Näänkö sitä suurinta? Rakkauttaan...❤️✝️☀️

Illalla nukkumaan mennessä mielessäni Jumalalle puhuin, niinkuin iltarukouksena jotain kiitoksen sanoja päivän kulusta, ja siitä mikä tuntui hyvältä. Sitten mieleen tuli ajatus, että unohdanko sen suurimman... Sen rakkauden, että joku suostui menemään ristille kuolemaan, että saisimme vapauden syntiemme rangaistuksesta? Jeesushan teki niin... Sitten alkoi soida mielessäni, vanhan hengellisen laulun sanoja: "... Synnit ristille jäi, synnit ristille jäi! Näätkö suurinta rakkauttaan?..." 

Kun noita laulun sanoja alkoi tulla mieleen, oli pakko nousta vielä ylös sen verran, että saatoin ottaa kirjahyllystä laulukirjan ja etsiä laulun sanat, jotta muistaisin aamullakin; herättyäni, mitä ennen nukkumaan menoa ajattelin. 

Alla olevasta linkistä pääsee kuulemaan halutessaan kyseisen laulun: 

Hengellinen laulukirja, nro 105: https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=636

Se alkaa sanoin: "Yksi kuolohon kulki mun puolestani..." Laulun tekijät: Garrie E. Breck, 1855-1934, Grant Colfax Tullar 1869-1950.  

Meidän Jumalamme pappeja...

"... vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta." Ilm. 20:6   (v. -38 käännös)

"Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden." 1. Piet. 2:5 KR-92

"Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla." Room. 12:1 KR-92

Ennen ylösnousua tänä aamuna mieleeni tuli, että kunpa me Jumalan "pappeina" tai lähettiläinä kukin uskaltautuisimme omalta pieneltä osaltamme, vaikka hyvin vajavaisina toimimaan Jumalamme "pappeina" ja lähettiläinä. Me ehkä usein (minä ainakin) suljetuin suin olen, kun koen etten osaa puhua mitään. Tai koetaan, että mitä hyötyä jostain pienestä lausahduksesta siis edes olisi. Mitä se vaikuttaisi, vaikuttaisiko mitään esim. uskosta osattomalle sanottuna? Mutta: Meidän osaamme pienenä ja mitättömänä Jumalan työssä pitäville, nyt sanoisin tämän huomion, (tänä aamuna mieleen tulleen), että mehän emme tiedä, mitä esim. sanoja Jumala on jo aiemmin jollekin lähettänyt mietittäväksi... Tai kokemuksia, jotka ovat muokanneet maata. Kukaties se, jonka me nyt voisimme sanoa tai tehdä, olisikin se viimeinen lenkki, helmi tai pisara siinä aiemmin lähetettyjen Jumalan viestien pitkässä sarjassa, ja onkin nyt tullut päätösjaksoonsa... Me emme tiedä, missä vaiheessa ollaan. Mutta toivottavasti hoidamme sen viestin perille, vaikka se vaikuttaisi meidän mielestämme aika olemattomalta ja turhalta, (kenties jopa sopimattomalta). Se voi olla se tärkeä päätösjakso. Mutta vaikka ei olisikaan se, niin osanen omalla paikallaan. Toivottavasti meillä taivaallinen "netti" toimii ja viestit kulkee; vastaanottajat saa omansa.  Itselleni ajattelemista tässä. Rohkaiskoon, auttakoon Jumala itse, vaikka tuupatkoon liikkeelle. Ei omalla pakolla eikä voimalla, "...vaan minun hengelläni..." sanoi Herra kerran Serubbaabelille. (Sak. 4:6). 

"Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää." Room. 1:16-17 KR-92

---

Kirjoittamassani tekstissä on samalla kuin pieniä vilahduksia arjestamme: toimiiko netti? No ei aina silloin kuin pitäisi. Olemme katselleet myös paljon elokuvia ja sarjoja, joko netistä tai sitten omilta dvd-levyiltä. Sarjoja katsoessa kyllä yleensä haluaa,  varsinkin jos ei ole ennen kyseistä sarjaa nähnyt, niin nähdä sen päätösjakson myös, että mikä on se lopputulos kaikesta.

