Turhan tähdenkö se kaikki olisi ollut?!

"Muista, että Jeesus Kristus, Daavidin jälkeläinen, on herätetty kuolleista, niin kuin minä julistan.

Hänen vuokseen minä kärsin, olen vieläpä kahleissa kuin rikollinen. Mutta Jumalan sana ei ole kahleissa. Siksi kestän mitä tahansa Jumalan valittujen tähden, jotta hekin saavuttaisivat pelastuksen, jonka Kristus Jeesus on hankkinut, ja sen mukana ikuisen kirkkauden. Tämä sana on varma: - Jos olemme hänen kanssaan kuolleet, saamme hänen kanssaan myös elää."  2. Tim. 2:8-11 KR-92

Näin myös Paavali kirjoitti nuorelle työtoverilleen Timoteukselle. Paavalin sanoista, jotka olivat luettavissani tänään, kiinnitti huomioni se seikka; että turhan tähdenkö viisas, oppinut, Jeesukseen uskonut, hänet kohdannut - Paavali, olisi elämänsä antanut kuin toisten käsiin, riistettäväksi? Jumalalle hän sen antoi - työkaluksi!

---

Tämä oli nyt niinkuin jatkona eiliseen:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/han-oli-yksi-jumalan-armon-osoitus.html

Hän oli yksi Jumalan armon osoitus, esimerkki siitä...

 

Armollista päivää, ja Jumalan "kukkasia" iloksesi:)

---

Paavalista vielä vähän lisää:

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/turhan-tahdenko-se-kaikki-olisi-ollut.html

Hän sai Jumalan rakkauden balsamia, ennenkuin muuta sanottiin tai tehtiin...

Siinä oli voipunut mies ensin; näkemätönnä ja syömätönnä ollut kolme päivää. Mutta sitten tapahtui jotain merkillistä. Hänen luokseen tulee mies, joka ei aluksi olisi todellakaan tahtonut tulla. Ja tuo mies kutsuu tätä pelättyä - nyt sokeaa ja voipunutta miestä - veljeksi!  "Saul, veljeni!..."* kuului nääntyneen korviin. Mikä lääke - mikä suloinen, uskomaton balsami, se olikaan hänen nääntyneelle sielulleen! Häntä, jonka elämä oli kolmen päivän aikana kääntynyt täysin päälaelleeen; kutsuu joku tuntematon veljekseen! Häntä, joka ei nyt tällä hetkellä tiennyt, kuka hän itse nyt on: pelätty, vihattu, kunnioituksensa menettänyt...? Mutta Jumalalle rakas!

---

* "Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon ja sanoi:  "Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut -  Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä." Apt.9:17 KR-92

"Samassa oli kuin suomut olisivat pudonneet Saulin silmistä, ja hän näki jälleen. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin. Ruokaa nautittuaan hän taas voimistui." Apt. 9:18-19 KR-92

Toivon Jumala!

"Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo."  Room. 15:13 KR-92

Runsas toivo!

 

---

Paavalin oli - "Jumala armossaan kutsunut. Jonka seikan P.  kirjeessään sanoo, jae 15. 

Ja mitä oli hänen tekemänään tapahtunut, hän sanoi: -  "Kristus on minun kauttani tehnyt, jae 18.

Ja Kristus siten: "...saattaakseen maailman kansat kuuliaisiksi, puheiden ja tekojen, tunnustöiden ja ihmeiden avulla, Jumalan Hengen voimalla..." j. 18-19.

"Toimin niin kuin on kirjoitettu:*

- Ne, joille ei ole kerrottu hänestä, 

tulevat näkemään, 

ne, jotka eivät ole kuulleet,

tulevat ymmärtämään."

Room. 15:21 KR-92

*Jesaja ennusti nämä asiat: Jes. 52:15

 

"Älä pelkää..." - vaikka nyt olisikin...

"Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen. Enkeli sanoi: 'Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat." Apt. 27:23-34 KR-92

"Pysykää siis rohkeina, miehet! Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu. Jollekin saarelle me vielä *ajaudumme." Apt. 27:25-26 KR-92

Alun kaksi jaetta oli luettavissa Päivän Tunnussanassa. Ne olivat vaikuttava ilmoitus. Minäkin havahduin miettimään sitä. Mutta alkujaan se ilmoitus oli hengissäpitävä ilmoitus. Se oli lupaus, että saatte henkenne pitää; niin Paavali, ilmoituksen saaja, ja kaikki hänen kanssaan matkalla olevat! Se enkelin ilmestyminen yöllä Paavalin viereen on täytynyt olla erittäin järisyttävä jo ihan kokemuksena - kun siinä yhtäkkiä enkeli vieressä seisoo, ja puhuu rohkaisun sanoja juuri minulle! Ja nekin, jotka eivät sitä ehkä heti Paavalin kertoessa uskoneet, uskoivat sitten, kun näkivät sen voiman käytännössä. Mutta se näky ja ilmoitus odotti vielä hieman aikaansa... Ja oli varmasti pelkoja kaiken keskellä. Mutta pelastus todella tuli! 

Kiitos Jumalan, joka aina pitää sen, minkä lupaa! 

* "Mutta jollekin saarelle meidän täytyy viskatua." Apt. 27:26, v. -38 käännös. "Viskautua" on vahvempi sana, kuin ajautua.

