä maassa  hän antoi veden virrata esiin kovasta kalliosta ja ruokki teitä mannalla, jota teidän isännekään eivät tunteneet. Hän kuritti teitä ja koetteli teitä, mutta kaiken jälkeen hän osoitti teille hyvyytensä." 5. Moos. 8:15-16 KR-92

Se autiomaa tuntui varmaan aivan loputtomalta... Neljäkymmentä vuotta. Meille tässä nykyisyydessä oleville, sellainen aika tarkoittaisi 80-luvun alusta tähän päivään... 

-----

Neljäkymmentä ... päivää, oli Jeesus erämaassa perkeleen kiusattavana, mutta enkelit tekivät hänelle palvelusta.

"Kohta sen jälkeen Henki ajoi hänet erämaahan. Ja hän oli erämaassa neljäkymmentä päivää, ja saatana kiusasi häntä, ja hän oli petojen seassa; ja enkelit tekivät hänelle palvelusta." Markus 1:12-13

Rakkaus ei ollut mennyt!

"Ja taivaista kuului ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt." Heti sen jälkeen Henki ajoi hänet autiomaahan." Markus 1:11-12 KR-92

Heti rakkaudenvakuutuksen jälkeen, ajettiin autiomaahan - kiusattavaksi! Ei kai sitä rakkaudenjulistusta heti peruttu, vai mitä tämä on? Ei sitä oltu peruttu; se oli yhtä vakaana voimassa, vaikka nyt tulivat aivan toisenlaiset päivät koetuksineen. Jeesustakin koeteltiin! Ei siis ihme, jos me olemme ymmällä, kun meidät joskus heitetään "syvään päähän", eikä aina niin kovin syviin edes tarvitse meitä heittää, kun jo kysymme, miksi ei Jumala auta? Näyttää ettei auta; mutta Jeesuksellakin sanottiin olevan silti enkelit pitämässä  hänestä huolta.  Ei Jumala jätä meitäkään yksin, vaikka siltä meistä kyllä saattaa tuntua. Meillekin on annettu rakkaudenvakuutus Jumalan taholta ja Jeesuksen suusta lupaus, että hän joka päivä kanssamme on.

Jeesuskin oli silti ihminen, vaikka oli Jumalan rakas Poika. Voi vain kuvitella, minkälaiset mietteet hänellä oli, minkälaiset kysymykset kenties mielessään, kun hänet autiomaahan kuljetettiin, vaikka juuri oli saanut taivaatkin nähdä avoinna ja kuullut Jumalan äänen. Hienosta hetkestä ns. maanrakoon hetkessä. Ristilläkin Jeesus joutui kysymään, että miksi minut hylkäsit? Silloin se kaikki tapahtui meidän tähtemme.

---

Kun nuo lainaamani jakeet luin, niin siitä nämä ajatukset tulivat. Tuon vesihelmillä koristetun lehden kuvasin tänä aamuna. 

Ettemme joutuisi kiusaukseen

Kun Jeesus meni öljymäelle rukoilemaan, hän heti aluksi sanoi opetuslapsille:

"Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen".

Luuk. 22:39-46. 

Kehoitus on aiheellinen meillekin. Monenlaiset ansat meitä odottaa, että niihin lankeaisimme.

Mooseskin joutui kokemaan sitä. (4. Moos. 20:1-13)

Ärtyneenä hän ei tyytynyt puhumaan kalliolle vettä saadakseen - kuten Jumala oli ohjeistanut, vaan  hän löi sitä, ja sanoi suutuksissaan, että siitä kalliostako  pitäisi heille vettä saada? Olikohan siinä sitten ärtymystä Jumalaakin kohtaan, vaikeuksiin väsyneenä, kun hän ei malttanut noudattaa Jumalan ohjetta, ja selvää lupausta veden saamisesta kalliosta pelkällä puhumisella? Entä jos Mooses olisikin puhunut vain lempeästi? 

