On hyvä muistaa, että Jumala on vain rukouksen päässä, tai itseasiassa vielä lähempänä: Hän on käsi olallamme, ja käsi silittämässä hiuksiamme, kun pelkäämme. Mutta Hänhän on vielä tätäkin lähempänä - Hän on meissä: "Kristus teissä, kirkkauden toivo"!
Epävarmassa maailmassa, jossa kaikki tuntuu muuttuvan ja horjuvan, voi oma luottamus Jumalaan olla kuin hukassa. Sitä kokee kenties olevansa kuin eksyksissä metsässä. Metsässä, jossa näkyy vain samanlaisia puunrunkoja kaikkialla. Tuntuu, että niitä on varmaan silmänkantamattomiin, eikä tiedä, minne ja miten suunnistaa mihinkään. Voimiakaan ei tunnu olevan.
Mutta: silloin on hyvä muistaa, että Jumala on lähempänä kuin se oma rukous, tai hätä. Hän voi tehdä ihmeen juuri minunkin asioissani, ihan milloin tahansa. Hänhän on Kaikkivaltias! Hän pitää omiensa puolta aina. Silloinkin, kun me emme havaitse omilla aisteillamme mitään... vielä.
"joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi,
kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus:
KRISTUS TEISSÄ, KIRKKAUDEN TOIVO." Kol. 1:27
"Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan." Jes. 46:4 KR-92
"Minä, minä olen teidän lohduttajanne. Kuinka olet voinut pelätä kuolevaista ihmistä... ?" Jes. 51:12 KR-92
"... se, joka on teissä, on suurempi, kuin se, joka on maailmassa." 1. Joh. 4:4 KR-92