Kuka voi syyttää...?! Tulla Jumalan eteen siten...aika uhkarohkeaa toimintaa... ja turhaa!

"Kuka voi syyttää Jumalan Jumalan valittuja?

Jumala on se, joka armahtaa.

Kuka voi tuomita kadotukseen?

Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, 

onpa vielä herätettykin,

ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän

myös rukoilee meidän edestämme.

Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta?

Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, 

vai nälkä, vai alastomuus,

vai vaara, vai miekka?

Niinkuin kirjoitettu on:

"Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää;

meitä pidetään teuraslampaina".

Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton

hänen kauttansa, joka on meitä rakastanut.

Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema,

eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat,

ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, 

ei korkeus eikä syvyys, ei mikään muu luotu

voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta

joka on Kristuksessa Jeesuksessa, 

meidän Herrassamme."

Room. 8:33-39 (v. -38 käännös)

"Mitä me siis tähän sanomme?

Jos Jumala on meidän puolellamme,

kuka voi olla meitä vastaan?

Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan,

vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille

kaikkea muutakin hänen kanssansa?

Room. 8:31-32 (v. -38 käännös)

❤️✨✝️🌟💌💕

Ihmeellinen kaupunki!

"Ja kaupungin nimi on tästedes oleva: "Herra on täällä." Hes. 48:55 KR-92

Tämäkin aihe oli alunalkaen Wislöffin Levähtäkää vähän -kirjasta. Siinä hän sanoi, että nuo ovat Hesekielin kirjan viimeiset sanat. Sitten hän mietti sen kaupungin ihmeellisyyttä. Ja toden totta, ihmeellistä se olisi asua sellaisessa kaupungissa, jossa sen valtias olisi Herra itse!

Millaista se olisikaan jos kaikilla kaupungin asukkailla olisi sama päämäärä: palvella Herraa! Se vaikuttaisi monella tavalla kaikkeen; silloinkin vaikka kaikissa meissä, joka ihmisessä,  vajavaisuuskin vielä asuisi. Mutta meillä olisi silti jokaisella apunamme ja silmiemme edessä Kuningas, jonka halu olisi auttaa jokaista alaistaan. Ja asukkaiden halu olisi olla Kuninkaalle mieliksi, ja hyviä lähimmäisiä toisille - siltikin, vaikka se vajavuus meissä yhä vielä olisi. Millaiset vaikutukset sillä kaikella olisikin! Se olisi kuin jatkuva kesä, jatkuva valo, melkein kuin taivas tai paratiisi, jossa saisimme elää.

Mutta siltikin; vaikka ihan noin ei nyt ole, että jokainen palvelisi Herraa, saamme kuitenkin  Herran omina olla nytkin jo ikäänkuin taivaan esikartanossa, Hänen maillaan; koska Jeesus on luvannut olla meidän kanssamme aina - "joka päivä maailman loppuun asti". Kuninkaan oma Poika kanssamme, kaikissa ahdingoissammekin! Siltikin siinä vierellä ihan, vaikka olisimme useimmiten kuin kuuroja, sokeita, ja tunnottomia havaitsemaan sitä. Meitä rampojaja ja väsyneitäkin jaksaa taluttaa, tai jopa kantaa perille asti. 

---

"Vain lyhyt aika enää, ja Libnonin  vuoret muuttuvat hedelmätarhaksi, ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, sokeat pääsevät synkästä pimeydestä ja heidän silmänsä näkevät. Kurjat riemuitsevat jälkeen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä." Jesaja 29:17-19 KR-92

(Olin eilen kirjoittanut vihkoon tuosta kaupungista. Tänään oli luettavissa tämä Jesajan kirjan kohta.)

"... näimme hänen tähtensä itäisillä mailla.." Matt. 2:2 

Lukuvinkki: "Sanojen varjosta valaan vesille"

🐋🌊🐳

"Sanojen varjosta valaan vesille" -ajatuksia herättävä kirjoitus Brander-blogissa:

 https://www.brander.name/?p=5434 

Niin ihanasti sanottu kaipauksesta!

