Näytetään tekstit, joissa on tunniste kärsivällisyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kärsivällisyys. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 20. heinäkuuta 2025

Se oli Aasaf, joka kirjoitti psalmin 73...

Sen, joka muistetaan usein loppusanoistaan: "Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä..."

Sitä asemaa siinä, ja millaista onni oikeastaan on, hän oli joutunut pohtimaan ankarasti. Onni ei ollut kevyttä höttöä, ei vaaleanpunaista yläpilveä, ei suurta suosiota, eikä varakkuuttakaan, ei edes ilon tunnetta - ainakaan niinä ankaran ahdingon aikoina jolloin hän koki, että saa itse kuritusta joka aamu!

Häntä pisti sieluun niin paljon se kaikki, kun hän kadehtien katseli kuinka keveästi ja leveästi eläviä, kaikinpuolin hyvinvoivia ja terveitä jotkut toiset olivat; ja jotka sitten sen lisäksi olivat puheissaan hyvin armottomia ja röyhkeitä toisia kohtaan. Eikä röyhkeys ollut vain ihmisiä kohtaan, vaan heidän röyhkeät puheensa ulottuivat halveksimaan myös Jumalaa taivaassa...

Mutta sitten tuli Aasafille jokin käännekohta.

Pyhäkössä ollessaan Hän tajusi oman osansa moninverroin noita toisia paremmaksi: Noilla röyhkeillä, jotka eivät Jumalaa tunnusta, kunnioita ja palvele, on röyhkeiden äkkinäinen ja kurja loppu! Mutta: siinä samalla hän tajusi oman osansa ylivertaisen paremmuuden - kaikista olevista koetuksista huolimatta: 

"Kuitenkin minä saan aina olla sinun luonasi, ja sinä pidät kädestäni kiinni." Ps. 73:23 KR-92

Siinä hän sai - ja saa - olla, niinkuin Isän kainalossa ollaan - aina. Aina ja kaikissa tilanteissa. Aina Rakkauden ja huolenpidon kohteina❤️ Niin myös mekin!






sunnuntai 25. toukokuuta 2025

Vain etäältä sen nähneet ja sitä tervehtineet...

"... vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet..." Hebr. 11:13 




"... olivat  vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnusten olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä." Hebr. 11:13 KR-92

---
Olin piirustellut pikaisen kuvan. Mitään Raamatun jaetta ei mielessä ollut, ennenkuin katselin kuvaa etäältä...

Niitä etäältä katsovia lueteltiin monta! Hebrealaiskirjeen 11. luvun jakeissa: Aabel, Eenok, Nooa, Aabraham, Saara, Iisak ja Jaakob, Joosef, Mooses, Raahab, Gideon*, Baarak*, Simson*, Jefta*, Daavid*, profeetat*... 

"Ja mitä minä vielä sanoisin? Minulta loppuisi aika jos kertoisin.... * jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot."  Hebr. 11:32, 33-34
 
Ja niin edelleen. Koko Hebrealaiskirjeen luku on käytännössä  tätä luetteloa.  On saatu kuolleita ylösnousseina takaisin, on kidutettuja, pilkattuja, ruoskittuja, kahlehdittuja ja vankeutta, kivitettyjä, kiusattuja, sahattuja, miekalla tapettuja, lampaanahoissa kulkeneita, puutteenalaisia, ahdistettuja, pahoinpideltyjä,  vuorilla harhailevia;  erämaissa ja luolissa ja maakuopissa eläneitä... Liian hyviä tälle maailmalle olleita. Hebr. 11. jakeista 35-38


Ja sitten vielä me kaikki muut, jotka kukin omalla tavallamne, omassa osassamme, odotamme sitä uutta maata, jossa täydellisyys asuu. Sitä tähyillään.🌟


"Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästyy."  Habakuk 2:3



sunnuntai 10. marraskuuta 2024

Lupauksen täyttymistä

Lupauksien täyttymistä joudutaan joskus odottelemaan, kenties pitkäänkin. Aina emne edes tiedä, mitä meidän pitäisi tarkalleen ottaen odottaa - tai milloin.

Yksi asia on ainakin varma: Jeesus tulee takaisin, kuten on luvannut. Se lupaus täyttyy jonain hetkenä. Auta meitä itsekutakin olemaan valmiita, odottavaisina.

