Ei sitä turhaan Jeesus tahtonut opettaa - "Isä meidän" rukousta!

Sen on aikoinaan muistiinmerkinnyt niin Matteus 6:9-13, kuin myös Luukas 11:2-4.  Lainaukset heiltä v. -38 käännöksen mukaan. Ja *merkinnällä varustettu on katekismuksen sanakääntein.

"Rukoilkaa siis te näin:

Isä meidän, joka olet taivaissa!

Pyhitetty  olkoon sinun nimesi;

tulkoon sinun valtakuntasi;

tapahtukoon sinun tahtosi

myös maan päällä

niinkuin taivaassa;

ja anna meille meidän velkamme (*syntimme) anteeksi

niinkuin mekin annamme anteeksi

meidän velallisillemme (*niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet);

äläkä saata meitä kiusaukseen;

vaan päästä meidät pahasta,

sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia

iankaikkisesti. Amen." 

Matteus 6:9-13  (*katekismus)

Jeesus sanoi rukouksesta muutakin:

"Anokaa, niin teille annetaan;

etsikää, niin te löydätte;

kolkuttakaa, niin teille avataan.

Sillä jokainen anova saa,

ja etsivä löytää,

ja kolkuttavalle avataan."

Matteus 7:7-8

"Ja kuka teistä on se Isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa, antaa hänelle kalan sijasta käärmeen, taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skopionin? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!" Luuk. 11:11-13  Ja Matteus oli tähän samaan merkinnyt muistiin myös sen, että kuka isä antaisi pojalleen: "...kiven, kun kun tämä pyytää häneltä leipää." Matt. 7:9

Sittenhän oli vielä sekin Jeesuksen puhuma yöaikaan ilmaantuneen yllätysvieraan tapaus, joka löytyy Luukaan muistiinpaanoista: "...Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle: 'Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää, sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä'; ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: 'Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle' - minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sentähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sentähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin toinen tarvitsee." Luukas 11:5-8

Ja Matteus oli merkinnyt   muistiinpanoihinsa myös tämän: "... teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan." Matt. 6:8

Kaikenlaisiin tarpeisiin on rukoukseen lupa☀️

Ajatellen hyvää, ja siitä iloiten. Samalla rukoillen sitä, mitä kaipaamme...

"Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta."  1. Tess. 5:16-18 KR-92

Iloitse siitä, mikä sinulle iloa tuo. Ja mitä kaipaat, siitä puhu Jumalalle.

Yllä ollut jae oli kirkon päivän jakeissa luettavana. Samoin oli jakeita Paavalin  kirjeestä Filemonille. Siinä Paavalin kirjeessä on tavallaan samaa. Paavali iloitsee ja kiittää Jumalaa Filemonin uskosta Herraan ja hänen rakkaudestaan pyhiä kohtaan. Se kaikki oli Paavalia ilahduttanut ja rohkaissut suuresti.  Sitten oli se toinen asia; pyyntö, jonka Paavali tahtoo esittää uuden poikansa puolesta. Paavali anoo hänelle paluuta yhtä rakkaana veljenä, kuin jos hänet itsensä otettaisiin vastaan. Paavali on kirjeessään nöyrä, ei käske, vaan pyytää. 

Ja etsiessäni vielä Raamatun kohtaa - toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa, tuli vastaan eräs blogiteksti Aamun ensimmäinen -blogista,  ja siinä oli myös samankaltaisia kehoituksia, mutta nyt ne olivat Roomalaiskirjeen luvusta 12, muun muassa. Tuossa alla linkki mainitsemaani juttuun:

http://aamunensimmainen.blogspot.com/2016/06/toistenne-kunnioittamisessa-kilpailkaa.html

"Menisitkö?"

- Menisitkö tänään sinne pellolle töihin?

- Joo, menen minä.

- Menisitkö sinäkin tänään peltotöihin?

- En. En halua.

            ... (myöhemmin) ...

