Mitä isäntä kasvattaa, sitä työväki pellolta korjaa

Tänään oli aamun luettavissa kohta: Room. 6:18-23, jonka v. -92 käännöksestä luin. Jotenkin minulle tuli siitä nyt uusi näkökulma. Siinähän oli sadonkorjuuta. Kenen pellolla ollaan, sen satoa korjataan; sitä, jota se isäntä on pelloille tai hedelmätarhoihin on kasvamaan laittanut. Muutahan sieltä ei voikaan tulla.

"Kun olitte synnin orjia, ette voineet palvella vanhurskautta. Minkä sadon te siitä korjasitte? Kaikkea sellaista mitä nyt häpeätte, sillä sen loppuna on kuolema. 

Mutta nyt kun olette päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, te korjaatte satona pyhityksen ja saatte lopulta iankaikkisen elämän."  Room. 6:20-22 KR-92 

Ja jae 23 sanoo sitä lopuksi saatavaa iankaikkista elämää lahjaksi. Armolahjaksi.  Sellaisen isäntä vielä lopuksi antaa, huolimatta pellolla ahertavan työn tuottavuudesta. Synnin pellon isäntä maksaa palkkaa omalla tavallaan. Mutta Jumalan peltojen työväki saa palkan toisin. Siinä viimeiseksi tulleet saavat yhtä suuren palkan, koska kukaan ei saa ansionsa mukaan, vaan armosta annetaan kullekin enemmän kuin olisi omine töineen ansaittu!  

Halleluja! Puhkeaa jo sieluni kiittämään tästä lahjasta! Hyvä on Herraa kiittää hänen armostaan!

"Synnin palkka kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamne." Room. 6:23 KR-92

Minusta tämä oli riemastuttava löytö, että Jumalan pelloilta ei voi muuta satoa korjatakaan. Joka tietysti pitäisi ollakin ihan selvä asia, mutta aina uudestaan kuitenkin otetaan esiin, löydetään, vanhoja totuuksia. Eipä siis tosiaan kannata muille pelloille tai hedelmätarhoihin haikailla.

Jumalan palkkataulukoista...

Jumalan "palkkataulukoiden" perusteet ovat erilaiset kuin mihin olemme muutoin tottuneet. Mutta se on vain lohdullista. Se joka on kovasti  tehnyt työtä Jumalan elopelloilla, saa kyllä hyvän palkan. Mutta entäpä hän, joka kokee, ettei ole oikein saanut edes mahdollisuuksia mihinkään? Jumalallapa on kuitenkin sellainen "suurennuslasi", jolla Hän näkee paljon enemmän kuin me. Ja palkka tulee sen mukaisesti, mitä Jumala näkee. Ei sen mukaan, mitä itse luulemme.

"Joka ottaa profeetan vastaan siksi, että tämä on profeetta, saa profeetan palkan, ja joka ottaa vanhurskaan vastaan siksi, että tämä on vanhurskas, saa vanhurskaalle kuuluvan palkan.

Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä vain siksi, että tämä on opetuslapsi - totisesti: hän ei jää palkkaansa vaille."

Matt. 10:41-42 KR-92

Ja viimeisen tunnin työntekijälle maksetaan sama, kuin kokopäiväisesti ahertaneille. Ja jos se aiheuttaa närää niissä koko päivän työskennelleissä, heiltä kysytään; että eikö heidän saamansa palkka ollutkin juuri se, josta sopimus tehtiin? (Matt. 20:1-16)

"Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin." Matt. 20:14

Viimeisen tunnin työntekijöitä

Tämä tekstinkirjoitus oli jäänyt otsikkoon. Mikä lie keskeytys tullut; en muista, vaikka pitkä aika siitä ei ole. 

Mutta kuten aikaansaannos jutun kanssa jäi alkutekijöihin, on aikaansaannokset monesti samaa luokkaa muutenkin. Jonain hetkenä tuli tunne, että on sellainen "viimeisen tunnin työntekijä". Sellainen sai Jeesuksen kertomuksessa kuitenkin saman palkan kuin koko päivän helteen työtä tehneet. Se oli armopalkkaa ansiottomalle.

---

Jatkanpa hieman, kun tavallaan aiheeseen sopii, nämä myöhemmin tulleet ajatukset:

Palvelu - ja leiviskät. (Matt. 25:14-46)

Yhden leiviskän (eli rahan) saanut ei uskaltanut tehdä yhtään mitään sillä, mitä oli saanut.

