Sitä rakkauden määrää!

Kiitos Isä, että luovutit Jeesuksen, 

oman rakkaan Poikasi! 

Kiitos Jeesus, että sinä suostuit, 

tulemaan tänne - kuolemaan puolestamme!

Sitä rakkauden määrää...!

Jeesus sanoi kerran: "Joka on nähnyt minut, on 

nähnyt Isän."* Sinä Jeesus - ja Isä, olette yhtä. 

Samoin ajatuksin katselette meitä. *(Joh. 14:9, v. -38) 

Valtava rakkaus täytyy olla, että haluaa lunastaa omakseen kuin kaikki romuttamon autot, kuntoon katsomatta. Tai kaikki vankilan vangit, tuomion syystä riippumatta. Ja kaikki tämä niin, että annetaan maksuksi oma henki "romujen" puolesta. Ja niitä romujahan ollaan me kaikki ihmiset. Jokainen pilalle mennyt, kuka mitenkin, koska synti, syntiinlankeemus, saastutti ja rikkoi meidät kaikki. 

 

"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat." Room. 8:1, v. -38

"Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan." Luuk. 12:32 KR-92

"Hän varjeli kansaansa kuin silmäteräänsä." 5. Moos. 32:10 KR-92

 

Raamatun sanassa on ihmeellistä vetovoimaa...!

Jeesus Kristus "... antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää." Tit. 2:14 KR-92

 

Ihmeellistä, ilahduttavaa, vetovoimaa... Kun sen uskolla omistaa:)  Se voi kirkastaa mielen, vetää puoleensa; vaikka ensin ei olisi intoa, kun päiväkin on niin harmaa.

Jotenkin se Jeesuksen Kristuksen itsensä

alttiiksi antaminen, meidän puolestamme, 

lunastaakseen ja puhdistaakseen

meidät, jotka emme itse kykene...

Ja meistä Hän aikoo, 

eikä pelkästään aio,

vaan tekee; jotain 

uutta, ja hyvää.

Koska se on

HÄNEN TEKEMÄÄNSÄ❣️

Oltiin niin kauhuissaan! Vaikka tulija toivotti: "Rauha teille".

Nämä aamun lukemiset sai minut innostumaan siitä mitä sanottiin☀️

"Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet."

1. Kor. 15:20  KR-92

Niin on meilläkin elävä toivo samanlaisesta ylösnoususta aikanaan...

Kun uuvuttaa - katsotaan siihen "edellä juoksijaamme" - Jeesukseen, joka voitti...antaen voittonsa meille🏆

Itseäni varten kirjoitttelin vihkoon nuo.

Meitä itsekutakin voi uuvuttaa ihan tavan arjenkin asiat, saati sitten jotkut paljon isommat asiat. Katsotaan Jeesukseen - taas tänäänkin🌟🐦

 "Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään..." Matt. 6:34 

"...Ja katso, minä ole teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

Tunnette Jobin lopun...

Jaakob kirjoitti: "Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava." Jaakob 5:11 KR-92

Job kärsi - hyvin suuresti, mutta ei sen vuoksi, että hän olisi syntiensä tähden kärsimykset saanut osakseen. Syvää ahdistustaan Job purki mm. näillä sanoin:

"Nyt en enää pidättele kieltäni. Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun. Olen katkera ja huudan tuskani julki. Olenko minä meren hirviö, olenko minä meri itse, kun panet minulle noin vahvat vartijat? Minä ajattelin: "Vuoteeni suo minulle lohdun, uni huojentaa tuskani." Mutta sinä säikytät minua unikuvilla, panet yön painajaiset minua ahdistamaan. Mieluummin tahdon kuolla, nääntyä hengiltä, kuin kärsiä tätä tuskaa!  Olen saanut tarpeekseni! Enhän kuitenkaan elä ikuisesti. Päästä jo irti! Minun elämäni on häipyvä henkäys. Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä ja alati valvot häntä? Aamu aamulta sinä vaadit hänet tilille, joka hetki sinä häntä tutkit. Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois? Etkö edes siksi aikaa, että saisin rauhassa nielaista sylkeni? Jos olenkin tehnyt syntiä, en kai minä sinulle ole vahinkoa tehnyt, sinä ihmisen vaanija? Miksi olet ottanut minut maalitauluksesi, miksi noin kovin kannat minusta huolta? Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut, miksi et ota pois syntiäni? Pian minä muutun maaksi. Kun katsahdat minuun, minua ei enää ole." Job 7:11-21 KR-92