Lupauksen täyttyminen, pienenkin, tuo iloa. Täyttyköön meidänkin elämässämme lupaukset - iloa tuottavat☀️



Mutta nyt, mitä me odotamme Herra...? 

"Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni."  Ps. 39:8

"Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä."  Room. 8:25



keskiviikko 8. marraskuuta 2023

Pietarista...

Olipa luettavana jakeet Pietarin kirjeestä:
 
"Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotain outoa. 

Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy." 1. Piet. 4:12-13 KR-92

Jäin luettuani miettimään Pietaria, että kuinka hän tässä kehoittaa toisia jopa iloitsemaan kärsimyksistä...!?  Kun ajatus kärsimyksestä tuntuu itsestä niin vastenmieliseltä. Ja Pietari itsekin kaihtoi sitä aikanaan?!

Mutta paljonhan oli Pietarin elämässä tapahtunut. Ennen kieltämistä oli Jeesus jo kaiken tiennyt ja ennustanut, että "...sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani..." Matteus 16:18 

Luuk. 22:54-62. Siinä Pietari kieltää Jeesuksen. Peräti kolme kertaa, niinkuin Jeesus oli ennalta sanonut. Ja kun se oli tapahtunut: "Herra kääntyi ja katsoi Pietariin, ja Pietari muisti, mitä Herra oli hänelle sanonut: "Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät minut." Ja hän meni ulos ja itki katkerasti." Luuk. 22:61-62  KR-92

Jeesuksen ylösnousun jälkeen Pietarilla sitten oli, kun Pyhä Henki oli jo annettu heille, sekin kokemus, että hän vankilassa oli.  Ja sieltä hänet vapautti enkeli. Mutta perimätieto kertoo, että aikanaan Pietari kuoli marttyyrikuoleman itsekin. Kärsimys oli hänelle tuttua. Ei hän olisi voinut muuten muita siten kehoittaa, kuin alun jakeessa oli.

"Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mitä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon..." 2. Piet. 1:3 KR-92

Apt. 4:8: "Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä..." puhui rohkeasti!


------

Kun aamulla olin vihkoon noita kirjoitellut, tuli mieleen, että voisi Pietarin elämästä etsiä tapahtumia. Mutta se kuitenkin jäi tekemättä. No illalla sitten ajankulukseni selasin aiemmin käyttämiäni paria Raamattua, joiden välissä on kaikenlaisia lappusia. Ja kas, siellähän oli pari paperia, joihin olin sitä tehnytkin jo aiemmin, eli v. 2019.






Vielä löytyisi Pietarin elämästä lisää tapahtumia. Homma lie jäänyt minulta kesken silloin aikanaan...



perjantai 24. helmikuuta 2023

Autiomaa - siellä oli Herra myös

Se oli suuri ja pelottava. Se oli kuiva, ja vedetön. Ja siellä oli kovat kalliot. Autiomaa, joka oli täynnä kaikkea pelottavaa. 

Herra kuitenkin oli se, joka johdatti... sinnekin...

"Hän johdatti teidät suureen ja pelottavaan autiomaahan, joka oli täynnä myrkkykäärmeitä ja skorpioneja. 

Mutta tuossa kuivassa ja vedettömässä maassa  hän antoi veden virrata esiin kovasta kalliosta ja ruokki teitä mannalla, jota teidän isännekään eivät tunteneet. Hän kuritti teitä ja koetteli teitä, mutta kaiken jälkeen hän osoitti teille hyvyytensä." 5. Moos. 8:15-16 KR-92

Se autiomaa tuntui varmaan aivan loputtomalta... Neljäkymmentä vuotta. Meille tässä nykyisyydessä oleville, sellainen aika tarkoittaisi 80-luvun alusta tähän päivään... 







-----




Neljäkymmentä ... päivää, oli Jeesus erämaassa perkeleen kiusattavana, mutta enkelit tekivät hänelle palvelusta.

"Kohta sen jälkeen Henki ajoi hänet erämaahan. Ja hän oli erämaassa neljäkymmentä päivää, ja saatana kiusasi häntä, ja hän oli petojen seassa; ja enkelit tekivät hänelle palvelusta." Markus 1:12-13


keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Taitavan suunnitelman mukaan?

