Häihin saatu kutsu

Nyt olisi semmoiset häät kohta tiedossa, tuli kutsu. Näissä häissä ei  tarvitse stressata yhtään vaatteista, että mitä sitä päällensä pistäisi. Sillä tapana on, että häävieraille isäntä järjestää vaatteet:)  

Maan Hallitsija järjesti pojalleen nämä häät. Sinne on kutsuttu kaikki; niin hyvät, kuin pahatkin. Kaikki on saanut kutsun. Monet tosin ei vähääkään välitä saamastaan kutsusta.

Jotkut taas miettii, ettei ole mahdollisuuksia mennä häihin, kun ei ole rahaa matkustamiseen, lahjaan, vaatteisiin ja muuhun laittautumiseen. Mutta niistähän ei todella tarvitsisi huolehtia ollenkaan, kenenkään; koska näissä juhlissa IHAN KAIKKI on järjestetty juhliin kutsuttujen puolesta! 

Se on ällistyttävää ja meille aivan outoa, kun emme ole sellaiseen tottuneet. Ja senkin takia emme oikein osaa ottaa itseämme kutsun arvoisina, ja kutsua todesta, koska olemme olleet niin kaukaisia juhlien isännälle, emme ole välittäneet pitää yhteyttä tähän etäiseksi kokemaamme sukulaiseen.

Sukua hän todella on, eikä hän ole vieronut meitä - vaikka onkin suuri herra - mutta me olemme halunneet olla erillämme hänestä, koska hän on rikas  - ja me köyhiä...  Mutta  olemme nyt saaneet todella kuulla, että hän on kovasti kaivannut meitäkin lähelleen, ja yhteyttä välillemme! Kyllä me nyt sitten sinne häihin tahdomme mennä!

Ihanaa odotettavaa se kaikki, että millaista siellä sitten kaikki on, ja keitä siellä tapaa! Ja varsinkin se juhlien isäntä itse. Ja hääpari...❤️

---

Aamulukemisissani oli Kuninkaan Pojan häistä: Matt. 22:1-14 KR-92. Siitä aiheen saanut tuo teksti. 

Mielessäni alkoi soida tuon kohdan lukemisen jälkeen laulun sanoja: "... sain hääjuhlaan kutsun mä taivaalliseen, sen kutsun sain Herraltani... Nyt armosta vain, juhlavaattehissain, saan kiiruhtaa paikalleni..."

Muistelin myös, että kaikkiallahan ei hääjuhla järjestetä samalla kaavalla, kuin miten täällä on ollut tapana hääjärjestelyjä tehdä.

---

Koskettava juttu Seurakuntalaisessa: 

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/isan-hylkaama-mutta-jumalan-rakastama/

Jeesuksen oma, Isän oma!

"Sillä minun Isäni tahto on se,
että jokaisella, joka näkee Pojan

ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä;

ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."

Joh. 6:40

"Kaikki, minkä Isä antaa minulle,

tulee minun tyköni; ja sitä, joka

minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.

Sillä minä olen tullut taivaasta, en

tekemään omaa tahtoani, vaan 

hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.

Ja minun lähettäjäni tahto on se, 

että minä kaikista niistä, jotka hän

on minulle antanut, en kadota yhtäkään,

vaan herätän heidät viimeisenä päivänä."

Joh. 6:37-39

"Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei

Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä;

ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. 

Profeetoista on kirjoitettuna: 'Ja he

tulevat kaikki Jumalan opettamiksi'.

Jokainen joka on Isältä kuullut ja oppinut,

tulee minun tyköni.

Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt;

ainoastaan hän, joka on Jumalasta, 

on nähnyt Isän." 

Joh. 6:44-46

"Totisesti, totisesti: sillä joka uskoo,

on ikuinen elämä." Joh. 6:47 

"Sinä olet minun suojani ja kilpeni,

sinun sanaasi minä panen toivoni." 

Ps. 119:114

Kutsutut... ja kutsutut!

Kuninkaan pojan häät olivat ihan kohta. (Huomioitava on, että näiden häiden järjestelyt eivät tapahtuneet niin pitkän kaavan mukaan, eikä muutoinkaan niiden tapojen mukaan, joihin me olemme tottuneet.) Järjestelyt hoidettiin nopeasti, kenties muutamissa päivissä. Kun ensimmäiset kutsut oli toimitettu, jotkut heti sanoivat, etteivät ole tulossa.  Kun kaikki sitten oli valmista, lähetettiin palvelijat vielä sanomaan, että nyt  on valmista, nyt voi tulla. Vaan ei kiinnostanut kutsuttuja. Jotkut olivat jopa niin vihamielisiä, että ryhtyivät pahoinpitelemään kutsun tuojia. Kuningas suuttui ja  totesi, etteivät kutsutut olleet arvollisia juhliin.

"Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia.

"Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte. Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista." Matt. 22:8-10 KR-92 

Huomioitava seikka, ketään ei rajattu pois!

Mutta sitten tapahtui jotain erikoista. Juhlavieraita häähuoneeseen katsomaan tullut kuningas havaitsi yhden juhlavieraan olevan ilman juhlapukua, ja hänet poistettiin  salista. Olen ihmetellyt sitä, että ensin kutsutaan kaikkia, jopa vaaditaan tulemaan, ja sitten jos ei ole ollut varaa tai aikaa hankkia juhlavaatteita, heivataankin ulos juhlista... Mutta tähänpä onkin selitys, joka liittyy myöskin niihin ihan erilaisiin häätapoihin, joihin me emme olemme tottuneet: juhlavieraille oli tapana antaa juhlapuvut, (selitti komnentaariraamattu). Sitä pukua ei hankittu itse! Niinpä oli epäkohteliasta olla pukematta sitä ylleen...

Matt. 22:1-14 KR-92

Miksi ne annetut juhlavaatteet eivät kelvanneet sille yhdelle? Hänkö halusi olla itse hankituissa mieluummin?

Siellä istuu kuitenkin suuri joukko, jotka kokivat suurta iloa saadusta kutsusta, samoin kuin saadusta juhlavaatteesta ja osallisuudesta juhlaan!

Kun talon isäntä oli lähtenyt häihin...

Luuk. 12:35-38 KR-92. 

Oli palvelijoille annettu ohjeet: "Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa." j. 35

Isäntä ei todellakaan halunnut palata taloonsa pussipimeässä. Hän halusi myös, että palvelijat ovat valmiina laittamaan hänelle ruokaa pöytään heti, kun hän palaa.

No, sitten isäntä tuli. Hän oli niin hyvillä mielin niistä häistä! Häät olivat parhaat, missä hän oli ikinä ollut! Morsian oli kaunis, sulhanen komea. Ruokatarjoilu vertaansa vailla ja viini erinomaista. Ja hääväki riemukasta.  Kun aina saisikin olla näin hyvät häät! 

Jaha, nyt sitä ollaankin kohta kotinurkilla... Tuollahan jo valot pilkottaa. Hyvä juttu. Kun isäntä oli portilla, hän hädintuskin ehti kolkuttaa, kun hänelle jo avatiin porttia. Ovenvartija oli jo kuullut hänen tulonsa ja oli heti valmis avaamaan. Sisälle taloonsa päästyään isäntä huomasi, että täälläkin oltiin tosiaan ihan valmiina odotettu häntä. 

Hän  pani sen mielissään  merkille. Hän ei heti sanonut mitään, vaan alkoi ensin riisuilla päällimmäisiä, juhlavia vaatteitaan. Kohta häneltä kysyttiin, haluaisiko hän käydä heti nukkumaan, vai ottaisiko hän ensin jotain syötävää?  Isäntä katsoi heihin kaikkiin hetken, ja sanoi sitten, ettei halunnut kumpaakaan.  Hän katsottiin ihmetellen.

Isäntä hymyili ja sanoi sitten, että nytpä hän haluaakin palvella heitä kaikkia! Laskeutui hiiskumaton hiljaisuus. No, minä tarkoitan mitä sanon, totelkaa! Käykää pöytään te nyt. Minä palvelen nyt teitä. Minulla oli niin mahtavat juhlat, että haluan teidän saavan nyt vuorostanne olla palveltavina. Te olette valvoneet ja uskollisesti minua palvelleet. Käykää pöytään nyt vain rohkeasti. Nyt tekin saatte iloita kanssani!

---

Tuo ylle kirjoitettu oli ikäänkuin "sanallinen kuva" siitä mitä tänä aamuna luetuista mieleen tuli. En osaa tähän väreillä ja paperilla kuvaa tehdä, mutta kun "Särkyneitten majatalon"  jutun* kuvassa ovesta loisti valo, kun se avattiin ja isäntä itse avasi oven; nytkin loistaa pimeään yöhön valo  ja isäntä käykin siitä nyt taloonsa ja ryhtyy palvelemaan majatalonsa työntekijöitä❤️

* https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/10/laulusta-aiheen-saanut.html

"Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän  tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos  hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!" Luuk. 12:36-38 KR-92 

Kuin juhlat!

