Siinä yön pimeydessä...

"... mutta hän itse jäi yöksi leiriinsä. 

Samana yönä..." 1. Moos. 32:22-23 KR-92 

Tapahtui paljon! Jaakob kuljetti vaimonsa ja kaikki  lapsensa "kahlaamon kohdalta Jabbokin yli.  Saatettuaan heidät ensin vastarannalle hän käski kuljettaa yli myös kaiken omaisuutensa." 1. Moos. 32:23-24

Mutta itse hän jäi toiselle rannalle.

Siihen pimeyteen tuli joku - ja alkoi painia Jaakobin kanssa. Paini jatkui "aamunsarastukseen saakka". Jaakobin täytyi olla vahva. Ja sitkeä. Muukalainen huomasi, ettei Jaakob anna periksi, ei luovuta, vaan haluaa voittaa ottelun. Päästäkseen irti Jaakobista hän "iski Jaakobia nivustaipeeseen niin että Jaakobin lonkka nyrjähti" kamppaillessaan miehen kanssa. 

"Mies sanoi hänelle: "Päästä minut menemään, 

sillä päivä valkenee." 

Mutta Jaakob sanoi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua."

Mies kysyi häneltä: "Mikä sinun nimesi on?"

Hän vastasi: Jaakob."

Silloin mies sanoi: "Sinua ei pidä enää sanoa 

Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa 

ja voittanut."

Sitten Jaakob kysyi muukalaisen nimeä. 

"Mutta mies vastasi: "Miksi sinun pitäisi 

tietää minun nimeni?" 

Ja hän siunasi Jaakobin siellä."

Jaakob tajusi: "Minä olen nähnyt Jumalan

kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa."

☀️ Ja aurinko nousi. Ja Jaakob "jatkoi matkaansa Penuelista eteenpäin ontuen lonkkaansa." 🏜️🐫🐫🐫🐫🐫🐫 🏞️🏜️

---

Raamatusta voi lukea tuon jännittävän tapahtuman kohdasta: 1. Moos. 32.

Johdattakoon Hän! - Ja siunaus kirouksen sijaan!

"Sinä olet minun Jumalani - opeta minua täyttämään tahtosi! Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä." Ps. 143:10 KR-92 (Daavidin psalmi)

"Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia." Room. 8:14 KR-92

----

Bileam joutuu siunaamaan Israelin: Luettavissani oli myös Bileamista; 4. Moos. luvuissa 22-24 on siitä hänen tapauksestaan. Hänet tilattiin paikalle kiroamaan Israel, mutta siunauksen hän joutui antamaan!

Tilanteen alku: Israelilaiset olivat nyt saapuneet "Moabin tasangolle Jordanin itäpuolelle vastapäätä Jerikoa." Ei siis ihme, että moabilaiset olivat hädissään. Sanotaan, että "moabilaiset joutuivat kauhun valtaan." Niinpä heidän kuninkaansa "Balak, Sipporin poika"  hän päätti lähettää sananviejiä Bileamin, Beorin pojan luo. Hän asui "Eufratin varrella Petorissa, maassa, jossa oli Balakin heimolaisia." (lainaukset luvusta 22)

Näihin tapahtumiin liittyy myös se Bileamin aasin tapaus, jolloin aasi sai hetkeksi kyvyn puhua... Se oli Bileamin aasi, joka oli pelästynyt edessä ollutta Jumalan enkeliä jolla oli miekka kädessä. Bileam ei ollut nähnyt enkeliä. Aasin puheen jälkeen Jumala avasi Bileaminkin silmät sen näkemiseen.

"Katso, minä asetan tänä päivänä teidän eteenne siunauksen ja kirouksen." 5. Moos.11:26 (Mooseksen sanomat sanat)

Jotka elivät ennen meitä, kulkivat sitä tietä - Mennään me samaa!