Isä havaitsi, että se, joka lupasi, ei mennyt.

Ja se, joka ei halunnut, meni kuitenkin.

"Kylväjät"

"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan  ja Pyhän Hengen nimeen." Matteus 28:19

"Niin opetuslapset  menivät ja tekivät, niin kuin Jeesus oli heitä käskenyt," Matteus 21:6

"Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois." Apt. 3:19

Molemmat muuttivat mielensä, toinen hyvään suuntaan, toinen huonoon suuntaan. Mutta Jumalalle on aina mieleen kun käännymme Hänen puoleensa, vaikka emme ensin tahtoneet...

"...tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niinkuin taivaassa;"  Matt. 6:10

Jeesuksesta ennustettiin: "....'Katso, minä tulen - kirjakääröön on minusta kirjoitettu -   tekemään sinun tahtosi Jumala'." Hebr. 10:7

---

Kuvasta: Keskentekoiseksi jäänyt kuva vuodelta 2020. Olin yrittänyt kuvittaa sitä jaetta, kun itkien kylvövakkasia viedään... Olin "hylännyt" kuvan, ja piirtänyt paperin kääntöpuolelle ihan muuta.

  

"He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; ja palaavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat." Ps. 126:6 

Talviaamun rukous

Jeesus... 

haluaisin kietoutua sinuun kuin lämpimään peittoon 

sinussa on kaikki mikä lämmittää minua kylminä aamuna... ja kaikkina aikoina

en voi elää ilman Sinua... näännyn jos et minua hoida ja minusta huolehdi

älä jätä minua vaille huolenpitoasi... ole kanssani joka päivä... niinkuin lupasit

mitään en ole itse ansainnut, vain likaa minussa on... tule ja puhdista sinä minut

tule ja lämmitä kylmää sydäntäni ja eksynyttä olemustani

älä jätä kesken kättesi työtä minussakaan

---

Olin herännyt hieman viluisena. Kun sitten neuletakin puettuani, sen päälle kietaisin vielä toista neuletakkia, tuli siinä ajatus, että toivoisin kokevani myös toisenlaista suloista lämpöä. Etsin ensin vihkoani kirjoittaakseni siihen, mutta kun sitä ei ollut näkyvillä, kirjoitin  tänne. 

Uskalias pyyntö, jonka kuningas itse rohkaisi esittämään!

"... Kuningas ei ollut koskaan ennen nähnyt minua masentuneena, ja kun ojensin  hänelle viinimaljan, hän kysyi: "Miksi näytät noin surulliselta? Et kai sinä ole sairas? Varmaan jokin huoli painaa mieltäsi." Minä pelästyin kovin, mutta sanoin sitten kuninkaalle..." (Ja niin Nehemia kertoo rehellisesti surunsa aiheen; joka oli tuhoutuneen Jerusalemin tähden). Kuningas kysyi: "Mitä siis toivot minulta?" Minä rukoilin taivaan Jumalaa ja vastasin: "Jos sinä, kuningas, näet hyväksi, jos tahdot osoittaa suopeutta palvelijallesi, niin salli minun lähteä Juudaan rakentamaan uudelleen kaupunkia,  jossa esi-isieni haudat ovat." Neh. 2:1-2,4-5 KR-92 

Mikä pyyntö! Mikä suopeus! Sillä kuningas tosiaan päästi Nehemian, tutun juomanlaskijansa lähtemään ja antoi vielä mukaan käskykirjeitä, että hänen virkamiestensä oli autettava Nehemiaa. Kuningas olisi varmaan mieluusti pitänyt Nehemian luonaan, sillä he olivat selvästi tulleet hyvin tutuiksi ja läheisiksi vuosien aikana.

Minua puhutteli tämä tänä aamuna. Kuinkahan usein mahdammekaan jättää Jumalalle kertomatta asiamme, koska pidämme sitä liian mahdottomana hänelle sanoa. Ja kuitenkin hän vain odottaa, että uskaltautuisimme puhumaan hänelle kaikesta, on se sitten suurta tai pientä. Ei ole liian isoa tai liian pientä asiaa hänelle vietäväksi! 

