Hän on! Ja ajatus romuautoista...

"Hän on näkymättömän Jumalan kuva,

esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. 

Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki

mitä on taivaissa ja maan päällä,

näkyvä ja näkymätön,

valtaistuimet, herruudet,

kaikki vallat ja voimat.

Kaikki on luotu hänen kauttaan

ja häntä varten. 

Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta,

ja hän pitää kaiken koossa.

Ja hän on myös ruumiin pää,

ja ruumis on seurakunta.

Hän on alku.

Hän nousi esikoisena kuolleista,

jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.

Jumala näki hyväksi antaa

kaiken täyteyden asua hänessä

ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan

kaiken kanssa, mitä on maan päällä

ja taivaissa.

Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita 

ja häntä kohtaan vihamielisiä,

kun elitte pahojen tekojenne vallassa.

Mutta nyt

hän on tehnyt teidän kanssanne

sovinnon,

kun Kristus

omassa ruumiissaan

kärsi kuoleman

asettaakseen teidät

pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina*

Jumalan eteen.

Teidän on

vain pysyttävä lujina uskon perustalla,

horjahtamatta pois siitä toivosta, 

jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa.

Tämä evankeliumi on julistettu 

kaikille luoduille taivaan alla,

ja minusta, **Paavalista, on tullut

sen palvelija." Kol. 1:15-23 KR-92

"Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidän  kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto." Kol. 1:12-14 KR-92

---

LUNASTUS

"Lunastuksemme"...!  Ymmärrämmekö me nykyajassa elävät ihmiset oikeastaan tuota sana? Varsinkin tällaisessa asiassa. Mehän olemme niin perin juurin tottuneita siihen, että itse hankimme kaiken, tai ainakin pyrkimys on siihen. Edes suku ei usein ole kuvioissa mukana, jolta voisimme apua pyytää; vaan "kunnianamme" on itse pärjääminen. Emme tajua millaisia romuautoja olemme. Romuautoja vakuutusyhtiöt lunastaa! Meidän "vakuutusyhtiömme" on Jeesus. Maksoi meistä romuista itsensä = Kuninkaan Pojan! Käsittämätön lunastus...!

*moitteeton, nuhteeton, jopa pyhä - romu! Siinä on miettimistä, millä semmoinen ihme on tehty.

---

** Kysymys itselleni etsittäväksi ja pohdittavaksi: Paavali oli ennen nimeltään Saul. Mitähän nimi Paavali merkitsee? Sillä sen nimen hän otti sen jälkeen, kun kohtasi Jeesuksen tiellä... Ei hän varmaan mitään merkityksetöntä nimeä ottanut. Varmaan oli tarkkaan harkittu asia.

Pyyhitty pois... Silloinhan niitä ei enää ole!

"... Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois." Ps. 32:1 KR-92

"Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemne, syntiemme anteeksianto." Kol. 1:13-14 KR-92

Kun vihollinen käy päälle kuin  valtakunnansyyttäjä, joutuu sen edessä koville, kun vieläpä omatuntokin sanoo, että sen syytökset pitävät paikkansa, enimmältään ainakin, vaikka suoranaisia valheitakin on. Silloin on  ihana saada sana, että "sinun syntisi on pyyhitty pois".  Jumala itse on vapauttanut sinut. Olet armahdettu. Puolestasi on rangaistus jo suoritettu. Sen teki Jeesus - rakas Isoveljemme! Hän sai siihen Isältä toimeksiannon, ja sen hän on suorittanut täysin!

Kun profeetta Jeremia järjesti tarjoilun...

Profeetta Jeremia sai erikoisen käskyn: hänen piti kutsua yksi sukukunta viinitarjoilulle! No hänpä sitten teki työtä käskettyä ja kutsui heidät - ja väki tuli. Voi ihan mielessään kuvitella, kuinka Jeremia latoo viinikannut pöydälle, ottaa esiin pikarit ja sanoo: Ottakaahan siitä viiniä!

Mutta kuinkas kävi? Tarjoilu ei kelvannut! Viinikesteille kutsutut sitten selittävät  kunnioittavansa esi-isänsä ohjetta tässä asiassa, etteivät viiniä juo. Ja muussakin mitä hän oli sanonut. 

Oletan, että profeetta Jeremia jo tiesikin, miten tarjoilun kanssa tulee käymään.  Olihan se kenties jo tunnettukin asia, että he - nämä rekabilaiset - jotka olivat muuttaneet teltoistaan sotaa pakoon kaupunkiin, olivat sellaisia, etteivät juo. Saattoi siis olla, ettei Jeremia ollut kertonut heille viinitarjoilusta, vaan vain siitä, että Jumalalla oli jotakin asiaa heille.