 "Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, 

Herra  Sebaot!

Mutta minun sydämeni nääntyy kaipauksesta,

kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille.

Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon,

 kun tulen elävän Jumalan eteen."

Ps. 84:2-3 KR-92

"Parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla. Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi ovella kuin asun jumalattomien katon alla."  Ps. 84:11 KR-92

Muistan joskus nuorena ajatelleeni jotenkin niin, että on parempi olla vaikka kynnysmattona siellä, kuin että olisi jossain muualla kuin Jumalan valtakunnassa. Jumalan valtakunnassa, siellä perillä, ei kuitenkaan kynnysmattoja tarvita, sillä kaikkihan ovat kuin Jumalan enkelit siellä. Ylösnousseistahan sanotaan:

"... vaan he ovat niinkuin enkelit taivaissa." Matt. 22:30, Mark. 12:25 

---

Näistä allamainituista jutuista tuli mieleen sopivat kuvitukset tämänpäiväiseenkin...☀️

https://vaaranlaella.blogspot.com/2020/04/taman-aamun-ajatuksia-pelataanko.html

https://vaaranlaella.blogspot.com/2014/11/eras-piirros-ja-pari-piirtajaa.html

Ne puut... Se puu! ELÄMÄN PUU

Alussa oli paratiisissa muiden puiden lisäksi ne kaksi erityistä puuta: elämän puu, sekä hyvän ja pahantiedon puu. Mutta vain toinen niistä on myös sitten, kun on uusi taivas ja uusi maa. 

"Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää  ole." Ilm. 21:1 KR-92

"Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana  kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei ole enää kirouksen kahleissa..." Ilm. 22:1-3

Merta ei siis enää sitten ole. Mutta mitä muuta meille  tuttua on, tai ei ole, sitten kun Jumalan suunnitelmat käyvät täysin toteen? Aamun luettavista innostuneena etsin vähän lisää tietoa. On mielenkiintoista, että maailmamme alussa ja lopussa esiintyy samoja asioita... Mutta se loppu onkin uuden alku!

UUSI:

- Elämän puu.  (Ilm. 22:2)

- Elämän veden haarautuva virta (Ilm. 22:1-2)

- Valkea hääpuku (Ilm. 19:8)

- Babylonin  tuomio ja tuho (Ilm. 16,17,18)

- Uusi Jerusalem (Ilm. 21:2, Jes. 54, Jes. 60)

- Uusi taivas/uusi maa (Ilm. 21:1)

- Ikuinen valo - Herra! (Ilm.21:3, Jes. 60:19-20)

- Ei muuta temppeliä, kuin Herra itse! (Ilm. 21:22)

Vanha:

- Puut Eedenissä: Erityisesti puista mainitaan Elämän puu, sekä hyvän ja pahantiedon puu  (Ilm. 1. Moos. 2:9)

- Eedenistä haarautuivat joet: Pison, Gihon, Eufrat, Tigris (1. Moos. 2:10-14)

- Aadamin ja Eevan vaatteet; itsetehdyt lehdistä, sitten Jumalan nahasta tekemät  (1. Moos. 3:7,21)

- Babylonin torni, rakennettiin ihmisten halutessa omilla saavutuksillaan yltää taivaaseen (1. Moos. 11:2,4,9

- Jerusalemin kaupunki, rakennettu ja hävitetty ja jälleen rakennettu... Ps. 122, Jer. 9:9, Esra 1-6, Neh. 2-6, Luuk. 21)

- Nykyinen taivas ja maa (1. Moos. 2:1, Ilm. 21:1)

- Aurinko valona (Jes. 60:19, 1. Moos. 1:14,16)

- Jerusalemin temppeli ja sitä edelsi Ilmestysmaja (2. Moos. 26, 2. Aik. 3, 2. Aik. 28, Esra 6:14-15)

"... uusi Jerusalem..." Ilm. 21:2  

"... sillä kaikki entinen on kadonnut." Ilm. 21:4

"... "Uudeksi minä teen kaiken"..." Ilm. 21:5

"Mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle?"

