Olinpa muutama aamu sitten vihkooni kirjoittanut, kuinka aamut tuntuvat ankeilta. Sitä ajatellessa mieleeni tuli kuitenkin tällainen:
"... "Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä?..." Joh. 11:9
Jeesuksen sanat.
Sitten olin jatkanut siihen vihkooni: "Niinpä. Ei tarvitsisi jumittaa siihen aamun hetkiin, vaan muistaa, että on monia muitakin hetkiä."
Se mitä nyt on, ei tarkoita, että koko päivä on samaa.
"...elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.
Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa."
Ps 69:33-34
Elpyköön siis meidänkin itsekunkin sydän.
jos se on nyt uupunut!
---
Välillä voi tuntea syyllisyyttä siitäkin, että valittaa jatkuvasti jostakin. Mutta jos ei Herralle saa kertoa pahaa oloaan, niin kelle sitten? Kuka sen paremmin ottaisi vastaan? Hänelle "onneton uskoo asiansa."
"Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja." Ps 10:14