Ja kuitenkin: "Job eli näiden tapahtumien jälkeen vielä sataneljäkymmentä vuotta. Hän sai nähdä lapsiaan ja lastensa lapsia aina neljänteen polveen saakka, ja hän kuoli korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena." Job. 42:16-17 KR-92

Tänäänkin on monia ihmisiä, Herran omiakin, jotka kärsivät syvästi; emmekä käsitä, miksi niin on. Me ihmiset vedämme helposti kärsimyksen edessä sen syntikortin esiin. Syntiä meissä kaikissa kyllä onkin, mutta kärsimyksen syyt eivät ole aina siinä. Jumalalla voi olla aivan muita tarkoitusperiä ja suunnitelmia, jotka tulevat esiin aikanaan. Kenties myös ihmisen tajuttavaksi... 

Armahda, Taivaallinen Isä, tänäänkin monissa ahdistuksissa olevia! Lievitä tuska ja pelko. Anna jokin valonsäde; tuskaton hetki, helpotukseksi - kunnes viimein täysin vapautat koettelemuksesta!

Virsi 310: Siitä säe 6, oli vanhan Päivän Tunnussanan sivuilta luettavissa, sopien aiheeseen kärsimyksestä. Virren kaikki sanat luettavissa, ja myös sävel kuultavissa, tuosta linkistä  virsikirjaan. Sieltä voi myös lukea virren historiaa:

https://virsikirja.fi/virsi-310-herra-jeesus-kun-taalla-vain-kanssamme-on/

Jaakob kirjoitti: "Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava." Jaakob 5:11 KR-92

Ihana jae! Jonka aina uudestaan haluaa kirjoittaa muistiin...

"Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon." Ps. 36:10 KR-92

- Vanhempi käännös: "... me näemme valkeuden."

Tuosta kuvasta tulee minulle mieleen: "Elämän puu", siksi kuva sai niin paljon sijaa tässä...🌟

Monin tavoin vaivaisina ja puutteellisina...

"... kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä..." 2. Kor. 6:10 

Tätä meidän monien on vaikea yhdistää itseemme, että mitenkään "rikkaiksi tekevinä" voisimme kenellekään olla. Mutta niin vain Sana sanoo: "murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken." 2. Kor. 6:10  (v. -38 käännös)

Miten se käy päinsä?  

"Jumalan työtovereina".

Jos  ajatellaan ihan tavallisissa töissä ahertavia työntekijöitä, heidän työnsä tuo heille itselleenkin palkkaa ja sen myötä mahdollisuuksia. Ja  työnantajalle voittoa, ainakin niin toivotaan. Ja sen myötä vaurautta ja hyviä asioita laajemmaltikin ainakin oletettavasti. Ehkä vertaukseni ei ole kovin onnistunut, mutta Jumala ei ainakaan ole mikään riistäjä, vaan Hyvä Työnantaja. Me saamme olla Hyvän Työnantajan työtovereita! Niinhän Paavali juuri sanoo kirjeessään: 

"Hänen työtovereinaan..." 2. Kor. 6:1 (v. -38 käännös). Ja siitä sitten jakeeseen 10 asti Paavali luettelee ja selittää, miten ja millaisissa olosuhteissa me voisimme osoittautua Jumalan palvelijoiksi. 

"vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa," 2. Kor. 6:4. Ynnä monessa muussa, joista voi lukea: 2. Kor. 6:1-10.

Hän - Hyvä Työnantajamme - voi joskus lähettää käsittämättömän tuntuiselle asialle: juoksemaan tyhjälle tielle. Niin kävi Filippokselle, kohdassa: Apt. 8:26-40. Mutta tie ei ollutkaan täysin tyhjä, eikä matka turha. Siellä oli ihminen, joka tarvitsi juuri sitä, että Filippos tulee!

---

"Hän on meidän syntiemme sovittaja, 

eikä vain meidän vaan koko maailman."

1. Joh. 2:22 KR-92

---

"Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,

joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta." 2. Kor. 1:3-5 

Poika, joka ei voinut pysyä seisomassa vain omasta halustaan - ym. aamun luetuista

"Henki oli monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi..." Mark. 9:22 KR-92

"Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi..." Jae 8.