Ja kun oltiin sitten myöhemmin "viskauduttu" jollekin saarelle, tapahtui siellä Paavalin käsien - (kirjaimellisesti käsien), kautta ihme- eli tunnustekoja, jotka toivat iloa ja suurta ihmetystä näiden ystävällisten saarelaisten keskuuteen: Paavalia puri kuolettava käärme. Mutta sen hän ravisti nuotioon, eikä tapahtunut mitään, vaikka saarelaiset luulivat hänen kohta kuolevan. Ja ne samat kädet kävivät sitten koskemassa sairasta - samalla rukoillen Jumalaa; että hän parantaisi saaren päämiehen sairaana olleen isän. Ja niin myös kävi. Se vanha isä parani Paavalin meressä uitettujen, ja käärmeen puremien käsien kautta, joita Jumala käytti!

---

Kiitos Isä, kun sain kirjoittaa. Tämä tuotti taas iloa ja rohkaisua minullekin. Pidä katseeni sinussa, kaikenlaisina aikoina; niin hyvinä kuin huonoinakin.  Kauaskantoiset ovat olleet Paavalin kokeman enkelin vierailun ja merestä pelastumisen, ym. vaikutukset, kun ne vielä tännekin asti säteitään heittävät ja vaikuttavat. Mutta niiden säteiden lähde onkin yhä elävä Kaikkivaltias Jumala! 🌟

Siitä sai toiset rohkeutta

"Näin te olette, veljet, omalla uskollanne valaneet meihin rohkeutta kaiken hädän ja ahdingon keskellä." 1. Tess. 3:7 KR-92

Paavali tovereineen oli ollut hyvin hermostuksissaan, koska he eivät olleet päässeet näkemään ja kuulemaan Tessalonikan ystäviä. He olivat kaivanneet heitä ja yrittäneet päästä näkemään heitä useammankin kerran. Mutta aina oli aie estynyt. Saatana oli estänyt heitä. Niin Paavali sanoi. 

Niinpä lopulta he jäivät itse Ateenaan ja lähettivät ystäviensä luokse Timoteuksen; sillä - kuten Paavali ihan omalta osaltaankin sanoi:  "...en enää kestänyt kauempaa..." - pistivät he sen matkahankkeen toteen. Ja se onnistui.

Kun Timoteus palasi, olivat uutiset niin hyvät ja rohkaisevat, että saatiin kirjata ylös tuokin tuonne ylle kirjoitettu sana. Ahdingossa olevat rohkaisivat toisiaan. Paavali koki sen niin vahvasti, että sanoi: 

"Nyt voimme taas elää, jos te kerran pysytte lujasti Herran yhteydessä."  1. Tess. 3:8 KR-92

"Tule yli... ja auta meitä".

Minulla oli aamun luettavissa mm. pari kohtaa: Ps. 44:2-5 ja Jes. 6-11. Nyt niiden lukeminen sai minut ajattelemaan Israelin kansaa; sen kokemuksia nyt* ja miten he asiat kokevat. He lukevat varmasti noita samoja luettavia,  - mutta heillä ei ole vielä Kristusta... (Eiväthän he Uuden Testamentin kirjoituksia lainkaan lue.)  Anna heille kaipuu sinun puoleesi Isä! Anna heille ymmärrys, kuka on Jeesus! Anna heille ymmärrys myös nyt nykyään, kuinka heillä on ollut, ja on, erityinen asema Jumalan suunnitelmassa - myös Jeesuksen kansana; eikä vain sillä että ovat Aabrahamista lähtöisin.

Lukemani Raamatun kohdat tässä:

"Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinään muinaisina aikoina. Omalla kädelläsi sinä kukistit vieraat kansat ja istutit isämme tähän maahan, sinä murskasit kansat ja päästit isämme vapauteen. He eivät vallanneet maata omalla miekallaan, eikä heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon, vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi, sillä sinä rakastit heitä. Sinä olet kuninkaani ja Jumalani, sinun vallassasi on Jaakobin pelastus." Ps. 44:2-5 KR-92

"Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!

 Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas

. 

- Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.

Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy minun sanani, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetin." Jes. 55:6-11 KR-92

Tämän päivän lukemisten aiheeksi oli mainittu Päivän Tunnussanassa "Jumalan sanan kylvö". Luettavia kohti oli useampiakin, mutta nostan tähän vielä tuon otsikossakin olleen jakeen kohdan:

"Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: "Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä." Apt. 16:9 KR-92

Paavali ymmärsi, että se oli Jumalalta tullut kutsu; ja hän hankkiutui matkatovereineen lähtemäänkin heti sitten sinne. Perille päästyään he tapasivat alkajaisiksi yhden liikenaisen: Lyydia -nimisen. Nainen harjoitti liiketoimintaa purppurakankaita myymällä. Mutta lepopäivinä hän kävi joenrannassa, rukouspaikalla muiden naisten kanssa. Sinne tuli Paavali matkakumppaneineen ja siellä sai Lyydia kuulla Jeesuksesta... 

Paavalin tapauksessa piti mennä meren yli. Meidän muiden kohdalla voi olla kyse muunlaisista esteistä, joita on ylitettävä, jotta päästäisiin sinne, mihin Jumala tahtoisi meidät lähettää viestiä viemään.

---

*(Jo ennen ylösnousua mieleeni oli tullut se yksi panttivankina ollut perheenisä, joka koko vankeutensa ajan ei tiennyt perheensäkin joutuneen kaapatuksi. Ja kun tämä isä vapautui, hän varmasti odotti jälleennäkemistä vaimonsa ja pienten poikiensa kanssa. Heidän näkemisensä toivo on ollut varmasti valonsäde vankeuden ajan. Ja sitten kun vapaus vihdoin tuli, hän sai kuulla perheensä kohtalosta. Ja muutamien päivien jälkeen vastaanottaa heidän maalliset jäännöksensä hautaamista varten. Se on järkytys, jolle ei oikein löydy sanoja... Voi kuitenkin rukoilla hänenkin puolestaan. Niinkuin koko kansan - ja myös niiden puolesta, jotka toisella puolella ovat. Kaikkihan me tarvitsemme Kristusta, joka on kärsinyt paljon  meidän jokaisen ihmisen kaikkien syntiemme tähden - jotta meillä rauha olisi!)