En ole yhtään juhlaihminen. Mutta nyt minulla on erikoisesti sellainen tuntu, kuin olisi juhlissa ollut ja muistelee sitä kaikkea - ja kuitenkin olen yhtä arkisesti keittön pöydän ääressä kuin muinakin aamuina. Se juhlien jälkituntu tuli tämän aamun lukukohdistani! 

Mitä sitten luin? Kirjoitin vihkoon niistä jo kolme sivua, en tiedä jaksanko kaikkea toistaa tässä, mutta laitan lyhyesti.

Matt. 15:29-39 "...rampoja... JA MONIA MUITA..." 

Jeesus paransi sairaat, sääli ihmisiä, jotka olivat jo kolme päivää hänen luonaan olleet - ja nyt tarjoili heille vielä ruoankin!

Miten levisikään ilosanoma niistä JUHLISTA kun kertoiltiin tutuille ja tuntemattomille parantumisista ja ruokatarjoilusta.

"Herra avaa teille aarreaittansa, taivaan..." 5. Moos. 28:12 KR-92 

"Olettehan te "maistaneet Herran hyvyyttä." 1. Piet. 2:3 KR-92 

"Silloin hän sanoi heille: "Siksipä jokainen lainopettaja, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin isäntä, joka runsaasta varastostaan ottaa esiin sekä uutta että vanhaa." Matt. 13:52 KR-92 

Jos tahdot vielä "jälkikekkereihin", niin lue Apt. 9:32-43 (Aineas, Tabita)

Pietari rukoili ja yksinkertaisesti Tabita avasi silmänsä  ja nousi istumaan. Arkisen ja yksinkertaisen keskellä tapahtui valtava ihme.

---

---

Sekin on ihme, että tunsin noita  tapauksia luettuani sellaista juhlien jälkituntua!  Edellinen teksti vihossani oli paria päivää aiemmin ja sen aihe oli ihan toinen: sitä kuinka mieleni niin pienestäkin myrtyy  ja "painuu miinukselle"... No nyt sain ihan toista🙂☀️🙏 

Löytöjä aamun jakeista

Nämä jakeet, kuin myös edellinen vuorijuttu, olivat löytöjä aamun luettaviksi merkityistä jakeista. Tämä on siis oikeastaan jatkoa edelliselle tekstille.

"Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt  meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran." 2. Kor. 5:18 KR-92 

- Sovinto on tehty. Kaikki tehty. Jumala itse teki!

Hebr. 12:18-25: "...vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala..."  kts. Raamatusta koko jaejakso, tässä vain osa siitä)

- Tuomari on kutsunut meidät juhliinsa! Ei tuomiota varten. Nyt juhlitaan! 

1. Tess. 5:1-11: (lue Raamatusta koko jaejakso, tässä vain osa kirjoitettuna) "...Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan..." 

- Sama Tuomari yhä kyseessä, samoin sama "välimies", edestämme kuollut Jeesus; Jumalan, Tuomarin oma Poika. Mikä rakkaus niitä kohtaan, jotka olivat tuomion alaisia! Kaikki tehtiin heidän edestään, että tuomio saatiin heidän tieltään pois - ja Isä ja Poika, Tuomari ja rangaistuksen päälleen ottanut, kutsuvat ilojuhliin kaikki vapautetut!

Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina!

Kaivoin tähänkin kuvitukseksi vanhan piirustuksen. Kuvan taakse olin kirjoittanut tällaisen jakeen:

"Ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan..." 1. Piet. 1:11 KR-92 

Aamun ylösnousun kirkkaus - Valo yltää tännekin

"Auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty. Herra on korkea yli kaikkien pakanakansain, yli taivasten kohoaa hänen kunniansa. 
Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme, joka korkealla asuu ja katsoo syvälle - taivaassa ja maassa? Hän, joka tomusta nostaa alhaisen..." Ps 113:3-6


Aamuheräämiseni, silmien avaaminen, katseen kääntäminen ulos: "Mitä! Koivujen latvat ja lähimäntyjen latvathan ovat jo valossa, näyttävät aivan keltaisilta - kuin kullatut." Se näytti ihanalta aamulta, kullatut latvat sinistä taivasta vasten. Yllätyin, että aurinko oli jo ehtinyt tähän meidänkin lähipuihin.
Ylösnoustuani, toisaalla talossa, talon eri laidalla, katse sinnepäin, mistä aurinko nousee; siellä oli harmaa metsä, jonka puiden välistä aurinko hieman pilkotti. "Tuolla se näkyy puiden välistä." Samoin pilkotti puiden välitse  avointa taivasta - mutta enimmän osan näkymästä veivät puut, vaikka se auringon siellä olokin ilahdutti. Yleisilme oli kuitenkin harmaa.