Varhain esitän pyyntöni - odotan vastaustasi

"Herra, varhain sinä kuulet minun ääneni, varhain minä valmistan sinulle uhrin ja odotan." Ps. 5:4 

"Herra, jo aamulla kuulet ääneni, aamun hetkellä tuon sinulle pyyntöni ja odotan vastaustasi." Ps. 5:4 KR-92 

"Herra, aamulla sinä kuulet ääneni, aamulla minä esitän pyyntöni sinulle ja odotan." Ps. 5:4 Raamattu kansalle 

Ajattelen, että tuo "varhain" on muutakin kuin aamua. Se on silläkin tavoin varhain, että voisi heti sen asiansa Jumalalle esittää. Ei tarvi odottaa, että se paisuu vielä isommaksi ja vasta viime hädässä käännytään Jumalan puoleen.  Ja toisaalta, odotetaan, että Jumala voi asiaamme joka vaiheessa tarttua  - tavalla tai toisella. Helpostihan masennumme, jos hän ei heti anna merkkiä itsestään. Mutta vaikka mitään ei näy, tai kuulu, on hän kuitenkin kuulolla, paikalla ja näkemässä koko ajan mitä tapahtuu, ja valmiina puuttumaan asiaan, kun hän hyväksi katsoo. Esitetään siis vain asiamme jo varhain. Tai jos niin on jäänyt tekemättä, niin ihan missä vaiheessa vain.

Siunausta sinulle!

"...aamulla varhain ja illalla myöhään..." laulun sanoin.

Lähteitä kuivaan maahan

He pyysivät - ja saivat.

"Mutta ollessaan lähdössä Otnielin luo Aksa päätti suostutella isänsä antamaan heille lisää maata. Aksa pudottautui aasinsa selästä, ja Kaleb kysyi häneltä: "Mikä sinulle tuli?"

Aksa vastasi: "Toivota minulle onnea ja anna minulle lähtiäislahja. Sinä olet antanut minulle kuivan Negevin, anna minulle vesilähteitä." 

Ja Kaleb antoi hänelle Ylälähteet ja Alalähteet." Joos. 15:18-19 KR-92

"Simsonia alkoi kovasti janottaa. Hän huusi avukseen Herraa ja sanoi: "Sinä olet antanut tämän suuren voiton minulle, palvelijallesi, mutta nyt minä kuolen janoon ja joudun ympärileikkaamattomien käsiin."

Silloin Jumala avasi Lehin notkoon lähteen, josta tuli vettä. Simson joi, ja hänen voimansa palasivat. 

Siitä paikka sai nimen En-Kore*, ja se on Lehissä vielä tänäkin päivänä." Tuom. 15:18-19 KR-92 

* En-Kore merkitsee 'avunhuutajan lähde' 

---

Minua puhutteli tässä sekin, että he arkisesti pyysivät, ja myös saivat.  Sitä samaa luottamusta voisi itsekin Jumalaa kohti osoittaa, että pyytäisi, ja odottaisi saavansa.

Mietin eilen, ennenkuin mitään näitä lähdejuttuja oli luettuna, että lapsuudestani on ehkä tullut sitä pyytämättömyyden asennetta suhteessa Jumalaankin, eli Isäämme. Tiesin kotini vähäiset rahavarat, enkä sitten ruvennut pyytämäänkään. 

Mutta  meillä on rikas Isä. Ei meidän sen takia tarvitsisi jättää pyytämättä. Ehkä toinen pyytämättömyyden syy on, ettemme usko ansaitsevamme mitään. Mutta eihän meidän saamisiamme tarvikaan ansaita! Eihän isät lapsilleen ansioista hyviä asioita jakele. Isä toivoo lapsensa uskaltavan esittäää toiveensa hänelle. Aika arkajalkoja pyytäjinä olemme. 

