Kaivo on syvä... Ja ammennusastiakin puuttuu.

"Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä." Jesaja 12:3

- Kaivo on syvä. Mistä sinulla on antaa vettä, eihän sinulla ole edes ammennusastiaa?

Tuohon tapaan kysyi kerran kaivolla se yksi nainen Jeesukselta. Mutta Jeesus kykeni silloin, ja kykenee nyt -  antamaan tarvitsevalle sitä vettä, jota hänellä on. Siihen ei ammennusastiaa tarvitse. 

Nainen oli itse tullut kaivolle hakemaan vettä. Sitä tavallista. Jeesus oli tullut kaivolle, jotta saisi antaa naiselle vettä - sitä, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Ja siitä naisen elämä elpyi täysin uudeksi. Ja naisesta itsestään alkoi heti pulputa sitä elämääantavaa vettä muillekin🌿 Ja Jeesus itsekin tuli opetuslapsineen vieraaksi siihen kylään.

Kohtaaminen kaivolla luettavissa: Johanneksen evankeliumi luku 4.  Se voi lukea myös tuossa linkissä Koivuniemen Raamattuhaku, (menee lukuun Joh. 4):

 https://www.koivuniemi.com/raamattu/?tila=pikahaku& jäännöksensä=fi-38&kokoluku=1&hakuehto=joh+4

Jotkut tulevat kohtaamaan Jeesuksen kaivolla. Toiset hiipivät hänen luokseen yöllä. Näin tapahtui edellisessä luvussa 3,  kun fariseus Nikodeemus tuli Jeesusta tapaamaan. (Sen pystyy myös helposti  katsomaan tuossa linkissä). 

Jännä juttu, että kaikkien halveksimalla naisella, ja kaikkien arvostamalla fariseuksella, oli sama tarve! Kohdata Jeesus ilman muita ihmisiä ympärillä🌟🌿

Kun mielessä alkoi aamulla soida virren sanoja🎼

Mielessäni alkoi tänä aamuna soida:

🎼 "Kaitse Jeesus, Paimen hyvä, laumassasi minua. Eksyvä ja erehtyvä, olen ilman sinua..."  Etsin sitten sen, että mistä virrestä tai laulusta se oli. Se oli virrestä 378, osa ensimmäisestä säkeestä.

Sitten oli Päivän Tunnussanassa luettavana Luuk. 22:31-34:

"Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi.

Pietari sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan tai kuolemaankin." Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä olet kolmesti kieltänyt tuntevasi minut." Luuk. 22:31-34 KR-92

Jeesus tiesi tämän kaiken jo edeltä! Ja me, sukupolvet toisensa perään, olemme saaneet lohdutusta ja rohkaisua tästä "kallio" -  Simon Pietarin, kipeästä kokemuksesta🌟

Autio tie

Luin eilen illalla taas yhden luvun siitä  H. E. Wislöffin "Lupausten tähtitaivas" - kirjasta. Luvun nimi oli: "Kun tie on autio". Siinä oli siitä, kuinka Jumala käski Filippuksen lähteä autiolle tielle. Kirjassa kerrotaan, että se siis kesken muiden hommien.

Siinä saattoi kirjan mukaan olla kaksikin syytä. Voi olla, että  Filippuksen itsensäkin tähden. Hiljaisuus saattoi olla hänelle hyväksi.

Mutta "oli toinenkin syy. Autiolla tiellä oli ihminen, joka tarvitsi häntä. Jumala näki miehen, joka oli hengellisessä hädässä ja tarvitsi apua."

Se oli puhuttelevaa. Joskus meilläkin voi olla edessä autio tie, emmekä käsitä, miksi meidät on sille ohjattu.

Ollapa meillä silloin avoimet silmät. Ja se mieli, että jotain Jumalalla on silloin mielessä... Joko meidän itsemme - tai jonkun toisen tähden.

Siunattua sunnuntaita sinulle - (tai mitä muuta päivää tahansa, jolloin tätä ehkä luet) ☀️

"Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: "Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio." Apt. 8:26

Kenen käsikirjoitusta eletään?

"Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?" Mark. 6:36 (Jeesuksen sanat)

Usein saatamme toivoa jonkinlaista "lottovoittoa" elämäämme. Enkä tarkoita vain rahaa, vaan kaikkea sitä, mikä meidän mielestämme tekisi elämästä hyvää ja toiveiden mukaista. Varmaan kaikilla meistä on niitä toiveita. Mutta tiedämmekö mitä toivomme? Onko toiveidemme täyttymys täällä elämässä meille lopulta hyvä, saati paras? Usein me vain tahtoisimme niin kovasti noudattaa sitä omaa käsikirjoitusta, tai ainakin jotain luonnosta, elämämme kulussa. Mutta kun se käsikirjoittaja, jolle tehtävä kuuluu, on itse Jumala. Emme tiedä, mitä Hän on meidän tuleviin päiviimme kirjoittanut. On hyvä, ettei meille ole sitä kaikkea näytetty, ei kerrottu. Mutta voisi olla, että jos se meille näytettäisiin, saattaisimme ruveta kyselemään, etteikö sitä käsikirjoitusta voisi muuttaa enemmän meidän mieleiseksemme. Mutta mitä se lopulta hyödyttäisi, vaikka voittaisimme omaksemme koko maailman...