Isä pyysi Jeesusta parantamaan poikansa. Opetuslapset eivät olleet kyenneet.

"He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi." jae 20.

Jeesus kysyi pojan isältä: "Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?" "Pienestä pitäen", vastasi mies. Jae 21.

SITTEN TAPAHTUI NÄIN: 

"Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!" Jae 25

"Henki kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivat kun: "Nyt hän kuoli." Jae 26

"Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi. Kun Jeesus sitten oli mennyt sisään  ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: "Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?" Hän vastasi heille: "Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella."  (...ja paastolla." - sanoo v. -38 käännös). Mark. 9:29 KR-92 

Pojan vaiva muistutti kaatumatautia, mutta jos se olisi ollut sellainen, olisivat opetuslapsetkin varmaan kyenneet sen parantamaan. Tässä oli kyse jostain ihan muusta; henkimaailman asia, kuten Jeesuksen sanat osoittavat. Se ei ollut pelkkä sairaus, siksi se oli niin vaikea.

---

Pahat, saastaiset hengethän runtelivat kerran  "ylipappi Skeuaan seitsemän poikaa." Ne - se paha henki - sanoi, että "Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?",  ja mies, jossa se paha henki oli, runteli kyseiset papin pojat pahoin! Heillä ei ollut Pyhän Hengen valtuutusta hommaan.

Siitä tilanteesta voi lukea Apostolien tekojen luvusta 19, jakeesta 13 alkaen:  Linkki vie Koivuniemen Raamattuhakuun ja suoraan lukuun 19, v. 1938 käännös: https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=luku&kaannos=fi-38&kirja=apt&luku=19

---

Useissa  jakeissa oli eräänä aamuna siis: "seisokaa": 

Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei kaadu." 1. Kor. 10:12 KR-92

"Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme." 2. Tess. 2:15 KR-92

"Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska." Ef. 6:14

Olisi siis oltava totuudellisia; Totuudelle kuuliaisia ja puhua totta. Huomioitava tässä on myös Jeesuksen sanat: "Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus, ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani." Joh. 14:6 KR-92

Hänessä on kaikki se, mikä meiltä puuttuu, ja jää vajaaksi. "... Ja kukaan teistä ei lakia täytä..." Joh. 7:19 (v. -38 käännös)

Näänkö sitä suurinta? Rakkauttaan...❤️✝️☀️

Illalla nukkumaan mennessä mielessäni Jumalalle puhuin, niinkuin iltarukouksena jotain kiitoksen sanoja päivän kulusta, ja siitä mikä tuntui hyvältä. Sitten mieleen tuli ajatus, että unohdanko sen suurimman... Sen rakkauden, että joku suostui menemään ristille kuolemaan, että saisimme vapauden syntiemme rangaistuksesta? Jeesushan teki niin... Sitten alkoi soida mielessäni, vanhan hengellisen laulun sanoja: "... Synnit ristille jäi, synnit ristille jäi! Näätkö suurinta rakkauttaan?..." 

Kun noita laulun sanoja alkoi tulla mieleen, oli pakko nousta vielä ylös sen verran, että saatoin ottaa kirjahyllystä laulukirjan ja etsiä laulun sanat, jotta muistaisin aamullakin; herättyäni, mitä ennen nukkumaan menoa ajattelin. 

Alla olevasta linkistä pääsee kuulemaan halutessaan kyseisen laulun: 

Hengellinen laulukirja, nro 105: https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=636

Se alkaa sanoin: "Yksi kuolohon kulki mun puolestani..." Laulun tekijät: Garrie E. Breck, 1855-1934, Grant Colfax Tullar 1869-1950.  

Se on armosta: toinen täytti lain vaatimuksen puolestamme... - Jeesus suostui kirotuksi edestämme!

"Pyhät kirjoitukset tiesivät jo edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat, kun ne uskovat. Jumala näet ilmoitti edeltäpäin Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat kaikki kansat siunauksen. Näin ne, joilla on usko, saavat siunauksen yhdessä Abrahamin kanssa, joka uskoi. Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee."

On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä "uskosta vanhurskas saa elää." Mutta laki ei rakenna mitään uskon varaan, vaan: "Joka tekee mitä laki vaatii, saa siitä elämän."

Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun." Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen." Gal. 3:8-14 KR-92

"Tietäkää siis, että todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko." Gal. 3:7 KR-92

Mitä sanottiin Aabrahamista, ja hänen myötään meistäkin...