"Näin sanoo Herra: - Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin te löydätte rauhan. Näin sanoin, mutta te vastasitte: "Emme kulje!" Jer. 6:16 KR-92

(Jeremian kutsuminen): "Minulle tuli tämä Herran sana: - Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi." Jer. 1:4-5 KR-92

---

Olin miettinyt entisiä - ja "tulevia"; sitä, että isoäitieni en tiedä palvelleen Jumalaa (mutta Jumala tietää, miten asia on), mutta äidin täti - Aune - palveli. Joka varmasti on rukoillut veljensä lasten puolesta myös. Ja mainitun tädin oma äiti palveli Jumalaa, ja lienee myös rukoillut tulevien sukupolvien puolesta. Hän itse ei tullut näkemään niitä, koska omat lapsensakin jäivät orvoiksi hänestä äitinsä kuollessa jo melko nuorena. Mainittu Aune oli noin 10-vuotias äitinsä kuollessa. Aunesta itsestään tuli diakonissa eli "sisar" Aune, kuten entisinä aikoina tavattiin sanoa. Vielä minun lapsuudessani terveydenhoitajatkin olivat "terveyssisaria".  

Mutta siis, ennen meitä olleilla - ja meillä itsellämmekin, on vaikutusta niihin, jotka meidän jälkeemme ovat, ja tulevat! Paavalilla ei ollut itsellään lapsia, mutta esim. Timoteus oli hänelle varmasti kuin oma poika. Paavali oli varmaan monellekin kuin "isä" tai "isoisä" - ja "veli",  kun oltiin Herran omia:) Hänellä oli vaikutusta sillä tavalla hyvinkin moniin - ja on meihinkin asti!  

"kun mieleeni muistuu se vilpitön usko, joka sinulla on, ja joka ensin oli isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella ja joka, siitä olen varma, on sinullakin. " 2. Tim. 1:5 (v. -33) 

Ja tämä alla oleva sanakin kehottaa ottamaan esimerkkiä ennen meitä kulkeneista:

"Hartaasti odotamme, että te itse kukin loppuun asti yhtä innokkaasti haluatte kokea yhteisen toivomme täyttymisen. Älkää päästäkö itseänne veltostumaan, vaan seuratkaa niiden esimerkkiä, jotka ovat uskoneet ja kärsivällisesti odottaneet ja sen tähden saavat omakseen sen, minkä Jumala on luvannut." Hebr. 6:11-12 KR-92

Kun mieleen vaan muistuu, niin muistetaan niitä nuorempia polvia! Vanhempiakaan unohtamatta:) Eräs puhuja 30 vuoden takaa, sanoi kerran, että "...siunataan kaikkia lapsia". 

Kuvassa isäni käsialalla kirjoitettu teksti vanhassa Raamatussani. Äidin usko oli näkyvämpää, mutta isällä se oli enempi piilossa hänen sydämessään... Mutta se kuitenkin oli, vaikka hän joutui tahimaan paljon oman elämänsä ongelmien kanssa.❤️✨

Että niin korkea Hallitsija...

Että niin korkea Hallitsija - kaiken Luoja ja suunnittelija, tahtoo olla missään tekemisissä tällaisten kanssa, tällaisten maan ihmisten kanssa, jotka olemme kuin muurahaisia; että Hän sieltä huomaa ja huomioi yhden; näkee jokaisen, jopa rakastaa tällaisia! Hän, suuri kaukainen Herra - ja samalla niin lähellä. Mikä ihme se onkaan!

Olin eilen nukkumaan menon edellä lukenut iltarukoustekstinä jakeita psalmista 104, täältä:

https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/maanantai-6-1-2025/

Siunattua alkanutta uutta päivää - tätä päivää; Sinulle❤️☀️

Alkuna tälle vuodelle - kuin siunaus tai rukous

"Näin me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina, pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä." Luuk. 1:74-75 KR-92

Mieleeni tuli tänään tällainen jae. Alkuun en edes olllut varma, oliko se jae, vai kenties joku rukous jostain jäänyt mieleen. No, netistä asia selvisi, että jae Raamatustahan se oli; Sakariaan kiitosvirrestä. Oli taannoin luetusta jäänyt mielen sopukoihin. Ja nyt niin hyvältä tuntui se, että halusin kirjoittaa sen muistiin vihkoon. Ja vielä valokuvan virkaa tekemään tällaiseen kalenteriin.🌟