Minulla on paljon kysymyksiä... Mutta ei vastauksia niihin. Onko niihin olemassa vastaus? Siis Jumalan antama vastaus. En tiedä. Ehkä taivaassa saa täydelliset vastaukset - jos niitä nyt enää silloin kaipaakaan. Mutta täällä... Onko niin, että moniin - ehkä kaikkiin,  meidän pähkäilemiimme asioihin on kyllä vastaus olemassa, mutta se on meidän silmiltämme salattu. Se voi olla niin pitkän langan päässä ja kudottu niin monimutkaiseen kuvioon, että jos sen näkisimmekin, emme siltikään käsittäisi, miten se meidän juttu siihen liittyy. Jotta ymmärtäisimme, se "lanka" pitäisi olla näkyvillä ihan omana värinään, jotta voisimme havaita, missä kaikkialla se kulkee. Ja miten tärkeitä ne kaikki solmut ja sotkuisen näköiset kohdatkin siinä kuviossa on. Se pitkän "langan" juoksussa oleva asia voi olla hyvinkin kaukana.  Joku kylvi vuosisatoja sitten senkin siemenen, joka toi meille elämän. Emmekä me tiedä, mitkä kaikki asiat siinä alussa - ja pitkin matkaa, vaikeatkin kokemukset, piti elävänä omalta osaltaan sitä.  Emme näe sitä alkua, emmekä matkaa. Emmekä tiedä, miten meidän elämämme nyt vaikuttaa - kenties salatulla tavalla - muihin. Ja mihin asti...




Ja mielessäni alkoi soida nyt laulunpätkä; laulusta, jota ainakin Eija Merilä on joskus laulanut.

"...rakkahin Jeesus, miks viivyt sä vielä? Raskas on kulkuni maisella tiellä..."

---

Usein aamuisin tuolla ulkona kävellessäni lauleskelen jotain. Hengelliset laulut rohkaisee ja toimii rukouksena myös.


Siunausta sinun päivääsi!

Valaiskoon Jumala aurinkona sitä☀️ 



lauantai 26. helmikuuta 2022

Entäs jos kaikki meni hukkaan?

Saatamme joutua tilanteisiin, joissa joudumme kysymään, kuinka tässä näin kävi? Emmekö osanneet valmistautua? Emmekö tehneet oikeita asioita? Voimme tietysti kysyäkin niitä, ja miettiä ehkä sitäkin, mikä vastaus olisi omaan kysymykseemme...

MUTTA: 

On hyvä muistaa, kenellä on aina viimeinen sana;  ja myös "valta, voima ja kunnia" kaikkiin asioihimne. Meistä voi näyttää että olemme sössineet asiamme tosi pahasti. Ja niin voi kenties inhimillisesti ollakin, MUTTA: Jumala meidät tuntee, ja tietää kaikki tekemisemme, ja kaikki ajatuksemme ja vajavuutemne, kun vaikkapa päätöksiä teimme. Jumalalle saamme itkeä virheitämme; todellisia ja kuviteltujakin. Jumalalla on sääliväinen sydän ❤️ meitä kohtaan. Hän haluaa pyyhkiä pöydän, ja sanoa, että saamme uuden aloittamisen armon! Uusi ei ehkä ole sitä, mitä kuvittelimme, mutta Jumala tietää, mitä hän on suunnitellut ja tahtoo olla mukana elämässämme.  Tahdommehan mekin olla hänen kanssaan...? Hän ei ole perunut rakkauttaan meihin. Iankaikkisella rakkaudella hän on meitä rakastanut. Iankaikkisellahan ei ole loppua... 

Vaikka meitä painaisi oletetut tai todella tehdyt raskaatkin virheet, Jumalalla ei ole päällimmäisenä ajatus hylätä meitä. Ei, vaan hän säälin ja rakastavin katsein meitä katsoo, ja tahtoo korjata haavojamme. Hän myös sanoo, ettei meidän tarvitse aina ja aina ja aina vaan tuijotella entisiin. Saamme jättää sen taaksemne ja katsoa uutta.  

"Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta." Jer. 31:3

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö.  Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan." Jes. 43:18-19

 

Jeesuksen hän antoi sinetiksi rakkaudestaan meitä kohtaan. Jeesus, hänen rakas poikansa! Hän oli kuin kihlasormus sormeemme - ja varsinkin sydämeemme! ❤️ Ei hän rakkauttaan peru! 



maanantai 23. marraskuuta 2020

Vanhasta Bibliasta v. 1776 rohkaisun sanaa tähän päivään

"Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa."
Valitusvirret 3:28 Biblia 1776*



Erityisesti minua puhutteli tuo ylempi jae. Luin sen ensiksi kirjasta Armon valo**. Siinä kerrottiin, että tuo jae löytyi pieneltä paperilappuselta kirkon lattian alta, kun erästä kirkkoa remontoitiin. Lappunen oli 1800-luvun puolivälistä. Muut paperit, jotka olivat samassa yhteydessä, osoittivat sen. Joku oli silloin kauan sitten katsonut aiheelliseksi kirjoittaa jakeen ylös.
 