 

(kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi)

Vaikea kuvitella millä mielin siinä pilven - ja Jeesuksen - etääntyessä oltiin! Masentumaan ja hätääntymään taipuvan mieli painui ehkä maahan, että kuinka nyt selvitään. Positiivisen ajattelun syntymälahjana saanut ehkä ajatteli innostuneena, että: "Vau! Mitähän kaikkea nyt seuraa!". Ja muiden ajatukset poukkoilivat jossain  ilon ja surun välillä.

"Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään.

Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. 

Nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän." 

Apt. 1:9-11 KR-92

   

---

Löysin muuta etsiessäni tuon kuvan, jonka olin tehnyt huhtikuun alkupuolella yllä olevaan Raamatunkohtaan. En liene ollut silloin kuvaan oikein tyytyväinen. Mutta kun tänä aamuna yritin ihan muusta syystä* pilvikuvaa saada aikaiseksi, huomioin tuon piirustustarvikkeiden joukosta  löytäessäni, että siinäkinhän on ☁️. 

* Oli tänä aamuna kivan sininen taivas, valkoisia pilviä - ja alkava koivujen viherrys.  Kuva on kesken, enkä tiedä mitä siitä tulee. Ei varmaan ihan sitä, mitä aikomus oli.   

---

No nyt senkin näkee tästä:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/05/sehan-oli-ihan-kesainen-nakyma.html

Tähyile sitä...

Vaikka se näkyisi kovin heikosti 

tähyile sitä 

Se on siellä 

Vahvana ja voimakkaana  

Kerran saamme nähdä ja tuntea 

Täydellisesti 

Niinkuin meidät itsemmekin 

Täydellisesti tunnetaan  

---

Tämä syntyi ihan tuosta tämän aamun kuvasta aiheen saaneena. Kun olisin halunnut saada kuvassa olevan kaukaisen vaaranlaen hyvin näkyväksi.  Se on siellä - vaikka silmät olisi heikot, eikä kamerakaan oikein pysty. Kaikenmaailman  risut ja oksat vielä näkökentässä. 

Siunausta alkavaan viikkoosi🙏 

Löytöjä aamun jakeista

Nämä jakeet, kuin myös edellinen vuorijuttu, olivat löytöjä aamun luettaviksi merkityistä jakeista. Tämä on siis oikeastaan jatkoa edelliselle tekstille.

"Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt  meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran." 2. Kor. 5:18 KR-92 

- Sovinto on tehty. Kaikki tehty. Jumala itse teki!

Hebr. 12:18-25: "...vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala..."  kts. Raamatusta koko jaejakso, tässä vain osa siitä)

- Tuomari on kutsunut meidät juhliinsa! Ei tuomiota varten. Nyt juhlitaan! 

1. Tess. 5:1-11: (lue Raamatusta koko jaejakso, tässä vain osa kirjoitettuna) "...Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan..." 

- Sama Tuomari yhä kyseessä, samoin sama "välimies", edestämme kuollut Jeesus; Jumalan, Tuomarin oma Poika. Mikä rakkaus niitä kohtaan, jotka olivat tuomion alaisia! Kaikki tehtiin heidän edestään, että tuomio saatiin heidän tieltään pois - ja Isä ja Poika, Tuomari ja rangaistuksen päälleen ottanut, kutsuvat ilojuhliin kaikki vapautetut!

Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina!