Alkaneet ovat arkipäivät taas

Ja se on tuonut oman ankeutensa; ne laulussakin mainitut arkihuolet, sekä muut miettimiset. Mutta tämän(kin) päivän on Herra tehnyt, joten saamme ottaa senkin Herran tekemänä vastaan. Edellisessä blogijutussa mainitsemani lukuvinkki sisälsi sellaisenkin ajatuksen - hieman siihen tyyliin, että kun Jaakob valittaa kovaa osaansa, kun Joosefin lisäksi toinenkin poika joutui jäämään Egyptiin, olisi Jumala muistuttanut häntä siitä, että hänpä perustaa juuri valtakuntaa Egyptiin... Kokoaa juuri palasia yhteen, jopa kiireellä,  suunitelmiaan toteuttaakseen. Samantapainen ajatus löytyy myös William  Cowperin runosta, jossa Jumala ratsastaa myrskyn yllä ja toteuttaa salassa suunnitelmiaan. 

Siunattua alkanutta arkea  - vaikka se siunaus olisi vielä silmiltämme salattu🌟

Jaakobin saama nimi - Ja siunaus jonka hän sai

Jaakobia nimitetään pettäjäksi. Hän oli tietenkin saanut oikean nimensä jo syntyessään. Ihmettelin, että miksi hännelle annettiinkin jo silloin sellainen nimi, että häntä kutsuttaisiin myöhemmin pettäjäksi? 

Vastaus löytyi Raamatun sivulta, jakeen  1. Moos. 25:26 jakeesta ja sen selityksestä, sivun alaviitteessä. Se kuului KR-92 mukaan näin: "Nimi Jaakob muistuttaa sekä  hebrean sanaa ageb 'kantapää' että sanaa agab ' hän pettää'."  Mainitussa jakeessa kerrotaankin, että syntyessään Jaakob piti ensin syntyneen kaksoisveljensä Eesaun kantapäästä kiinni. Siinä oli se ageb - kantapää. Mutta myöhemmin hänessä toteutui se toinenkin, se agab - "hän pettää". Mutta sellaista ei kukaan varmastikaan ajatellut hänen syntyessään!

Tuli kuitenkin se keittoepisodi, jolloin hän nälkäiseltä veljeltään "osti", siis kiristi - naurettavalla keittolautasellisen hinnalla - veljensä esikoisaseman! Ja todellakin - äitinsä myötävaikuksella, äitinsä  ideoimalla juonella -  huolehdittiin myöhemmin, että esikoissiunaus todella tulee hänelle. Toki Eesaukin olisi voinut pitää enemmän huolta omastaan...

Mutta yhtäkaikki, Jumala oli kyllä alunalkaen jo ilmoittanut tahtonsa; että "vanhempi palvelee nuorempaa", kun oli sen  Rebekalle jo kaksosten odotusaikana ilmoittanut.  Iisak kuitenkin suosi vanhempaa poikaansa, äiti tätä nuorempaa.

Mutta keittoepisodin - ja erityisesti kauan sen jälkeen tulleen todellisen petoksen jälkeen, olikin Jaakobin lähdettävä pakomatkalle välttyäkseen veljensä kostolta. Jaakobhan esiintyi siunauksen saadessaan sokean isänsä edessä veljenään,  tarjoillen äidin laittamaa isän lempiruokaa karvat käsiinsä kiedottuina, esiin tuen veljenään veljensä vaatteissa - jotka äiti Rebekka oli hoteistaan hänelle antanut.

Pakomatkalla Jumala kuitenkin ilmestyi tälle pettäjälle - ja antoi hänelle siunauksen, joka oli annettu jo hänen isoisälleen Aabrahamille ja isälleen Iisakille. Hänelle luvattiin tämä maa ja varjelus pakomatkallaan, paljon jälkeläisiä - ja paluu takaisin. Ja sanottiinpa että hänen saamansa siunaus tulisi kaikkien maailman kansojen osaksi.

 Mahtoi olla Jaakobin pää pyörällä tämän jälkeen. Ja askel kevyempi...

---

Kaikki tapahtui kuten Jumala oli luvannut. Jumala oli alusta alkaen jo valinnut hänet lupauksen kantajaksi. Vaikka hän ihmisten silmissä ei olisi ollut se ensimmäinen valinta siihen...