"Vaan joka huomen on se uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni;
sentähden tahdon minä häneen toivoa."
 Valitusvirret 3:23-24 Biblia 1776*


---
* Biblia 1776 on luettavissa Koivuniemen Raamattuhaussa, josta minäkin nuo jakeet hain.

**Armon valo -kirja: Kirjapaja 1998. Toim. Tuula Pohjalainen-Vinko. Kirjassa on Lapuan hiippakunnan pappien kirjoittamia hartauskirjoituksia. Sivuja on 132. 



maanantai 12. lokakuuta 2020

"Eikö sillä ole mitään väliä?"

Noin saatamme kysellä oman elämämme erinäisten asioiden äärellä. Meistä näyttää, ettei Jumala välitä; ettei asiallamme ole mitään merkitystä. Tänä aamuna avatusta rukouskirjasta tuli esiin nämä jakeet. Ikäänkuin vastaukseksi minun esittämääni kysymykseen.

"Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet,
sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
se on joka aamu uusi, 
ja suuri on hänen uskollisuutensa."
Valitusvirret 3:22-23

"Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe:
sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta,
sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa."
Jesaja 38:17




Jumala ei tee mitään turhaan, ei ilman tarkoitusta.


 Hyvää alkuviikkoa sinulle!
 
 
  
 

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Kuin puutarhasta... ja puutarhurin ohjeista

MAAHAN ON KYLVETTY: "Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätketty Kristuksen kanssa Jumalassa. Kristuksen meidän elämämme ilmestyessä tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa." Kol. 3:2-3 JKR*

RIKKARUOHOJEN KITKENTÄÄ: "Kuolettakaa siis se, mikä teissä on maailmaan kuuluvaa:  haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalan palvelusta. Niiden tähden tulee Jumalan viha..." Kol. 3:5-6 JKR*

JA SITÄ HOMMAA RIITTÄÄ...: "...Pankaa nyt pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suusanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne..." Kol. 3:8-9 JKR*

JA VIELÄ SITKEITÄ JUURIAKIN: " Ja kun hänen rohkeutensa kasvoi Herran teillä, poisti hän vielä uhrikukkulatkin ja asera-karsikot..." 2. Aik. 17:6  -33/-38

YLIPUUTARHURI OHJEISTAA: "...he ovat ottaneet sitä, mikä oli vihitty tuhon omaksi, he ovat varastaneet ja valehdelleet, he ovat  panneet sen omain tavarainsa joukkoon... En minä enää ole teidän kanssanne, ellette hävitä tuhon omaksi vihittyä." Joos. 7:11-12 -33/-38

(Eikä tässä olleet vielä  kaikki ohjeet; lisää ja  vielä tarkempia kitkentäohjeita on luettavissa Raamatusta. Pienetkin rikkakasvit olisi tunnistettava sellaisiksi ja pistettävä istutuksilta pois...)


Voi hurja, miten paljon onkaan meissä kaikkea kitkettävää... Jaksammeko edes aloittaa? Työn paljous suorastaan lamaaannuttaa. Mutta onkin niin, että Ylipuutarhuri  ei jätä meitä yksin, hän itse tulee  avuksemme. Hän näyttää kädestä pitäen, mikä on pois kitkettävää. Ja sitkeimmät puunjuuretkin, jotka kaivettaessa mullasta esiin tulevat, ja jotka ovat tosi tiukassa, hän tulee itse irroittelemaan. 

Hän pitää puutarhastaan ja puutarhaoppilaistaan erittäin hyvää huolta, sillä hän  rakastaa heitä niin kovasti! Sitoudutaan me oppilaat kuitenkin hänen ohjeisiinsa. Siltikin, vaikka ne tuntuvatkin aivan liian vaikeilta. Kyllä hän meidät tuntee. Hän lupasi täyttää sen työn, mikä meiltä  itseltä jää tietenkin kesken...