Kaivoin tähänkin kuvitukseksi vanhan piirustuksen. Kuvan taakse olin kirjoittanut tällaisen jakeen:

"Ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan..." 1. Piet. 1:11 KR-92 

Ettemme murehtisi kuin toivottomat

 "...ettette murehtisi niinkuin muut, joilla toivoa ei ole." 1. Tess. 4:13

Paavali tarkoitti kirjoittamassaan  kohdassa tiettyä asiaa, joka aiheutti murehtimista, mutta yllä oleva soveltuu varmaankin kaikkeen murehtimiseemme. Meillä on toivo, joka ei ole sidottu tähän maailmaan. Meillä on iankaikkinen toivo.

Paavalin kirjoittamassa oli kyse siitä, että murehdittiin  niistä, jotka olivat kuolleet. Sitten Paavali selittää, kuinka poisnukkuneet tuodaan "esiin yhdessä hänen kanssaan", eli Jeesuksen kanssa. Ja samoin Herraa vastaan nousevat vielä maan päällä elävätkin:  

"Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, ja niin me saamme aina olla Herran kanssa." 1. Tess. 4:16-17 

"Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla." 1. Tess. 4:18

 Meillä on iso, ihana toivo! Ei hukata sitä.

 Pidetään kiinni siitä.

Liian hyvää... ollakseen totta? - Taivas on auki?

Kaipasin lohdutusta ja rohkaisua, koska heräsin ankealla mielellä. Menin katsomaan mitä rukouskirjasta löytyisi. Siellä oli ensiksi tämä:

"Herra avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan, antaaksesi sinun maallesi sateen aikanansa ja siunatakseen sinun kättesi työt: sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun itsesi ei tarvitse lainaa ottaa." 5. Moos. 28:12

Voi, miten hyvältä se tuntuikaan lukea, ...jos sen olisi osannut vielä itselleen ottaakin. Ajatus tuli, että "liian hyvää ollakseen totta"  minulle ja meille. Ja voiko tuota edes itselleen muutoinkaan ottaa? Sitä kysymystä ajatellessani mieleeni tuli: "...niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä on..."

"Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttansa myös niiden "aamen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme." *2. Kor. 1:20

Palaan vielä siihen hartauskirjaan. Sen teksti oli otsikoitu "Herran aarrekammio" ja tekstissä oli mm., että "ovet ovat avoinna". Taivas on siis auki!

---

*Kannattaa lukea koko luku 2. Kor. 1:20, sillä siinä on lohdutuksesta myös. Pääset lukemaan vaikka tästä linkistä. Linkki on Koivuniemen Raamattuhakuun.

Jutussa mainittu hartauskirja on Fredrik Wislöffin "Rukouskirjani". Se, ja hänen muut kirjansa, kuten vaikkapa "Levähtäkää vähän" ovat kyllä hyviä sellaiselle, joka kaipaa lohdun ja rohkaisun sanoja.

Kenen käsikirjoitusta eletään?

"Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?" Mark. 6:36 (Jeesuksen sanat)

Usein saatamme toivoa jonkinlaista "lottovoittoa" elämäämme. Enkä tarkoita vain rahaa, vaan kaikkea sitä, mikä meidän mielestämme tekisi elämästä hyvää ja toiveiden mukaista. Varmaan kaikilla meistä on niitä toiveita. Mutta tiedämmekö mitä toivomme? Onko toiveidemme täyttymys täällä elämässä meille lopulta hyvä, saati paras? Usein me vain tahtoisimme niin kovasti noudattaa sitä omaa käsikirjoitusta, tai ainakin jotain luonnosta, elämämme kulussa. Mutta kun se käsikirjoittaja, jolle tehtävä kuuluu, on itse Jumala. Emme tiedä, mitä Hän on meidän tuleviin päiviimme kirjoittanut. On hyvä, ettei meille ole sitä kaikkea näytetty, ei kerrottu. Mutta voisi olla, että jos se meille näytettäisiin, saattaisimme ruveta kyselemään, etteikö sitä käsikirjoitusta voisi muuttaa enemmän meidän mieleiseksemme. Mutta mitä se lopulta hyödyttäisi, vaikka voittaisimme omaksemme koko maailman...