Mutta paljon oli Jaakobin elämässä vielä tuleva tapahtumaan Jumalan suunnitelmissa ollessaan. Eikä se kaikki suinkaan ollut sellaista, jonka Jaakob olisi itse valinnut, jos olisi saanut asiasta itse  päättää. 

Tässä vielä vanha Päivän sana TV7:ltä, joka sopii aiheeseen. Sen voi siellä sekä lukea, että kuunnella.

https://www.tv7.fi/daily_word/31-12-2020/

(Jostain syystä linkissä on vuosiluku 2020, vaikka se menee juuri siihen, mihin tarkoitinkin, eli v. 2021 viimeiselle päivälle. Sen uudempia siellä ei valitettavasti näy olevankaan.)

Vielä ei... Mutta katsokaa kohta...

 " - Tarkatkaa nyt, mitä tapahtuu tästä päivästä lähtien! Muistakaa, miten teille kävi silloin, kun vielä ette olleet panneet kiveä kiven päälle Herran temppelissä.

Viljakasaan, johon piti tulla kaksikymmentä säkillistä viljaa, tulikin vain kymmenen. Viinialtaaseen, joka veti viisikymmentä ruukullista viiniä, tulikin vain kaksikymmentä. Minä löin teitä vitsauksilla: viljaruoste, nokitähkä ja rakeet turmelivat satonne, ja minä tein tyhjäksi kättenne työt. Minä en ollut teidän kanssanne, sanoo Herra.

"Tarkatkaa siis, mitä tapahtuu tästä päivästä alkaen, yhdeksännen kuukauden kahdennestakymmenestäneljännestä  päivästä, siitä päivästä alkaen, jona Herran temppelin perustukset laskettiin. Huomatkaa, 

että vielä ei ole siementä viljavarastossa,

vielä ei kanna hedelmää viiniköynnös

eikä viikunapuu, ei oliivipuu

eikä granaattiomenapuu.

Mutta tästä päivästä lähtien minä annan siunaukseni." Haggai 2:15-19 KR-92

"Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus." 1. Kor. 3:11 KR-92

 

"Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma voima siihen mitään lisää." Sananlaskut 10:22 KR-92 

 

Nämä kaksi henkilöä poimin erään aamun luettavista - Sakarias ja Jaakob

Sakarias Luuk. 1:57-66. Johanneksen nimenanto herätti hämmennystä, eihän suvussa ennestään ollut ketään sen nimistä.

"He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: "Hänen nimensä on Johannes." Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja puhkesi ylistämään Jumalaa." Luuk. 1:62-64 KR-92 

Voi vain kuvitella sitä ilon tunnetta Sakariaalla: hänellä oli nyt poika, oma lapsi! Jo se oli suuri ilo. Mutta sitten tapahtuu vielä se, että "mykän kieli riemuun ratkeaa...". Kenties se oli kuin sisällä kupliva ilon virta joka hetken kuluttua purkautui ääneen lausuttuun iloon, nauruun, ylistykseen; ja Pyhän Hengen antamiin profeetallisiin sanoihin!

Jaakob ( - 12 pojan isä) 1. Moos. 28;10-17

Tämä pakolainen näkee unta, jossa hänelle luvataan omaksi se maa, jonka päällä hän nyt makaa, karusti vain kivi päänalusenaan. Ja tälle yksinäiselle matkalaiselle luvataan valtava jälkeläisten määrä tulevaisuudessa, ja myös varjelus hänen matkalleen ym. suurta. Voi vain kuvitella, kuinka unestaan herännyt ponnahtaa vähän järkyttyneenäkin istumaan, ehkä hiessä kylpien ja huudahtaa sittten: "Herra on totisesti tässä paikassa enkä minä tiennyt sitä." Tämä kaikki taatusti rohkaisee häntä hänen myöhemmissä vaiheissaan, jotka eivät olleet helppoja.

"Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: "Minä olen Herra, isäsi Aabrahamin ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Sinun jälkeläisesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun  sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut." Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: "Herra totisesti on tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä." 1. Moos. 28:13-16 KR-92

Jaakobista on suora "linkki" tai "lanka" meidän omaan aikaamme: keskuudessamme elää Jaakobin jälkeläisiä. Heitähän ovat juutalaiset. Heitä on monissa maissa, mutta suuri osa on jo tuotu takaisin siihen omaan, Jumalan lupaamaan, maahansa. Jaakobille ja hänen jälkeläisilleen luvattu siunaus on myös tullut kaikille kansoille Jeesuksen myötä. Hänessä meillä muillakin kansoilla on luvattu perintö - paikka Taivaallisessa kodissa.

Voimista ääni Taivaan maan...

Älä anna pelkojeni puhua liian kovaa.

Voimista ääni Taivaallisen kotimaan.

Sinua kohti käteni ojennan.

Isä, joka aina on läsnä,  siunatkoon ja varjelkoon päiväsi tänäänkin☀️  

---

Kuvitus tänä aamuna otettua:) 

Jumalan etuvartio

Luin Jaakobin paluusta kotimaahansa. Hän oli perheensä kanssa juuri jättänyt jäähyväiset apelleen. Mutta "Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli enkeleitä. Heidät nähdessään Jaakob sanoi: "Tässä on Jumalan etuvartio." Niin paikka sai nimekseen Mahanaim*."  KR-92 

Joskus olen ihmetellyt, mistä Jaakob hieman myöhemmin tunnisti miehen, jonka kanssa hän paini, Jumalalaksi? Voisiko selitys piillä tuossa yllä olevassa jakeessa, joka ainakin minulta on aina jäänyt enemmittä huomiotta, tullut sivuutettua se, sen kummemmin miettimättä, että Jaakobhan oli kohdannut Jumalan etuvartion. Ehkä hän sen vuoksi jo oli ns. hereillä, ja tajusi odottaa jotain. 

Kun hän vuosia sitten oli ollut vasta menomatkalla sinne, josta nyt oli palailemassa, oli hän nähnyt unta enkeleistä, jotka kulkivat portaita rukouspyyntöjen kanssa taivaaseen. Ehkä hänen nyt näkemänsä etuvartio oli tutun näköinen? 

Mutta oli miten oli, tunnistaisimmepa mekin ne "Jumalan etuvartiot", sanansaattajat, jotka meille  ennustavat ja kenties edeltävät Jumalan ilmestymistä...

Jäädään Jumalan armohoitoon tänäänkin:)

---

* "Mahanaim liittyy hebrean sanaan mahane 'leiri', 'etuvartio'. " 

Kaikki hyvä tulee Herralta - Hänen siunauksistaan

"Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää." Snl. 10:22

Uudempi käännös puhuu menestyksestä ja siitä ettei sitä omin voimin lisätä. (Yhtä hyvin olisin sen käännöksen mukaan voinut jakeen kirjoittaa, mutta laitoin vanhemman mukaan, koska se mieleeni tuli.) Luvussa 10 olikin uudemman käännöksen otsikoksi laitettu: "Vanhurskaalla on Herra siunaus". 

Mainitut Herran siunaukset: rikkaus ja menestys, eivät varmastikaan tarkoita pelkästään maallista, silmään näkyvää rikkautta ja menestystä, vaan yhtähyvin - ellei jopa enemmän - hengellistä, sisäistä rikkautta ja menestystä. Saadaan aarteita monesti "pimeän kätköistä":

"Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala." Jes. 45:3

Tuon jakeen edellä juuri oli jae, jossa puhutaan kukkuloiden tasoittamisesta, vaskiovien murtamisesta ja rautasalpojen rikkomisesta. Siinä näyttäisi olevan edessä paljon vaikeutta. Niihin tarvitaan enemmän kuin omaa voimaa! Omassa voimassa ollaan vaikeuksissa, mutta Jumala näkee ja toimii silloin. "Herran siunaus menestyksen antaa". Antaa avun. On läsnä.

"Minä käyn sinun edelläsi ja tasoitan kukkulat, minä murran vaskiovet ja rikon rautasalvat." Jes. 45:2

Jumalalla on käytössään monenlaisia siunauksia, aina kullekin sopivia. Kadehtia ei tarvitse. (Jostain juuri äskettäin luinkin ajatuksia siitä, mutta en muista mistä.)

