Yllättävä ilohetki illalla

Monille uskoville ylistyshetket on varmaan jatkuva osa elämää. Sitten on niitä, joille se on vieraampaa, koska oma mieli askaroi alituiseen ihan muunlaisissa miettiessä. Niinkuin minulla, kaikenlaiset huolet usein valloittavat mielen. Mutta eilen minä koin yllätyksen, mieleni alkoi ylistää jonkin laulun sanoin Jumalaa!

Olin valmistautumassa nukkumaan. Iltatoimissa ollessani wc:n puolella, alkoi mieleni yllättäen laululla ylistää Herran suuruutta. Se tuli niin yllättäen, ja olisin oikeastaan halunnut ihan ääneen sen ylistyksen laulaa - ikäänkuin kaikkien kansojen kuultavaksi - mutta pidin sen hetken kuitenkin täysin äänettömästi.

Se yllätti minut täysin, sellainen ilahduttava hetki. Ei oltu edes katseltu mitään sellaista elokuvaa, että se sellaisesta olisi tullut. Jos olisin heti ja helposti löytänyt laulukirjan, olisin yrittänyt etsiä laulua. Se saattoi olla Hengellisen laulukirjan laulusta nro 45, (nyt aamulla kun sen etsin) eli Jaakko Löytyn laulusta "Nyt taivaat avautuu", sillä jotain sellaista siinä oli.

Halusin kirjoittaa tuosta yllättävästä ylistyshetkestä, joka oli täysin äänetön ja niin yllättäen tullut. Jumala voi näköjään siis tuollakin tavoin yllättää! Älä siis ihmettele, jos sinäkin joskus tulet sillä, tai jollakin muulla ihanalla tavalla, yllätetyksi.  Tuollaiset on kuin Isän "yllätyspaketteja"* lapsilleen, ei mistään ansioista, vaan ihan iloksi vain annettuina.

*Meillä isäntä teki aikoinaan lapsille sellaisia pieniä yllätyspaketteja, joissa oli jotakin kivaa:) Välillä lapset niitä ihan toivoivat tehtävän. Ja isukki teki...

---

Sen Löytyn laulun voi halutessaan kuunnella tuosta Hengelliseen laulukirjaan menevästä linkistä: (kirjoitettuina kyseisen laulun sanoja näyttää löytyvän netistä helposti)

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=2620

Yllättävää oli, ettei tuota näyttäisi olevan virsikirjassa, vaikka muita Jaakko Löytyn sanoituksia siellä on.

Tässä vielä linkki virsikirjaankin. Siellä näkee virsien sanoja ja voi pääsääntöisesti kuunnella virsistä ensimmäisen säkeistön laulettuna.

https://virsikirja.fi/

Herran armoa koko elämä!

"Hyvä on kiittää Herraa,

laulaa ylistystä sinun  nimellesi, Korkein.

 

Hyvä on aamulla  kertoa armostasi ja  illalla uskollisuudestasi."

Ps. 92:2-3 KR-92

Kohota katseeni korkeuteen!✨

"Kohottakaa katseenne korkeuteen:

kuka on tämän kaiken luonut?

Hän, joka kutsuu esiin

taivaan joukot

täydessä vahvuudessaan,

hän, joka tuntee ne nimeltä,

joka ainoan.

Suuri on hänen väkevyytensä, 

valtaisa hänen voimansa:

yksikään joukosta ei jää pois.

Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut 

näin: - ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta,

minun asiastani ei Jumala välitä.

Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut,

että Herra on ikuinen Jumala,

koko maanpiirin luoja?

Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton

on hänen viisautensa.

Hän virvoittaa väsyneen

ja antaa heikolle voimaa.

Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät,

mutta kaikki, jotka Herraa odottavat,

saavat uuden voiman,

he kohoavat siivilleen kuin kotkat.

He juoksevat eivätkä uuvu,

he vaeltavat eivätkä väsy."

Jesaja 40:26-31 KR-92

Ylistäkää Häntä!

