Ei Hän ole jättänyt sitä kesken...

" - Sinä päivänä minä rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan. Minä muuraan umpeen sen halkeamat, korjaan sen luhistumat ja saatan sen entiseen loistoonsa." Aamos 9:11 KR-92 

Sanotko sinä Herrani myös: "Minä teen työni valmiiksi sinussa"?

Viethän työsi loppuun minussakin! - kyselen. 

"Älä jätä kesken kättesi työtä."

"Minkä olet osalleni  varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!" Ps. 138:8 KR-92 

"Minun työni sinussa jatkuu."

--- 

Ja sydänten lukittuihin "autiotaloihin" Hän, rakentaja, käy sisään avaimin! Ei rikkoen. Omistaja rakastaa autiotaloaankin. Aikanaan kuntoon sen saattaa - rakkaudella työtä tehden... 

"Surun laaksohon peltosi teit..."

Järkytys. Se voi yllättäen saada ihmisen valtaansa ison tai pienemmän asian takia.  Silloin mikään ei tunnu enää olevan varmaa, on kuin eksyksissä. Nousee ahdistuneita kysymyksiä mieleen...

Muistatko, Jeesuskin oli järkyttynyt.

 "Nyt minun sieluni on järkytetty;

 ja mitä pitäisi minun sanoman?" 

Sitten Hän kuitenkin jatkoi:

"Isä, pelasta minut tästä hetkestä.

Kuitenkin: 

sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut."

Hän tuntee meidänkin ahdistuksemme ja järkytyksemme, koska Hänellä on siitä aivan omakohtaista kokemusta. Ja ajallaan Hän meidät siitä nostaa.

----
Raamattulainaukset Johannes 12:27. Näet halutessasi koko luvun tästä: Joh. 12.
Otsikko lienee jostain laulusta peräisin.

"Pyhä murheettomuus"

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34

"Tätä on joskus sanottu huolettomuuden evankeliumiksi. Jeesus Kristus itse sitä meille opettaa. Tälläistä opetusta ja muistutusta tarvitsemme elämässämme. Me uuvumme elämämme taakkojen alla. Eteenpäin pääseminen ajallisesti ja hengellisesti näyttää olevan mahdotonta. Vaikeuksiin joutunut ihminen näkee asioittensa ajautuneen umpikujaan, josta ei ole mitään ulospääsyn mahdollisuutta. Kilvoituksessaan voimattomuutensa tunteva ajattelee kaiken kerran kuitenkin päättyvän surkeaan epäonnistumiseen. Näin toivottomuus valtaa mielen ja saattaa johtaa  senmukaisiin ratkaisuihin. 

Tavallisin syy tähän toivottomuuteen on kuitenkin se, että kasataan huomisen päivän, tulevien viikkojen, kuukausien ja vuosien huolet tämän päivän päälle.  Kuriton mielikuvitus ja sielujemme vihollinen, joka tahtoo aina synnyttää meissä antautumismielialan, tuo silmäin eteen kaikki esteet ja vastukset pitkien matkojenkin takaa. Pian se ihminen, joka antaa tällaiselle mielialalle sijaa, sortuu ajallisesti, ja pian hänen hengellinen kilvoituksensa sammuu epäuskon yöhön.

Jumalan kansalla on lupa elää päivä kerrallaan. Se katselee tätä päivää Jumalan antamana ja tuntee, että hänen avullaan ainakin se vielä läpäistään. Löytyypä tästä yhdestä päivästä paljon kiitoksenkin aiheita. Herran kansan ei tarvitse eikä se saa etukäteen kantaa tulevaisuuden vaivoja, sillä tuleviin päiviin on Jumala saattanut kätkeä loputtoman määrän omia ratkaisujaan ja aina uusia ihmeitä, jotka täydelleen tulevat muuttamaan koko elämän sisällön.

Joka päivä on odottamassa uusi armo ja uusi voima."

....

Tuohon loppuun oli vielä laitettu "virsi 14:4-7." Jätin sen pois, koska virsikirja ei enää ole sama kuin tämän kirjan syntyaikaan vuonna 1944.  Kirja on nimeltään Taluta tielläs. Siihen on koottu sen ajan nuorempien pappien kirjoituksia ja tämä teksti oli Armas Antilan.

"Mistä sinä minut tunnet?"

"Mistä sinä minut tunnet?' kysyi Natanael. Jeesus vastasi hänelle: 'Jo ennen kuin Filippus kutsui sinua, näin sinut viikunapuun alla."       Joh. 1:48

Ja tästä kirjoittaa Juha Vähäsarja: "Jeesus näki Natanaelin sieltä, mistä häntä ei ihmisen silmin voinut nähdä. Jeesus tunsi Natanaelin itseasiassa läpikotaisin, jo siitä lähtien, kun tämä vasta sai hahmoansa oman äitinsä kohdussa. Mikään Natanaelissa tai hänen elämässään ei ollut Jeesukselle vierasta.

Jeesus on nähnyt meidätkin aina ja näkee yhä vieläkin. Mikään ei ole häneltä salassa, ei pieninkään ajatus tai teko. Ei yksikään elämäämme kohtaava tapahtuma. Elämämme on kuin avoin kirja Jeesuksen silmien alla. Hänen varjeluksensa on jatkuvasti yllämme ja hänen enkelinsä ovat valveilla suojanamme. Jeesuksen omille hänen todellinen läsnäolonsa on elämän siunatuin asia."    (Juha Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä)                                                                   

 

Samaisessa Vähäsarjan kirjasta on nämäkin ajatukset:  "...Pimeä voi yllättää kenet tahansa, milloin tahansa. Läpinäkymätön harso laskeutuu elämän ylle ja peittää näkökyvyn... Pimeyden kätkemän on vaikea itse nähdä mitään ulospääsyä..."

"Mikään ei ole niin kuin ennen, kun se on viety rukoukessa Taivaan Isälle, vaikka mikään ei näyttäisi heti muuttuneen. Kun on rukoiltu, taivaassa alkaa tapahtua ja asia on sen jälkeen vireillä. Ja kun oikea aika koittaa, se saa Jumalan päättämän parhaan ratkaisun."

Älä tee itsellesi mitään...

Sinun pimeääsi voi loistaa yllättävä valo. Ehkä elämäsi on kuin autio mökki. Se on ollut vuosikymmeniä vailla elämää. Nyt se alkaa olla romahtamaisillaan... Voiko muka aution mökin ikkunasta alkaa loistaa valoa? Kyllä voi. Mikään ihmisen sytyttämä valo ei sitä tee. Se valo, joka sinne autioon mökkiin annetaan, tuleekin taivaasta. Jo kaukaa katsova näkee sen valon ikkunassa. Vaikka taivas on pilvien peitossa, jostakin se valonsäde siihen osuu. Ja se on kirkas! Odota sitä.