"varmasti luottaen siihen,
että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn,
on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka."
Fil. 1:6


----

Mistä teksti sai alkunsa: Nuo pari jaetta vanhasta testamentista oli tullut esiin luettavista muutama päivä sitten ja tänään luin Kolossalaiskirjeen kolmatta lukua. Ja muutama päivä sitten tuli Puutarha-lehti. Tuntui jokin yhdistävän näitä kaikkia.

* JKR - Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie 


Siunattua ja levollista päivää sinulle!




lauantai 12. syyskuuta 2020

Hedelmäpuu...

Ajattele hedelmäpuuta. Se ei ole sama asia, kuin muut puut. Hedelmäpuun on määrä tuottaa nimenomaan jotain hedelmää. Kaikki hoitokin tähtää sitten siihen. Ei ole hedelmäpuun päämäärä olla kaunis, vaan satoisa. Jossain muussa puussa voidaan pitää erilaisia oksia ihan kauneusarvojenkin takia, mutta ei hedelmäpuussa. Jos puutarhuri näkee hyvässä puussa oksia, joista ei ole hedelmää tulossa, hänen on leikattava ne pois. Kaikki tapahtuu vain sitä silmällä pitäen, että sato olisi runsaampi. Satoa siis on luvassa kuitenkin. Sille sadollekin on puussa aikansa, jonka puutarhuri kyllä tietää. Vasta-istutettuja puun taimia ja nuoria puita ei hoideta aivan samoin, kuin "aikuisia", jo satoa tuottavia. Jos puusta tippuu kuiva oksa itsestään, se päätyy samaan kasaan kuin puutarhurin pois leikkaamat. Oksa ei voi itse pitää yllä elämää itsessään, vaan puussa pysymällä se pysyy elossa, saati tuottaa sen hedelmänsä.




Itse en ole edes viherpeukalo, saati mikään puutarha-asioiden tuntija. Nämä "puutarhalliset" mietteet sai aikaan lukuvuorossa ollut teksti. Tässä siitä osa:


"Minä olen totinen viinipuu, ja minun isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa,
 joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää,
 hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.
 Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.

Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa,
niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen ja ne palavat.

Jos te pysyttte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni."
Joh. 15:1-8

 





Näitä kirjoitteli hän,
 joka ei sitä  hedelmää pysty itsessään havaitsemaan.
Mutta puutarhuri varmaan tekee kaikkensa, 
jotta sitä hedelmääkin voisi aikanaan tulla.


Ajattele puita ajatellessasi
nimenomaan hedelmäpuuta.
Ja mitä hyvän puutarhurin on sen kanssa tehtävä.


---
Löysin tämän jutun luonnoksista kesäkuulta.

keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Tämä matka

Louhikoita, riippusiltoja, pimeitä metsiä, pelottavia soita...  ja toisinaan vihreitä niittyjä, aurinkoa, lämpöä, raikasta vettä, lepoa.





"Niin hän sanoi: "En, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut."  (Sana Joosualle) Joos. 5:14

"Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa." (Sana Jaakobista)  1. Moos. 32:31

Ylinnä oleva jae on mielestäni aina rohkaiseva. Mitä tulee toiseen jakeeseen; koen itseni ontuvaksi; ellei peräti rammaksi. Lienenkö ollut sitä jollain tavalla syntymästäni asti? Sainko jo alussa sellaiset "eväät ja matkavarusteet" että alituiseen kaipaisin jotain "parempia" tähän kotimatkalle. Mutta katsoitko Sinä minulle riittäviksi ne, jotka annoit? Kunpa vielä oppisin paremmin saamiani varusteita käyttämään. Välillä tuntuu, että sekin vähäinen taito on katoamassa, joka kenties joskus on ollut. Vai onko maasto vaikeutunut sellaiseksi, että sen takia kaikki tuntuu hankalalta?  Entä jos en selviä, vaan joudun perusteellisesti pulaan, tai ihan hukkaan?  Kai Sinä tulet varmasti hakemaan minutkin täältä, jos en osaa, tai jaksa annetussa ajassa (vrt.*) kotiin asti?   Ethän jätä minua. Hae Sinä minut armollisesti kotiin, jos en selviytyisikään kunnolla tästä matkasta.





Sinä lähetit Joosuan luokse sotajoukkosi päällikön, kun kuuma taistelu oli alkamassa. Anna apusi meillekin.