Emmehän me tänne jää. Taivas odottaa meitä. Siellä todella halutaan meidät sinne. Siellä valmistellaan meille jo paikkoja ja suurta ilojuhlaa. Siellä saamme riemuita sydämemme kyllyydestä!

---

Mistä aihe tekstiin. Mietin omia asumisasioitamme. Mielessä oli myös eilisiltainen jakso sarjasta "Highway to heaven"*, jossa toivottiin käsikirjoituksen toisenlaista loppua, kuin se, joka sille oli taivaassa annettu. (*"Enkeli maantiellä" -sarja, jota esitettiin 80-luvulla telkkarissa. Meillä dvd:llä englanninkielisenä.)

---

Hartauskirjassa  (Levähtää vähän/Fredrik Wislöff) "sattui" myös olemaan teksti, josta lukiessani totesin senkin sopivan  aiheeseen. Jakeena siinä oli tämä: "Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes minulle  on talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle..."  2. Tim. 4:6-8 (Paavalin sanoja Timoteukselle).

Se on uskolla omistettava

Rukoilemme, vaikkapa Isä meidän -rukouksessa, tai muutoin: "Anna meille meidän syntimme anteeksi." Se on uskolla omistettava, että pyyntö on kuultu ja vastaus on tämä: "...synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden." 1 Joh. 2:12

Eikö tunnu missään? Tai tuntuuko aivan samalta, kuin ennen anteeksipyyntöä? Tämä asia ei ole ensisijaisesti tunteiden asia. Niitä voi olla, tai sitten ei. Uskolla se on omistettava. Jumalalla on tahto antaa syntejä anteeksi ja armahtaa jokainen, joka hänen luokseen tosimielellä tulee.

Ja minkätähden hän tahtoisi antaa meille anteeksi?

Koska Jeesus, hänen rakas Poikansa, jo otti päälleen rangaistuksen kaikista synneistämme.

Hän, Jeesus, alentui rikollisen asemaan: kärsimään rikollisen rangaistuksen kuolemalla ristillä - meidän puolestamme. Siinä kannettiin ristille kaikki syntimme. Rangaistus on päältämme pois, koska Jeesus sen jo kärsi. Tämä kaikki tehtiin rakkaudesta meihin. Syntiä yli kaiken vihaava, mutta ihmistä kuitenkin rakastava Jumala, järjesti meille vapautuksen. Sen hän teki Jeesuksen, meitä myös äärettömästi rakastavan sijaiskärsijämme, kautta. Vain Jeesuksen nimessä on tämä voima.

Jeesus ei jäänyt hautaan. Hän nousi ylös ja meni Isän luo taivaaseen. Ei hauta voinut Jumalan Poikaa pidättää. Sinne taivaaseen kutsutaan jokaista meitäkin.

 Älä luule, että se on vain hyville ja onnistuneille;

 ei - sillä yksikään taivaaseen menevä ei mene sinne omilla ansioillaan.

 Yksikään ihminen ei siis voi millään omilla tekemisillään taivasta saavuttaa. Se on ainoastaan Jumalan teko, jonka Hän teki Jeesuksessa. Siinä nimessä on meidän turvamme, siinä anteeksiantomme, siinä rauhamme.

"Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä rukoilette ja anotte, uskokaa  saaneenne, niin se on teille tuleva." (Jeesuksen sanoja) Mark. 11:24

"Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." (Myös Jeesuksen sanoja) Joh. 6:37

Odottaminen on vaikeaa, kun mitään ei näy

"Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat." Joh. 20:29

"Usko ilmenee usein odottamisena." Fredrik Wislöff/Levähtää vähän.