Ja tässä yhteydessä on hyvä vinkata myös tuosta taannoisesta jutusta toisessa blogissani, kirjasta Hamasin poika. Se kirja antaa sisäpiiriläisen silminnäkijän - ja kokijan näkökulmaa, molempiinkin suuntiin, ollen hyvä lukukokemus, vaikka epäilevät ennakkoluulot olivat suuret:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/02/kirja-arvostelu-kirjasta-hamasin-poika.html

Jeesus olisi osannut - ja osaa, kohdata ihmisiä kaikista paikoista!❤️✝️🌟 

"Mitä tämä siis merkitsee?" - mietti kirjeen kirjoittaja

Ja minäkin mietin yhdessä kohtaa samaa - siitä hänen kirjoittamastaan. Mutta palataan itse kirjeeseen, laitan tähän palasen:

"Mitä tämä siis merkitsee? Sitä, että vieraat kansat, jotka eivät tavoitelleet  vanhurskautta, ovat saaneet sen, nimittäin uskon vanhurskauden. Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen. He ovat kompastuneet siihen kiveen, josta on kirjoitettu: - Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.

  

Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että he pelastuisivat. Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta. Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.

Siitä vanhurskaudesta, joka perustuu lain noudattamiseen, Mooses kirjoittaa: "Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän." Mutta uskon vanhurskaus puhuu näin: "Älä kysy sydämessäsi: Kuka voi nousta taivaaseen? - nimittäin tuomaan Kristusta maan päälle - "tai: Kuka voi laskeutua syvyyksiin?" - nimittäin noutamaan Kristusta ylös kuolleista.

Mitä siis on sanottu?  - Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet  kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään." Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja hänellä riittää rikkautta kaikille, jotka huutava häntä avukseen." Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu."

Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman julistajan tuojan askelet!" 

Room. 9:31 - 10:15 Kirje Roomalaisille (Paavalilta, ent. Saulus Tarsolaiselta, joka vainosi Kristukseen uskovia, mutta jolle Jumala ilmestyi, ja Sauluksesta tuli Paavali).  

---

Kirjeen sanoma ilahdutti minua tänä aamuna🌟

Mutta kuten joku Raamatun kirjoittajista, olisikohan ollut Pietari, mietti joskus omassa kirjeessään, että Paavalin kirjoituksissa on joskus vähän vaikeaselkoista tekstiä; niin minullakin oli tässä sitä tuo kohta, jossa on noita uskon vanhurskauden kysymyksiä vastauksineen. Ei ihan ymmärryksen lamppu syttynyt siinä kohtaa, ja jäin miettimään, että miten sen oli tarkoitus selventää uskon asemaa verrattuna Mooseksen lain noudattamiseen. Olisiko sen voinut sanoa jotenkin toisenlaisisin sanakääntein, sitä mietin. Mutta se kohta saa jäädä. Asia kuitenkin tulee yllä muutoin hyvin selväksi. Se mihin ihastuin, oli muutoin hyvin selvä: Kristus on se, joka meidät vanhurskauttaa - Hän yksin.

Kun Paavali ryhtyi kerskailemaan...

"Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.

Ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua. Oliko hän ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala. Tästä miehestä minä kerskailen, itsestäni en, paitsi heikkoudestani.

Vaikka tahtoisinkin ylpeillä, en olisi mieletön, sillä puheeni on totta. Sitä en kuitenkaan tee, jottei kukaan ajattelisi minusta enempää kuin hän minusta näkee tai kuulee.

Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima." 2. Kor. 12:1-9  KR-92

... HÄN IKÄÄNKUIN EROTTI ITSENSÄ SIITÄ MIEHESTÄ, JOKA NIITÄ VALTAVIA ILMESTYKSIÄ OLI KOKENUT. SE OLI KUIN TOINEN MIES.

 

"Mutta Jumalan armosta olen se mitä olen... 1. Kor. 15:10 (v. -38)

"... ollen tämmöinen kuin olen, minä vanha Paavali..." Kirje Filemonille 1:9 (v. -38)

---

Tässä myös toisen blogini tämänaamuinen, niinkuin kaksi kuvaa Pietarista:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/01/kaksi-kuvaa-pietarista.html

Paavalin kaipaus päästä Roomaan - ja rohkaisun tarve!

* Paavalia pitää helposti lähes yli-ihmisenä tai melkein pyhimyksenä; (jota hän ei taatusti olisi halunnut!). Näin on esim. lukiessa kohtaa, jossa hän tahtoisi päästä antamaan "jonkin hengellisen lahjan" ihmisille, joiden tapaamista on jo kauan aikonut ja suunnitellut. Mutta kyllä sieltä tulee esiin myös se tavallinen ihminen rohkaisun tarpeineen!  

Apt. loppuluku. Room. aloitus. KR-92

Odotusta hartaasti... Se ei ole aina helppoa...