"Iloitse suuresti, tytär Siion, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla." Sak. 9:9 

"Sanokaa tytär Siionille: 'Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla'." Matt. 21:5

"He huusivat: - Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!" Luuk. 19:38

(Ja tämä oli tapahtunut:)  "Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet." Luuk. 19:37

(Sitä ennen oli tuotu se aasi Jeesukselle ratsuksi.)   "Ja kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle." Luuk. 19:38

---

(Syntymä:)  "Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa." Luuk. 2:1-7 KR-92

(Syntymän aikaan:) "Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

 "- Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa." Luuk. 2:8-14 KR-92

"Nyt me kiitämme sinua, Jumalamme, ja ylistämme nimesi kunniaa." 1. Aik. 29:13 KR-92 (Daavidin antama ylistys)

"... Kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herraamme Jeesuksen Kristuksen nimessä." Ef. 5:20 KR-92

---

(Ilmestyskirja, paluun aikaan:). "Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti." Ilm. 22:16 KR-92

Toinen ei ollut kiitollinen... Toinen ylisti Jumalaa suureen ääneen.

"Noihin aikoihin Hiskia sairastui pahasti ja oli jo kuolemaisillaan. Hän rukoili Herraa, ja Herra vastasi rukoukseen ja antoi hänelle merkin. Mutta Hiskia ei ollut kiitollinen osakseen tulleesta ihmeestä, vaan tuli ylpeäksi...." 2. Aik. 32:24-25 KR-92

"Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä..." Luuk. 17:15-16 KR-92

Nämä jakeet aamulukemisissani puhuttelivat minua. Kuinka helposti sitä voin itsekin olla, ja olen, kiittämätön. Jos ei ylpeyden tähden, niin vaikkapa sen vaikeuksien meren aallokoissa, niitä aaltoja katsellessa, silloin unohdan kiittää jo saamistani armon ihmeistä. Kun olisi sekin vaihtoehto, että ylistäisin "suureen ääneen" - Häntä, jonka viisaus on ylittämätön, ja joka kaikkea hallitsee. Armahtakoon minua Hän, joka on kaiken ylistyksen arvoinen!

Tutustumista itseen ja Jumalaan...

Ostin taannoin kirjan: Armon kantamana päivittäin/Max Lucado/Päivä Oy 2005.  Kirjan alkulehdellä lukee kirjan nimen lisäksi: "Innostavia ajatuksia vuoden joka päiväksi". Ja siltä kirja kyllä vaikuttaakin.

Kirjassa on joka päivälle jokin jae, ja siihen aiheeseen liittyen lyhyet tekstit, jotka on jännästi noukittu Max Lucadon aiemmista kirjoista. (Pääsee samalla tutustumaan muihinkin kirjoihinsa hitusen. Kirjojen nimet on mainittu englanniksi.) Mutta sekin jännä tässä kirjassa on, että sivuille on varattu vähän kirjoitustilaakin. Tekstin jälkeen nimittäin seuraa jokin kysymys, johon vastausta miettimällä voi pohtia luettua, ja miettiä, mitä se itselle merkitsee.

Tänään 27.6. kirjassa oli jakeena: "Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi." 2. Kor. 3:18 KR-92

Tekstissä puhuttiin siitä, että palvomisen on "tarkoitus muuttaa palvojan kasvot". Muistutetaan Jeesuksesta kirkastusvuorella, ja siitä kuinka hänen kasvonsa loistivat auringon lailla. Pohditaan sitten, että kasvot eniten esillä ovat. Valokuviakin otetaan nimenomaan kasvoista. Ja lopuksi todetaan Jumalan haluavan kasvomme käyttöönsä. Juuri kasvot ihmisestä muistetaan. Ja sen kautta Hän, Jumala, voi heijastaa hyvyyttään. Kysymyksenä oli, että "onko sillä väliä, palvommeko Jumalaa vai emme?" Vastaus pyydettiin vielä perustelemaan. 

Innostuin kirjoittamaan vastausta. Johon rupeaminen tosin synnytti minulle uuden kysymyksen, että mitä Jumalan "palvominen" oikeastaan on? No siihen piti ensin etsiä hieman vastausta (*https://www.luterilainen.net/mita-on-palvominen/), sillä omat mielikuvat eivät oikein riittäneet minulle vastaukseksi. Mutta kun siihen sanaan oli saatu selvitystä; kirjoitin: 

"Jumala on ylistyksen, palvonnan, kunnioituksen ja tottelemisen arvoinen. On sillä siis merkitystä - ja niinkin, että Jumalan kasvojen edessä viipyily muuttaa meitä ja heijastus Jumalasta  näkyy meistä muille ja vaikuttaa... Ihailija haluaa olla kuin se, jota ihaillaan. Minun pitäisi ihailla häntä enemmän. Viettää aikaa enemmän hänen kanssaan... En selvästikään tunne häntä läheskään hyvin... Voi minua! Eihän minusta siten voi sinun kuvasikaan kummoisesti heijastua. Kipeää tutustua omaan itseen näin. Käännynkö tutustumaan sinuun? Kirkastusvuorella heillä oli niin hyvä olla, että olisivat jääneet sinne."

