Johdatus ja leipä, vesi ja vaatteet

"Herra ohjaa ihmisen askelet, kukapa arvaa tiensä suunnan." Snl. 20:24 KR-92

"Ihminen kaavailee monenlaista, mutta kaikki käy Herran tahdon mukaan." Snl. 19:21 KR-92

"Ihmisen henki on Herran lamppu, se valaisee sydämen perimmät sopet." Snl. 20:27 KR-92

---

"Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta... Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde ja sade antaa heille siunauksensa. Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa..." Ps. 84:6,7,8  KR-92

"Muistakaa, kuinka Herra neljänkymmenen vuoden aikana johdatti teitä pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette. Tehdäkseen teidän nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo." 5. Moos. 8:2-3 KR-92

"Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus. Mutta useimmat heistä Jumala hylkäsi, kohtasihan heitä tuho autiomaassa. Näin heistä tuli varoittavia esimerkkejä: Meidän ei pidä himoita pahaa, niin kuin he tekivät." 1. Kor. 10:1-6 KR-92

-

Jeesus ruokkii väkijoukon: Joh. 6:1-15

Ps. 132:  "vaatteena vanhurskaus" ja  "puen pelastuksen". Jakeista 9 ja 16 KR-92 mukaan.

Näistä paikoin oli Päivän Tunnussanaan merkattuna luettavia toissapäivänä; sananlaskuja lukuunottamatta. Ja nämä ruokkivat minua sinä aamuna, jolloin vihkoonkin niitä kirjoittelin.

Ja tämä ajatus on noukittu elokuvasta: yhdessä The Chosen - sarjan jaksossa, kun opetuslapsilla oli vaikeaa, eivätkä he ymmärtäneet miksi oli sellaista kuin oli, Jeesus kehoittaa pitämään katseen hänessä... Sen ajatuksen halusin tallettaa neuvoksi itsellenikin...

Pidetään katse Hänessä!

Koettelemusten kestämisestä

"Muistakaa, kuinka Herra neljänkymmenen vuoden aikana johdatti teitä pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette." 5. Moos. 8:2 KR-92

"Heti sen jälkeen Henki ajoi hänet autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta." Mark. 1:12-13 KR-92

Nämä aamulukemisissa olleet jakeet puhuttelivat minua tänä aamuna.

Meillä kaikilla on varmaankin omat erämaahetkemme. Ne eri tavoin vaikeat vaiheet, jolloin ihmettelee; missä mennään, mitä tapahtuu ja missä Jumala on? Tällaiset ajat voi pituudeltaan olla hyvinkin erilaisia eri ihmisillä, mutta joskus voi olla jopa vuosikymmeniä sellaista aikaa. Silloin saattaa ihmetellä, että eikö Jumala välitä, eikö Hän haluakaan auttaa? Ja silti; Hän pitää huolta koko ajan tarkasti, emme ole silmälläpidon ulottumattomissa. Siellä neljänkymmenen vuoden vaelluksellakin, joka oli  vaikea; Jumala "johdatti", niin kuin jakeessa sanotaan. Tai kun Jeesus, Jumalan oma Poika, oli autiomaassa perkeleen kiusattavana; sanotaan: "enkelit pitivät hänestä huolta".

--- 

Monenlaisia erämaita, autiomaita, on meidän nykyajan ihmistenkin elämässä. Ihan meillä itsekullakin omanlaisensa.

Eilen luin jutun* (johon linkki jutun lopussa) yhdestä naisesta, joka oli 6 vuotta sitten siepattu perheensä keskeltä, kahden lapsen äiti. Hän joutui siepattuna pakkoavioliittoon, jopa kahdesti sen vankeuden aikana. Sitten hän pääsi pakenemaan. Mukaansa hän otti sen lapsen, jonka vankeudessaan, siinä pakkoavioliitossaan, oli synnyttänyt. Kun hän sitten saapui vuosien jälkeen omiensa luo, hän sai huomata, että hänen miehensä oli uusissa naimisissa. Hänellä oli uusi vaimo. Mies oli luullut, että nainen oli kuollut. Mikä stressaava tilanne kaikille. Kaiken lisäksi pakoon päässeen naisen ylle lankeaa sellainen epäilyksen, karsastuksen, raskas verho, jolle hän ei voi tehdä mitään. Ja kuitenkin hän siellä siepattuna ollessaan varmasti haaveili juuri paon mahdollisuudesta; unelmoi ehkä siitä. Mutta nyt kun se unelma toteutui, ei sen toteutuminen ollutkaan sen näköistä kuin hän oli ajatellut. Nyt hänellä on huolehdittavanaan myös se hänen mukaansa ottama lapsi. Mutta äiti ei jättänyt lastaan... Jumala ei jätä meitä. Kuljettaa mukanaan, koska rakastaa.

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/hapea-ja-stigma-seuraavat-sieapattuja-naisia-vapauteen-nigeriassa/

Uskollisesti vaikeassa maastossa seuraten Herraa... Vai Herran hyläten, muita katsellen ja seuraten?!

"... Minä muistan,

miten uskollinen olit,

kun olit nuori,

muistan, millainen oli

rakkautesi,

kun olit morsian.

Sinä seurasit minua

autiomaassa, maassa,

jossa mikään ei kasva.

Israel kuului Herralle

niin kuin pellon ensi sato.

Kaikki, jotka siihen

kajosivat,

saivat osakseen tuomion.

Onnettomuus kohtasi

heitä,

sanoo Herra.

"Kuulkaa Herran sana,

te Jaakobin heimo ja kaikki

Israelin sukukunnat!

Näin sanoo Herra:

- Mitä pahaa 

isänne minusta löysivät,

kun he kääntyivät

minusta pois?

He lähtivät seuraamaan

olemattomia jumalia

ja menettivät

arvonsa minun silmissäni.

Eivät he enää kysyneet:

"Mikä on Herran tahto,

hänen, joka toi

meidät Egyptistä,

johdatti halki autiomaan,

arojen ja rotkojen maan,

kuivan ja synkän maan,

missä kukaan ei kulje

eikä yksikään asu?"

Minä toin teidät

puutarhojen maahan.

Te saitte syödä hedelmiä,

nauttia maan antimista.

Mutta tultuanne 

te saastutitte minun maani,

turmelitte tyystin

minun omaisuuteni.

Papit eivät kysyneet:

"Mikä on Herran tahto?"

Lainopettajat eivät 

minusta välittäneet,

kansani paimenet

luopuivat minusta,

profeetat

puhuivat Baalin nimissä.

He palvelivat jumalia, 

jotka eivät voi auttaa."

Jer.2:2-8  KR-92

---

Tämä oli aamun luettavissa. Jotenkin tuon alun kulkemisen saattoi mielessään kuin "nähdä", kuinka mies ja tuore vaimo autiomaassa peräkkäin kulkee... Ja sitten kuin mielessään "kuulla"  tekstissä olevat Herran ihmettelevät kysymykset. 

Tuosta alkuosan kulkemisesta haluaisin oikeastaan tehdä kuvan, jossa ne kaksi hiekkaisessa erämaassa kulkevat. (Tähän saattoi vaikuttaa illalla katseltu elokuva, jossa sellaista hiekkaista maata oli lähes silmänkantamattomiin.)

Tällainen tuli sitten päivän mittaan tehtyä.