---
*Vrt. Norjalaisessa sarjassa Erämaan armoilla.  Lars Monsenille annettiin varusteet ja määränpää, jossa piti olla ajoissa. Jos ei ollut, haettiin hänet muilla keinoin. Helikopterilla hänet yleensä vietiin lähtöpaikkaansa, mistä matka alkoi. Yhteyttä pidettiin matkaan lähettäjien ja matkalaisen sekä reitin suunittelijoiden välillä silloin tällöin kysellen kuulumisia.

Yle Areena/Erämaan armoilla.







sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Autossa odotellessa

Olin hieman apeissa mietteissä ja sitten mieleeni sukelsivat nämä sanat:

"Olkaa toivossa iloiset,
ahdistuksessa kärsivälliset,
rukouksessa kestävät."
Room. 12:12




Toivorikkain miettein jaksamme helpommin olla iloisiakin. Ahdistus puolestaan koettelee kärsivällisyyttämme. Aina emme jaksaisi rukoilla, varsinkin jos odotus tuntuu loputtomalta. Mutta silti meitä rohkaistaan siihen. Ei sen rukouksen tarvitse olla mitään erikoista; ihan tavallista puhetta Isälle. Hän jaksaa kyllä kuunnella meitä. Oli meillä sitten mitä tahansa kerrottavaa; iloa tai ikävää.

---
(Olin kirjoittanut tämän luonnoksiin jo kuukausi sitten.) 


perjantai 3. huhtikuuta 2020

Raikasta vettä ja uusia teitä!

"Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa." Ps 42:2-3

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan." Jes. 43:18-19









perjantai 10. tammikuuta 2020

Jumalan hyvä käsi

"...meidän Jumalamme hyvä käsi..." Esra 8:18



Se oli sitä: Hyvä käsi, Aabrahamin, Joosefin, ja Mooseksen yllä heidän kaikissa vaiheissaan. Heidän elämässäänhän näyttivät asiat jopa vuosikymmenten ajan menevän pieleen; aivan toisin kuin toivottiin. Mutta siinä ei ollut kaikki. Sama käsi se on ollut, ja nykyäänkin on, monien ihmisten  elämässä, joita mitkään historiankirjat eivät tunne. Ja joita ei kenties muutoinkaan pidetä minään. Sama käsi se on meillekin: Hyvä käsi. Jumalan käsi, joka varjelee, lohduttaa, rohkaisee, parantaa, suunnittelee ja johdattaa. Silloinkin,  kun emme mitään käsitä.

"Ja koska meidän Jumalamme hyvä käsi oli meidän päällämme..." Esra 8:18

"...me olimme sanoneet kuninkaalle näin: "Meidän Jumalamme käsi on kaikkien päällä, jotka etsivät häntä, heidän parhaakseen..." Esra 8:22





Koivuniemen Raamattuhaku: Esra 8


Ilahduttakoon ajatus Jumalan Hyvästä kädestä ylläsi
 sinua tänään!







lauantai 23. marraskuuta 2019

Erämaassa

Mooses eli suurimman osan elämäänsä erämaassa. Tuo, jota toisinaan sanotaan jopa Egyptin prinsissiksikin. Hänhän oli faaraon tyttären ottopoika. Tuo ottoäiti oli tieten tahtoen ja rohkeasti ottanut tuon hebrealaisen orjan lapsen omakseen, vaikka silloin kaikki hebrealaiset poikalapset olivat saaneet itseltään faaraolta kuolemantuomion - jo ennenkuin olivat syntyneetkään.

Mutta tämän lapsen ottoäiti ei arkaillut ottaa lapselle hebrealaista imettäjääkin. Joka oli itseasiassa se äiti, joka lapsen oli synnyttänyt. Niin lapsi tuo lapsi; Moosekseksi ottoäitinsä nimeämä, sai tulla tuntemaan varhaislapsuudessa myös vanhempansa ja sisaruksensa. Ja he saivat pitää lastaan luonaan jonkin aikaa.

Lapsen imetyksen loputtua oli  äidin kuitenkin vietävä lapsi ottoäidilleen. Voi kuvitella, millaista se mahtoi olla itsekunkin kannalta, kun muutaman vuoden vanha lapsi vaihtaa asuinpaikka, perhettä, äitiä, sisaruksia. Mutta ottoäitinsä oli varmaan iloinen tästä saadusta lapsesta.