En ole vastauksia kirjaan aiemmin kirjoitellut.  Osittain siksikin,  etten haluaisi kirjaan merkintöjä, jos siitä vaikka joskus olisi jollekin muullekin luettavaksi. Nyt ensin lyijykynällä kirjaan kirjoitin, mutta pyyhin pois, ja talletin vastaukseni muilla keinoin:) Minulla on ollut tuo kirja melko vähän aikaa, vähän olen sitä vasta silloin tällöin lukenut; mutta olen havainnut sen kiinnostavaksi. Enhän sitä muutoin olisi ostanutkaan. Kun pyritäänhän ennen ostoa ne kirjat tutkimaan, että onko niistä itselle. 

---

Jotain vähän samaa aihetta, millaisin kasvoin toista katsomme, oli tässä jutussa, jonka eilen Seurakuntalaisesta luin:

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/millaista-vastaanottoa-toivot-kun-astut-kotiovesta-sisaan/

Ylistetty olkoon!

"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen  siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. ...

Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa!  Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä.

Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman, jonka hän oli nähnyt hyväksi tehdä ja joka oli  määräajan tullessa toteutuva: hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä."

Ef. 1:3,6-8, 9-10 KR-92

"Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitääkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisen rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita."

Room. 12:11-16 KR-92

"Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka  auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin. Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittavaa kilvan toinen toistanne." 

Room. 12:8-10 KR-92

 

Herralta se tulee

"Herra, avaa minun huuleni, niin suuni julistaa sinun kunniaasi."  Ps. 51:17 KR-92 

"Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa." Jes. 61:1-3 KR-92

(Lue lisää Raamatusta luvun loppuun mm. jälleenrakennuksesta...) 

Daavidin psalmista Daavidin päivänä...

"Herää, sydämeni..." Ps 57:9 KR-92

Jokin päivä sitten minuun vetosi tuo "Herää sydämeni...".  Tämän psalmin alussa kuitenkin Daavidkin pyytää Herraa armahtamaan häntä... "kunnes myrsky on ohitse". Hänen kirjoituksensa alkoi siis avunpyynnöllä hädässä. Mutta jotain tapahtuu, kai ainakin Daavidin sydämessä, koska jonkin hetken päästä hän on kirjoittanut, että hänen mielensä on levollinen ja hän tahtookin laulaa ja soittaa. Mutta kaipaako hänen sydämensä vielä herättämistä? Eikö se ollutkaan ihan vielä valmis ylistykseen ja kiitokseen? Mutta kohta on!

"Jumala, sydämeni on levollinen,

mieleni on tyyni.

Minä tahdon laulaa ja soittaa!

Herää, sydämeni,

herää harppu, helky lyyra,

minä tahdon herättää aamuruskon!"

Psalmi 57:8-9 KR-92

 

"Minä ylistän sinua kansojen keskellä,

minä laulan kaikille kansoille sinun kiitostasi.

Sinun armosi ulottuu taivaisiin, 

sinun uskollisuutesi ylös pilviin.

Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten,

kirkkautesi yli kaiken maan."

Psalmi 57:10-12

Meidänkin kiitosmielemme taitaa useinkin tarvita sitä herättelyä...  kuin kohmeisen lämmittelyä, ennenkuin se pääsee vauhtiin.

Siunausta sinulle!