Toinen ikkuna - se ensimmäinen, oli kuin kuva siitä suuremmasta ylösnousta. Mikä ihana aamu, kun saa herätä kultaiseen aamun maan harmaudesta ja pimeydestä! Toinen, pimeämpi ikkunakin antaa jo viitettä siitä, että vaikka ollaan maan pimennoissa vielä - Valo on noussut ja yltää tännekin.

 Siunauttua päivää sinulle!

Pidot!

"Vaan kun laitat pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja ja sokeita; ... he eivät voi maksaa sinulle..."
Luuk. 14:13-14


Niin Hän  teki meille!




"Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa." Luuk. 14:15

Juhlan viimeisenä iltana

Pahoittelin mielessäni omaa saamattomuuttani pääsiäisvalmistelujen suhteen. Eivät ne ole milloinkaan kovin kummoisia olleet, mutta tänä vuonna mentiin siinä suhteessa taas alaspäin. Ruokapöytäänkin sain liinan aikaiseksi vasta viimeisenä pääsiäissunnuntaina. Voisin harmitella tässäkin montaa muutakin asiaa juhlan tiimoilta, mutta mieleeni tuli noita harmituksen aiheita miettiessäni tämä: "...tarpeellista on vähän, tai yksi ainoa..."

"...Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, 

mutta tarpeellisia on vähän, 

tahi yksi ainoa.

Maria on valinnut hyvän osan,

jota ei häneltä oteta pois."

Luuk.   10:41-42 

Tällä Jeesus tahtoi Martalle muistuttaa, että vähänkin riittää.  Raamattu tosin puhuu paljon valmistautumisesta pääsiäiseen ja ylipäänsä siitä, että olisi valmis juhlaan, juhla-pukua myöten. Se voi aiheuttaa ahdistusta, jos huomaa aina jäävänsä vajaaksi niillä kohdin. Mutta Jeesuksen juhliin antaa kutsuja itse puvun, eikä meidän tarvitse tarjota siellä mitään. Tärkeintä on se, mitä sydämessä on,  mitä Jeesukselta on meille annettu. Ja Jeesus on kutsunut meidät juhliin. Saamme osallistua niihin ilomielin.

"Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi:
"Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon." Joh. 7:37

"...tuntee juhla-aikojen riemun..."

Mieleeni tuli tällainen joku kohta juhla-aikojen riemusta. Rupesin etsimään sitä, mutta ei meinannut ensin löytyä, koska en muistanut sitä ihan oikein. Sitten tärppäsi.

"Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, 
ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra!"
Ps 89:16

Minulle tuo jakeen alkuosa puhui siitä, että olisi syytä myös tuntea joskus sitä juhla-aikojen riemuakin. Usein se juhlariemu jää kaiken arkisen ja ankean alle, kun sitä ei edes yritä juurikaan onkia sieltä esiin. Jumala itse on niitä juhla-aikoja elämään antanut. Monesti näkee nekin ikäänkuin vähän "turhana touhotuksena". Jospa sitä voisi oppia vähän juhlistamaan sitä arkeakin; niitä kohokohtia, joiden arvon taitaa monesti ymmärtää vasta jälkikäteen.

Jos jää odottelemaan juhlamieltä, ennenkuin alkaa mitenkään valmistella juhlaa, saa ehkä odottaa niin kauan, että juhla menee ohi. Juhla syntynee,  ei pelkästään niistä valmisteluista, vaan juhla itsessään saa kaiketi sen juhlamielenkin esiin.

---
Olin kirjoittanut tuon marraskuussa. Mutta nyt on taas juhla-aika käsillä, onhan pääsiäisviikko. Jeesuksen teossa meidän hyväksemme on kyllä juhlinnan aihetta! Silti se ei ole tärkeintä mitä silmillään näkee.  Olkoon sydämessämme juhlaa.