Kun Jeesus oli kuollut ja haudattu, hänen lähimpänsä eivät osanneet odottaa ja uskoa sitä, että hän nousisi ylös; eikä sitä, että he vielä näkisivät häntä:

"Silloin toinenkin opetuslapsi,

 joka ensimmäisenä oli tullut haudalle,

 meni sisään ja näki ja uskoi.

Sillä he eivät vielä ymmärtäneet Raamattua, että hän oli kuolleista nouseva."

 Joh. 20:8-9

Jotkut uskoivat, kun Jeesus itse puhutteli heitä: "Vaimo, mitä itket?", "Rauha teille!". Joidenkin täytyi saada pistää sormensa "naulojen sijoihin". Sekin toive tuli täytetyksi, vaikka mahdettiinko sitä osata odottaa...

 "Sitten hän sanoi Tuomaalle:

 "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, 

ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni,

äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen."

Joh. 20:27

Entä me, uskommeko todella, että Jeesus tulee takaisin? Tai sen, että meitä odottaa taivas? Odotammeko häntä? Emme varmaankaan ole sen kummoisempia uskomaan, kuin olivat opetuslapsensa silloin aikanaan. Ja kuitenkin riipumme hänessä kiinni. Ja saamme niin tehdäkin.

Katoava pukeutuu katoamattomuuteen!

"Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä. eikä häntä enää ole, eikä hänen asuisijansa häntä enää tunne. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille." Ps 103:15-17

"Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu." 1 Kor. 15:54

"Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy; vaan sen lehvä on vihanta, eikä poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä." Jer. 17:7-8

Siunattua päivää sinulle!

---

Katselin tänä aamuna erästä vanhaa asuinpaikka tien vieressä ohi ajaessamme, ja mieleeni tuli tuo: "Kun tuuli käy hänen ylitsensä, eikä häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne."  Ennenpitkää eivät meidänkään asuinsijamme meitä tunne, sillä mehän olemme vain käymässä täällä.  

"Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme  Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi." Fil. 3:20

Nähdä Hänet!

"Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan. Hänet minä olen näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet - eikä enää vieraana..." Job 19:25-27

"Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on." 1 Joh. 3:2

"Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella." Ps 17:15


----


Eräänä aamuna muistelin yhtä runoa kirjassa, josta jo nuorena pidin kovasti. Kirja on nimeltään Toivo on luottamusta. Aikoinaan luin sitä kirjastosta lainattuna. Nykyään minulla on kirja itselläni, sillä löysin sellaisen joskus kirpparilta.

Muistelemani runonpätkä kertoo juuri sitä valosta, jonka kerran saamme nähdä: "...olen äkkiä näkevä hänet vierelläni ... säteilevän valon ympäröimänä."  Josephine Hirsch/Toivo on luottamusta. Tuon muistaminen sai minut etsimään Raamatusta kohtia, jossa samasta asiasta puhutaan.

Toivo on luottamusta -kirja: Runot Josephine Hirsch. Reinhard Meyer. Suomalaiset sanat Anna-Maija Raittila. Kirjaneliö. Painettu 1989. Tämä kirja löytyy ainakin täältä: Finlandia Kirja. Siellä näkyi olevan saman kirjoittajan toinenkin kirja saatavilla.

Aamun ylösnousun kirkkaus - Valo yltää tännekin

"Auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty. Herra on korkea yli kaikkien pakanakansain, yli taivasten kohoaa hänen kunniansa. 
Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme, joka korkealla asuu ja katsoo syvälle - taivaassa ja maassa? Hän, joka tomusta nostaa alhaisen..." Ps 113:3-6


Aamuheräämiseni, silmien avaaminen, katseen kääntäminen ulos: "Mitä! Koivujen latvat ja lähimäntyjen latvathan ovat jo valossa, näyttävät aivan keltaisilta - kuin kullatut." Se näytti ihanalta aamulta, kullatut latvat sinistä taivasta vasten. Yllätyin, että aurinko oli jo ehtinyt tähän meidänkin lähipuihin.
Ylösnoustuani, toisaalla talossa, talon eri laidalla, katse sinnepäin, mistä aurinko nousee; siellä oli harmaa metsä, jonka puiden välistä aurinko hieman pilkotti. "Tuolla se näkyy puiden välistä." Samoin pilkotti puiden välitse  avointa taivasta - mutta enimmän osan näkymästä veivät puut, vaikka se auringon siellä olokin ilahdutti. Yleisilme oli kuitenkin harmaa.