Pointtihan tässä ei ollut se, etteikö viiniä saisi suuhunsa pistää, (Jeesuskin joi viiniä) - vaan se rekabilaisten suvun esimerkillisyys noudattaa esi-isänsä antamia ohjeita. Jumala totesi - Jeremian suulla - ettei hänen oma kansansa kuunnellut ja noudattanut hänen sanojaaan, kun taas rekabilaisten suku piti niin tarkoin vaarin esi-isänsä ohjeistuksista!

Jumala joutui kansalleen puhumaan kovia sanoja sen tähden, että he toistuvasti olivat jättäneet Hänen sanansa huomiotta toimiessaan oman mielensä mukaan, vaikka heitä oli useasti kehoitettu kääntymään takaisin Jumalan puoleen ja hylkäämään väärät tiensä.

Sensijaan rekabilaisten suku sai kuulla Jumalalta tämän lupauksen:

"Sen tähden Jonadabin, Rekabin pojan, jälkeläisiä tulee aina olemaan minun palveluksessani. Minä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, lupaan tämän." Jeremia 35:19 KR-92

Jumala pitää aina lupauksensa. Siispä nytkin varmasti on jossain joku heistä, vaikka tieto kyseiseen sukuun kuulumisesta olisi aikoja sitten meiltä ihmisiltä kadonnut historian hämärään. Jumalalta ei ole kadonnut mikään.

---

Tapahtuma kerrotaan Raamatussa Jeremian kirjan luvussa 35, joka onkin kokonaan vain tämän tapahtuman kuvausta. 

Kyseinen luku oli tämän aamun luettavissa. Se oli mielenkiintoinen luettava, Jeremia kun ihan huoneen tarkkuudella kertoi mihin vei vieraansa tarjoilulle. Olikohan niille vieraille jotain muutakin pistetty pöytään, leipää tms. vaikka? Oli miten oli, tuo Jumalan antama lupaus oli varmaan makeampaa kuin kaikki herkut sinä hetkenä. Olihan Jumala itse huomioinut heidät...❤️ 

---

Alla olevassa linkissä pastori Mika Tuovinen jakaa kansanedustaja Antero Laukkasen rukouspyynnön meidän maamme puolesta! 

https://mikatuovinen.net/kansanedustajan-laake-suomen-hengelliseen-kriisiin/

"Sinun isiesi Jumala"!

"Kun oli kulunut neljäkymnentä vuotta,   autiomaassa lähellä Siinainvuorta hänelle ilmestyi enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta." Apt. 7:30 

Mooses oli jo vanha: 80-vuotis. Hän tuskin odotti enää niin mitään itselleen, mutta kenties muisteli - entisiä - ja sitäkin, millainen oli hänen isänsä ja lapsuutensa. Miten hyvin hän sitten oikeastaan isäänsä tunsi? Mutta nyt Jumala ilmoittaa, hänen mennessään katsomaan outoa näkyä, kun pensas* on liekeissä:

"...Silloin hän kuuli Herran äänen: 'Minä olen sinun isiesi Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.'..."  j. 32

Sillä sanalla oli Moosekseen järisyttävä vaikutus, sillä: "...Mooses alkoi vapista eikä rohjennut katsoa." j. 32

Voiko autiomaassa olla pyhää maata? Voi. Koska Jumala sanoi niin ja oli siellä!  "Mutta Herra sanoi hänelle: 'Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhää maata." j. 33

Ja Jumala oli nähnyt! "Minä olen nähnyt, miten kansaani sorretaan Egyptissä, ja olen kuullut, miten se huokaa. Nyt olen astunut alas vapauttamaan kansani: Tule, minä lähetän sinut Egyptiin." j. 34 

"Tule, minä lähetän sinut"!  Mitähän Mooses ajatteli sen kuullessaan? Oliko hetki hiljaista, koska hän oli niin ällistynyt, - suorastaan järkyttynyt kuulemastaan? Eihän hän voisi! Ei hän voisi sinne mennä... ties mitä hänelle tapahtuisi! Ja hänhän oli jo niin vanha, etteihän se nyt senkään vuoksi... Eikä hänellä ole puhekykyäkään niin paljon... Ihan mahdoton ajatus! Eiväthän edes hänen oma kansansa varmasti ottaisi todesta häntä... Vai ottaisivatko?

"...Mutta juuri hänet Jumala lähetti..." j. 35

"Juuri hän johti heidät pois..." j. 36

"Ja juuri tämä Mooses sanoi israelilaisille: 'Junala on veljienne joukosta nostava teille profeetan, minun kaltaiseni.'"  (Jeesuksen)!  j. 37

"Juuri Mooses... välitti isillemme sen, mitä enkeli puhui hänelle Siinainvuorella. Hän otti vastaan elävät sanat antaakseen ne edelleen meille." j. 38

Mooses oli siellä autiomaassa ikäänkuin "katvealueella" - niinkuin puhelimet toisinaan ilmoittaa, mutta Jumalan silmissä hän ei sitä ollut!

* Pensas... Orjuuden vapautuksen välikappaleena ollut Mooses sai toimeksiantonsa orjantappurapensaan luona.