Aamun ylösnousun kirkkaus - Valo yltää tännekin

"Auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty. Herra on korkea yli kaikkien pakanakansain, yli taivasten kohoaa hänen kunniansa. 
Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme, joka korkealla asuu ja katsoo syvälle - taivaassa ja maassa? Hän, joka tomusta nostaa alhaisen..." Ps 113:3-6


Aamuheräämiseni, silmien avaaminen, katseen kääntäminen ulos: "Mitä! Koivujen latvat ja lähimäntyjen latvathan ovat jo valossa, näyttävät aivan keltaisilta - kuin kullatut." Se näytti ihanalta aamulta, kullatut latvat sinistä taivasta vasten. Yllätyin, että aurinko oli jo ehtinyt tähän meidänkin lähipuihin.
Ylösnoustuani, toisaalla talossa, talon eri laidalla, katse sinnepäin, mistä aurinko nousee; siellä oli harmaa metsä, jonka puiden välistä aurinko hieman pilkotti. "Tuolla se näkyy puiden välistä." Samoin pilkotti puiden välitse  avointa taivasta - mutta enimmän osan näkymästä veivät puut, vaikka se auringon siellä olokin ilahdutti. Yleisilme oli kuitenkin harmaa.

Toinen ikkuna - se ensimmäinen, oli kuin kuva siitä suuremmasta ylösnousta. Mikä ihana aamu, kun saa herätä kultaiseen aamun maan harmaudesta ja pimeydestä! Toinen, pimeämpi ikkunakin antaa jo viitettä siitä, että vaikka ollaan maan pimennoissa vielä - Valo on noussut ja yltää tännekin.

 Siunauttua päivää sinulle!

Kaikki synti naulattiin ristille Jeesuksessa!

Kaikki synti naulattiin ristille Jeesuksessa. Synnillä ei ole Jeesuken tähden valtaa niihin, jotka uskovat; vaikka synti näyttääkin vielä voimaansa, uhittelee meille. Me olemme toisen maan kansalaisia.

"Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi; että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi" 2 Kor. 5:21

"Älköön siis synti saako hallita teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille," Room. 6:12

"älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle." Room. 6:13

"Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?" Room. 6:16

"mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan..." Room. 7:23

"Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" Room. 7:24

"Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu." Room. 7:17

"Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon  te olette annetut, että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!" Room. 6:17-18

"joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja "hänen haavainsa kautta te olette paratut." 1 Piet. 2:24




Niinpä siis, on meillä syytä iloita; voitosta, jonka Hän meille toi:)

"Palvelkaa Herraa ilolla, 

tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla." 

Ps 100:2

Kaikkihan tehtiin jo valmiiksi!

"Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä." Joh. 19:30

"Se on täytetty"!

"...Minun ei enää tarvitse orjailla lain vaatimusten alla, sillä hän, kallis välimieheni, on täyttänyt lain minun puolestani. Hänen työhönsä ei saa eikä voi lisätä mitään. Sillä pelastus on täytetty. Hänellä on annettava täydellinen pelastus epätäydellisellekin uskolle. Hän on hankkinut täyden lunastuksen sillekin, jolta puuttuu kaikki, mutta joka hädässään tulee hänen luokseen..." Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

"...Hän on kuitenkin tullut tähän maailmaan vain kerran, nyt aikojen lopulla, hävittääkseen synnin uhrillaan." Hepr. 9:26 KR-92

"Jumalan Karitsa hävitti koko maailman synnin uhrillaan. Siinä on meidän toivomme ja lohdutuksemme. Itse tahtoisimme kyllä pelastaa itsemme ja  maailmamme ja puunata ne puhtaaksi Herrallemme. Kaunis ajatus, vaan turha toivo. Pyrimme toki elämään niin, ettemme loukkaisi Jumalan Pyhää Henkeä tekemällä ehdoin tahdoin syntiä. Mutta on kokonaan eri asia perustaa pelastumisen toivonsa hyviin tekoihin kuin perustaa se  Jumalan Karitsaan, joka poisti synnit uhrillaan. Kun Jeesuksen sovitustyö saa olla uskonlepomme pohjana, me voimme iloiten palvella Herraa. Ei siksi, että pelastuisimme niiden tekojen tähden, vaan kiitoksena uskon lahjasta. Raskas taakka ja orjan työ saa vaihtua iloiseen palveluun ja Jumalan lasten vapauteen. Ovathan nämä kaksi olotilaa kuin yö ja päivä." Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa




Nuo tekstit ilahdutti minua tänä aamuna:) Kaikki on jo täytetty! Siinä on pääsiäisen sanoma!

Suuri ilo ja kirkkaus

"Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla

vartioimassa yöllä laumaansa.

Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli,

ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään,

ja he peljästyivät suuresti.

