- Kuka pitää meistä huolen?

Ihan arkinen kysymys, kun miettii kaikenlaista. Mieleeni tuli sanat: - "Minä pidän sinusta huolen..." Jer. 40:4   v. -38 käännös

Piti etsiä, missä kohtaa Raamatussa ne ovat. Etsintä yllätti. Sanat olivat kyllä profeetta Jeremian kirjasta, mutta niitä ei sano siinä hän; eikä hänelle, Jumala suoraan, vaan Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin henkikaartin päällikkö Nebusaradan! Kuningas itse oli antanut päällikölleen käskyn pitää Jeremiasta huolta näillä sanoin:

"Etsi Jeremia käsiisi ja pidä hänestä hyvää huolta! Älä tee hänelle mitään pahaa. Jos hän jotakin pyytää, täytä hänen pyyntönsä." Jer. 39:12 KR-92 Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin sanat

Ja niin siis Jeremia sai kuulla vapauttavat, huojentavat sanat henkikaartin päällikön Nebusaradanin suusta! Mutta uskon, että ne sanotut sanat olivat varmasti Jeremialle myös Jumalan sydämeltä ja suusta tulleita rohkaisun sanoja:

"Minä pidän sinusta hyvää huolta..." Jer. 40:4 KR-92

Babylonian (eli Baabelin) kuningas oli varmasti saanut kuulla kaiken siitä, mitä Jeremia oli ennustanut; sanoja, jotka jotka olivat tulleet Jumalalta! Nyt Jumala - Babylonian kuninkaan, ja hänen palkkalaisensa suulla - vakuuttaa profeetalleen huolenpitoaan niissä vaikeissa oloissa. Sen täytyi vaikuttaa Jeremiaan rohkaisevasti.

"Mutta sinun kätesi minä päästän kahleista, olet vapaa. Jos katsot parhaaksi lähteä minun kanssani Babyloniaan, niin tule mukaani. Minä pidän sinusta hyvää huolta. Mutta ellet halua lähteä Babyloniaan, niin hyvä on! Koko maa on avoinna edessäsi, mene, minne parhaaksi näet." Jer. 40:4 KR-92

Kun Jeremia vielä vähän mietiskeli empien asiaa, Nebusaradan puhui hänelle vieläkin rohkaisevasti, antaen vinkin, mitä Jeremia voisi tehdä:

"Kun Jeremia vielä empi, Nebusaradan sanoi hänelle: "Voit palata myös Gedaljan luo, joka on Safanin pojan Ahikamin poika. Babylonian kuningas on asettanut hänet Juudan kaupunkien käskynhaltijaksi. Asu hänen luonaan kansan parissa tai asetu jonnekin muualle, jos niin haluat." Sitten henkikaartin päällikkö antoi hänelle ruokaa ja lahjoja ja päästi hänet menemään." Jer. 40:5 KR-92

---

Ja vielä tämä: Nuo olivat luvusta 40. Mutta aivan  edellisen luvun lopussa Jeremia oli itse saanut viedä rohkaisevat sanat toiselle ihmiselle:

"Kun Jeremia oli vielä vangittuna päävartiossa, hänelle tuli tämä Herran sana: "Mene nubialaisen Ebed-Melekin luo ja kerro hänelle: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Nyt minä annan toteutua sen, mitä olen tästä kaupungista puhunut: se ei pelastu, vaan tuhoutuu! Saat nähdä sen omin silmin, kun tuhon päivä tulee. Mutta sinut minä pelastan sinä päivänä, sanoo Herra. Et joudu niiden käsiin, joita pelkäät. Koska olet turvautunut minuun, minä pelastan sinut, niin ettet kaadu miekkaan vaan säilytät henkesi. Tämän minä, Herra, lupaan." Jer. 39:15-18 KR-92

Mainittu Ebed-Melek oli henkilö, joka oli pelastanut aiemmin profeetta Jeremian kurjasta kaivovankilasta, (eli tyhjään kaivoon oli Jeremia laitettu nääntymään, jonka liejuiseen pohjaan oli vajonnut). Luvussa 38. 

Muinaisia polkuja - ja valoa!

