Ei Jumala ole kieltänyt meiltä väsymisen tunnetta. Saamme aivan varmasti hänelle kertoa senkin, jos olemme väsähtäneet siihen, että jo kauan olemme rukoilleet ja odottaneet. Saamme tuntea väsymystä. Mutta odotamme ja rukoilemme silti. Vaikka se olisi vain väsynyttä huokausta tai sitä "pelkkää" toivomista. Sekin on odotusta. Niinkin voi olla, että välillä meistä tuntuu ettemme enää edes odota mitään. Mutta ehkäpä kohta taas huomaakin, että kuitenkin huokailee Jumalan puoleen, odottaa Häntä kuitenkin!
Ehkä voisi sanoa, että rukous on myös riippumista kiinni siitä toivosta, että rukoukseni kuitenkin kuullaan. Mutta jos tietoisesti päätän, että Jumalalta en enää odota mitään, niin silloin......kin voi palata vielä Jumalan luo. Vaikka vain itkemään. Vaikka vain olemaan Hänen lähellään. Hän ymmärtää meitä kyllä ja tahtoo, että olemme Hänen luonaan.
"...hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska
hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa." Hebr. 7:25
"mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman,
he kohottavat siipensä kuin kotkat.
He juoksevat eivätkä näänny,
he vaeltavat eivätkä väsy."
Jes. 40:31