Aikojen lopulla Kuningas istuu valtaistuimelle. Silloin jotkut ihmettelevät sitä; mitä he muka olivat tehneet? Eihän se ollut mitään - heidän silmissään. Kuitenkin Kuningas näki ne tekemiset. Ne tehtiin hänelle.

Herra Jeesus, auta ja armahda meitä! Auta toimimaan sillä, mitä meille annoit. Anna meidän käsittää saamamme - ja mahdollisuudet sen käyttöön. Auta ettemme väheksyisi saamaamme - vaan antaisimme sille sen arvon, joka sille kuuluu: Sinulta saatu lahja! Auta meitä asioimaan sillä. Auta meitä tunnistamaan se, ja arvostamaan sitä, vaikka se ei olisi toisten, tai omissakaan silmissämme, minkään näköinen.

Kalliit kivetkin on monesti hyvin vaatimattoman näköisiä, eikä niitä aina asiaa tuntematon edes osaa tunnistaa. Mutta kun joku löytää ne, ja ottaa työstettäväksi ja käyttöönkin, niin niiden kauneus paljastuu.

Siunattua päivää sinulle!

Mitähän arvolahjoja meillä itsekullakin onkaan, kun tarkemmin niitä saatuja katselemme:)

Ei mitään mitätöntä hommaa... Jumalan palkkalaisena.

"Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivanäkönne ei ole turha Herrassa." 1. Kor. 15:58

Rukouskirjassa oli tästä jakeesta: "Sinulle ei mikään ole pientä ja arvotonta, kun se on tehty kuuliaisena Jumalalle." Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

Minä luin tuon ensin väärin, näin: "Siinä ei ole mitään pientä ja arvotonta..." Siis siinä Jumalan työssä, jota kaiketi kaikki tekemisemme päivän mittaan on. Sanotaanhan näinkin: 

"Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille." Kol. 3:23

Varmaan jokainen meistä löytää itsensä väheksymästä kaikkea sitä, mitä päivän mittaan tekee. Jumalan elopelloilla olemista ajatellessamme arvostamme vain ehkä sellaista työtä, joka on varsinaisesti nimetty sellaiseksi. Mutta tuo ylläoleva jae kaiken tekemisestä kuin Herralle, oli Kolossalaiskirjeessä sen jälkeen, kun Paavali oli ohjeistanut palvelijoita omien hommiensa tekemisessä...

Olisimme kaiketi tyytyväisempiä elämäämme, jos osaisimme arvostaa omaakin paikkaamme ja muistaisimme ottaa ne omatkin tekemisemme, olkoon ne sitten meidän mielestämme kuinka olemattomia tai tympeitä hommia tahansa, kuitenkin Herralle tehtyinä töinä... 

Hyvää "työpäivää" 

olet sitten missä tahansa!

---

Paavalinkin päiväohjelmaan kuului mm: "... kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani...". 2. Kor. 11:28. Hän varmaan otti ne tunkeilevat ihmisetkin vastaan arvokkuudella ja Jumalan töinä... Sanoohan hän seuraavassa jakeessa: "Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?" 

--

Ja vielä tämä:  Kun olin jättänyt aamutouhujen takia jutun edelläolevaan vaiheeseen, ja lähtenyt saattelemaan yhtä koululaista, tuli kävellessä toisenlaisia ajatuksia. Ne oli jonkinverran ahdistavia ajatuksia siitä, ettei ole todellakaan ollut omissa tekemisissään sellainen, jolle voisi sanoa, että hyvin tehty. Mietin ensin, etten voikaan julkaista tätä juttuani. Mutta toisaalta, tiesihän hän, millaisia kelvottomiksikin katsottavia tekemissään ja olemisissaan hän kutsui. Palkkaa meille maksetaan tekemistemme mukaan, näin olen ymmärtänyt, mutta pelastus on armosta. "Töidemme" suhteen voidaan kyllä mennä Isän luo ja sanoa, ettei tämä nyt mennyt niinkuin hyvä olisi ollut. Ja mitä hän sanoo? Varmaan lempeästi ohjastaa siitä taas eteenpäin, ettemme jumita niihin epäonnistumisiimme.

No niin, siunattua päivää siis sinulle:)