"Näin on Herra sanonut: "Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne." Mutta he vastasivat: "Emme vaella." Jeremia 6:16   (v. - 33 suomennos)

"Mutta ei jää pimeään se, mikä mikä nyt on vaivan alla. Entiseen aikaan hän saattoi halveksituksi Sebulonin maan ja Naftalin maan, mutta tulevaisuudessa hän saattaa kunniaan merentien, Jordanin tuonpuolisen maan, pakanain alueen.

 

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. 

Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi, niin kuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. 

Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. 

Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. 

Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä." Jesaja 8:23 - 9:1-6  (v. - 33 suomennos)

 

---

"Näin sanoo Herra: - Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan. Näin sanoin, mutta te vastasitte: "Emme kulje!" Jeremia 6:16 KR-92

"Ei valo kajasta sille, joka on ahdingossa. Aikoinaan Herra vei kunnian Sebulonin ja Naftalin mailta. Mutta kerran hän taas palauttaa kunniaan Meren tien, Jordanin takaisen maan ja muukalaisten Galilean. 

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.

Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon. He iloitsevat sinun edessäsi niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan, niin kuin saaliinjaossa riemuitaan.

Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan, valjaat, jotka painavat olkapäitä, ja heidän käskijänsä sauvan sinä murskaat, niin kuin murskasit Midianin vallan. 

Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat, kaikki veren tahrimat vaatteet poltetaan, ne joutuvat tulen ruoaksi. 

Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan ruhtinas. 

Suuri on hänen valtansa, ja rauha loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus."  Jesaja 8:23 - 9:1-6  KR-92

"Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille..." Jes. 9:5  

Tässä tuota kohtaa kirjoittaessa tuli mieleen ajatus, että siinä oli lapsi meille kaikille!  "Ja hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Katso, minun äitini ja veljeni! Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen isäni tahdon, on minun veljeni, sisareni ja äitini."  Matt. 12:49-50  (v. -38 suomennos)

Hän saa olla meidän, ja me hänen❤️

---

Rukous: Virvoita meitä Sanallasi, ruoki armollasi! Rukous muuttuu kiitokseksi: -  Kiitos kun virvoitat meitä, ruokit armollasi!🌟

Herra käskee Jeremiaa ostamaan itselleen vyön...

"Herra sanoi minulle: "Mene ostamaan itsellesi pellavavyö ja sido se vyötäisillesi. Varo kastelemasta sitä!" Minä ostin vyön ja sidoin sen vyötäisilleni, kuten Herra oli käskenyt. Taas tuli minulle Herran sana: "Ota mukaasi vyö, jonka olet ostanut ja jota pidät vyötäisilläsi, ja mene Eufratvirralle. Kätke vyö siellä kallionkoloon." Minä menin Eufratvirran rannalle ja kätkin vyön sinne, niin kuin Herra oli käskenyt. Pitkän ajan kuluttua Herra sanoi minulle: "Lähde nyt hakemaan takaisin vyö, jonkä minä käskin sinun kätkeä Eufratin rantaan." Niin minä menin Eufratille ja kaivoin vyön esiin paikasta, johon olin sen kätkenyt. Mutta vyö oli mennyt pilalle, siitä ei ollut enää mihinkään."  Jeremia 13:1-7 KR-92