Toinen ikkuna - se ensimmäinen, oli kuin kuva siitä suuremmasta ylösnousta. Mikä ihana aamu, kun saa herätä kultaiseen aamun maan harmaudesta ja pimeydestä! Toinen, pimeämpi ikkunakin antaa jo viitettä siitä, että vaikka ollaan maan pimennoissa vielä - Valo on noussut ja yltää tännekin.

 Siunauttua päivää sinulle!

Mitä me odotamme?

Mitä me oikein odotamme? Pohjimmaltaanhan me odotamme  "...hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu." 2 Piet.3:13

Mutta usein vain katselemme kovinkin tarkkaan "tienvarren lillukanvarsia" ja muuta sellaista, jonka luulemme kovinkin tärkeiksi. Suorastaan viipyilemme niiden äärellä. Samalla unohdamme, että me olemme matkalla! Ei meidän ole tarkoitus jäädä tänne.

Edelläjuoksija!

"...jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt..." Hebr. 6:20

Seurue on pysähtynyt tielle. Siinä käy kova puheenpolina. Mitä on meneillään? On näköjään niin, että edelläjuoksijan on nyt lähdettävä. Hänen tulee tarkistaa reitti ja myös laittaa perillä paikat kaikille valmiiksi. Muttta häntä ei tahdottaisi päästää. Muut matkalaiset kyselevät, kuinka he selviävät ilman häntä? Miten he osaavat perille, eiväthän he tunne reittiäkään? Joku sanoo, ettei edes tiedä, mihin tuo yksi on lähdössä ja ihmettelee, miten he voisivat perille osata, kun ei edes määränpää ole selvillä. Lähtevä lohduttaa ennen lähtöään näitä jälkeensä tulevia. Hän sanoo, että he kyllä tietävät tien. Isän luoksehan tässä ollaan menossa. No joku tahtookin nyt nähdä Isän kuvan.  Ei lähtijä rupea mitään kännykkää tai tablettia esiin kaivamaan, vaan muistuttaa, että jos on hänet nähnyt, niin on nähnyt Isänkin. Aivan samanlainen hän on, kuin Isäkin. Kun jotkut vielä ovat huolissaan, että miten he muistavat reitin ja kaiken muun ohjeistuksen, lupaa lähtijä  lähettää toisen Puolustajan olemaan heidän kanssaan ja hän kyllä muistaa kaiken.

Nyt sitten sanotaan heipat... ja alkujoukko jää katsomaan hänen jälkeensä.

---

Aikaa on kulunut... joidenkin mielestä aivan liian kauan.

Lopppupäässä joukkoa kysellään, oliko niissä puheissa mitään perää edes? Mihin tässä ollaan menossa? Sanottiin, että Hän tulee takaisin, mutta mitään ei ole tapahtunut. Missä edes tie menee? Mutta aina löytyy joku, joka sanoo, että onhan meillä se ohjekirjakin mukana, katsotaan siitä. Ja niin havaitaan, että tämäkin tilanne on sinne kirjoitettu kauan sitten. Siellä jopa sanotaan, että viimeisinä aikoina ruvetaan epäilemään, ettei mitään tapahdukaan. Missäs se Jeesus viipyy?  Mutta Hän tulee, muistuttaa se yhä matkassa oleva Puolustajakin; Pyhä Henki nimeltään. Aika rähjäiseltä matkalaisten joukko näyttää, eikä aina olla kovin sopuisiakaan, mutta matkaa tehdään yhä. Aikomuksena perille päästä. Kohta ne alkaa paikatkin olla valmiina perillä ja Jeesus lupasi tulla sitten hakemaan.