"Mitä meidän on sanottava Abrahamista,

 kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen?

Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi 

tekojensa perusteella, hänellä on 

aihetta ylpeillä - ei kuitenkaan 

Jumalan edessä.

Mitä sanovat kirjoitukset?

"Abraham uskoi Jumalan lupaukseen,

 ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."

Työntekijälle maksettua palkkaa ei 

katsota armosta saaduksi 

vaan ansaituksi. 

Jos taas jollakulla ei ole ansioita 

mutta hän uskoo Jumalaan, joka 

tekee jumalattoman vanhurskaaksi, 

Jumala lukee hänen uskonsa 

vanhurskaudeksi.

Ylistäähän Daavidkin autuaaksi 

sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo 

vanhurskaaksi hänen teoistaan 

riippumatta: - Autuaita ne, joiden 

pahat teot on annettu anteeksi 

ja joiden synnit on pyyhitty pois. 

Autuas se mies, jolle Herra ei 

lue viaksi hänen syntiään.

Koskeeko nyt tämä autuaaksi ylistäminen 

vain ympärileikattuja vai myös 

ympärileikkaamattomia?

Mehän sanomme: "Jumala katsoi 

Abrahamille vanhurskaudeksi uskon."

Oliko Abraham silloin ympärileikattu? 

Ei ollut, hän oli ympärileikkaamaton. 

Hän sai ympärileikkauksen merkin 

sen vakuudeksi, että hänet oli 

hyväksytty vanhurskaaksi jo, kun hän 

ympärileikkaamattomana uskoi.

Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä, 

jotka uskovat ja jotka katsotaan 

vanhurskaiksi, vaikka ovat 

ympärileikkaamattomia. 

Samoin hän on ympärileikattujen 

isä, jos nämä seuraavat sitä uskon tietä, 

jota isämme Abraham kulki ollessaan vielä 

ympärileikkaamaton.

Ei Jumala sen vuoksi luvannut 

Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen 

koko maailmaa perinnöksi, että 

Abraham noudatti lakia, vaan siksi, 

että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, 

kun hän uskoi. 

Jos näet perillisiä ovat ne, 

jotka vetoavat lain noudattamiseen, 

silloin usko menettää merkityksensä

ja lupaus raukeaa.

Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; 

ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan.

Usko ja lupaus kuuluvat yhteen 

sitä varten, että kaikki olisi armoa.

Näin lupaus on varma ja koskee 

kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, 

ei vain niitä joilla on laki, vaan 

myös niitä, joilla on Abrahamin usko. 

Hän on meidän kaikkien isä, 

niin kuin on kirjoitettu:

"Minä olen tehnyt sinut 

monien kansojen isäksi."

Tähän Jumalaan Abraham uskoi, 

häneen, joka tekee kuolleet eläviksi 

ja kutsuu olemattomat olemaan.

Abraham toivoi, 

vaikka toivoa ei ollut, 

ja niin hän uskoi tulevansa 

monien kansojen isäksi kantaisäksi 

näiden sanojen mukaisesti: 

"Näin suuri on oleva 

sinun jälkeläistesi luku." 

Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka 

hän, lähes satavuotiaana, tiesi 

elinvoimansa sammuneen ja 

Saaran kohdun kuihtuneen. 

Abraham ei ollut epäuskoinen 

eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan 

sai voimaa uskostaan. 

Hän antoi Jumalalle kunnian 

varmana siitä, että Jumala pystyy 

tekemään sen mitä hän on luvannut. 

Sen vuoksi Jumala katsoikin 

hänet vanhurskaaksi.

Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden."

Paavalin kirjeestä roomalaisille, luku 4. Suom. 1992 

Kaikessa kiusattu... - niinkuin mekin!

"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin; kuitenkin ilman syntiä." Hebr. 4:15 

Eikö ole ihmeellistä... "kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin." Tämä ajatus puhutteli minua, joka tänä aamuna taas omat pelkoni selvästi havaitsin kiusaavan ja minua masentavan. Jotenkin tuntui hyvältä tietää, että Jeesus tietää.  Jos kukin meistä ajattelee kaikkia omia vaivojaan, vastuksiaan, sairauksiaan, pelkojaan, avuttomuuden tunteitaan, köyhyyttään, ja mitä ikinä kenelläkin voi olla - on Jeesus kokenut kaikkea sitä itsekin - ja silti suostui, meidän takiamme, käymään sen kaiken läpi. Loppuun asti. Ei jättänyt kesken.

"... kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden." Hebr. 5:7

Getsemanessa Jeesus rukoili suuressa tuskassa ja ahdistuksessa! Hän oli täällä ihmisenä ja koki asioita ihmisen tavoin, kaikkea tuskaa ja ahdistusta mikä meitäkin koettelee. Hän vaelsi paikasta toiseen, vailla pysyvää kotia - ja omaa rauhaa. Ja jäin miettimään sitäkin, että vaikka Raamattu ei siitä mitään kerro, niin luultavasti hän joutui sairauksien kouriinkin kuin me tavalliset tallaajat.

"...kipujen mies ja sairauden tuttava..." Jes.53:3

Kodittomana: "... ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi." Luuk. 9:58 (Jeesuksen omia sanoja)

Ristin edellä: "... alkoi kauhistua ja tulla tuskaan..." Mark. 14:33.  "... ja hänen hikensä oli kuin veripisarat." Luuk. 22:44

Ristillä: "minun on jano". Joh. 19:28

Jeesus suostui kaikkeen tähän, ja kuolemaan - meidän takiamme!

Luuk. 22:53: "Tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta"  - hän sanoi, kun oli antanut ottaa itsensä kiinni ja pilkattavaksi, ja ruoskittavaksi ja ristiin naulittavaksi. 

Jeesus tiesi, että se oli ajallista. Taivas odotti jo.

"Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, 

mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." Jes. 53:3-5

"Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli..." Jes. 53:8

Jumalan anteeksianto meille: Jumalan armahdus meille!

"Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen." Miika 7:19 KR-92

"Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne." Markus 11:25 (Jeesus sanoi)

"kärsivää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa." Kol. 3:13

Miksi satsasit meihin!? Emme olleet kannattava sijoitus...

Emme olleet kannattava sijoitus.

En minä ainakaan. 

Joku Paavali ehkä saattoi olla?

Hän kirjoitti, ja se on nyt Raamatun Sanaa: "Kaikessa me osoitamme olevamme Jumalan palvelijoita. Me kestämme sitkeästi vaikeudet, vaivat ja ahdingot," 2. Kor. 5:4 KR-92

Ja tuo Paavalin kirjoittama luettelo vielä jatkui; monella asialla mitä kestetään... Ja vielä silläkin, millaisiksi muuten osoittaudutaan.

Sinä tiedät, että minä en ole sitkeä kestämään vaikeuksia. Ja minulta puuttuu niitä hyviä asioita ja ominaisuuksia, joita Paavali luettelee. 

Tosin, toteaa hän näinkin - varmaan itsensäkin siihen sisällyttäen: "murheellisia mutta aina iloisia. Olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi; meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken." 2. Kor. 6:10 KR-92

Ja näinkin hän kirjoittaa: "Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä* kätkisi* sisäänsä sen mikä on kuolevaista." 2. Kor. 5:4 KR-92  *(Onko se tämä elämä täällä - vai itse Elämä: Jeesus - jota tässä tarkoitetaan? En osaa selittää, voi vain pohtia.)

"Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen. Olemme siis aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämmekin, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota. Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen. 2. Kor.5:5-7 KR-92

"Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne. Jokainen, joka on Kristuksessa, on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan." 2. Kor. 5:16-19 KR-92

"Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" ❤️ Room. 8:31 (v. -38 käännös)

- Jumalan rakkaus täytti kaikki vaatimukset meitä kohtaan, on joku jossain sanonut...

Jeesus on kutsunut! Hän on myös Israelin Messias.

Eilisaamuna, ennen ylösnousua ja  pöydän ääreen tuloa, ennen mitään lukemisia, oli ajatuksiin tullut mm. tuollaisiakin mietteitä*, joita otsikossakin on. Sitten kun tulin pöydän ääreen, sainkin lukea  tällaisia: 

"Kuka on tämän tehnyt, kuka saanut aikaan? Hän, joka alusta alkaen on kutsunut sukupolvet elämään. Minä, Herra, olen ensimmäinen, ja viimeistenkin keskellä olen sama." Jes. 41:4 KR-92

"Hän lähetti Israelin kansalle sanansa, ilmoitti hyvän sanoman rauhasta, jonka Jeesus Kristus on tuonut - hän, joka on kaikkien Herra." Apt. 10:36 KR-92