Tuo sai mielikuvitukseni liikkeelle. Kuvittelin mielessäni Jeremiaa ostamassa vyötä, ja millainen se vyö olisi voinut olla. Innostuin kuvittamaan tätä asiaa, vaikka en nyt tietenkään tiedä, millainen se vyö oikeasti oli. Oliko ihan vain valkoinen, vai millainen lie ollut. Kuvittelin kuitenkin. Liekö hän jostain torilta käynyt sen ostamassa. Myikö niitä naiset, vai valmistiko niitä jotkut miehetkin. Mutta ajattelin, että varmaankin vyö oli hieno. Kuvittelin itse sen kauniisti kirjotuksi. Olisin halunnut kuvaani viiniköynnöksen lehtiä vyöhön, mutta kun en osannut, piti yksinkertaistaa. Vyö tuskin oli halvemmasta päästä. Kun kerran Herra itse oli käskenyt sen ostaa, oli se varmaan sieltä parhaasta päästä, mitä tarjolla oli. Jeremia sitten sen hienon vyön kanssa "keekoili". Jollaista sanaa olisivat voineet käyttää hänet nähneet ja tunteneet. Sillä tuskin hän yleensä hienosteli vaatteillaan, niin luulen. Voisi kuvitella, että joku tukeva nahkavyö olisi hänelle paremmin sopinut.  Ihmettelivätköhän kyläläiset, että mitähän nyt on, kun on noin hienon vyön mennyt ostamaan. Ja entäs sitten, kun vyö joskus katosi käytöstä. Sanottiinhan, että pitkän ajan kuluttua... eli kauan Jeremia sitä käyttikin. Kyseltiinkö häneltä, että mihinkäs oot vyös hukannut? Mitähän Jeremia sittten tuumi, kun löysi aikojen päästä sen hienon vyönsä turmeltuneena? Varmaan oli ihan homeessa koko vyö. Jännä juttu; Jumalahan ihan alussa jo käski Jeremiaa pitämään sen kuivana. Mutta nyt sitten siellä jossain Eufratin rantapenkereillä piilossa olleena, se oli mennyt ihan pilalle. Olisi kiva tietää, millainen se piilopaikka oikein tarkalleen oli, kuiva vai kostea. Eufratin nimi on varmaan suurimmalle osalle maailman ihmisiä aivan tuttu. Sehän on ollut olemassa aivan maailman alusta alkaen, kuten myös Tigris-joki. Molemmat olemassa vieläkin!

Jeremian vyön osto. Jer. 13:1-11 KR-92

Se vyö, millainen lie oikeasti sitten ollutkaan, toimi Herran antamana esimerkkinä hänen omalle kansalleen. Herra puhui Jeremialle:

"Silloin minulle tuli tämä Herran sana: Näin sanoo Herra: "Samalla tavalla minä teen lopun Juudan ja Jerusalemin korskeudesta. Tämä paha kansa ei halua kuulla minun sanojani. Sen sydän on paatunut, se seuraa vieraita jumalia, palvelee ja rukoilee niitä. Siksi sille käy samoin kuin tälle vyölle, joka ei kelpaa enää mihinkään. Niin kuin mies sitoo vyön vyötäisilleen, niin olen minä sitonut itseeni koko Israelin heimon ja Juudan heimon, sanoo Herra. Niiden piti olla minun kansani ja tuoda minulle kunniaa, ylistystä ja mainetta, mutta he eivät totelleet minua."  Jeremia 13: 8-11 KR-92

Kun profeetta Jeremia järjesti tarjoilun...

Profeetta Jeremia sai erikoisen käskyn: hänen piti kutsua yksi sukukunta viinitarjoilulle! No hänpä sitten teki työtä käskettyä ja kutsui heidät - ja väki tuli. Voi ihan mielessään kuvitella, kuinka Jeremia latoo viinikannut pöydälle, ottaa esiin pikarit ja sanoo: Ottakaahan siitä viiniä!

Mutta kuinkas kävi? Tarjoilu ei kelvannut! Viinikesteille kutsutut sitten selittävät  kunnioittavansa esi-isänsä ohjetta tässä asiassa, etteivät viiniä juo. Ja muussakin mitä hän oli sanonut. 

Oletan, että profeetta Jeremia jo tiesikin, miten tarjoilun kanssa tulee käymään.  Olihan se kenties jo tunnettukin asia, että he - nämä rekabilaiset - jotka olivat muuttaneet teltoistaan sotaa pakoon kaupunkiin, olivat sellaisia, etteivät juo. Saattoi siis olla, ettei Jeremia ollut kertonut heille viinitarjoilusta, vaan vain siitä, että Jumalalla oli jotakin asiaa heille.

Pointtihan tässä ei ollut se, etteikö viiniä saisi suuhunsa pistää, (Jeesuskin joi viiniä) - vaan se rekabilaisten suvun esimerkillisyys noudattaa esi-isänsä antamia ohjeita. Jumala totesi - Jeremian suulla - ettei hänen oma kansansa kuunnellut ja noudattanut hänen sanojaaan, kun taas rekabilaisten suku piti niin tarkoin vaarin esi-isänsä ohjeistuksista!