Ja faaraon tyttäen ottopoikana hän, Mooses,  sitten kasvoi. Aikuisena hän sai erään kerran mieleensä mennä omiaan tapaamaan. Hän näki heidän orjatyönsä, ja sen kuinka noita orjana olleita hakattiin. Mooses suuttui niin, että löi kuoliaaksi yhden egyptiläisen työnjohttajan.

Kaikki tämä tuli faaraonkin korviin. Hän puolestaan suuttui niin hirmuisesti, että aikoi tapattaa Mooseksen. Olisiko niin, ettei hän ollut koskaan oikeastaan pitänytkään tuosta hebrealaisalkuisesta Mooseksesta? Oli miten oli, Mooses tiesi nyt, että oli tosi kyseessä. Hänen oli aivan pakko paeta, muutoin häneltä olisi mennyt henki.

Entäpä pojan, aikuisen miehen jo, ottoäiti? Hän jäi varmaan kaipaamaan poikaansa, jos oli vielä elossa. Samoin oikea äiti, isä ja sisarukset. Ja varmasti niissä egyptiläisissä oli Mooseksella ystäviä, jotka kaipasivat häntä. Mutta myös niitä, jotka inhosivat sydämensä pohjasta. Mutta monet niistä kaipaavista eivät nähneet häntä enää koskaan sen jälkeen, kun hän lähti. Se tiedetään, että Mooseksen sisar Mirjam, ja hänen veljensä Aaron, vielä tulivat näkemään hänet - mutta se oli vasta 40 vuoden päästä...

---
Mutta nyt Mooses on erämaassa. On asunut siellä 40 vuotta jo. Hän muistelee kuinka sai siellä vaimon ja perheenkin. Jumala oli johdattanut häntä siinä kaikessa. Mutta helppoa hänellä ei ollut, varsinkaan alussa. Olihan hän tottunut aivan toisenlaisiin oloihin. Olihan järkyttävä muutos Egyptin hovista muuttaa niin "maalle", kuin paimentolaisen telttaan. Ehkä Mooses joskus ihmetellen hymähti, ajatellessaan asemaansa ennen, ja nyt. Ja sitä, kuinka egyptiläiset kaupungeissaan kaihtoivat paimentolaisia...

Mutta nyt oli tullut sellainen päivä, että Mooseksen ajatukset myllersivät. Päässä pyöri aivan muuta kuin telttaelämää ja lampaita: Jumala oli käskenyt hänen palata Egyptiin! Miten hän voisi? Tosin Jumala oli kyllä osoittanut hänelle ihmeellisillä asioilla voimansa, kun hän, Mooses, oli epäillyt kutsua ja saamaansa tehtävää. Mutta hän olisi mieluummin vain vieraillut siellä, käynyt vaikka katsomassa veljeään ja siskoaan, ja ehkä entisiä ystäviään. Se olisi ollut mukava asia. Mutta nyt hänelle annettiin valtava tehtävä: hänen pitäisi täältä lähteä ja mennä faaraon luo, ja sanoa hänelle, että hän päästäisi kaikki hebrealaiset lähtemään! Uskomatonta!

Mutta Jumala kyllä ilmoittikin, kuinka tulee käymään: ei faarao tietysti aiokaan päästää kansaa - ennenkuin valtavien, tapahtumaan tulevien ihmeiden jälkeen. Käsittämätöntä...

Mutta nyt Mooses on lähdössä. Häntä jännittää kaikki. Jumalahan lupasi vielä senkin, että hänen  veljensä Aaron tulisi häntä vastaan...

---
Nyt on kohdattu faaraokin jo monta kertaa. Ja viimeisen vitsauksen jälkeen faarao ei enää estä heidän lähtöään; hän suorastaan ajaa heidät matkaan!

Mooses palaa siis taas erämaahan. Hän ei vielä tiedä sitä, että se matka tulee kestämään 40 vuotta... Se tulee sisältämään niin monenlaista, ettei sitä käsittäisikään, eikä ehkä uskaltaisi lähteäkään, jos etukäteen tietäisi. Mutta Jumala johdattaa heitä itse.

Mutta me saatamme kysyä, mitä mahtoi Mooses itse omasta elämästään kuvitella? Silloin "nuorena" nelikymmenvuotiaana? Siihen löytyy vastaus; Apt. 7:24-25: "Mutta kun hän oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta, heräsi hänen sydämessään ajatus mennä katsomaan veljiänsä, israelilaisia. Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, etttä Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet."