"... Minulla on vastedeskin aihetta iloita, sillä tiedän, että teidän rukoustenne tähden ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla tämä kaikki kääntyy parhaakseni. Odotan ja toivon hartaasti, että en joudu millään tavoin häpeään vaan voin nyt niinkuin aina ennenkin olla rohkea ja tuottaa kunniaa Kristukselle, jäänpä sitten eloon tai kuolen." Fil. 1:18-20 KR-92

Paavalikaan ei ollut itsessään mikään superihminen; ei täydellinen. Varmasti voinee  sanoa niinkuin Jeesuksesta sanottiin: "kaikessa kiusattu niinkuin mekin". Paavali odottaa ja toivoo - vieläpä hartaasti!  "Kuinka kukaan sitä toivoo, minkä jo näkee? Paavali koki samat kiusat, tarpeet ja muutokset, mitkä mekin,  syntisenä ihmisenä laillamme, sillä eihän hän ollut Kristus. Paavali ei ollut Jumala, ei täydellinen, ei pyhimys, mutta hän oli sitkeä ja kärsivällinen Herransa työmies. Sen Herran, joka itse oli kutsunut tämän työntekijän  palvelukseensa, aivan yllättäen ja ilman inhimillisiä soveltuvuuskokeita.  Herra tiesi kenet kutsui, sillä olihan hän seurannut tätä miestä jo alusta alkaen. Hän kutsui työntekijäkseen miehen, joka kykeni odottamaan kärsivällisesti, vaikka asiat eivät hänen kannaltaan näyttäneet usein kovin hyviltä, vaan veivät moniin ahdinkoihin. Vaan niiden kautta... niinkuin meidänkin kohdallamme, "monen ahdistuksen kautta meidän on meneminen Jumalan valtakuntaan". 

 

Siellä Turkin rannikon tuntumassa

Sinne minut veti alueeseen tutustumaan yksi  ystävällismielinen sotilas: Julius. Hän oli siinä asemassa, että hänellä oli muita sotilaita käskettävänään.  Ja nyt hänelle oli annettu yksi vankikuljetuskin. Yksi vangeista oli jo ikäänkuin hieman tuttu minullekin, kun eräs lääkäri oli  hänestä kertonut. Lainaan välillä hänen kertomustaan laivamatkasta: "Astuimme adramyttionilaiseen laivaan... ja lähdimme merelle".

Ensimmäisenä pysähdyspaikkana oli satama Siidonissa. "Ja Julius, joka kohteli Paavalia hyvin, antoi hänen käydä ystävien luona hoitoa saamassa." Siunattu, ystävällinen  Julius, joka salli sen!

Matkaa jatkettiin sitten  Kyproksen suojassa, ja kun oli ohitettu Kilikian ja Pamfylian alueet laskettiin merenselän ylityksen jälkeen Lykian Myraan. 

Siellä Julius etsi Italiaan lähtevän laivan. Ja sellaisen löydettyään, siirsi valvonnassaan  olevat vangit siihen. Mutta nyt matka edistyi todella hitaasti. Rodoksen saari saatiin kyllä ohitettua, mutta meni monta päivää, että päästiin "vain vaivoin Knidoksen kohdalle". Oltiin siinä Turkin rannikolla.

Nytpä ei voitukaan jatkaa aiottuun suuntaan, vaan olikin purjehdittava Kreetan suojaan. Mentiin siitä Salmonen editse ja tultiin "paikkaan, jonka nimi on Hyvätsatamat." Se oli lähellä Lasaiaa. Mutta syksy painoi jo päälle ja "merenkulku alkoi olla jo vaarallista". Niinpä Juliuksen nimetty vanki, Paavali, koki tarpeelliseksi varoittaa merenkulun vaarasta kyseiseen vuodenaikaan. Siitä oli tulossa näillä edellytyksillä "työläs ja vaarallinen." Siinä ei enää ollut "vaarassa vain lasti ja laiva", vaan kaikkien henki!

Mutta Julius ei ottanut Paavalin varoitusta niin vakavasti, kuin olisi ollut aihetta. Hän halusi uskoa kapteenia enemmän, kuin vankia, jonka meritietoutta hän rohkeni epäillä. Mutta olipahan  kyllä sekin syy, että paikka olisi ollut huono talvisatamaksi, joten päätettiin yrittää matkan jatkamista vaaroista huolimatta.... 

(Matkan alkuosan kuvaus tähän asti löytyy: Apt. 27:1-12, ja jatko siitä sitten eteenpäin...)

....

Matka tosiaankin tuli olemaan vielä pitkä ja erittäin vaarallinen, ennenkuin määränpäänä ollut Rooma aikanaan saavutettiin! Laiva todella tuhoutui lasteineen myrskyssä, mutta ihmisistä ei onneksi  yksikään joutunut hukkaan!

💦🌊

Äskettäin lukemani uutinen Iltasanomien sivulta kertoi roomalaisen yli 2000 vuotta vanhan hylyn löytymisestä...! Ei se sentään Paavalin matka-alus ole ollut, mutta kukaties lasti oli ollut samankaltaista, kuin jutun kuvassa oli näkyvissä. Ja johonkin meren pohjaan se Paavalin matka-aluksen lastikin aikanaan päätyi...

⛴️🗺️🌐

Tässä vielä esittelyssä mainittuja paikkoja:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Adramyttion

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kilikia

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pamfylia

https://en.wikipedia.org/wiki/Myra

https://fi.wikipedia.org/wiki/Knidos

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lasaia 

Näihin tietoihin tutustuminen toi matkakuvauksen ikäänkuin hieman lähemmäksi omaa aikaamme, kun kyseessä on paikkoja, joiden lähitienoot nykyajankin otsikoissa näkyvät: metsäpaloineen, ym. asioiden takia.

Jumala voi käyttää pakomatkojakin sanansa levittämiseen!

"Mutta Saul tahtoi tuhota seurakunnan. Hän kulki talosta taloon, raastoi miehet ja naiset ulos ja toimitti heidät vankilaan. Ne, jotka näin olivat hajaantuneeet, kulkivat seudulta toiselle ja levittivät evankeliumin sanaa. Filippos tuli Samarian pääkaupunkiin ja julisti sen väelle sanomaa Kristuksesta." Apt. 8:3-5 KR-92 

Voi olla, etteivät nämä hajalleen pakomatkalle ajetut, jotka kulkivat paikasta toiseen, etsien aina uutta olinpaikkaa, kokeneet olevansa siinä tilanteessa missään suuressa mukana. Mutta he olivat. Nämä nimettömiksi jääneet, kenties suuren ahdistuksenkin vallassa sanaa levittäneet, tekivät osaltaan samaa, kuin nimeltä mainittu Filppos.