---

Laitanpa vielä tämän linkin. Yhtä armollista, lohduttavaa ja hoitavaa sanomaa kuin yleensäkin näissä nimensä veroisissa  - Armon kalliolla - jaksoissa. Kesto 20 min.

https://www.tv7.fi/arkki/armon-kalliolla/jumalan-johdatuksessa_p69965/

Hengellinen pieneläjä - "pienviljelijä"

Koen olevani sellainen "hengellinen pieneläjä". Ja niin muutoinkin. Menestystä ei näytä olevan. Toisaalla ovat suuret "tilalliset" ja "menestyjät", joilla kaikki hankkeet tuntuu menestyvän.

Tänä aamuna mieleeni tuli laulun sanoja: "...suo kipinä Henkesi tulta, minun syömmeni kynttilään..." Se on Hilja Aaltosen laulun sanoja. 

Joskus on niin, että nuotion sytyttäminen on kovin hankalaa. Kuten meillä muutamia päiviä sitten. Monenlaista sytykettä piti olla, ja siltikin homma takkusi. Nuotionhoitajan piti puhaltaa siihen aika ajoin, että liekki taas nousi. Toisaalta sytytetyn nuotion tulet voi pienestä kipinästä lennähtää muualle ja sytyttää isonkin palon. Mutta me jotka  "hengellisien nuotioidemme" ääressä kykimme, tarvitsemme kyllä sen kipinän Taivaalliselta sytyttäjältä.... Muuten ei syty. Mutta Taivaallinen sytyttäjä sytyttää vaikka märät puut!

"Katsokaa, nähkää omin silmin! Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä! Onnellinen se, joka turvaa häneen." Ps. 34:9 KR-92

---

Kuunneltavaksi ja katsottavaksi:

Virsi 14: "Syvässä yössä viesti kiirii... Näin Herra meidät pelastaa..":

https://virsikirja.fi/virsi-14-syvassa-yossa-viesti-kiirii/ 

Virsi 114: "Oi Pyhä  Henki, Jumala, nyt meille rauha lahjoita... Kirkasta armo Kristuksen...":

https://virsikirja.fi/virsi-114-oi-pyha-henki-jumala/ 

Välittääkö Hän? (osa ll)

Miksi on niin paljon sellaista (tunnetta, kokemusta) että on ikäänkuin yksin niiden omien pelkojen kanssa? Vaikka lukisi jotain Sanastasi, ja osaisi ottaakin sen luetun kohdan sillä hetkellä  niin, että se on hyvä ja rohkaiseva, niin hetken päästä se sama yksinäisyyden tunne palaa siinä hiljaisuudessa (johon myös ulkoiset olosuhteet vaikuttaa).

Missä olet? Miksi et puhu? Miksi toiset saavat (ainakin kuvitelmissani) olla ikäänkuin jatkuvassa ylistyksen, ilon ja voiman valituksessa?

Mieleeni tulee: "...voimavaikutukset ovat moninaiset...", (1. Kor. 12:6). 

Onko niin, että se hiljaisuuden ja yksinäisyyden kokeminen ja varsinkin kestäminenkin on osa voimasi kokemista? 

Sinä lupasit olla kanssanne aina. Sen täytyy siis olla totta. Mutta miksi et puhu? Onko niin, että olen osoittanut enemmän halua olla itsekseni? Vai tahdotko kasvattaa minua luottamaan sinuun, vaikka ei ollakaan jatkuvasti äänessä? Kuin sokea, jonka lähellä on joku tuttu - mutta ei kovin puhelias?

Tahtoisin kuitenkin pelkojeni keskellä tuntea kosketuksesi - kuin lämpimän käden, joka kertoo, sanoittakin, että Sinä olet siinä. Tahtoisin myös  kuulla äänesi sanovan: Ei mitään hätää. Minä olen tässä. Minä autan sinua. Minä olen kanssasi joka hetki.