* Mm. kiitollisuutta tunsin siitä armosta, että minutkin Jeesus kutsui, vaikka tiesi kaikki puutteeni ja kelvottomuuteni. Jeesus kutsui kuitenkin minutkin oman, Golgatalla tehdyn työnsä tähden: sen, jonka hän kalliilla hinnalla, oman henkensä antaen, maksoi siten pelastuksen minullekin**, joka en olisi mitenkään omin teoin kyennyt, en millään onnistuneella vaelluksella hankkimaan paikkaa taivaalliseen pöytään. Se on yksin armoa. Kuin vangille armahdus,  ja niin sitten vapaus. Ja samassa kutsu Valtakunnan Kuninkaan juhliin, paikka varmistettu! 

**🌟 Toivon tähti on syttynyt kaikille! Samalla lailla, rakkauden lailla,  jokainen on kutsuttu/kutsutaan - SINUT myös - vain Jeesuksen työn tähden✝️❤️ Siinä työssä, siinä kutsussa, oli todellinen rakkaus!

Ihana huomio tänä aamuna luetusta!

 Ihana huomio, Päivän Tunnussana -kirjasen tuomana esiin. Siinä kun oli jae niin kirjoitettuna, että Jeesuksen nimi siinä alussa oli myös mainittu. Raamatussakin asia selviää, kuka sen  merkittävän asian teki, kun lukee enemmän jakeita edestä ja takaa; mutta kirjasessa asia tuli selväksi yhdessä jakeessa, kun sen vapauttajan nimikin oli heti alkuun selvennykseksi laitettu; näin siis Päivän Tunnussana: Jeesus tuli päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina. Hebr. 2:15

 Jeesus - kuolemanpelosta Vapauttaja!

"Kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina." Sitähän me ihmiset todella jokainen olemme kokeneet. Kuolema on ollut koko ikämme se suuri peikko ja "vihollisista viimeinen", jota emme itse kykene voittamaan. Pelkäämme, mihin joudumme kuoleman ottaessa meistä valllan.

Mutta nytpä onkin kuoleman valta murrettu! Vaikka jokaisen ihmisen ruumis eli kroppa tai keho; kuolee, kuolemalla ei ole valtaa pitää meitä, koska Jeesus omalla kuolemallaan hankki meille uuden elämän - taivaassa, Luojamme luona. Se on lahja jokaiselle halukkaalle vastaanottajalle.

Raamattu, vuoden 1992 käännös selittää: "Sen kuitenkin näemme, että tuo "lyhyeksi aikaa enkeleitä halvemmaksi asetettu", Jeesus, on kuoleman tuskat kärsittyään "seppelöity kirkkaudella ja kunnialla". Armollisen Jumalan tahto näe oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta. 

Hän, joka on kaiken luoja ja perusta, tahtoi tuoda paljon lapsia kirkkauteen, ja siksi hänen tuli tehdä heidän pelastajansa ja perilleviejänsä kärsimysten kautta täydelliseksi. Pyhittäjällä ja pyhitettävillä on kaikilla sama isä; siksi ei pyhittäjä häpeäkään kutsua näitä veljikseen: - Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. Hän sanoo myös: - Minä turvaan Herraan, ja edelleen: - Tässä olemme, minä ja lapset, jotka Jumala minulle antoi.

Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siksi hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina.

Hän ei siis ota suojelukseensa enkeleitä - hän ottaa suojelukseensa Abrahamin* suvun. Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan." Hebr. 2:9-18 KR-92

*Abraham: uskon isä, jokaisen uskovan isä. Hän on siis paljon enemmän kuin vain israelin kansan isä.

Mitä etsit? - kysymys mielessäni aamulla omiin levottomiin ajatuksiini

Mutta sitten tuli mieleen eräs toinen, joka esitti kerran saman kysymyksen toiselle: - Mitä etsit, nainen? Nainen etsi Jeesusta; sitä, jonka tiesi tulleen ristiinnaulituksi, ja haudatuksi. Mutta sitä nainen ei tiennyt, että etsitty oli jo noussut kuolleista. Ja hän, haudasta noussut, oli nyt itse kysyjä. - Mitä etsit, nainen? Tai mies?

Miksi etsitte elävää kuolleitten joukosta? 

"Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: "Älkää te pelätkö. Minä tiedän teidän etsivän ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi." Matt. 28:5-6 KR-92

(Tässäkin ensin enkelit): "Nämä sanoivat hänelle: "Vaimo, mitä itket?" Hän sanoi heille: "Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat hänet panneet." Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki Jeesuksen siinä seisovan, eikä tiennyt, että se oli Jeesus.

Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo*, mitä itket? Ketä etsit? Tämä luuli häntä puutarhuriksi ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olet kantanut hänet pois, niin sano minulle, mihin olet hänet pannut, niin minä otan hänet." 

Jeesus sanoi hänelle: "Maria! Tämä kääntyi ja sanoi hänelle  hebreankielellä: "Rabbuuni!" se on: opettaja." Joh. 20:13-16  käännös v. -38 käännös. (*Sana: vaimo, tarkoittaa tässä yleensä naista, ei siis aviovaimoa. Käännös v. -92 kääntääkin sanan naiseksi).

Tässä myös enkelit haudalla): "Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? 

Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: "Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista." Luuk. 24:5-7 KR-92

Sama Jeesus meillä on! Hän tietää - kuulee ja näkee, että häntä me etsimme; vaikka emme usein itse sitä heti tajua❤️ Jos me koemmmekin, että emme löydä häntä, Hän kyllä löytää meidät - suuri lammasten Paimen🐑🐏

Ja sanoihan hän meillekin, että: "etsikää, niin te löydätte..."✝️🌟❤️

"...Suuri  rakkauden meri Golgatalla aukeni... " - sanotaan eräässä hengellisessä laulussa.❤️🌊

Synnit on annettu anteeksi vain yhden asian ansiosta: Jeesuksen työn tähden!

 "... synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden." 1. Joh. 2:12

"Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla." Apt. 4:12 KR-92

"Sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti." Hebr. 3:14  

"Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri." Hebr. 10:35

"Ottakaa mukaanne sanoja palatkaa Herran tykö ja sanokaa hänelle: "Anna anteeksi kaikki rikokset, ota armoihisi, niin me tuomme sinulle uhrimulliksi huultemne uhrit." Hoosea 14:3 

"Sillä te olitte "eksyksissä niinkuin lampaat", mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö..." 1. Piet. 2:25

"Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet." Hebr. 3:14 KR-92

"Minä kirjoitan teille, lapseni: synnit on annettu teille anteeksi hänen nimensä tähden." 1. Joh. 2:12 KR-92

Yllätä tänäänkin - sillä anteeksi antamisellasi!

Sinä Jeesus yllätit silloin kauan sitten ihmisiä ihanasti: saatoit yllättäen sanoa vaikka parannettavalle, että "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut."! Miten ihana yllätys, kuulla sellainen.

Meitä on tänäkin aikana lukemattomia ihmisiä, jotka kaikki olemme sen tarpeessa. Yllätä tänäänkin meitä ihmisiä sillä ilmoituksella. Sinä voit antaa sen yllätyksen monin tavoin: sanoa sen ihan itse jollekulle, lähettää jonkun sanomaan sen, tai antaa vaikka vain ristisi ilmoittaa sen. Sinähän kuolit sillä meidän kaikkien syntivelan tähden... Ja sen vuoksi tie on nyt auki; synnit ilmoitetaan ristillä jo sovitetuiksi, velka maksetuksi, synnit anteeksi annetuiksi.

Anna Jeesus tänään sen ristin sanoman kuulua, näkyä ja kaikua lähelle ja kauas - kaikenlaisten ihmisten luo, kaikkialle - Sinä Kaikkivaltias, Ristin Herra. Tule luo.

---

"Ja kun he väentungokselta eivät saaneet viedyksi häntä sisään muuta tietä, nousivat he katolle ja laskivat hänet vuoteineen tiilikaton läpi heidän keskellensä Jeesuksen eteen. Ja nähdessään heidän uskonsa hän sanoi:

  "Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut".  

Luuk. 5:19-20. (Tapauksen on muistiin kirjoittanut lääkäri, Luukas nimeltään.)

Halvaantunut sai ensiksi kuulla syntinsä anteeksi annetuiksi! Sitten Jeesus myös teki senkin, että paransi hänet.

Kuningas tulee ratsastaen

"Iloitse tytär Siion! 

Riemuitse, tytär Jerusalem!

Katso, kuninkaasi tulee.

Vanhurskas ja voittoisa hän on,

hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,

aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa."

Sakarja 9:9 KR-92