Jumala joutui kansalleen puhumaan kovia sanoja sen tähden, että he toistuvasti olivat jättäneet Hänen sanansa huomiotta toimiessaan oman mielensä mukaan, vaikka heitä oli useasti kehoitettu kääntymään takaisin Jumalan puoleen ja hylkäämään väärät tiensä.

Sensijaan rekabilaisten suku sai kuulla Jumalalta tämän lupauksen:

"Sen tähden Jonadabin, Rekabin pojan, jälkeläisiä tulee aina olemaan minun palveluksessani. Minä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, lupaan tämän." Jeremia 35:19 KR-92

Jumala pitää aina lupauksensa. Siispä nytkin varmasti on jossain joku heistä, vaikka tieto kyseiseen sukuun kuulumisesta olisi aikoja sitten meiltä ihmisiltä kadonnut historian hämärään. Jumalalta ei ole kadonnut mikään.

---

Tapahtuma kerrotaan Raamatussa Jeremian kirjan luvussa 35, joka onkin kokonaan vain tämän tapahtuman kuvausta. 

Kyseinen luku oli tämän aamun luettavissa. Se oli mielenkiintoinen luettava, Jeremia kun ihan huoneen tarkkuudella kertoi mihin vei vieraansa tarjoilulle. Olikohan niille vieraille jotain muutakin pistetty pöytään, leipää tms. vaikka? Oli miten oli, tuo Jumalan antama lupaus oli varmaan makeampaa kuin kaikki herkut sinä hetkenä. Olihan Jumala itse huomioinut heidät...❤️ 

---

Alla olevassa linkissä pastori Mika Tuovinen jakaa kansanedustaja Antero Laukkasen rukouspyynnön meidän maamme puolesta! 

https://mikatuovinen.net/kansanedustajan-laake-suomen-hengelliseen-kriisiin/

"Älä sure..."

Erästä asiaa miettiessä, tuli mieleen otsikon sanat, sekä siihen lisänä; alla olevasta jakeesta sanat:

"... sinun työstäsi on tuleva palkka..." Jeremia 31:16

Kuka sellaista lohdutusta saattaisi tarvita? Vaikka sellainenkin, joka asuu muukalaisena, rakentaa taloa, odottaa kotimaahan pääsyä, tai jotain muuta sen kaltaista, joka uuvuttaa. (Vaikka alunperin yllä olevan jakeen lohdutus onkin ihan muuhun asiaan annettu).

---

Jer. 29:28 "... Se kestää vielä kauan. Rakentakaa taloja ja asukaa niissä, istuttakaa puutarhoja ja syökää niiden hedelmiä..." 

Kehotus "rakentamiseen" ja "istuttamiseen", mitä se  sitten kenelläkin tarkoittaakin, on lohdullinen ja rauhoittava; kaiken sen keskellä, mikä on epätyydyttävää juuri nyt ja minkä toivoisi muuttuvan sen suuntaan, mitä on odottanut.

Siunausta päiväsi!

Katoava pukeutuu katoamattomuuteen!

"Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä. eikä häntä enää ole, eikä hänen asuisijansa häntä enää tunne. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille." Ps 103:15-17

"Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu." 1 Kor. 15:54

"Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy; vaan sen lehvä on vihanta, eikä poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä." Jer. 17:7-8

Siunattua päivää sinulle!

---

Katselin tänä aamuna erästä vanhaa asuinpaikka tien vieressä ohi ajaessamme, ja mieleeni tuli tuo: "Kun tuuli käy hänen ylitsensä, eikä häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne."  Ennenpitkää eivät meidänkään asuinsijamme meitä tunne, sillä mehän olemme vain käymässä täällä.  

"Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme  Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi." Fil. 3:20

Mahdotontako? - Jeremian pellon osto

"Oi Herra, Jumalani! Suurella voimallasi ja väkevällä kädelläsi sinä olet luonut taivaan ja maan. Mikään ei ole sinulle mahdotonta!" Jer. 32:17   KR -92

"Ja nyt sinä, Herra, minun Jumalani, sanot minulle: 'Osta pelto ja hanki todistajat', vaikka kaupunki on joutumaisillaan kaldealaisten käsiin." Silloin tuli Jeremialle tämä Herran sana: 

"Sinä tiedät, että minä olen Herra, kaikkien luotujen Jumaala. 

