Ei vain leivästä - vaan Jumalan Sanasta

Jeesus sanoi: "... "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee." Matt. 4:4

Ei vain leivästä = ruoasta; vaan Sanallaan Jumala pitää meitä kaikin tavoin elossa, hengissä.

Sana, jota Jeesus tuossa käytti, tulee esille jo Raamatun alkulehdillä: 

"Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaakseen sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee." 5. Moos. 8:3

Taikina - ja leipä

Löydetty taikina tehtiin leiväksi. Mutta kun se ei näyttänyt tutulta, eikä käyttäytynyt totutulla tavalla, sen päätettiin kelpaavan vain koristeeksi. Mutta sitten joku kuitenkin leikkasi siitä palasen. Sitten niin teki toinenkin. Se ei ollutkaan vain koriste, vaan käyttöön. Niinhän se alunalkaenkin oli syötäväksi tarkoitettu, se taikina, se leipä!

"Minä olen elävä leipä, joka taivaasta tuli alas: se joka tästä leivästä syö, hän elää ijankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, jonka minun pitää antaman maailman elämän edestä." Joh.6:51  Biblia 1776

---

Kuvan leivästä lisää tässä:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/12/jouluinen-koristeleipa.html

Kuinka paljon oli omer-mitallinen päivää kohti?

Aamun jakeissa oli mannasta: "... Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla." 2. Moos. 16:13-14 KR-92

Ihmiset kyselivät, että mitä se on. Mooses sanoi  sen olevan sitä leipää, jota Herra on heille antanut. Sitä, ja viiriäisiä, oli luvattukin heille edeltävänä iltana. Viiriäiset olivat tulleet jo illalla. Mutta nyt oli tämän vuoro.

Siitä oli Jumalan antaman ohjeena, että sitä tuli kerätä omer-mitallinen kutakin kohti. Jokaiselle sen verran. Sitten sanotaan: "Israelilaiset tekivät niin ja keräsivät sitä, kuka enemmän, kuka vähemmän. Mutta kun he mittasivat sen omer-mitalla, ei enemmän keränneellä ollut liikaa eikä vähemmän keränneellä liian vähän, vaan jokainen oli saanut kerätyksi sen verran kuin tarvitsi." 2. Moos. 16:17-18 KR-92  Mikä Jumalan tasauspäivä se olikaan; hänen ihmeensä sekin asia!

Sitä kerättiin päivän annos kerrallaan. Sitä ei saanut säilyttää seuraavaan päivään. Paitsi lepopäiväksi kerättiin jo edellisenä päivänä, sillä sapattina sitä ei maasta edes ollut löydettävissä.

"Israelilaiset antoivat sille ruoalle nimeksi "manna". Se muistutti korianterin siemeniä mutta oli valkoista ja maistui hunajaleivältä."  2. Moos. 16:31 KR-92

Siitä leivottiin ja keitettiin. "Manna muistutti korianterin siemeniä ja oli samanvärisiä kuin suitsutuspihka. Kansalla oli tapana kierrellä keräämässä sitä, ja se jauhettiin käsikivillä tai survottiin huhmaressa. Sitten se keitettiin ruukussa ja leivottiin ohuiksi leiviksi, jotka maistuivat samalta kuin öljyleivokset. Manna laskeutui yökasteen mukana leiriin." 4. Moos.11:7-9 KR-92 

"Israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, siihen saakka, kunnes tulivat asutuille seuduille..." 2. Moos. 16:35

"Omer on eefa-mitan kymmenesosa." 2. Moos. 16:36. Ja se tarkoitti, että omer oli 3-4 litraa, näin selitettiin  Raamatun lopussa olevassa mittataulukossa. 

Psalmijakeet 73:24-25 nimittävät mannaa "taivaan viljaksi" ja "enkelten leiväksi".

5. Moos. 8:3 KR-92 sanoo, että heitä pidettiin  nälässä ensin, jotta he tajuaisivat "...ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo." Siinähän on se sana, mitä Jeesuskin käytti!

---

Piirustelin vielä aiheesta kuvaaakin...

... ei kuvana kovin kummoinen, mutta ei kovin usein taida tulla kuvia vastaan tästä aiheesta...

Vettä ja leipää

"Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän." Niin he sanoivat hänelle: "Herra, anna meille aina sitä leipää". Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa* ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa." Joh. 6:33-35  *(ole nälissään)

Tämä oli samantapaista keskustelua, jota Jeesus kävi samarialaisen naisen kanssa Sykarin kaivolla. Siellä Jeesus lupasi elävää vettä, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.

Ihmisen elämälle täällä ajassa on elintärkeää vesi ja "leipä". Ihmiset joiden kanssa Jeesus keskusteli, ajattelivat näitä maallisia tärkeitä; leipää ja vettä. Mutta Jeesus puhui paljon enemmästä; vielä tärkeämmästä: iankaikkisen elämän leivästä ja vedestä. Ilman niitä ei voi olla iankaikkista elämää. Jeesus on se iankaikkisen elämän leipä ja vesi.

Me puhumme "vedellä ja leivällä" olemisesta usein halveksivaan tyyliin, tarkoittaen sillä vankilamaisia oloja. Emme ehkä arvosta riittävästi vettä ja leipää - aterian pääosana ainakaan.

Jeesus naiselle kaivolla: "mutta joka juo sitä vettä, jonka minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jota minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään." Joh. 4:14