Ja eipä tainnut Mooseskaan sen jälkeen mitään ymmärtää, kun hänen omat suunnitelmansa olivat menneet aivan myttyyn...  Ehkä hänen omat unelmansa ja kuvitelmansa eivät täyttyneet, mutta Jumlan suunnitelmat kylläkin. Niin oli paras.


---

Jos kiinnostaa enempi näistä ihan Raamatusta lukea, niin tästä pääsee lukemaan näistä tapahtumista:
2. Mooseksen kirja.






lauantai 12. lokakuuta 2019

2 x Älkää olko huolissanne

"Älkää olko mistään huolissanne,
 vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette,
 rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon." 
Fil. 4:6  KR-92



Tänä aamuna tämä jae tuli kaksi kertaa esiin samasta kirjasta, mutta eri paikoista. Muutoinkin tuo jae on viime aikoina välillä mieleeni sukeltanut. No, päätin sitten laittaa sen tännekin. Allaolevat lainaukset ovat Juha Vähäsarjan kirjasta Joka päivä Jumalan kämmenellä:

"Osaamme hyvin murehtimisen ja huolehtimisen jalon taidon. Usein siihen on vielä aivan  todellinen syy...." 

Mutta...

"Mikään ei ole niin kuin ennen, kun se on viety rukouksessa Taivaan Isälle, vaikka mikään ei näyttäisi heti muuttuneen. Kun on rukoiltu, taivaassa alkaa tapahtua ja asia on senjälkeen vireillä. Ja kun oikea aika koittaa, se saa Jumalan päättämän parhaan ratkaisun..."

tiistai 3. syyskuuta 2019

Voimakas apu!

"Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän  voimaakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle..." 2. Aik. 16:9

Tuossa jakeessa ihastutti ajatus siitä, että Jumala on koko ajan ikäänkuin hälytysvalmiudessa meitä auttaakseen...

Nämä jakeet kuuluvat kerrontaan kuningas Aasasta. Aluksi hänestä sanotaan, että "...Aasa teki sitä, mikä oli hyvää  ja oikeata Herran, hänen Jumalansa, silmissä." 2. Aik. 14:2  Hänen toimiinsa kuului mm. se, että hän poisti vieraat alttarit ja uhrikukkulat, ja kehotti kansaa "etsimään Herraa, heidän isiensä Jumalaa, ja noudattamaan lakia ja käskyjä." 2. Aik. 14:4

Kerran Aasaa vastaan lähti hyvin paljon suurempi sotajoukko, kuin mitä hänellä oli käytössään. Mutta: "Ja Aasa huusi Herraa, Jumalaansa, ja sanoi:

"Herra, sinä yksin voit auttaa taistelussa voimallisen ja voimattoman välillä. Auta meitä, Herra, meidän Jumalamme, sillä sinuun me turvaudumme ja sinun nimessäsi me olemme tulleet tätä suurta joukkoa vastaan. Herra, sinä olet meidän Jumalamme; älä salli ihmisen päästä voitolle sinusta." 2. Aik. 14:11

Se oli uskon rukous. Ja se kuultiin. Herra antoi heille voiton.

Mutta toisen kerran, kun sota jälleen uhkasi, Aasa ei luottanut Herraan, vaan yritti vaikuttaa asioihin omin voimin. Sen vuoksi häneltä jäi saavuttamatta suurempi voitto. Ja tässä on se, mitä hänelle silloin sanottiin tuon ylinnä olevan jakeen lopussa: "...Tässä sinä teit tyhmästi, sillä tästä lähtien on sinulla yhä oleva sotia." 2. Aik. 16:9 Muutaman vuoden päästä hän myös sairastui, eikä taudissaankaan etsinyt Herraa.


"Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa." 1 Aik. 16:11, Ps 105:4 
"Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on." Jes. 55:6


Ei sitä ole itsekään osannut etsiä Herraa, niin kuin parhain olisi ollut. Mutta meillä on aina lupa uudestaan kääntyä hänen puoleensa...


Siunattua päivää sinulle!

maanantai 2. syyskuuta 2019

Elämä

Ehkä kysyt, missä on sinun elämäsi? Se on nyt kätkettynä; hyvässä tallesssa.

"Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa
kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa." Kol. 3:3-4

Ja kun näin on, ei ole ihme, että meille sanotaan:

"Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä." Kol. 3:2

"Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella." Kol. 3:1


Siunattua päivää sinulle,
sinä Herran rakas!