Onko minulle mikään mahdotonta?"

Jer. 32:25-27  KR -92

Mahdottomassa tilanteessa Jumala käski Jeremian pellonostoon. Jeremia oli vangittu ja "piiritysvallit ulottuivat jo kaupunkiin saakka" (Jer. 32:24). Silloin Jeremian käsketään ostaa pelto, jota hän ei näyttäisi tulevan tarvitsemaan. Jeremia tottelee, mutta ihmettelee Jumalan käskyä suuresti. Kauppakirjatkin tehdään oikein lakien ja säädösten mukaan ja ne säilötään "saviastiaan, jotta ne säilyisivät kauan."  (Jer. 32:14). "Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: "Tulee aika, jolloin tässä maassa taas ostetaan taloja, peltoja ja viinitarhoja." (Jer. 32:15)

Ja niinhän siellä tehdään.

Kaupunki valloitettiin, mutta Jeremialle annettiin vapaus mennä minne tahtoi. Sitä ei kerrota, käyttikö hän peltoaan. Mutta Herran sana toteutui.


---
Raamatun tekstit vuoden -92 käännös.

Rohkaiseva sana tähän aamuun

"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, 

sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset;

minä annan teille tulevaisuuden ja toivon."

Jer. 29:11

"Olenhan minä sinua käskenyt: ole luja ja rohkea;

älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra,

sinun Jumalasi, on sinun kanssasi,

missä ikinä kuljetkin."

Joos. 1:9

-----

Otin tänä aamuna hartauskirjan ja luin siitä tälle päivälle tarkoitetun tekstin. Jakeena oli tuo ylinnä oleva kohta Jeremian kirjasta uudemman käännöksen mukaan. Sitten otin näppeihini pienen Uuden Testamenttini ajatuksella, että jotain siitä lukisin. Kirjan välistä lennähti pöydälle lappu:

Rohkaiskoon nuo Jumalan omat sanat sinuakin!

Herra ei unohtanut kansaansa

"Näin sanoo Herra: "Kansa, miekalta säästynyt, löysi erämaassa armon; minä menen saattamaan sen, Israelin, rauhaan".  Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta. Minä rakennan sinut jälleen, ja sinä tulet rakennetuksi, neitsyt Israel. Sinä kaunistat itsesi jälleen käsirummuillasi ja lähdet iloitsevaisten kanssa karkeloon. Sinä istutat jälleen viinitarhoja Samarian vuorille; ne, jotka istuttavat, saavat korjata hedelmätkin.  Sillä päivä on tuleva, jolloin vartijat huutavat Efraimin vuorella: 'Nouskaa, lähtetkäämme Siioniin Herran, meidän Jumalamme tykö'.

Sillä näin sanoo Herra: Riemuitkaa iloiten Jaakobista, kohottakaa riemuhuuto hänelle, joka on kansojen pää; kuuluttakaa, kiittäkää ja sanokaa: 'Auta, Herra, kansaasi, Israelin jäännöstä'. Katso, minä tuon heidät pohjoisesta maasta, kokoan heidät maan perimmäisiltä ääriltä. Heissä on sokeita ja rampoja ynnä raskaita ja synnyttäväisiä: suurena joukkona he palajavat tänne. Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu. Sillä minä olen Israelin Isä, ja Efraim on minun esikoiseni.