Ja kukas tässä olikaan "roiston" roolissa: Saul, tuleva Jumalan mies, Paavali! Ihmeelliset ovat Herran suunnitelmat ja tiet! Jo siinä vaiheessa Jumala vaikutti niin, että Saulus Paavalin tekosten takia - jolloin hän luuli palvelevansa Jumalaa, ajamalla uskovat ahdinkoon - sanoma Kristuksesta levisikin entistä laajemmalle!

Paavali varmaan suri myöhemmin entisen minänsä - Saulin - tekoja, mutta kenties hän myös sai Jumalalta lohdutusta siitä, että sen kaiken vuoksi oli myös sanoma Kristuksesta laajemmalle levinnyt. Kukaties  hänelle jopa jotkut ihmiset kertoilivat omia kokemuksiaan siitä,  että juuri näin he olivat saaneet sanan kuulla.

Tämä alempi kuva, selitys sille: Kyseessä oli arkinen tilanne. Kauppamatkalla löytyi tieltä omaan talouteen kuuluvaksi tunnnistettu. Jo etäältä nähtiin, noukittiin mukaan☀️

Millainen Paavali mahtoi olla ihmisenä?

Onko joltakin joskus tuntunut, että hän oli aikamoinen "jyrä"; vähän pelottava mies, joka heikompaa hirvitti? Hänen kirjeistään välittyy joskus sellainen kuva, kun hänen ohjeistuksiaan lukee. Varmaankin  hän oli  tiukantuntuinen mies, mutta haluaisin kurkistaa vähän siihen toiseenkin puoleen, joka hänellä  kenties oli, ja jonka myös hänen tuttunsa tunsivat. 

Yksi vilahdus siitä on mielestäni tässä: "Minä ihastuin suuresti Herrassa, että te olitte elpyneet pitämään minusta huolta... Kuitenkin teitte hyvin, kun otitte osaa minun ahdinkooni." Fil. 4:10,14

Noiden kahden jakeen välissä kyllä Paavali selittää, että hän on tottunut kaikenlaiseen niukkuuteen eikä hän kenenkään lahjoja ole hinkumassa, mutta nuo kaksi jaetta tuossa osoittavat, että Paavali oli ilahtunut saamistaan; ei hänkään kiveä ollut, vaikka oli, niin kuin yksi sanonta kuuluu: monissa liemissä keitetty!

Me, tai minä ainakin olen, nähnyt hänet aika kovapintaisena tyyppinä, joka selviytyi yksinkin hyvin. Hän teki työtä teltantekijänä ja ansaitsi sillä tarvitsemansa varat. Mutta tämä kovapintaisena usein näyttäytyvä mies, pilkahtaa joskus heikkonakin, ainakin tässä: 

"Tiedättehän, että ruumiillinen heikkous oli syynä siihen, että minä ensi kerralla julistin teille evankeliumia, ja tiedätte, mikä kiusaus teillä oli minun ruumiillisesta tilastani; ette minua halveksineet ettekä vieroneet, vaan otitte minut vastaan niinkuin Jumalan enkelin, jopa niinkuin Kristuksen Jeesuksen." Gal. 4:13-14

Jos, ja kun, Paavalilla oli tuossa kohtaa ollut heikko hetki jollakin tavalla sairauden takia, oli hän kuitenkin ollut suuri kunnioituksen kohde galatalaisille! Ja oletan, että myös ilon aihe hänen saapumisensa.

Näitä "pilkahduksia" löytyisi varmaan lisääkin, jos oikein rupeaisi etsimään. Jossain kohtaahan oli sekin maininta, että sadanpäämies antoi Paavalin vangittuna ollessa mennä saamaan hoitoa sairauteensa. Paavali oli yhtä ihminen, kuin kuka tahansa meistä omine vaivoineen ja huolenaiheineen, mutta hän kuitenkin halusi suunnata huomion aivan muihin asioihin; kuten siihen Jumalalta saamansa sanoman eteenpäin menoon. 

Mutta on mielenkiintoista miettiä näin joskus, että jos hän olisi nyt joku meidän tuttunme, millaisena hän meidän silmillemme ja korvillemme näyttäytyisi ja kuuluisi; olisiko hieman pelottava? Vai odottaisimmeko, että tulisi nyt Paavali taas käymään meillä ja toisi jotain rohkaisun sanaa tullessaan? 

Mutta kenethän Raamatun henkilön sitä mieluiten kutsuisi kylään, Jeesuksen lisäksi? 🙂

Olisikohan muuten Paavali, jos hän olisi meille tullut, ryhtynyt ikkunalautoja maalaamaan isännän kanssa? Tai laittamaan niitä paikoilleen, kuten eräs  ystävä isännän kanssa on tehnyt? Kenties, jos hänen kuntonsa tai aikataulunsa olisi sen sallinut. 

Inhimillinen virhe tai sattuma - vai Jumalan suunnitelma...

Paavali päätyi Roomaan, kun roomalaiset  niin päättivät... vai miten se oli?  Katsotaanpa. Siinä oli kylläkin kyseessä paljon isomman tahon suunnitelma, eli itsensä Jumalan. Jakeet alla menevät siitä  maaherran tekemästä  Roomaanlähettämispäätöksestä taaksepäin tapahtumasarjan alkua kohti.

