Näytetään tekstit, joissa on tunniste runo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste runo. Näytä kaikki tekstit

torstai 3. syyskuuta 2026

Jeesuksella on valta - antaa syntejä anteeksi. Ja parantaa.

"Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan." Jaak. 5:13-16 KR92

"Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Mark. 2:5 KR92 (Ja sitten Jeesus vielä jatkoi:)  "Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä  syntejä anteeksi" - hän puhui nyt halvaantuneelle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Mark. 2:10-11 KR92 

---
Sinäkin voisit ehkä lukea, kuten minäkin tein, Wislöffin rukouskirjasta, sivulta 89, tekstin: (klikkaa isommaksi tuo...)

Fredrik Wislöff: Rukouskirjani

---
Ja vielä, tämä kuin rukouksen & runon tapainen, jonka vihkooni myös kirjoitin:

TULE, JEESUS, KYLÄÄN MEILLE!

Yllätä meidät saapumisellasi.
Kaipaamme sinun lohduttavia 
ja rohkaisevia sanojasi.
Sinun ihanaa valoasi ja
iloasi, joka Sinusta säteilee.
Sitä rauhaa, kaiken
epäselvän, pelottavan ja
rasittavan keskellä.

Älä tule vain kylään, 
jää asumaan meille!
Asetu taloksi, jää
perheemme jäseneksi.
Täytä talomme valollasi,
ja ilollasi.




lauantai 1. elokuuta 2026

Kun hän istui siellä...

 "... kun hän istui siellä..." Matt. 15:29 KR-92

Kuvitellaan vähän:

Siinä istuu mietteissään, kaikessa rauhassa, 
ympärilleen katselee. Ehkä katsoo jonnekin 
kauas, näkee laaksot, meren, 
vuoret... tai vieläkin kauemmas.

Ja kuulee äänen, lähestyvien äänen.
Kohta he tulevat tuolta näkyviin, ovat tässä...


_ _ _

Viimeinen nyppylä vielä, 
ja ollaan varmaan kohta perillä. 
Tuonnehan heidät joku vinkkasi.
Ensimmäinen on saavuttanut jo näköyhteyden 
etsittyyn, ja viittoo muita tulemaan.
_ _ _

Siinä he nyt ovat... tuo joukko. 
Ja lisää tulee koko ajan. 
Hän ei sano heti mitään, katsoo heihin. 
Joku rohkaistuu aukaisemaan suunsa 
ja polvistuu hänen eteensä, esittää asiansa.

Niin he taas hänet löysivät, 
nämä etsijät, nämä kaipaavat.
Voisinko jättää  heidät huomiottta?  
En voisi... Hehän ovat tulleet  niin kaukaa,
ja niin monin tavoin vaivaisina.
Ovat kuin paimenta vailla...

Niinpä alkoi etsityn työpäivä taaskin...




Olisin halunnut tähän sellaisen mietteliään itsekseen istujan* kuvan... Mutta kun sitä ei nyt ollut, niin tuo sitten🌟 

*(Ja se aiottu kuva istujasta on lisätty tuonne ylemmäs, piirustuspäivänä 2.8.2026.)


keskiviikko 12. helmikuuta 2025

Tuuli puhaltaa, valo heijastuu - emmekä tiedä, minne ja miten...

"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo,
ja sinä kuulet sen huminan,
mutta et tiedä, 
mistä se tulee
ja minne se menee;

niin on jokaisen,
joka on Hengestä syntynyt."

(Jeesuksen sanat Nikodeemukselle)
Joh. 3:8 

 🌟


Valon heijastus
ikkunan  kaihtimissa,
ristin muotoinen;

enkä ymmärrä
mitä kautta se siihen tuli, 
vaikka lähellä näkyvillä, 

palava kynttilän sydän.


 Ehkä mekin usein "kaihdamme"...

Kun emme ymmärrä.


Mutta... Valo - Taivaallinen -

Osaa kyllä reitin suljettuunkin!


Saa näkymään sen, mitä tarvitsee. ✝️


---
Valon heijastus
ikkunan kaihtimissa,
ristin muotoinen;

enkä ymmärrä
mitä kautta se siihen tuli, 
vaikka lähellä näkyvillä, 

palava kynttilän sydän.