Mutta sanoithan Sinä: "... olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (Matt. 28:20).

Et poistu välillä minnekään.

En minä tiedä, mitä kaikkea Pyhä Henki voi vaikuttaa, mutta ainakin näin:

"Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset  ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama." 1. Kor. 12:4-6

"Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä." 1. Kor. 12:3

"Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo." 1. Kor. 12:7-11

Kysymys

"Miksi minulle on tämmöinen risti annettu?"

Ja sen mielessäni sanottua, taidan saada samantien vastauksenkin... Jos sitä ei olisi, minusta tulisi omahyväinen. Pidät minua pienellä paikalla. Kiitos, että kuitenkin päivittäin nostat sen aina hetkeksi pois yltäni. Kuljethan ihan vierelläni. Siinä ihan vierellä ollessasi näet mikä minua painaa - ja miten se painaa. Tarpeen tullen nostat sen pois, jotta saan hengähtää. Toisinaan minä pyydän sitä, mutta tuntuu, ettei mitään tapahdu. Onko se silloin sitä, että tahdot kannustaa minua jatkamaan vielä hiukan sanoen: "Sinä jaksat vielä hetken. Kohta otan sen pois."

Minä ehdin ajatella: "Voisiko sen vaihtaa johonkin muuhun..." Ja tulen heti niihin mietteisiin, ettei taida kannattaa kysyä sellaista. Mistä tiedän, että joku muu muka tuntuisi paremmalta kannettavalta. Eiköhän ne ole kaikki painavan tuntuisia. Vaikka niissä painoeroja onkin. Nyt jo melkein hävettää, että omia pieniä painojani edes sanon ristiksi...


"Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua." Luuk. 9:23

---

(Olin kirjoittanut tämän jutun jo toukokuussa luonnoksiin.)

Hyvää tätä päivää

  sekä alkavaa viikonloppua sinulle!

Jotain pysyvää ja kestävää epävarmuuden ja kaaoksenkin keskellä

"Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus
olkoon kaikkien teidän kanssanne."  2 Kor. 13:13

"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan,
Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Ps 73:28


Sateinen, harmaa aamu. Heti herättyä pohdin asumisasiaamme, johon kipeästi kaipaisimme jotain muutosta, joko tähän asuntoon tai sitten ihan toista paikkaa. Mietin mielessäni joitakin asioita, jotka muutosta kaipaisivat, ja totesin mielessäni: "Se tuntuisi hyvältä."

Mutta riittääkö se, että joku asia tuntuisi meistä hyvältä, tai kaikinpuolin järkevältäkin?  Ehkä siihen tarvitaan Jumalan puolelta painavammat syyt ja perustelut, kun Hän tekee päätöksiä meidän asioissamme. Hän osaa pitää kaikki monisyiset langat käsissään; ne, joista me emme ymmärrä mitään.

Mutta jos olisinkin kuin lapsi karkkikaupassa, enkä saisi juuri sitä, mitä sillä hetkellä toivon, on kuitenkin Hän. Kun omien mietteideni jälkeen löysin nuo ylläolevat jakeet rukouskirjasta, se tuntui hyvältä, lohdulliselta, että nuo ovat kuitenkin, vaikka minulta puuttuisi montaa muuta asiaa, joita toivon.

Siunausta, sitä Hänen läsnäoloaan
 sinun päivääsi tänäänkin!

-----

Psalmi 84 sopii todella hyvin tähän aiheeseen, ihan rukouksenakin.

Linkki on Koivuniemen Raamattuhakuun, johon etsin valmiiksi luettavaksi tuon psalmin.

Rukoilen...

"...kolkuttakaa, niin teille avataan." Matt. 7:7

Ei minun tarvitsisi rukoillessani yrittää taivuttaa sinua johonkin, ei kääntää päätäsi minun tahtooni. Minun on taipuminen sinun tahtoosi. Minä pyydän, sinä päätät. Usein pyytöni on huuto. Mutta en voi ruveta määräilemään sinua. Saatan tahtoa ja vaatia paljon sellaista, mikä ei lopulta olisikaan hyvä. Sinä tiedät kaiken.