"Agrippa sanoi Festukselle: "Hänet olisi voitu vapauttaa, ellei hän olisi vedonnut keisariin." Apt. 26:32 KR-92 (Kuninkaan mielipide tehdystä päätöksestä)

"Festus keskusteli neuvonantajiensa kanssa ja antoi sitten  vastauksensa: Olet vedonnut keisarin, niinpä menet keisarin eteen." Apt. 25:12 KR-92 (Maaherran tekemä päätös Paavalin asiassa)

"Olimme olleet kaupungissa jo useita päiviä, kun sinne saapui Juudeasta Agabos -niminen profeetta. Hän tuli luoksemme, otti Paavalilta vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja julisti: "Näin sanoo Pyhä Henki: tällä tavoin juutalaiset Jerusalemissa sitovat sen miehen, jonka vyö tämä on, ja luovuttavat hänet pakanoiden käsiin." Apt. 21:10-11 KR-92

"Nyt on Pyhä Henki sitonut minut ja vie minua Jerusalemiin, enkä tiedä, mitä siellä on osakseni tuleva. Tämän vain tiedän: joka kaupungissa Pyhä Henki vakuuttaa, että minua odottavat kahleet ja ahdinko." (Paavalin omat sanat)  Apt. 20:22-23  

Mistä kohti Roomaa alkanut tapahtumasarja  Jerusalemissa alkoi, kerrotaan  Apt. 21, jakeesta 17 eteenpäin. Tässä omin sanoin lyhyesti sen kirjoitan: Paavali tapasi Jerusalemiin tullessaan Jaakobin ja vanhimpia. Heidän ehdotuksestaan Paavali meni eräiden juutalaisten kanssa temppeliin juutalaisen lain mukaan puhdistautumaan, jotta juutalaiset näkisivät Paavalinkin noudattavan sitä lakia. Juutalaiset kuitenkin luulivat Paavalin tuoneen kreikkalaisia temppeliin ja saastuttaneen siten temppelin, koska olivat aiemmin nähneet hänet kaupungilla erään kreikkalaisen matkatoverinsa kanssa. Tämä  tapahtumasarja johti Paavalin pidätykseen ja lopulta vei hänet Roomaan asti, vaikka hän ei ollut rikkonut juutalaista eikä roomalaista lakia. Mutta oli vedonnut keisariin, jotta häntä ei luovutettaisi juutalaisten käsiin. 

Jälkikäteen voisi inhimillisesti sanoa, ettei olisi pitänyt mennä temppeliin, ei olisi pitänytt kuljeskella kaupungissa kreikkalaisen kanssa, ei olisi pitänyt vedota keisariin... Mutta Jumala itse oli jo ennalta vahvasti ilmoittanut, että Jerusalemissa häntä odottavat vaikeudet. Niiden takia Paavali päätyi Roomaan, josta hän itse oli joskus todennnut, että hänen pitäisi sekin nähdä. Niin hän sen näki, koska Jumala sen hyväksi näki. Vaiherikkaalla ja vaikealla matkalla, ja sitten perillä Roomassa,  kaikui kuitenkin Jumalan evankeliumi monille. Ja uskovatkin saivat tarvitsemaansa opetusta. 

Jumalan siunausta, johdatusta ja kaikkea tarvittavaa sinulle, missä sitten oletkin nyt...

Eivät voineet olla tottelematta taivaallista näkyä

"Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä, vaan saarnasin..." Apt. 29:19-20 KR-92 (Paavalin sanat)

Hesekiel kutsuttiin  profeetaksi nähtyään valtavan näyn. Häntä odotti myös vaikeat ajat:

"Herran käsi tarttui minuun, ja Herra sanoi: "Nouse ja mene laaksoon, siellä minä puhun sinulle." Minä lähdin laaksoon, ja siellä näin Herran kirkkauden. Se oli sama kirkkaus, jonka olin Kebar-joen rannalla nähnyt, ja minä heittäydyin maahan kasvoilleni. Silloin minuun tuli henki, ja se nosti minut pystyyn ja puhui minulle näin:

"Mene kotiisi ja sulkeudu sinne. Ihminen, näin sinun käy: Sinut pannaan köysiin, ja sinut sidotaan niillä, niin ettet pääse toisten luo. Ja kielen minä kiinnitän kitalakeesi, niin ettet voi puhua etkä nuhdella heitä. He ovat uppiniskaista kansaa. Kun sitten sinulle puhun, minä avaan sinun suusi, ja sinun on sanottava heille tämä: 'Näin sanoo Herra Jumala: Kuulkoon se, joka haluaa kuulla, ummistakoon korvansa, joka ei halua.' He ovat uppiniskaista kansaa "  Hes. 3:22-27 KR-92 

Mutta niin joutui vaikeuksiin ja kiinni pistetyksi myös Paavali. Ja hänen kanssaan Silas. Heidät oli pantu vankilaan, ja sitä ennen riistetty vaatteet heidän yltään, ja ruoskittu, piesty perinpohjaisesti. Ja niin suljettu Filippin vankilan perimpään vankikoppiin. Mutta yöllä, Paavalin ja Silaan laulaessa ylistyslauluja, tapahtuu ihme. Maanjäristys järkytti vankilaa ja kaikkien vankien kahleet irtosivat. Se tapahtuma johti vanginvartijan ja hänen perheväkensä uskoontuloon.

Olen ihmetellyt, eivätkö Paavali ja Siilas olleet kertoneet olevansa roomalaisia, kun heitä alettiin ruoskia? Vai eivätkö ruoskijat uskoneet sanottua. Vai eikö tieto välittynyt ylemmille tahoille; olivatko ruoskiminen toimeenpanevat omavaltaisia vai mistä oli kyse? Vai voisiko olla niin, että Jumala sulki Hesekielin tavoin myös Paavalin ja Silaan suun, että tulisivat vankilaan suljetuksi, jotta sitten tapahtuisi Jumalan ihmeitä? Jumala tietää...