Ja entäpä jos itse tänä aamuna olisin malttanut pitää ärtymykseni kurissa ja puhua lempein äänensävyin... 

Synnin väijyminen meitä kohtaan on ikiaikainen juttu:

 "Ja Herra sanoi Kainille: "Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy? Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin synti väijyy ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!"  1. Moos. 4:6-7

Ja tuo sanottiin vasta suutuksissaan olleelle Kainille, jolloin hänellä olisi vielä ollut mahdollisuus jättää tekemättä se, minkä hän sitten kuitenkin valitsi tehdäkseen, kun ei malttanut mieltään ja noudattanut Jumalan neuvoa. 

Hyvää tiistaita ja mielenmalttia - itsekullekin 🙏 

Onneksi Jeesus suostui kuolemaan meidän syntiemme takia! Muuten olisimme hukassa joka päivä. Nyt meillä on aina uudestaan aloittamisen armo - Jeesuksen ristin työn tähden ❤️✝️ 🙂 

Kiusatulle uskolle

(Poimin nämä ajatukset Martti Simojoen  Päivän Sanasta, josta ne tulivat juuri sopivasti omaan tarpeeseeni.)

Kysymys aluksi kuului: "Kuinka pysyn Jumalan tiellä?"

Ja vastaus siihen oli: "Sinä pysyt uskosi kautta." Room. 11:20 

Ja asiaa selvennetään vielä: Ettei siis millään omilla päätöksillä, ei millään omilla saavutuksilla, ei omalla "palavasydämisyydellä", ei auttamishalulla tai "kilvoituksella". 

Millä sitten? Mitä sillä uskon kautta pysymisellä tarkoitetaan? Simojoki selventää; ja hänelle Paavali itseasiassa: "jos hänen hyvyydessänsä pysyt". Room. 11:22

"...Usko on hyppäämistä Jumalan hyvyyden varaan. Sulje silmäsi ja heittäydy koko painollasi, kaikkinesi, mikä sinua suhteessa tai toisessa painaa, heittäydy sellaisenaan Jumalan hyvyyden varaan..."  (Martti Simojoki/Päivän Sana/Kirjapaja)

---

Nämä tuli tosiaan omaan tarpeeseeni ihan. Jännä huomio oli sekin, että kun luin tuon ensimmäisen kirjaan merkityn jakeenpaikan, ihmettelin, että onko siellä muka juuri tuollainenkin? Sitten ajattelin, että ehkä se onkin jostain vanhasta Raamatusta. Eikä tuntunut tutulta toinenkaan kohta. Selitys olikin siinä, että nuo olivatkin molemmat vain osia jakeesta. Monesti sitä vain lukea posottaa jonkin jakeen, eikä huomioi niin joka sanaa, joka siinä on.

On päiviä, jolloin kyselemme mielessämme, mikä olisi sellaista, joka voisi ilahduttaa meitä nyt? Emmekä tiedä vastausta. Mutta meillä on kuitenkin Jumala, jolla on kaiki keinot käytössään. Ja kuten tänä aamuna mieleeni tullut ajatus myös sanoi: ...ja aina uusia ilonaiheita.*

Siunattua päivää sinulle, ja Jumalan antamaa iloa

kaiken sen keskellä mitä elät nyt.

---
*Ajatus toi mieleeni myös tämän jutun:

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2016/12/pyha-murheettomuus.html

(Jutun teksti on eräästä kirjasta, ja se on ollut minulle niin tärkeä, että olen kirjoittanut  sen myös erään vihkoni sisäkanteen.)

"Älköön kärsimyksen polte..."

"Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti; vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa. Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia." Val. 3:31-33

"Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan."  Job 36:18

"Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa." Jaak. 1:13

"Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!" Jaak. 1:12

Kuulenko Paimenen ääntä?

"Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni." Joh. 10:28 (Jeesus sanoo lampaistaan)

"Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: "Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan."Mutta Jeesus vastasi heille: "Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua." Joh. 10:24-27

Eikö kipeä kysymys kuulu: kuulenko minä ääntäsi? Seuraanko sinua? Olenko se, joka sanon olevani; sinun omasi? Ainakin tahdon olla! Anna minulle oikea mieli, kuulevat korvat. Anna puhdas sydän, sinun verelläsi pesty! Sinun veresi voimasta!

"Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle..." 2 Aik. 16:9

Toinen tämänpäiväinen teksti: Puusepän pakeilla

"Sanokaa hätääntyneille..."

"Sanokaa hätääntyneille sydämille: "Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne!..." Jes. 35:4

Halu oli kova, mutta hän ei tuntenut itseään...

Pietari oli varma, ettei hän ikinä jättäisi Jeesusta. Ei vaikka kaikki muut niin tekisivät. Jeesus joutui varoittamaan häntä siitä. Pietari ei uskonut alkuunkaan, että mikään voisi ikinä saada hänet kieltämään Jeesuksen. Mutta ei mennyt montaa tuntia, kun niin oli käynyt. Se kävi niin helposti, ihan huomaamatta. Sama voi aivan hyvin tapahtua meillekin.

Mutta lohdullista on, että Jeesus tiesi jo edeltä, mitä tulisi tapahtumaan.  Jeesus tiesi myös, että Pietari halusi olla Jeesuksen oma, mutta kuten hän, Jeesus, sanoi: "...Henki tosin on altis, mutta ihmisluonto on heikko." (Matt. 26:41 JKPR*)  Hän ei hylännyt tämän tähden Pietaria, vaan kysyi myöhemmin : "Rakastatko minua?" Ja Pietari rakasti.

Kuinkahan moni on vainoissa, tai hyvin paljon vähäisemmissä, ollut samassa tilanteessa, että huomannut kieltäneensä Herransa. Hän, Jeesus, kysyy meiltä uudestaan: "Rakastatko sinä minua?" Ja hän itse rakastaa sitä, joka haluaa kuulua hänelle!

Jeesus muuten itse sanoi, että "...kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin;" (Mark. 3:28)  Ainoastaan Pyhän Hengen pilkka oli poikkeus tästä. Ja siitä asiasta on jostain joskus tarttunut mieleeni sellainen ajatus, että silloin ihminen on jo niin paatunut, ettei paluuta ole; ihminen ei edes itse halua enää sitä. Jeesushan sanoi niinkin, että "...ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." (Joh. 6:37) Joka haluaa tulla, otetaan vastaan.

*JKPR  - Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

Siunattua päivää sinulle!

Itseään halveksivalle

Löysin tänä aamuna itseni väheksymästä itseäni. Muistelin todellisia syitä siihen, miksi minua ja meitä ei kukaan arvostaisi, ei ehkä Jumalakaan. Mutta - löysin myös jo eilen lukemani tekstin hartauskirjasta:

"Kallis on Herran silmissä hänen uskollistensa henki." Ps. 116:15 KR-92

"Jumalan lapsen henki on Jumalan silmissä äärettömän kallis. Hän suhtautuu luomaansa niin kuin tämä olisi maailman ainoa ihminen. Jos Jumala suhtautuu meihin näin suuresti arvostaen, ei meillä ole syytä suhtautua itseemme vähätellen tai halveksien. Sillä, mitä osaamme tai mihin elämässämme kykenemme, ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Jumalan suunnaton ihmiseen kohdistuva arvostus ei perustu meihin, vaan hänen omaan rakkauteensa ja tekoihinsa..." Joka päivä lupaus kantaa/Juha Vähäsarja


"Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa - maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: "Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!" Jes. 45:9

Siunattua päivää sinulle

sinä Jumalalle rakas!

Ja te olkaa hiljaa...

"Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa." 2 Moos. 14:14

Kun sotatila on käynnissä, kuinka vaikea meidän onkaan olla hiljaa, ja paikoillamme! Paljon mieluummin pakenisimme. Tai ryntäisimme päin vihollista - omin voimin.

"Mooses vastasi kansalle: "Älkää peljätkö; pysykää paikollanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette koskaan enää tule näkemään."  2 Moos. 14:13

Uskommeko, että meidänkin elämässämme Herra Jumala voi tehdä sellaisia suuria tekoja, jotka ovat aivan ainutkertaisia elämämme aikana? Samoin Hän myös joka päivä auttaa ja huolehtii meistä; älkäämme väheksykö niitä asioita. Pidetään silmät auki - ja korvat. Iloitaan siitä, mitä Hän elämässämme tekee.

---

Ketä kuuntelen; kenen puhetta, kenen lupauksia?  Kuuntelenko mieluummin itseäni tai vihollista? Haluan kuitenkin olla se, joka kuuntelee mieluummin Jumalaa. Anna anteeksi Jumalani, että usein löydän kuitenkin itseni kuuntelemassa muita ääniä kuin sinun. Ne meluavat niin kovaa. Anna uskon korvatulpat suojautuakseni niiltä ääniltä. Vahvista sensijaan korvani kuulemaan sinun puhettasi. Ja anna rohkeus olla hiljaa, kun on sen aika.

Kuinka muutoin se olisi?

"vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi..." 2. Kor. 6:4

Ja sitten Paavali jatkaa pitkällä listalla asioita, joissa Jumalan palvelijoiksi osoittaudutaan. Siinä pitkän listan alussa ovat mm. vaivat, hädät ja ahdistukset. Esimerkiksi hädän ja ahdistuksen keskellä tuntee myös pelkoa. Miten niissä tunnoissa voi osoittautua Jumalan palvelijoiksi, kun on hädän ja ahdistuksen painama, eikä osaa juuri muuta ajatellakaan?  En keksi muuta kuin sen, että synkimmässä yössäänkin huutaa Jumalan puoleen. Kurottautuu vaikka ilman sanoja Jumalaa, Isää ja valoa, kohti. Häneltähän se apu  tulee.

"Mitä me voimme odottaa tänään?"

Palaan eiliseen. Eilinen tarjoili meille jonkinlaisen pettymyksen asiaan, jota olimme jo muutaman kuukauden odottaneet. Kävi nimittäin ilmi, että odottelua jatkuu vielä. Mietin sitten tänä aamuna jo ennen ylösnousua turhautuneena, että "mitä me voimme odottaa tänään?"  Tuntui ettei ole mitään erityistä odotettavaa tähän päivään. Mutta tulipa mieleen eilinen aihe: Lähellä on hän. Sitä voimme odottaa, että Hän ainakin on lähellä. Tuntui siltä tai ei.

Mutta kuka muu on lähellä; "hönkii niskaan"? Tunnemme sen epämiellyttävän läsnäolon. Tunnemme kiusauksen ja kiusaajan läsnäolon juuri silloin, kun olemme johonkin pettyneitä. Kun jokin on toisin kuin ajattelimme, rupeamme helposti kyselemään, "eikö Jumala olekaan lähellä; eikö auta meitä?" Ja se epämiellyttävä lähellä oleva sanoo, "ettei varmaan autakaan. Kaikki jatkuu ennallaan."

Fredrik Wislöff sanoo tästä aiheesta kirjassaan Levähtäkää  vähän: "Kiusaus on kärsimystä. Ollessamme kiusattuja, tunnemme saatanan läheisyyden - tunnemme ikään kuin tuulahduksen helvetistä... Jos saatana on lähellä, Jumala ei silti ole kaukana. Juuri kiusauksen hetkenä hän ympäröi minua voimallansa..."

Meitä ympäröi paljon suurempi voima, kuin kiusaajan voima!

"Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle..." 2 Aik. 16:9

"... mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo." Ps 32:10

Psalmista 37 - nuhteettomuus ja luvattu perintö

"Herra tuntee nuhteettomain päivät,
ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti." Ps. 37:18

Luin psalmia 37. Siinä oli useampikin kohta, joka kiinnitti nyt enemmän huomiotani, koska luin sitä eri kirjasta, vaikka käännös silti oli ihan sama. Joskus ihan se, miten teksti kirjaan on painettu, saa huomion kiinnittymään vähän eri kohtiin.

Mutta yllämainitusta: nuo "nuhteettomain päivät". En koe itseäni nuhteettomaksi. Minussa on nuhteelle aihetta, ja varmasti enemmän kuin itse käsitänkään. Nuhteettomuudesta tulee mieleen täydellisyys... Jollaisia me emme ole.  Mutta se, mistä tässä kyse, on sitä, että vaikka minussa nuhteelle onkin sijaa, minun nuhteettomuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos nyt näin voi sanoa. Se perustuu siihen, mitä Jeesus puolestani teki, eli hankki omalla kuolemallaan minullekin vapauden, syntien anteeksiantamuksen, armahduksen. Nuhteettomuuteni perustuu siis siihen, että olen armahdettu, sovitettu. Kun vanki on tuomionsa lusinut loppuun - tai saanut armahduksen, ei tuomiolla ole hänen elämässään enää valtaa.

"Ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti." Pysyy, koska sen antaja on vakaa. Minkä hän lupasi, se on. Hänen päätöksensä ei ole kuin ihmisen mieli, joka muuttuu kaikkien mielitekojen ja ajatusten vaihdellessa. Ei, vaan Hän on vakaa. Kuin kallio. Samassa psalmissa sanotaan: "Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana." Ps. 37:39.

"Herra vahvistaa sen miehen askeleet,
jonka tie hänelle kelpaa.
Jos hän lankeaa,
ei hän maahan sorru,
sillä Herra tukee hänen kättänsä."
Ps. 37:23-24

"Jos hän lankeaa..." Nuhteen sijaa siis kyllä olisi yhtenään. Mutta kun asemamme on vahvemmissa kantimissa kuin omassa onnistumisessamme. Se on siinä, minkä Jumala itse meille valmisti! Ja sentähden "jonka tie hänelle kelpaa...".

Olkoon viikonloppusi siunattu!

Älä lähesty rajavyöhykettä

"Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden."   1 Joh 2:12

Älä lähesty "rajavyöhykettä", ajatellen, että pystyt pysymään sieltä poissa. Etkö tiedä, että sillä on ihmeellinen voima vetää sinut sinne, jos viipyilet sen tuntumassa. Ja jos tulet vedetyksi sinne, olet helposti siinä tilanteessa, että itse rajakin on ylitetty. Pääsikö käymään jo niin, että huomasit olevasi siellä, missä ei pitänyt. Huuda Jeesusta avuksi. Pyydä anteeksi. Nolottaa, mutta  tee se silti. Hänellä on kyllä anteeksiantamusta ja rakkautta rikkoneita kohtaan. Hänhän kuoli meidän syntiemme tähden. Hänen ristillä vuotaneen verensä tähden, meillä on rauha Jumalan kanssa.

"Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon." Snl. 28:13

"Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet,  (naiset mukaanluettuna)  että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus, ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla."Apt. 13:38-39  

Mutta jatkossa; opetellaan kuulemaan Hänen ääntään. Opetellaan kuulemaan, kun Hän varoittaa meitä rajavyöhykettä lähestymästä. Ja totellaan varoitusta. Poistutaan heti, vaikka se kuinka vetäisi puoleensa.

"Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen, hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Aamen." Hebr. 13:20-21

"Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Psalmi 50:13   (Jumalan puhelinnumero)

---

Erittäin hyvä ja lohdullinen runo synnin hädässä olevalle!: Yksin armosta -blogi: Katso, Jumalan karitsa

Kun perkele kiusasi Jeesusta

Sitä ennen: "...myöskin Jeesus oli saanut kasteen ja rukoili, niin tapahtui, että taivas aukeni ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: "Sinä olet minun rakas  Poikani: sinuun minä olen mielistynyt".  Luuk. 3:21-22

Sitten: "...Jeesus täynnä Pyhää Henkeä palasi Jordanilta; ja Henki kuljetti häntä erämaassa. Ja perkele kiusasi häntä neljäkymmentä päivää. Eikä hän syönyt mitään niinä päivinä, mutta kun ne olivat päättyneet, tuli hänen nälkä.

Niin perkele sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin sano tälle kivelle, että se muuttuu leiväksi". Runsasta kuukautta aiemminhan Jeesus oli saanut itse Jumalan, Taivaallisen Isänsä, suusta kuulla, että on hänen rakas Poikansa. Sen perkele ensin asetti kysymyksenalaiseksi. Jos nyt olet se, jota sanottiin ja niin luulet, niin kai sinulle nyt edes leipää suodaan. Kukaties se kivi, jota perkele esitteli, oli oikein leipää muistuttava. Ei ehkä puuttunut muuta, kuin että se olisi ollut todella syötävä. Helpostihan siitä Jumalan Poika tekisi leivän ja mitä pahaa siinä olisi? "Jeesus vastasi hänelle: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä'."

No sitten perkele varmaan tuumi, että pitääpä kokeilla jotain ihan muuta. "Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat ja sanoi hänelle: "Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen kenelle tahdon." Siis siinä tapauksessa, että teet vain yhden pienen ja helpon jutun: "Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin tämä kaikki on oleva sinun."  Se oli taatusti oikein upea mainospätkä, joka Jeesukselle esitettiin. Siinä oli varmaan tämän maailman parhaat ja edustavimmat palat esiteltynä. Ja valheen isän suusta kuultuna, tottahan moista tarjousta kannattaisi erittäin tarkkaan harkita, sillä kuinka helposti Jeesus nyt voisikaan saada kaiken vallan, ilman mitään kärsimystä ja vaivaa. Siitähän olisi etua kaikille... Mutta Jeesus tunnisti tuon katalan ja sen juonet. "Jeesus vastasi ja  sanoi hänelle: "Kirjoitettu on: 'Sinun pitää kumartaman Herraa, sinun Jumalaasi, ja häntä ainoata palveleman'."

Tämähän onkin nyt vaikeampi tapaus, tuumi perkele. Täytyy kehitellä jotain ihan muuta. Pyhäkön katolle siis. "Niin hän vei hänet Jerusalemiin ja asetti hänen pyhäkön harjalle ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas" ja sitten perkele itse vetosi kirjoituksiin: "sillä kirjoitettu on: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta, että he varjelevat sinua' ja: 'He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi'." Jeesus ei mennyt tähänkään lankaan. Hän vastasi: "Sanottu on: 'Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi'."

Kiusaaja poistui.

 "Ja Jeesus palasi Hengen voimassa Galileaan; ja sanoma hänestä levisi kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin." Luuk. 4:14

---

Raamattulainaukset Luukkaan luvusta 4.

Sitten me olisimme tyytyväisiä...

"Filippus sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme." Joh. 14:8

Sitten me tyydymme... Opetuslapset olivat nähneet ja kuulleet, ja olleet jatkuvasti Jeesuksen kanssa. Ja silti... hekään eivät tunteneet, eivät käsittäneet, Jeesusta sen paremmin, vaan kinusivat vielä jotain nähdäkseen. Jos näkisimme Isän, niin sitten... Uskon ja epäuskon kamppailua alati. Ja kuitenkin: "...Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän..." Joh. 14:9

Ja enkö vain löydä itseänikin toivomassa, että saisin nähdä Jeesuksen... Ja silti Hän on nähtävissä Sanassaan. Olisinko taipuvaisempi uskomaan, jos Hän vaeltaisi täällä silmieni nähtävissä? Tuskin. Epäilevä sydämeni löytäisi aina jonkin epäilyksen aiheen.