Kuulkaa Herran sana, te kansat, ilmoittakaa kaukaisissa merensaarissa ja sanokaa: Hän, joka Israelin hajotti, on sen kokoava ja varjeleva sitä niin kuin paimen laumaansa. Sillä Herra on lunastanut Jaakobin ja vapahtanut hänet häntä väkevämmän kädestä. Ja he tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla, tulevat virtanaan Herran hyvyyden tykö, jyvän,viinin ja öljyn ääreen, karitsain ja karjan ääreen. Ja heidän sielunsa on oleva niinkuin kuin runsaasti kasteltu puutarha, eivätkä he enää näänny. Silloin neitsyt iloitsee karkelossa ja nuorukaiset ja vanhukset yhdessä. Minä muutan heidän surunsa riemuksi, annan heille lohdutuksen ja ilon heidän murheensa jälkeen. Ja minä virvoitan pappien sielut lihavuuden ääressä, ja minun kansani ravitaan minun hyvyydelläni, sanoo Herra.
Näin sanoo Herra: Kuule, Raamasta kuuluu valitus, katkera itku: Raakel itkee lapsiansa, hän ei lohdutuksesta huoli surussaan lastensa tähden, sillä niitä ei enää ole. Näin sanoo Herra: Pidätä äänesi itkusta, silmäsi kyyneleistä, sillä sinun työstäsi on tuleva palkka, sanoo Herra, ja he palajavat vihollisen maasta. Sinulla on tulevaisuuden toivo, sanoo Herra: sinun lapsesi palajavat omalle maalleen.

Minä olen kyllä kuullut Efraimin valittavan: 'Sinä olet kurittanut minua, olen saanut kuritusta niinkuin vikuroiva vasikka. Palauta minut, niin minä palajan; sillä sinä olet Herra, minun Jumalani. Sillä käännyttyäni minä kadun, ja päästyäni ymmärykseen minä lyön lanteeseeni. Minä häpeän, tunnen häpeätä, sillä minä kannan nuoruuteni pilkkaa.' Eikö Efraim ole minun kallis poikani, minun lempilapseni? Sillä niin usein kuin minä puhunkin häntä vastaan, alati minä häntä muistan. Siksi minun sisimpäni väräjää hänen tähtensä: minun täytyy armahtaa häntä, sanoo Herra.
Pystytä itsellesi kivimerkkejä, aseta itsellesi tienviittoja, paina mieleesi tie, polku, jota olet kulkenut. Palaja, neitsyt Israel, palaja näihin kaupunkeihisi. Kuinka kauan sinä mutkistelet sinne ja tänne, sinä luopiotytär? Sillä Herra luo maahan uutta: nainen miestä piirittää.
Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Vielä kerran sanotaan Juudan maassa ja sen kaupungeissa, kun minä käännän heidän kohtalonsa, tämä sana: 'Herra siunatkoon sinua, sinä vanhurskauden asuinsija, sinä pyhä vuori.' Ja Juuda kaikkinen kaupunkineen asuu siellä yhdessä, peltomiehet ja ne, jotka vaeltavat laumoineen. Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen." 



Siihen minä heräsin ja katselin, ja uneni oli minusta suloinen. "

Jeremia 31:1-26

Ei pelkkää unta

"Sillä minä virvoitan väsyneen sielun,  ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen." Jer. 31:25

"Siihen minä heräsin ja katselin, ja uneni oli minusta suloinen."

Jer. 31:26

Ja se ei ollut pelkkä uni.

Hän lukee haavat ja kyyneleet

"Sillä näin sanoo Herra: 'Paha on sinun vammasi, kipeä on saamasi
 isku." Jer. 30:12

Paha voi vammamme olla, mutta lohdullinen on sana haavoittuneelle ja kipeälle:

"Sillä minä kasvatan umpeen sinun haavasi ja parannan sinut saamistasi iskuista, sanoo Herra, sinut, Siion, jolla on nimenä 'hyljätty', 'se, josta kukaan ei välitä." Jer. 30:17

Luottamuksen lähteille

"...minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen..." Jer. 31:9

Johdatustasi on joskus vaikea ymmärtää. Se kantaa jonnekin niin kauas, minne ei katseeni yllä. En saisi katsoa eiliseen. Sinä tiedät kyllä senkin, että menneestä johtuen minun on vaikea luottaa johdatukseesi... koska en pysty näkemään sen  loppuun. Siispä yritän kuitenkin kulkea sen luottamuksen joen vartta pitkin... Sen joen alkulähteille ei katseeni yllä, mutta tiedän, että se on...

"Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.

 Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu.

Sillä minä olen Israelin Isä ja Efraim on minun esikoiseni." 

Jer. 31:9