Siunausta sinulle kanssamatkalainen!

---

Aamulla minulla tuli jostakin mieleen tuo edelläjuoksija. Sitä ajatellessa luin myös Jeesuksen  ja opetuslasten keskusteluja Johanneksen evankeliumista, luvusta 14, ja vähän 13. luvun lopusta.

Ei meidän ole tarkoitus jäädä tänne

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen.  Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille  sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen." Joh. 14:1-3

"Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan... ...sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla."  1 Tess. 4:14,17-18

 

Elämä saattaa hiertää meitä itsekutakin monin eri tavoin. Joutuu ehkä miettimään, onko asioiden tarkoitus ollakin juuri niin, kuin ne ovat. Lohdullista on, että vielä tulee aika, jolloin saamme olla aina kotona. Siellä ei mikään matkavaiva hierrä.

Tänä aamuna minua lohdutti nuo kirjoittamani jakeet. 

Olkoon päiväsi siunattu!

Haaleaa kahvia

Lauantai-aamu. Illalta oli jäänyt niin paljon kahvia, että päätin olla keittämättä uutta. Lämmitin pienessä kattilassa sen iltaisen kahvin. Ensimmäinen kupillinen oli ok. Toinen jo sellaista haaleaa, josta en tykännyt, vaikka sen kurkkuuni kaulautinkin. Piti se lopputilkka lämmittää vielä uudestaan viimeistä kupillista varten. Kattilassa ei ollut kantta, joten kahvi jäähtyi kattilassa todella nopeasti, vaikka olikin lämpimällä levyllä.

Sain tuossa jo aamun aluksi vähän niinkuin havainto-opetusta seuraavaan...

Tälle päivälle oli Gossnerin Aarrearkkusessa tekstiä, jota minua ei erityisemmin innostanut ruveta lukemaan, mutta luin silti.  Siinä oli mm. pari jaetta  Ilmestyskirjasta; kirjeistä seurakunnille.

"Mutta se minulla on sinua vastaan, että olen hyljännyt ensimmäisen rakkautesi." Ilm. 2:4

"Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimäisiä tekoja..." Ilm. 2:5

Efeson seurakunnalle oli sanottu nuo ylläolevat. Kun olin kirjan tekstin lukenut, päätin katsoa itsekin vähän niitä kirjeitä, kun tuli mieleeni se, että olisi parempi olla kuuma tai kylmä, kuin haalea... Niin sanottiin Laodikealle:

"Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!" Ilm. 3:15

Ja sitten sanottiin jopa niin voimakkaasti, että sellainen oksennetaan pois...

Mutta jatkoa seuraa:

"Minä neuvon sinua

ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit,

 ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit, 

eikä alastomuutesi  häpeä näkyisi,

 ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.

Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, 

minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus."

Ilm. 3:18-19

Ja lohdullista jatkoakin kirjeessä on: Herra puhuu jopa aterioinnista hänen kanssaan! Sen kanssa, joka oli suorastaan oksettava...

"Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." Ilm. 3:20

Ja vielä suurempiakin on luvassa:

"Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellansa." Ilm. 3:21

Tämmöistä oli niissä kirjeissä, ensimmäisessä ja viimeisessä. Pohdittavaa jäi, enkä näitä voinut itseäni tutkimatta ohittaa. Sen takia niitä ei kai mielellään luekaan... Mutta kaikkein kehnoimmallekinhan on ihanat lupaukset kuitenkin yhä voimassa.

Ja kaikille seurakunnille sanottiin näin:
"Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo."   Ilm. 3:22


---
Ilmestyskirja luku 2.

Ilmestyskirja luku 3.

Siunattua viikkoa sinulle!