"...sillä me vaellamme uskossa, emmekä näkemisessä." 2. Kor. 5:7

Siunattua päivää sinulle!

Kokihan Hän sitä itsekin...

"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä." Hebr. 4:15

"Ja hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa; ja hän alkoi murehtia ja tulla tuskaan. Silloin hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani."  Matt. 26:37-38

---

Ei Hänelle tarvitse selittää, miksi tunnemme niinkuin tunnemme. Hän tietää sen kyllä.
Mutta Hänelle saa selittää, mitä tunnemme ja Hän kuuntelee mielellään.

Ken kielsi hänet... sai armon!

Pietari polleasti ilmoitti, että hän ei Jeesusta hylkää, vaikka kaikki muut hylkäisivät. Vaan toisin kävi. Jeesus sen heti hänelle ilmoittikin jo etukäteen, kenties sen tähden, että Pietarin olisi helpompi kestää asia, kun hän kohta tulee huomaamaan heikkoutensa. Aamulla varhain, kun kukko oli kolmesti kiekaissut, oli Pietari syönyt sanansa - ja kieltänyt Jeesusta tuntevansa.

Mutta juuri hetkeä ennen, kun Pietari uhosi Jeesuksen kanssa menevänsä vaikka kuolemaankin, oli Jeesus sanonut hänelle:

"...mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi." Luuk. 22:32

Kun Pietari sitten kuuli sen kukon laulavaan, hän tajusi tekonsa. Se oli varmasti epätoivon hetki. Mutta jossain vaiiheessa hänelle varmaan tuli lohduttavana mieleen nuo ylläolevat Jeesuksen sanat: "...kun sinä kerran palajat...". Kaikki ei siis ollut lopussa, vaikka kävikin niin!

Olla Jeesuksen kieltäjä, ei ole helppo osa, koska raamattu puhuu sellaista vastaan. Mutta syntinsä tunteva saa yhä armon! Sen voi kokea nykyäänkin.


Pietarin tapaus on itselleni merkityksellinen. Muistan kouluajaltani, kuinka itse kielsin. Minulla oli takkini vetoketjussa roikkumassa sellainen avaimenperäriipus, johon sai vaihdettua halutessaan kuvan sisälle. Minulla oli siinä jonkinlainen enkelin kuva. Joku koulussa kysyi minulta, olenko uskovainen, kun sellainen minulla on. Minä vastasin jotenkin niin, ettei sen sitä tarvitse tarkoittaa... Siis kielsin niillä sanoilla tuntevani Jeesuksen. Mutta ei Hän minua ole silti hylännyt. Ei hän hylkää sinuakaan, jos niin on sinulle käynyt. Nykyäänkin moni voi joutua kovan paikan eteen, eikä uskallakaan sanoa miten sydämessään tuntee. Mutta Jeesus tuntee meidät ja sydämemme.


"...jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki." 1 Joh. 3:20

Siunauksen toivotus Sinulle,

ken oletkin!

Riittääkö se minulle?

Riittääkö se? Haluan jotain "konkreettista", käsinkosketeltavaa, silminnähtävää, korvinkuultavaa, sormin tunnettavaa... eikö niin?

Mutta eikö minulle pitäisi riittää, kun Hän, Korkein itse, lupaa:

"Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

Matt. 28:20

Jos, ja kun, Hän itse on kanssamme joka hetki, niin voinko valittaa, etten ole saanut tarpeeksi hänen huolenpitoaan? Tai että Hän muka jättäisi huomioimatta, tai auttamatta, minua kaikessa mikä minua kohtaa? Hän, joka sanoi:

"Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut."

Matt. 10:30

Riittääkö se minulle? Enkö uskallakaan laskea kättäni Hänen käteensä ja antaa hänen johdattaa?