Tämä aihe, siunaukset, tuli nyt mieleen, kun aamulla tulin lukeneeksi niistä siunauksista, joita Mooses sanoi Israelin kansalle, sen eri sukuhaaroille, ennen kuolemaansa. Mielenkiintoista olisi verrata niitä niihin, joita Jaakob aikanaan oli pojilleen antanut.

(Kuvassa taateleita lupausten maasta.)

---

Tässä vielä yksi kymmenminuuttinen miehen parissa, joka kuuluu niihin Jaakobin jälkeläisiin... Hän on kertoo koskettavasti kuinka löysi Messiaan - ja samalla sai rauhan, ja uudenlaiset tavoitteet.

https://www.tv7.fi/arkki/kohtasin-messiaani/thom-berkowitz_p56521/

(Jännästi "satuin" vielä katsomaan tuota Tv7:lta, ja tuumin, että tuon linkin voisin vielä lisätä tähän jo aiemmin aamulla tehtyyn juttuun.)

"Onko tässä ny ollu jotain siunausta?"

Otsikon sanoin on voinut joutua kyselemään, kun mitään ei tunnu näkyvän. Tai jos se mitä näkyy, näyttää aivan päinvastaiselta.

Onko siunausta silloin vai ei?

Usein Jumalan siunaukseksi nähdään vain se, kun kaikki menee omasta mielestä hyvin, ja toisetkin ehkä kiittelee menestystä. Mutta onko sairas, tai kaiken menettänyt, tai monia vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia kokenut jäänyt vaille siunausta?

Se ei ole niin yksioikoista. Kyllähän Raamatussa esim. omaisuus tms. on yksi Jumalalta tullut siunaus. Tai terveys, jne. Mutta jos siinä olisi kaikki, se olisi kaiketi aika pintapuolista. 

Jumalasta taidetaan oppia enemmän kuitenkin vastoinkäymisten kautta. Vaikka se niin epämiellyttävää onkin. Nähdään,  usein jälkikäteen; että olihan Hän mukana, olihan Hänellä suunnitelma, vaikka kaikki näytti ihan sekasortoiselta.

Tänäänkin jos jaksaisimme muistaa, ettei edes yksi hius putoa päästämme, mikäli Jumala ei sitä salli. Saati sitten, jos on paljon suuremmat asiat kyseessä. Ja jos Hän jotain sallii, ei se ole vain sattuman kauppaa, vaikka meistä siltä tuntuisikin.

Jumala on rakkaus. Ja Hän osoitti rakkautensa siinä, kun järjesti meille pelastuksen synneistä, siitä  huolimatta, että inhoaa syntiä yli kaiken. Mutta rakastaa ihmistä - synnin runtelemaa. Sinua ja minua.

"Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?"  Room. 8:32

Vanha virsi soi siunaavana rukouksena

"Kaitse Jeesus Paimen hyvä, laumassasi minua. Eksyvä ja erehtyvä olen ilman sinua."

"Luonas turvani on parhain, ah, jos siihen mä jo varhain, nuoruudessa pääsisin, loppuun asti pysyisin."

"Kaitse Jeesus Paimen hyvä, armollasi minua."

Herättyäni mielessäni soi pätkiä vanhasta vierestä.  (Vanhassa virsikirjassa 487).  Se soi ikäänkuin hyvältä tuntuvana, siunaavana rukouksena.  Halusin itseni ja läheiseni jättää sen siunauksen piiriin. Ja niin haluan jättää sinutkin, joka tätä luet.

---

Virsi on nykyään numeroltaan 378 ja sen sanat ovat osittain hieman erilaiset.

Virsikirja.fi:ssä virren sanat näkee ja sen voi myös kuunnella. Siellä on myös tietoa virren vaiheista.

https://virsikirja.fi/virsi-378-kaitse-jeesus-paimen-hyva/

Kalliit lupaukset!