"Mutta Paavali vastasi oikeudenpalvelijoille: "He ovat tutkimatta ja tuomitsematta julkisesti ruoskineet meidät, Rooman kansalaiset, ja heittäneet meidät vankilaan. Nytkö he vähin äänin toimittaisivat meidät täältä pois? Ei, tulkoot itse päästämään meidät täältä." Apt. 16:37 KR-92 

Se ei ollut vielä loppu

"Hän tuli luoksemme, otti Paavalilta vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja julisti: "Näin sanoo Pyhä Henki: Tällä tavoin juutalaiset  Jerusalemissa sitovat sen miehen, jonka vyö tämä on, ja luovuttavat hänet pakanoiden käsiin." Apt. 21:11 KR-92 

Mahtoikohan siinä käydä Paavalilla kuuma pelon sävähdys, kun hän kuuli nuo sanat, mikä häntä odottaisi. Tosin, oli hän siitä jo aiemminkin "kuullut", kun Pyhä Henki oli ilmoittaut. Ainakin toiset nyt rupesivat pyytelemään, ettei Paavali lähtisikään Jerusalemiin. Mutta Paavali kielsi heitä itkemästä ja raastamasta hänen sydäntään sillä tavoin. Tilanteessa on täytynyt olla paljon tunnetta puolin ja toisin! 

Emme ihan tiedä, miten Paavali siinä tilanteessa sen ilmoituksen koki. Olihan hän jo aiemmin (Apt. 20:23) saanut Pyhältä Hengeltä viestiä, että kahleet, ym. häntä odottivat. Voi tulla mieleen, että oliko tarpeen "pelotella" häntä tällaisilla ilmoituksilla; joutui jo etukäteen pelkäämään? Ei se ollut pelottelua, vaan, voisiko sanoa, että huolenpitoa. Sillä tavoin, ettei kaikki siellä perillä tulisi täytenä yllätyksenä. Ja erityisesti siksi, että Paavali voisi rukoillen valmistautua, ja ehkä vahvistua, kestämään sitä kaikkea, mitä tulossa oli. Ja samoin oli se muille sen kuulleille rukousaihe; rukoilla ystävän, ja hengellisen isän, puolesta!

Paavalikin oli ihan tavan ihminen pelkoineen ja tarvitsi yhtälailla rohkaisua kuin muutkin.

Mutta vaikka ilmoitus oli pelottava ja toi  monenlaista mieleen, se ei ollut vielä loppu! Ei Jerusalemissa, vaikka siellä alkoi omanlaisensa prosessi. Jopa Roomassa - jonne hänen tiensä lopulta johti - hän asui vielä kaksi vuotta (Apt. 28:30) omassa vuokra-asunnossa (Apt. 28:16), vankina tosin, mutta sinäkin aikana tuli varmaan monta ihmistä evakelioitua ja opetettua. Myös se hänen vartijansa sai varmaan oikein rautaisannoksen evankeliumia! 

"Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen  rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan pyhitettyjen joukossa." Apt. 20:32

Näin hän lähtiessään tervehti eräitä, kun tiesi ettei enää nähtäisi. 

Kaikki on hänessä on

"Mutta Jumala sen takaa, että puheemme teille ei ole "on" ja "ei". Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota minä ja Silvanus ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet, 

ei tullut ollakseen "on" ja "ei",

vaan hänessä tuli "on".

Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on";  sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.

Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala,

joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut ja Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.".  ❤️

2. Kor. 1:18-22

---

Siinä oli Paavalilta terveisiä. Ja samalla varsinkin Jumalalta, koska Jumalan asioillahan Paavali liikkui.

Mitä jos joskus lukiessasi Raamatun kirjeitä, ajattelet lukevasi jonkun  tutun kirjettä... Tänä aamuna minulle tuli sellainen ajatus lukiessa. Ehkä kerran aiemmin on ollut niin. Se tekee jotenkin läheisemmän tuntuiseksi sen luettavan tekstin. Useinhan lukee niin, kuin ne Raamatun kirjeet eivät kirjeitä olisikaan.

(kuvassa yksi eilen matkaan lähtenyt)

Hmm... Pitipä vielä tulla kirjoittamaan tänne se äsken mieleen muistunut ajatus, että me itsekin ollaan niitä kirjeitä... Mutta jos oma, "kirjeenä" olemisen ajatus, tuntuu vähän olevan ... 🙄, niin ei masennuta. Jumalahan sen kirjeen meissä kirjoittaa. Ja viestejä voi olla niin kovin monenlaisia, eikä ne aina näytä kenties siltä, kuin itse toivoisimme, mutta niillä voi silti olla Jumalan aikaansaama vaikutus! Rohkaise itseäsi sillä ajatuksella, jos tuntuu vaatimattomalta...

Rohkaisua - ja kehoitusta syömään...

"Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja rupesi syömään. Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle ja ottivat hekin ruokaa." Apt. 27:35-36

Siinä oltiin totisesti rohkaisun tarpeessa. Eräs sillä matkalla ollut kirjoitti: "Mutta kun ei aurinkoa eikä tähtiä näkynyt moneen päivään ja kova myrsky painoi, katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo."

Oltiin oltu jo kauan syömättäkin. En osaa sanoa selittää, minkätähden, sillä ruokaa heillä yhä näytti olevan. Oliko matkan rasitus niin kova, ettei heillä ollut ruokahaluakaan enää, kukaties niin?