Ehkä mekin usein "kaihdamme"...

Kun emme ymmärrä.


Mutta... Valo - Taivaallinen -

Osaa kyllä reitin suljettuunkin!


Saa näkymään sen, mitä tarvitsee. ✝️





perjantai 19. elokuuta 2022

Viisaudesta William Cowperin runossa: "Viisaus"; perustuen Sananlaskuihin

 VIISAUS (Snl. 8:22-31)

Ennenkuin Jumala oli luonut vuoret,
tai hedelmärikkaat kukkulat kohottanut;
ennenkuin hän täytti lähteet,
jotka jokien juoksuja ruokkivat;
minussa Ikuisessa,
joka Ihmeellinen olen,
perusta ilon ei kulu milloinkaan.
Ja Viisaus nimeni on.

Silloin, kuin teltan asumiseen
levitti Hän taivaat laajalle,
ja läimäytti voimistumaan
valtameren mahtavat tulvat;
Hän painoin ja mitoin ne teki.
Ja Minä olin hänen kanssaan silloin:
Minä itse Isän ilona,
ja minun, miehen Poikana.

Niin Viisauden sanat havaitaan
Sinun kunniasi ja armosi,
Sinä ikuisesti rakastava
meidän arvottomuuteemme kiiruhdat!
Sinun armeliaisuutesi silmät katselivat meitä
ennenkuin tähdet nähtiin kaiken yllä;
sinun viisaudessasi on meidät tehty, 
ja kuolit puolestamme rakkaudessa.

Ja voisitko sinä iloita
luotujesi kanssa kuin me, 
jotka; koska näimme Sinut (ristin) puussa?
Käsittämätön ihme,
ja jumalallinen mysteeri!
Ääni joka puhui myrskyssä,
sanoi: "Syntinen, olen sinun!" 

(Käännökseni on tietenkin hyvin vajavainen, mutta tuosta alta näette runon alkuperäiset sanat.)







keskiviikko 30. maaliskuuta 2022

Väkijoukossa


Kansanpaljouden keskellä 

Sokea mies 


Oli kuulevinaan 

Sanan: 

Jeesus...


Oliko se totta?


Hän halusi sulkea muut äänet 

Korvistaan 

Kuullakseen


Ja lopulta kysyi: 

Mitä on tekeillä? 


Jeesus kuulemma kulki ohitse. 

Sokea ryhtyi huutamaan häntä


Ettei vain Jeesus häviäisi 

Saavuttamattomiin 


Toiset estelivät häntä 

Huutamasta 


Mutta hän 

Vain kovensi ääntään 


Ja se huuto kuului 

Jeesuksen korviin 


Jeesus kutsui miehen 

luokseen... 



"Mutta sokeat minä kuljetan tietä, jota he eivät ole kulkeneet, annan heidän astella polkuja, joita he eivät tunne. Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi, louhikkopolut sileäksi tieksi. Nämä ovat minun tekoni, näin minä olen tehnyt ja näin teen yhä." Jes. 42:16 KR-92 



---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2019/07/hataantyneelle-kuivassa-eramaassa.html 

 


maanantai 28. helmikuuta 2022

Tähyile sitä...

Vaikka se näkyisi kovin heikosti 

tähyile sitä 




Se on siellä 

Vahvana ja voimakkaana  


Kerran saamme nähdä ja tuntea 

Täydellisesti 

Niinkuin meidät itsemmekin 

Täydellisesti tunnetaan  


---

Tämä syntyi ihan tuosta tämän aamun kuvasta aiheen saaneena. Kun olisin halunnut saada kuvassa olevan kaukaisen vaaranlaen hyvin näkyväksi.  Se on siellä - vaikka silmät olisi heikot, eikä kamerakaan oikein pysty. Kaikenmaailman  risut ja oksat vielä näkökentässä. 


Siunausta alkavaan viikkoosi🙏 




sunnuntai 24. lokakuuta 2021

Kirkkaaseen aamuun

Mikä ilo, kun saa kerran herätä
kirkkaaseen aamuun.

Pois on kaikki pimeä ja synkeä,
kaikki painava.