Mutta enkeli sanoi heille: 

"Älkää peljätkö;

sillä katso,

minä ilmoitan teille SUUREN ILON,

joka on tuleva kaikelle kansalle:

teille on tänä päivänä

syntynyt VAPAHTAJA,

joka on Kristus, Herra, 

Daavidin kaupungissa."

Ja sitten pimeässä yössä yllätetyille kerrottiin, mistä Kuningas ja Vapahtaja, löytyisi.

 Nähtyään ja kuultuaan vielä taivaallisen sotajoukon ylistyksen, 

ja heidän antamansa kunnian, juuri syntyneeksi ilmoitetulle, 

olivat he varmaan hetken hiljaa,

 ennenkuin:

"Ja kun enkelit olivat menneet

paimenten luota 

taivaaseen,

niin nämä puhuivat toisillensa:

"Menkäämme nyt Beetlehemiin

katsomaan sitä

mikä on tapahtunut

ja minkä Herra meille ilmoitti."

"KUNNIA JUMALALLE 

KORKEUKSISSA,

JA MAASSA RAUHA

IHMISTEN KESKEN,

JOITA KOHTAAN 

HÄNELLÄ ON HYVÄ TAHTO!"

----

Luukas 2:8-15

Suotakoon meidän iloita sinun voitostasi!

"Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen. Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi." Ps 20:6

Minulle tuli aamulla mieleen nuo otsikon sanat. Suotakoon meidän iloita Hänen voitostaan; ei etäältä kateellisena katsellen, vaan yhdessä iloita voitosta, jonka Hän hankki meille!

"Me saamme iloita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme kunniaksi. Herra täyttäköön kaikki sinun pyyntösi." Ps 20:6 KR-92

Hänet nähdessään

"Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: "Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi", ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumaaa." Luuk. 13:12-13

"Hänet nähdessään." Nainen oli ollut sairas 18  vuotta. Jumalako ei ollut nähnyt häntä ja hänen hätäänsä aiemmin? Aivan varmasti oli. Jokaisena päivänä ja hetkenä. Mutta kaikki odotti aikaansa;  tätä hetkeä, jolloin Jeesus itse kutsui naisen luokseen. Nainen ei ehkä ollut nähnyt Jeesusta, mutta Jeesus näki hänet. Hän näkee kyllä meidätkin. Vaikka me emme näkisi häntä.

"Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kui monta varpusta." Luuk. 12:6-7

"Oli niin mulle..."

"Iloitkoon ja riemuitkoon sinussa kaikki, jotka sinua etsivät, ne jotka sinun autuuttasi rakastavat, sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra!". Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet minun apuni ja pelastajani, minun Jumalani, älä viivy." Ps. 40:17-18

Päätin tänä aamuna ottaa hartauskirjan avukseni, kun en tiennyt mistä kohtaa lukisin. Ensimmäisestä* tuli tälle päivälle nuo yllä olevat jakeet. Huomasin, että ylistys ja avun tarve olivat molemmat samassa kohdassa.  Otinpa sitten toisenkin** hartauskirjan ja siinä oli tälle päivälle merkitty nämä jakeet: "Minä ylistän Herraa kaikesta sydämestäni, ilmoitan kaikki sinun ihmetyösi. Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, veisaan sinun nimesi kiitosta, sinä Korkein." Ps. 9:2-3

Siinähän oli ihan samaa  asiaa! Ja mitä sitten tässä toisessa kirjassa** oli vielä muuta: "Mihin on jäänyt elämästäsi ylistys ja ilo? Oletko päästänyt arkielämän kiireen, vaikeuksien ja harmien sulkemaan suusi?..."  Siis juuri kuten minulle! En ole milloinkaan ollut sellainen ylistyshenkinen, vaan enemmän laaksoihin vaipuva, mutta en saisi sitä kiitosta ja ylistystä silti ihan unohtaa. Tokihan Herra omansa tuntee ja ymmärtää meitä, mutta ainakin minulle nuo olivat hyvä muistutus. Onhan sitä meille annettu kallein lahja, mitä olla saattaa.

---
Käyttämäni kirjat: *David Lukas/"Rukous ja päivän sana vuoden joka päivälle" sekä

**Fredrik Wislöff/"Voimallinen on hänen armonsa. Sana vuoden joka päivälle."


Psalmi 40/Koivuniemen Raaamttuhaku

Psalmi 9/Koivuniemen Raamattuhaku