Jeesuksen oma, Isän oma!

"Sillä minun Isäni tahto on se,
että jokaisella, joka näkee Pojan

ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä;

ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."

Joh. 6:40

"Kaikki, minkä Isä antaa minulle,

tulee minun tyköni; ja sitä, joka

minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.

Sillä minä olen tullut taivaasta, en

tekemään omaa tahtoani, vaan 

hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.

Ja minun lähettäjäni tahto on se, 

että minä kaikista niistä, jotka hän

on minulle antanut, en kadota yhtäkään,

vaan herätän heidät viimeisenä päivänä."

Joh. 6:37-39

"Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei

Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä;

ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. 

Profeetoista on kirjoitettuna: 'Ja he

tulevat kaikki Jumalan opettamiksi'.

Jokainen joka on Isältä kuullut ja oppinut,

tulee minun tyköni.

Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt;

ainoastaan hän, joka on Jumalasta, 

on nähnyt Isän." 

Joh. 6:44-46

"Totisesti, totisesti: sillä joka uskoo,

on ikuinen elämä." Joh. 6:47 

"Sinä olet minun suojani ja kilpeni,

sinun sanaasi minä panen toivoni." 

Ps. 119:114

Ajassa

Ajassa liikkuu nyt monenlaista. Ilahduttavaa on ollut, että kaiken muun keskellä on ollut kuin keväistä tuulta, kun nuoret, varsinkin pojat, mutta tytötkin, ovat tänä aikana kiinnostuneet Jeesuksesta ja kristillisestä uskosta. Eivätkä vain kiinnostuneet, vaan tuovat myös uskoansa  julki rohkeasti kouluissa ja urheilumaailmassakin!

Siitä tulee mieleen herätys. Sellaistahan sitä aina uskovat toivoo, rukoilee ja odottaa. Olisiko nyt se aika, että nyt se on aluillaan meidän ajallemme? Sepä nuori väki voi vielä temmata meidät vanhatkin mukaansa🌿☀️

"Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi, niinkuin kaste aamuruskon helmasta." Ps. 110:3  

---

Toisen blogini tämänaamuinen:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/07/oletko-koskaan-tutustunut-tahan.html

"Älä pelkää..." - vaikka nyt olisikin...

"Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen. Enkeli sanoi: 'Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat." Apt. 27:23-34 KR-92

"Pysykää siis rohkeina, miehet! Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu. Jollekin saarelle me vielä *ajaudumme." Apt. 27:25-26 KR-92

Alun kaksi jaetta oli luettavissa Päivän Tunnussanassa. Ne olivat vaikuttava ilmoitus. Minäkin havahduin miettimään sitä. Mutta alkujaan se ilmoitus oli hengissäpitävä ilmoitus. Se oli lupaus, että saatte henkenne pitää; niin Paavali, ilmoituksen saaja, ja kaikki hänen kanssaan matkalla olevat! Se enkelin ilmestyminen yöllä Paavalin viereen on täytynyt olla erittäin järisyttävä jo ihan kokemuksena - kun siinä yhtäkkiä enkeli vieressä seisoo, ja puhuu rohkaisun sanoja juuri minulle! Ja nekin, jotka eivät sitä ehkä heti Paavalin kertoessa uskoneet, uskoivat sitten, kun näkivät sen voiman käytännössä. Mutta se näky ja ilmoitus odotti vielä hieman aikaansa... Ja oli varmasti pelkoja kaiken keskellä. Mutta pelastus todella tuli! 

Kiitos Jumalan, joka aina pitää sen, minkä lupaa! 

* "Mutta jollekin saarelle meidän täytyy viskatua." Apt. 27:26, v. -38 käännös. "Viskautua" on vahvempi sana, kuin ajautua.

Ja kun oltiin sitten myöhemmin "viskauduttu" jollekin saarelle, tapahtui siellä Paavalin käsien - (kirjaimellisesti käsien), kautta ihme- eli tunnustekoja, jotka toivat iloa ja suurta ihmetystä näiden ystävällisten saarelaisten keskuuteen: Paavalia puri kuolettava käärme. Mutta sen hän ravisti nuotioon, eikä tapahtunut mitään, vaikka saarelaiset luulivat hänen kohta kuolevan. Ja ne samat kädet kävivät sitten koskemassa sairasta - samalla rukoillen Jumalaa; että hän parantaisi saaren päämiehen sairaana olleen isän. Ja niin myös kävi. Se vanha isä parani Paavalin meressä uitettujen, ja käärmeen puremien käsien kautta, joita Jumala käytti!