Mutta sitten nousi yksi mies puhumaan toisille rohkaisun sanoja: "Mutta nyt minä kehoitan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä yksikään teistä ei huku, ainoastaan laiva hukkuu. Sillä tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, ja sanoi: 'Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat'. Olkaa sentähden rohkealla mielellä, miehet; silllä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu."

Mitä liikkui miesten mielessä tämän kuultuansa? Laskeutuiko syvä hiljaisuus laivaan myrskyn keskellä, kun kaikki miettivät juuri kuulemaansa, ja sitä, mitä se heille merkitsisi?

Mutta myrsky jatkui vielä...

Mutta eräänä aamuna, "Vähää ennen päivän tuloa Paavali kehoitti kaikkia nauttimaan ruokaa, sanoen: "Tänään olette jo neljättätoista päivää odottaneet ja olleet syömättä etttekä ole mitään ravintoa ottaneet.

Sentähden minä kehoitan teitä nauttimaan ruokaa, sillä se on tarpeen meidän pelastuaksemme; sillä ei yhdeltäkään teistä ole hiuskarvaakaan päästä katoava."

Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja rupesi syömään. Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle ja ottivat hekin ruokaa."

Ja heitä oli laivassa 276 henkeä. Kaikki pelastuivat, vaikka laiva hajosi, eivätkä kaikki osanneet uida maihin, vaan pelastuivat saarelle mikä milläkin laudankappaleella. 

---

Apostolien teot luku 27

Minun kysymykseni eräänä päivänä...

Onko sinua koskaan ahdistanut tämä jae: "...pankaamme mekin pois kaikki mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa." Hebr. 12:1

Tai tämä: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,  ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7


Minua on. Vaikka ei niitä  varmaan ole sitä varten kirjoitettu, vaan aivan päinvastoin rohkaisuksi. Mutta minä kysyin eräänä päivänä: "Millä se "temppu  tehdään"?   Siis se, että jätetään kaikki painava mielestä, ja synnit tietysti myös? Millä jätetään ne kaikki ahdistukset ja huolet? Rukouksella, sanotaan kyllä, Mutta entäs kun kaikki huolet ja painava on aina vaan, vaikka niitä on tuotu tiettäväksi, (kiitoksen kanssa on kyllä vähän niin ja näin) mutta kuitenkin; kun ei ole yli ymmärryksen käyvä rauha laskeutunut mieleen... "  ...
"Kuitenkin sanottiin, että monen ahdistuksen kautta... Miten voi olla samaan aikaan ahdistettu ja painoista vapaa?..." (Vihkoni oli saanut vastaanottaa tekstiä hieman enemänkin.)

Ahdistuneet kysymykseni tuntuivat silloin jäävän  vastausta vaille. Mutta nyt, olisiko vastausta kysymykseen näissä Paavalin sanoissa:

"Makedoniaan tultuammekaan mielemme ei saanut rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältä pelkoja." 2. Kor. 7:5 JKR (Paavalia lohdutti sitten seuraavassa jakeessa mm. Tiituksen tulo)

"Tämä aarre on meillä kuitenkin saviastioissa, että tuo valtava voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
Me olemme kaikin tavoin ahtaalla, emme kuitenkaan umpikujassa, neuvottomia, mutta emme toivottomia, vainottuja, emme kuitenkaan hylättyjä, maahan heitettyjä, mutta emme tuhottuja." 2. Kor. 4:7-9 JKR

Me luulemme useinkin olevamme umpikujassa, mutta silloinkin Jumala näkee sen tulevan tien. Samoin koemme olevamme täysin neuvottomia ja hätäilemme sitä, koemme syyllisyyttäkin siitä, kun meillä ei tunnu löytyvän uskoa, ei luottamusta, mutta silloinkin Jumalalla on tiedossa ratkaisu ongelmaamme. Kaikissa näissä me emme ole sitä, mitä me tunnemme olevamme, vaan meillä on aina avoin tie edessämme, vaikka me emme sitä sillä hetkellä itse näe emmekä koe.

"Me osoittaudumme kaikessa Jumalan palvelijoiksi: paljossa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa,"  2. Kor. 6:4  JKR (listahan jatkui vielä tuostakin)

Tuota  jaetta edeltävästä  jakeesta Raamatussa voi saada kuvan, että Paavali on onnistunut hyvin näissä kaikissa; että hän vain kehoittaisi katsomaan heihin esikuvana; tyyliin: tehkää samoin, jos vain suinkin pysytte.
Mutta siinä on kaiketi sekin puoli, että siitä kaikesta murheellisesta ja masentavastakin; kaikista koettelemuksistakin huolimatta, saamme osoittautua Jumalan palvelijoiksi, vaikka emme ehkä siltä näytä, emmekä itseämme onnistuneiksi siinä asemassa tunne. Saamme kuitenkin  käsittää sen asemamme.

JKR/Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

----

Tämmöisiä  pohdiskeluja kyseisten jakeitten perusteella.

"katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen..." Hebr. 12:2  Raamattu kansalle -käännös



 ---

Mielenkiintoista... Hebrealaiskirjeen 12 luvun 1. jakeella aloitettiin, joka tuntui vaativan enemmän, kun jaksamme kantaa. Mutta lopetimme sitä seuraavaan jakeeseen Hebr. 12:2,  joka kehoittaakin kiinnittämään katseen siihen, joka uskomme alkoi ja sen täydelliseksi tekee!

vrt. psalmi 113:7

Siunauttua, armorikasta päivää sinulle!

Seurakuntalainen/Yksin armosta/Kuuluuko evankeliumi minulle?
Lue juttu, niin huomaat, että se kuuluu epäonnistuneille...