Anna minulle levollista mieltä esittää asiani sinulle. Anna rauhallisena seisoa oven takana, jos ei kolkutukseni heti saa ovea avautumaan. Jos tiedän, että kolkutukseni kuullaan, ja ovi kyllä avataan, ei minun tarvitse yrittää hajottaa sitä ovea. Joskushan voi oven takana seisova kuulla sisältä: "Odota vähän. Tulen ihan kohta!". Ja silloin odotetaan, ehkä hymyhuulin, miettien, mitä sisällä onkaan meneillään. Kohta avataan:)

"...kun apua huudat, sen kuullessaan, hän vastaa sinulle kohta." Jes. 30:19

Riippuu asiasta, miten nopeasti ovi avataan. Hätätapauksissa ovi aukeaa  kiiruusti. Kyllä siellä sisällä tiedetään, millaisella asialla siellä oven takana ollaan.

"Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat, sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta." Jes. 30:19

Sairaalan ensiavussakin heti selvitetään mistä on kyse. Ja sen mukaan sitten toimitaan. Odottaminen on vaikeaa.

Tartu rohkeasti ripaan ja kokeile ovea...

Jos se ei  aukea, kolkuta.

Siunattua maanantaita sinulle!

Asiansa "sössineetkin" saavat tulla

"Jeesus puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä." Luuk. 18:1

Aina. Sinua ei kielletä rukoilemasta. Sinua suorastaan kehoitetaan rukoilemaan. Aina.

"Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian..." Luuk. 18:7-8

Jos mietin, onko minulla edes oikeutta pyytää häneltä apua, koska en ole osannut hoitaa asioitani kuten olisi pitänyt, niin kuka sitten auttaisi, jos ei Hän? Hänen luonaan saa "oikeudetonkin" oikeuden pyytää apua ja tulla kuulluksi, tulla autetuksi.

Jeesus sanoi: "Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Joh. 6:37

---
Jeesuksen vertaus: Luuk. 18:1-7

Puolusta minua...

En osaa oikein sanoa, mistä tuli aamuvarhaisella mieleeni tapaus lapsuudesta. Lienenkö ajatellut sitä, kun usein tunnen turvattomuuden tunteita. Mutta se lapsuuden tapaus oli tällainen: Olin äidin kanssa neuvolassa. Minulle oli määrä antaa rokotus. Pelkäsin sitä kovasti. Itkin ja odotin, että äiti "puolustaisi" minua siinä asiassa. Rokotus minulle kuitenkin annettiin. Olin vihainen äidille, kun hän ei mielestäni puolustanut minua... Mutta enpä mitään käsittänyt siitä, että siten minua puolustettiin jotain isompaa vastaan, kuin se rokotus. Ehkäpä Jumala, Isämme, toimii kanssamme joskus samoin.

Kun sitten noiden mietteiden jälkeen otin kahvikupillisen ja hartauskirjan eteeni, ällistyin hieman, sillä hartauskirjassa oli tämä jae:

"...Herra, minulla ahdistus, puolusta minua." Jes. 38:14

Kyseessaä oli tapaus, kun Hiskia oli sairastunut vakavasti, jopa kuolettavasti. Mutta hän rukoili Herraa ja Herra armahti häntä antamalla 15 vuotta lisäaikaa.

"Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa." Job 16:19

"Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumala pyhässä asunnossansa" Ps. 68:6

"Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on  vanhurskas." 1. Joh. 2:1

Meillä on Puolustaja aina valmiina, valppaana ja täydessä toiminnassa. Vaikka usein emme sitä käsitä. Ei Hän jätä meitä yksin, ei omaan varaamme.

"En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne." Joh. 14:18

Olet siunattu ja turvattu!

Olet puolustettu!

Kun jo aamusta luulee tietävänsä, kuinka päivä menee...