Iloa täynnä on sydän, 
riemua täynnä suu.

On ilo nähdä, 
Jumalan kukkivat puut.





Heräsin tavallista myöhempään. Oli ilo nähdä, että ulkona oli valoa, ei pelkkää mustaa pimeää. Se toi mieleeni ajatuksen siitä, miten ihana tulee joskus olemaan herääminen uuteen Taivaalliseen aamuun. Silloin ei ole enää ikinä pimeää, ei mitään painoja ja murheita. Silloin saamme olla aina Herran kanssa, ihastella yhdessä kaikkea kaunista.







sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Mitä tekisit kanssani?

Mitä Sinä tekisit kanssani,
jos olisit silmin nähtävänä täällä?

Laittaisitko yksinkertaisen aterian,
siitä mitä kaapista löytyy?
Sanoisit: vähän riittää kyllä.

Entä sitten, lähtisitkö kanssani kävelylle,
saamaan raitista ilmaa,
ihastelemaan Isän luomistöitä
tai kolaamaan juuri satanutta lunta?

Mitä sitten, kun tylsistyneenä kysyn:
mitä minä oikein tekisin?
Mikään ei oikein huvitakaan.
Sanoisitko: lepää vähän.

Päiväunetko ottaisin?
Mutta kun uni ei tule.
Tulisiko paremmin,
jos sanoisit vierellä:
"Minun rauhani,
sen minä annan teille"?

En näe sinua näillä silmilläni,
en kuule korvillani,
vaikka tahtoisin  niin.

Kuulisinko sydämelläni kuitenkin,
näkisin Sanassasikin sen,
minkä lupasit:
olet täällä silti!


---
Kuva on kovinkin talvinen, mutta runokin oli kirjoitettu kevätalvella ja ollut toisessa blogissani esillä huhtikuussa.

perjantai 14. elokuuta 2020

Kaiken tämän jälkeen


Ja kaiken tämän jälkeen
haavoittuneet
sotatantereelle jäljellejääneet
hoitavat toistensa haavoja
syyllisyyksiä ja sodan traumoja
vakuuttavat toisilleen
että armo riittää sittenkin
ja Jumala ei hylkää kuitenkaan








Kirjoitin tämän runon maaliskuussa. Se on korona-ajan runo. Oikeastaan jo sen jälkeiseenkin aikaan tähyilevä.  


Tänä aamuna oli Suomen Raamattuopiston päivän sanassa mielestäni sopiva teksti näihinkin ajatuksiin. Sen sanoma oli mm., että Jeesus oli monin tavoin puutteellisten seurassa kuin kotonaan. (Kyseinen teksti on siellä luettavissa vain tänään, muulloin jokin muu teksti.)




tiistai 24. maaliskuuta 2020

Kutsu pimeään


Kutsuit minua pimeään.
Minä en sinne tahtonut.

Tahdoit  vain näyttää minulle

kirkkaat tähdet.

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Lyhde...

Lyhdekö sun eteesi piti tuoda?


Mutta kun
mulla ei ole sitä!

Ei edes olkeakaan
mitä nyt muutamia roskia
vaatteissani

kun jotain muka puuhastelin
tuloksena tyhjää
poltettavaksi joutavaa


Mutta säästäthän minut silti?

------------







"mutta jos jonkun tekemä palaa,
 joutuu hän vahinkoon;
 mutta hän itse on pelastuva, 
kuitenkin ikäänkuin tulen läpi."

1 Kor. 3:15







tiistai 30. kesäkuuta 2015

Kaikkiko meni...

Katosiko sinulta ilo, menikö rauha, etkö jaksa enää rukoilla? Rakkauskin tuntuu laimenneen... usko haihtuneen...

Jotain sinulle jäi...

Sinulle jäi kuitenkin se suurin, Jumalan armo.
Jäi Kristus, puolustajasi heikkoudessasi, auttajasi köyhyydessäsi.
Ja jäi risti, lunastus. Siinä on voimasi, armahduksesi. Siinä uudistuksesi. Siinä sydämen puhdistus ja lahjaksi saamasi vanhurskaus.

(Mukailtu Erkki Lemisen runon Häipyikö sinulta ilo -mukaan)