Eilen tuli mieleen ajatus: "...Jumala on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset..." Ajattelin sen jakeen osaksi, jollaiseksi osoittautuikin, kun tänään etsin jakeen oikean muodon. Laitan sen tuonne alemmas kohta, mutta sitä ennen laitan tähän ne ajatukset, jotka minulle tuli tuota jakeenosaa ajatellessani. Ajattelin niitä lupauksia meille annettuina lahjoina... Muistikirjaan kirjoittamani ajatukset siitä:

"Ja miten me niitä kalliita lahjoja pidetään? Hukataanko ne vain jonnekin kaapin nurkkaan pölyttymään? Vai onko ne jo niin hukassa, ettemme edes tiedä, missä ne ovat? Emmekö osaa arvostaa niitä? Pitääkö jonkun sanoa se meille, miten kalliita ne ovat, ennenkuin alamme itsekin niitä arvostaa ja nostaa ne esiin, kunniapaikalle?"

 

"joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee,"  2. Piet. 1:4

"Koska hänen jumallallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään," 2. Piet. 1:3

"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Krituksessa," Ef. 1:3

Siunauksen sateista

Minulla oli muutaman päivän ajan ikäänkuin "kestoaiheena" mielessä siunaus ja sateet.  Sellaiset jakeet varsinkin puhutteli ja ilahdutti minua. Niitä vihkoonkin kirjoittelin, kuten myös päivän tapahtumia. Kaikki alkoi siitä, kun eräs blogiystävä toivotti minulle kommentissaan siunausta viime tiistaina. Mietin silloin, että "Minkälainen on tämän päivän siunaus?"  Olin kirjoittanut tuon muistikirjaani vähän "känkkäränkkämielellä", sillä oli asioita, jotka eivät olleet menneet ihan mieleni mukaan.

Seuraavana päivänä olin kirjoittanut muistikirjaani otsikoksi: "Missä siunaus näkyy? Voiko se olla näkymätön?"

Usein taidamme ajatella siunauksesta, että se on jotain ihan erikoista - ja samalla ohitamme ne ihan tavalliset asiat; ne "sattumat" ja asioiden "hyvin menemiset". Saati sitten ikäviin asioihin kätketyt siunaukset.

No, minä siis useana päivänä kirjoittelin muistikirjaani päivän tapahtumia ja etsin niitä siunauksen asioita. Kyllä niitä sitten oli, kun tarkemmin asioita ajatteli.

Nämä usean päivän siunausmietinnöt  ikäänkuin "päättyivät" lauantaina tähän:

SIUNAUKSEN SATEISTA

"...Nyt on aika etsiä minua, Herraa, minä tulen varmasti ja annan teille siunauksen sateen." Hoos. 10:12   (KR-92, löysin  Sro:n päivän sanasta.)

"Kylväkää itsellenne vanhurskauden kylvö, niin saatte leikata laupeuden leikkuun. 

Raivatkaa itsellenne uudispelto, silloin kun on aika etsiä Herraa, kunnes hän tulee ja antaa sataa, teille vanhurskautta." Hoos. 10:12   

Olin kirjoittanut muistikirjaani: "Nyt on aika raivata uudispelto, ei kylvää vanhaan maahan. Hän lupasi siunauksen sateen -  sitä odotellessa: anna viisautta ja kaikkea tarvittavaa siihen pellonraivaukseen ja kylvöön. Työ ei varmaan ole helppo, koska se on alusta aloitettava."

Ajattelin siinä ihan oman sydämeni peltoa. Jollekukulle Jumala antaa ehkä tehtäväksi raivata vain sitä oman sydämen peltoa, jollekin toiselle kenties toisenlaisia; suurempia peltoaukeita.

Siunausta päivääsi:)

Janoinen maa

"Herra avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan, antaakseen sinun maallesi sateen aikanansa ja siunatakseen kaikki sinun kättesi työt..." 5 Moos. 28:12

Tahtoisin niin omistaa tämän jakeen lupaukset itsellenikin. Tämä janoinen maa kaipaa sitä. Saisinko minäkin sateen  tämän kuivan maan ylle, saisinko siunauksen kätteni töillekin?