Oli tämän viikon tiistai. Luulin jo aamusta tietäväni, että päivästä tulee tylsääkin tylsempi. Kirjoitin nimittäin vihkooni aamulla näin: 

"Uuvuttava arki. Olen väsynyt jo aamusta enkä jaksaisi taas tätäkin päivää, ihan sen arkisia asioita, pelkoja ja turhautumisen ajatuksia. Tämä tuntuu nyt siltä, kuin rämpisi jossain pusikossa. Ei ole paljon näkymiä mihinkään suuntaan... Tarvitsisin - ja me tarvitsisimme - siis tänä aamuna ja koko päivänä sitä tukea, voimaa ja iloakin!"

Sitten olin jatkanut kirjoittamista näin, ikäänkuin itselleni:

ARVAAMATON ILO?

Voisiko tämä päivä tuoda elämääsi arvaamatonta iloa? Pidät sitä kenties mahdottomana, koska sinä et näe sille mitään mahdollisuuksia. Mitä se muka voisi olla, sanot. Mutta tässä ei ole kyse sinun mahdollisuuksistasi - vaan minun, sanoo Jumala. Sinä et tiedä, mitä minä minäkin päivänä teen. Usko ja odota minua! Sinunkin kohdallesi tulee se päivä.
Kuinka usein olettekaan sanoneet: "Ei olisi voinut kuvitella..." ja ylistätte minua. Enkö ole sama Jumala edelleenkin? Onko voimani loppunut, tai armoni? Ei ole, sinä tiedät kyllä sen."

---

Ja mitä sitten kirjoitin  vasta seuraavana päivänä, eli eilen, vihkooni siitä tiistaista, jonka olin olettanut päiväksi, jolloin ei ole odotettavissa mitään kiinnostavaa, vain pelkkää tylsistynyttä kotonamöllöttelyä... mutta jonka iltana en jaksanut enää kirjoittaa mitä kaikkea se piti sisällään.

MITÄPÄ ENÄÄ SANOISIN?

"Luulin eilen aamulla tietäväni, miten päivä menee; toivottoman tylsästi ja mielenkiinnottomasti, vailla mitään mielenkiintoa mihinkään ja kotona möllötellen, ilman että osaa ruveta mihinkään puuhaan edes. 
Kuinka väärässä olinkaan!
Iltapäivällä alkoi isommasti tapahtua. Ensinnä eräs tuttu soitti siinä likellä puoli kolme, että voisimme hakea heiltä ruokaa, kun olivat saaneet  sitä jostakin niin paljon etteivät voineet sitä itse kaikkea käyttää. No, me menimme sinne ja saimme ruokien lisäksi heillä kahvitkin. Takaisin lähdimme mukanamme kylmälaukku täynnä sapuskaa: nakkistroganoffia, muusia, perunalaatikkoa ja täytettyjä paprikoita. Paluumatkalla soi puhelin. Tytär soitti, että eräs tuttu kävi ja tulee kohta uudestaan. Jonkin aikaa kotona oltuamme hän tulikin toisen miehen kanssa. Tuo meille poikennut mies on sellainen, että hän on useasti halunnut ostaa tämän paikan, mutta asia on aina erinäisistä syistä jäänyt. Viime vuosina hän ei ole täällä aina poikennut, tai jos onkin, mainittu asia ei ole noussut keskusteluissa esiin. Välillä olemme rukoilleet, että tuo tuttava tulisi ja tekisi tarjouksen paikasta, sillä olemme miettineet muuallakin asumista. Nyt hän siis tuli ja keskusteltiin tästäkin asiasta nyt. Hän ei tehnyt tarjousta tästä, mutta ilmaisi kyllä selvästi, että on yhä kiinnostunut, jos me vain tietäisimme minne päin haluaisimme... Nyt pallo  on ikäänkuin meillä...