---

Kiitos Isä, kun sain kirjoittaa. Tämä tuotti taas iloa ja rohkaisua minullekin. Pidä katseeni sinussa, kaikenlaisina aikoina; niin hyvinä kuin huonoinakin.  Kauaskantoiset ovat olleet Paavalin kokeman enkelin vierailun ja merestä pelastumisen, ym. vaikutukset, kun ne vielä tännekin asti säteitään heittävät ja vaikuttavat. Mutta niiden säteiden lähde onkin yhä elävä Kaikkivaltias Jumala! 🌟

Pidä kiinni siitä!

 

Voisiko näihin ajatella sen sanan: "jo" - niitä lukiessa...

"Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään." Joh. 5:24 KR-92 

Jeesuksen sanoja nuo yllä. Niissä jo olikin yhden kerran se sana: "jo". Mutta tuo "on saanut", sekin ikäänkuin noissa sanoissa jo sisältää sen. 

Sitten oli Pietarin puheesta poimittuna: "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista." 1. Piet. 1:3 KR-92

Tuossakin nuo sanamuodot on sellaiset, että kuvaavat mielestäni sitä tilaa: "Jo"! 

Ja Jeesukselle niin rakas Johannes vakuuttaa: "Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on."  1. Joh. 3:2 KR-92

---

Kun lopetin näiden aamujakeista tulleiden mietteiden kirjoittelun vihkoon, huomasin pöydällä verenpainelääkkeeni vielä. En siis ollut ottanut niitä, vaikka ne oli siinä veden kera odottamassa minua. Olisin voinut ottaa ne jo heti, kun ne pöydälle pistin. Ne vain unohtui, kun rupesin lukemaan ja kirjoittamaan. - Nyt otin ne. Ja kulautin veden. 

Mutta tästä tulee vielä mieleen, että mitähän kaikkea taivaallista me mahdamme jättää ottamatta, joka olisi valmiina jo otettavaksi...❣️

Jeesus täytti kuitenkin kaikki vaatimukset puolestamme...

Eilen sain aikaiseksi koota nuo joulukoristeet pois tuosta. Taulu jäi. 

Jumala ei petä. Hän toteuttaa aina lupauksensa...!

Psalmissa 89 Esrahilainen Etan muistelee Jumalan lupausta: 

"Näyssä sinä kerran vakuutit palvelijoillesi: "Minä olen valinnut nuorukaisen kansan joukosta, olen pannut kruunun sankarin päähän. Minä olen löytänyt palvelijani Daavidin ja voidellut hänet pyhällä öljylläni... Minä annan hänen sukunsa säilyä iäti, annan hänen valtaistuimensa pysyä niin kauan kuin taivas kaartuu maan yllä." Ps. 89:20-21,30 KR-92

Sitten hän valittaa, että Jumala on hylännyt kansansa ja tehnyt tyhjäksi liittonsa:

"Kuitenkin sinä vihastuit voideltuusi, hylkäsit ja jätit hänet. Sinä teit tyhjäksi liiton, jonka olit tehnyt palvelijasi kanssa, ja paiskasit maahan hänen kruununsa." Ps. 89:39-40 KR-92

Sitten hän kysyy suoraan:

"Herra, missä on sinun uskollisuutesi, missä ovat lupauksesi, jonka annoit kerran valalla vannoen?" Ps 89:50 KR-92

Mekin voimme kysyä, missä on se Jumalan lupaus, missä se kuningaskunta, missä se mahti? Kansaasi ahdistetaan yhä.