Siunauksen alla

"Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa." Ef. 1:3 KR-92

"Siunaus on jotakin muuta kuin onnen tunne. Siunaus pitää sisällään elämän tappiot ja sairaudet ja taakat, nekin, joita meidän on kannettava kenties elämämme loppuun saakka. Siunaus on sitä, että meitä ei hylätä minkään taakan tai minkään muunkaan vaikeuden takia. Ja siunaus on tietysti sitäkin, että saamme ottaa  hyvää Isän kädestä, jos hän sitä meille antaa. Jos me saamme hyvää, on se annettu siksi, että antaisimme sitä eteenpäin toisille tarvitseville. Siunaus ei ole lupaus taakattomasta elämästä ja vaelluksesta. Ei totisesti. Mutta siunaus on pettämätön lupaus: "Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Olet arvokas minun silmissäni, olet kallis ja rakas."  Joka päivä Jumalan kämmenellä/Juha Vähäsarja

Kun rukouskin tuntuu olevan hyödytöntä

Eräs vaiva oli ollut kiusana vuosikausia. Sen puolesta  rukoiltukin paljon. Välillä pyydetty rukousapua muiltakin. Välillä vaiva oli helpottanut hetkeksi, mutta palannut sitten taas. Kun se jälleen taas palasi, aiheutti se nuo otsikon ajatukset, että "tuntuu kuin rukouskin olisi hyödytöntä". Hän, joka tämän kertoi, sanoi sitten ottaneensa rukouskirjan käteensä. Ei siitäkään ensin mitään näihin ajatuksiin sopivaa esiin tuntunut tulevan. Sitten hän päätti ottaa vielä yhden kohdan. Sivulla oli teksti: "Taistelussa Jumalan kanssa":

"En päästä sinua, ellet siunaa minua." 1 Moos. 32:26

"Toisinaan on vaikea ymmärtää menettelytapaasi, Jumala. Onhan kirjoitettu, että sinä annat alttiisti ja soimaamatta. Rakkaudessasi jakelet meille monia lahjojasi, jopa runsaammin kuin pyydämmekään. Ja kuitenkin saatat pidättää meiltä siunauksesi. Ainakin siltä tuntuu. Silloin alkaa sielussani taistelu. Miksi minun on käytävä tätä taistelua? Siksikö että tahtoni karaistuisi ja uskoni joutuisi koetukselle? Siksikö että taistelun jälkeen paremmin kelpaisin käyttöösi? Olkoon miten tahansa. Tiedän vain, että en voi elää ilman siunaustasi. Sanon kuten Jaakob kamppaillessaan sinun kanssasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua." Silloin tiedän sinun kuulevan minua. Sinä et pidätä siunaustasi minulta. Alan ymmärtää, että taistelukin on osa siunausta."  Fredrik Wislöff Rukouskirjani

"En päästä sinua, ellet siunaa minua."

Siunauksen alla

"Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.

"Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni, minä annan sille siunaukseni."

4 Moos. 6:24-27 (-92 käännös)

"...Herran siunaus on kuin verkko, joka heitetään suojaksi Jumalan omien ylle. Sen verkon läpi ei pääse mikään Taivaallisen Isän tietämättä ja sallimatta..." Juha Vähsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä

Mietin aamulla, mitä on siunaus? Kuin "tilauksesta" oli lukemassani Vähäsarjan kirjassakin tekstiä siitä, jota pätkä tuossa yllä. Jatkoin vielä hieman omiakin mietintöjäni: Jokainen meistä varmaan haluaisi olla siunattu. Toisista sanotaankin, että on ollut siunausta... (jos on vaikka rikas tai jotenkin menestynyt näkyvällä tavalla). Entä sitten me, jotka saatamme kokea, ettei meillä ole... ainakaan samalla tavoin, kuin mitä se usein käsitetään? Varmaa ainakin on, ettei sitä siunausta voi kukaan itse ottaa. Etsin  kohtia*, joissa sana siunaus esiintyy eri muodoissaan. Usein siunaukseen liittyikin silmin nähtävää menestystä. Mutta Jumala voi siunata erilaisin tavoin. Tässä on  erilainen:

"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa" Ef. 1:3

* Kohtia siunauksesta. Koivuniemen Raamattuhaku.
**(koko luvun voit nähdä tästä: Efesolaiskirje luku 1 ).

Siunatkoon sinua Herramme tänään,

sillä mitä sinä tarvitset!