Kyllä näkymät on vähän eri, kuin eilen aamulla. Päivä oli ihan toisenlainen kuin aamulla luulin. Illalla ei meinannut uni tulla, kun tätä asuntoasiaa mietti. Joten saa rukoilla!..."


Niin. Joten saa tosiaan rukoilla! On muitakin aiheita siihen, on kiitosaihetta, mutta myös niitä huolia. Kiitos jos jaksatte muistaa!

Rukouksesta: Me varmaan hämmästyisimme...

Me varmaan hämmästyisimme, jos meille  yht'äkkiä näytettäisiin, millainen vaikutus rukouksillamme on ollut.  Tämä tuli mieleeni,  kun jonain päivänä mietin, onko niistä mihinkään, niistä minun pienistä rukouksistani  Taivaallisen Isän puoleen...

"Ja tuli eräs muu enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen kultaista suitsutusastiaa,

ja hänelle annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin

 kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä.

Ja suitsukkeiden savu nousi pyhien rukousten kanssa 

enkelin kädestä Jumalan eteen." 

Ilm. 8:3-4

"olkoon sinun korvasi tarkkaavainen ja silmäsi avoin 

kuullaksesi palvelijasi rukoukset,

joita minä nyt päivät ja yöt rukoilen  sinun edessäsi palvelijaisi, israelilaisten, puolesta, 

tunnustaen israelilaisten synnit, jotka me olemme tehneet sinua vastaan,

sillä minäkin ja minun perhekuntani olemme syntiä tehneet!"

Neh. 1:6

Luin muutama päivä sitten myös kirjaa  ("Leipäpalasia/Ari Korolainen/Päivä), jossa oli tekstiä myös rukoksesta. Yksi oli, että rukous on kuin siemen, joka pannaan multaan.... ja sitten odotetaan.  Sitten oli saman kirjan jossakin tekstissä siihenkin tapaan, että pelkkä "Auta minua!" on myös rukous. Minä siihen sitten heti ajattelemaan, että "Sitä minäkin olen käyttänyt!"  Taisin perään heti ajatella, että "se varmaankin kuullaan...", mutta sitä seurasi heti epäuskoinen ajatus, että " tahdotaanko minua auttaa?"  Vaan siihenpä tuli heti mieleeni vastauskin: 

"Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, NIIN MINÄ TAHDON AUTTAA SINUA, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Ps. 50:15

Danielille sanottiin: "Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana..." Dan. 9:23

Odottavan aika on usein pitkä.

Pyyntö kuuleviin korviin

Kun lapsi haluaa jotain, hän puhuu siitä isälle, tai äidille. Jos hinku on oikein kova saada jotain, sitä useammin asia otetaan esiin, eikä pelkästään pyytäen, vaan siitä muutenkin puhuen. Asiaa pidetään alituiseen esillä tavalla tai toisella. (Joskus ihan ärsyttävyyteen asti, näin vanhemman näkökulmasta.)

No, sitten saattaa olla, ettei asiassa näytä tapahtuvan mitään. Mutta vanhempi ajattelee; miettii sopivaa aikaa ja tapaa. (Ja näin maallisen vanhemman näkökulmasta; myös omia mahdollisuuksiaan asian toteuttamiseen.)

Ja lapsi senkun pitää asiaa koko ajan esillä siinä toivossa, että vihdoin näyttäisi jotain alkavan tapahtua. Vanhempi ei ehkä sano mitään. Ei näytä tekevän mitään. Mutta eräänä hetkenä hän nousee - ja asiaan käydään käsiksi. Se on joko vireillä - tai valmis.

Lapsi uskoo sillä puhumisella jotain saavuttavansa. (Usein vanhempi kyllä muutoinkin tietää lapsen toivomuksia.)

"...uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." Mark. 11:24
"...anokoon uskossa..." Jaak. 1:6
"Anokaa, niin teille annetaan..." Matt. 7:7

"...asia on hänen edessänsä: odota häntä."  Job 35:14

Esitetään mekin rohkeasti niitä toiveitamme Taivaalliselle Isälle!