MUTTA: Me olemme saaneet myös lukea evankeliumit. Olemme saaneet lukea Jeesuksen syntymästä, ja hänen toiminnastaan maan  päällä. Ja myös siitä, kuinka kuningas Herodes niin pelkäsi tätä tulevaa kuningasta, että tapatti monet pienet pojat Betlehemin kylästä, saadakseen hengiltä tämän yhden. Mutta Jumala, tämän tulevan kuninkaan Isä, piti huolta lapsestaan: hänet ohjattiin turvaan Egyptiin Herodeksen murhanhimolta. Eikä tätä ikuista kuningasta saaneet hengiltä hänen omat kansalaisensakaan, roomalaisten avustuksella. Vaikka hänet naulattiin ristille, ja hän kuoli, oli kolme päivää haudassa kuolleena; ei kuolema kyennyt pitämään häntä vallassaan! Hän nousi kuolleista, ja nousi Isänsä luo taivaaseen. Siellä, sieltä käsin hän hallitsee jo nyt, mutta tulee vielä tännekin ja hänen valtansa on se ikuinen, odotettu valtakunta, jolla ei ole loppua.

"Hän on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita", näin kirkoissa luettavan uskontunnustuksen* sanoin.

Ja mitä tulee asioita miettineeseen Esrahilaiseen Etaniin, hänkin olisi iloinnut, jos olisi tiennyt saman, mikä tieto meillä on ollut saatavilla: Jeesus oli myös Daavidin jälkeläinen.  Esrahilainen Etan ei tiennyt vielä  hänestä... kuten me. Etan olisi suuresti iloinnut, jos olisi saanut tietää Jeesuksesta...

*https://katekismus.fi/uskontunnustus/18.html

Kaksi silmää tuijotti lehtien seasta...

Siinä puussa oli muutakin kuin lehtiä... Rikas, ketterä, pieni mies oli kiivennyt sinne. Odotti saavansa nähdä "mikä mies Jeesus oli". 

Hän "halusi nähdä". Mutta sai paljon enemmän. "Mutta tultuaan sille kohtaa, Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi."

Eikä se siihen jäänyt: " Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi."

(Luuk. 19:1-10 KR-92) 

Kuvittelin vähän, mitä Sakkeuksen päässä olisi voinut liikkua:

Sakkeuksella oli yksi toive, ja kaksi unelmaa... Toiveensa hän ajatteli voivansa saada toteutetuksi, kun kiipesi puuhun.*  Unelma olisi ollut saada sellainen ihminen, kuin Jeesus,  omaan kotiin käymään!  Mutta sehän ei tulisi koskaan toteutumaan, sillä eihän sellainen mies edes tahtoisi katsoa häneen päin. Mutta jos hän sen Jeesuksen tapaisi, olisi hienoa, jos voisin kutsua hänet kotiini... Juhlat tahtoisin hänelle järjestää. Mutta saahan sitä haaveilla... 

* Olikohan hän kenties kiipeillyt siinä puussa  jo lapsena? Ja tiennyt mihin asti sieltä näkee? 

---

Tässä  vielä kuva, jonka tein tästä aiheesta jälkeenpäin:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/03/mita-lehtien-seasta-nakyi.html 

Laitoin sen toiseen blogiini, koska en halunnutkaan vaihtaa pois tuota kuvaa, jonka aiemmin olin tänne laittanut. Mielestäni tuo sopii tähän juttuun omalla tavallaan: sydän kuvastaa Jeesuksen rakkautta... meihin kuiviin ja kuihtuneisiin❤️  

---

No vielä tuli itselle mieleen kysymys: Onko se Jeesuksen rakkaus minua kohtaan kuitenkaan niin suurta, kuin haluan uskoa? Koenhan itseni niin epäonnistuneeksi  Jumalan silmien edessä olemaan. Välittömästi mieleeni tuli: 

"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä." Joh. 15:13 

Ja senhän Jeesus just meidän puolestamme teki! Ei ole olemassa mitään suurempaa rakkautta, kuin Hänen! Ei ole olemassa ketään parempaa ystävää!

Mutta me ollaan vain niin tottuneita tuijottelemaan niitä omia "mittareitamme"... Mutta niihin ei kannata tuijottaa. Niihin ei ole luottamista. Eikä tämä muutenkaan ole mitään meidän "mittariilentoa pimeässä", sillä meitä kuljettaa Jumala!