"Tule yli... ja auta meitä".

Minulla oli aamun luettavissa mm. pari kohtaa: Ps. 44:2-5 ja Jes. 6-11. Nyt niiden lukeminen sai minut ajattelemaan Israelin kansaa; sen kokemuksia nyt* ja miten he asiat kokevat. He lukevat varmasti noita samoja luettavia,  - mutta heillä ei ole vielä Kristusta... (Eiväthän he Uuden Testamentin kirjoituksia lainkaan lue.)  Anna heille kaipuu sinun puoleesi Isä! Anna heille ymmärrys, kuka on Jeesus! Anna heille ymmärrys myös nyt nykyään, kuinka heillä on ollut, ja on, erityinen asema Jumalan suunnitelmassa - myös Jeesuksen kansana; eikä vain sillä että ovat Aabrahamista lähtöisin.

Lukemani Raamatun kohdat tässä:

"Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinään muinaisina aikoina. Omalla kädelläsi sinä kukistit vieraat kansat ja istutit isämme tähän maahan, sinä murskasit kansat ja päästit isämme vapauteen. He eivät vallanneet maata omalla miekallaan, eikä heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon, vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi, sillä sinä rakastit heitä. Sinä olet kuninkaani ja Jumalani, sinun vallassasi on Jaakobin pelastus." Ps. 44:2-5 KR-92

"Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!

 Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas

. 

- Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.

Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy minun sanani, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetin." Jes. 55:6-11 KR-92

Tämän päivän lukemisten aiheeksi oli mainittu Päivän Tunnussanassa "Jumalan sanan kylvö". Luettavia kohti oli useampiakin, mutta nostan tähän vielä tuon otsikossakin olleen jakeen kohdan:

"Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: "Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä." Apt. 16:9 KR-92

Paavali ymmärsi, että se oli Jumalalta tullut kutsu; ja hän hankkiutui matkatovereineen lähtemäänkin heti sitten sinne. Perille päästyään he tapasivat alkajaisiksi yhden liikenaisen: Lyydia -nimisen. Nainen harjoitti liiketoimintaa purppurakankaita myymällä. Mutta lepopäivinä hän kävi joenrannassa, rukouspaikalla muiden naisten kanssa. Sinne tuli Paavali matkakumppaneineen ja siellä sai Lyydia kuulla Jeesuksesta... 

Paavalin tapauksessa piti mennä meren yli. Meidän muiden kohdalla voi olla kyse muunlaisista esteistä, joita on ylitettävä, jotta päästäisiin sinne, mihin Jumala tahtoisi meidät lähettää viestiä viemään.

---

*(Jo ennen ylösnousua mieleeni oli tullut se yksi panttivankina ollut perheenisä, joka koko vankeutensa ajan ei tiennyt perheensäkin joutuneen kaapatuksi. Ja kun tämä isä vapautui, hän varmasti odotti jälleennäkemistä vaimonsa ja pienten poikiensa kanssa. Heidän näkemisensä toivo on ollut varmasti valonsäde vankeuden ajan. Ja sitten kun vapaus vihdoin tuli, hän sai kuulla perheensä kohtalosta. Ja muutamien päivien jälkeen vastaanottaa heidän maalliset jäännöksensä hautaamista varten. Se on järkytys, jolle ei oikein löydy sanoja... Voi kuitenkin rukoilla hänenkin puolestaan. Niinkuin koko kansan - ja myös niiden puolesta, jotka toisella puolella ovat. Kaikkihan me tarvitsemme Kristusta, joka on kärsinyt paljon  meidän jokaisen ihmisen kaikkien syntiemme tähden - jotta meillä rauha olisi!)

Ja tässä yhteydessä on hyvä vinkata myös tuosta taannoisesta jutusta toisessa blogissani, kirjasta Hamasin poika. Se kirja antaa sisäpiiriläisen silminnäkijän - ja kokijan näkökulmaa, molempiinkin suuntiin, ollen hyvä lukukokemus, vaikka epäilevät ennakkoluulot olivat suuret:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/02/kirja-arvostelu-kirjasta-hamasin-poika.html

Jeesus olisi osannut - ja osaa, kohdata ihmisiä kaikista paikoista!❤️✝️🌟