Emmehän me tänne jää. Taivas odottaa meitä. Siellä todella halutaan meidät sinne. Siellä valmistellaan meille jo paikkoja ja suurta ilojuhlaa. Siellä saamme riemuita sydämemme kyllyydestä!

---

Mistä aihe tekstiin. Mietin omia asumisasioitamme. Mielessä oli myös eilisiltainen jakso sarjasta "Highway to heaven"*, jossa toivottiin käsikirjoituksen toisenlaista loppua, kuin se, joka sille oli taivaassa annettu. (*"Enkeli maantiellä" -sarja, jota esitettiin 80-luvulla telkkarissa. Meillä dvd:llä englanninkielisenä.)

---

Hartauskirjassa  (Levähtää vähän/Fredrik Wislöff) "sattui" myös olemaan teksti, josta lukiessani totesin senkin sopivan  aiheeseen. Jakeena siinä oli tämä: "Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes minulle  on talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle..."  2. Tim. 4:6-8 (Paavalin sanoja Timoteukselle).

Laupias ja armahtavainen

Jumalan sanotaan olevan "laupeudesta rikas". Ja että Hän osoittaa "laupeutta suuressa armossansa". Eräässä Jeesuksen vertauksessa oli laupias samarialainen. Hän tuli ja auttoi sitä pahasti haavoille lyötyä, vaikka kaikki muut menivät ohi. Tämä auttaja lupasi maksaa kaiken, mikä haavoittuneen hoitoon meni.

"mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa  - armosta te olette pelastetut -" Ef. 2:4-5

"vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa." Val. 3:32

"Laupeudesta rikas" ja "suuressa armossansa". Niissa sanoissa on sellaista rikkautta ja armahtavaisuutta, joka tekee kaiken tarvittavan sen tarvitsevan eteen, jolla ei itsellä ole millä maksaa - ei nyt, eikä muulloinkaan. Jeesus maksoi jo meidän syntimme!

"Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt, suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan, mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa ja suuressa armossansa." Jes. 63:7

Jotain tarkoitusta varten...

"Jeesus esitti heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla, koskaan lannistumatta:

"Erääsä kaupungissa oli tuomari,

joka ei pelännyt Jumalaa

eikä hävennyt ihmisiä.

Siinä kaupungissa oli leskivaimo, 

joka vähän väliä tuli hänen luokseen pyytämään:

'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'.

Pitkään aikaan tuomari ei siihen suostunut.

Mutta sitten hän sanoi mielessään:

'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,

niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa,

minä autan hänet oikeuteensa, 

ettei hän lopulta kävisi silmilleni'.

Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!

Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituilleen, 

jotka yötä päivää huutavat häntä avuksi, 

ja viivyttäisikö hän heiltä apuaan?

Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian.

Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"

Luukas 18:1-8 JKR

Tästä Jeesuksen vertauksesta kirjoitti Fredrik Wislöff kirjassa Levähtää vähän ajatuksia herättävästi. Hän sanoi, että kuinka ristiriitaiselta se tuntuu, että kun sanotaaan sielun rukoilevan aina  ja on väsymäisillään, yötä päivää apua huutaen,  mutta Jumalasta sanotaan, että hän ei viivytä apuaan, ja toimittaa oikeuden pian.  Ja sitten Wislöff sanoo:

 "Sellainen on Jumala. Hän palaa auttamisen halusta. Mutta toisinaan hänen täytyy  odottaa. Ehkäpä hän siitä kärsii enemmän kuin rukoileva sielu. Mutta ole varma siitä: niin pian, kuin hän voi, kun aika on tullut, kun odotusaika on opetttanut sinulle sen, mitä sinun tuli oppia, on hän toimittava sinulle oikeuden. Ei hän viivytä sinulta apuansa. Rakas sielu: rukoile äläkä väsy!"  Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

Minua puhutteli tämä tänään. Antoi ikäänkuin taas vähän virikettä siihen, että kannattaa rukoilla, vaikka mitään ei näyttäisi tapahtuvankaan.

Siunattua sunnuntaita sinulle!

Kysymys

"Miksi minulle on tämmöinen risti annettu?"

Ja sen mielessäni sanottua, taidan saada samantien vastauksenkin... Jos sitä ei olisi, minusta tulisi omahyväinen. Pidät minua pienellä paikalla. Kiitos, että kuitenkin päivittäin nostat sen aina hetkeksi pois yltäni. Kuljethan ihan vierelläni. Siinä ihan vierellä ollessasi näet mikä minua painaa - ja miten se painaa. Tarpeen tullen nostat sen pois, jotta saan hengähtää. Toisinaan minä pyydän sitä, mutta tuntuu, ettei mitään tapahdu. Onko se silloin sitä, että tahdot kannustaa minua jatkamaan vielä hiukan sanoen: "Sinä jaksat vielä hetken. Kohta otan sen pois."

Minä ehdin ajatella: "Voisiko sen vaihtaa johonkin muuhun..." Ja tulen heti niihin mietteisiin, ettei taida kannattaa kysyä sellaista. Mistä tiedän, että joku muu muka tuntuisi paremmalta kannettavalta. Eiköhän ne ole kaikki painavan tuntuisia. Vaikka niissä painoeroja onkin. Nyt jo melkein hävettää, että omia pieniä painojani edes sanon ristiksi...


"Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua." Luuk. 9:23

---

(Olin kirjoittanut tämän jutun jo toukokuussa luonnoksiin.)

Hyvää tätä päivää

  sekä alkavaa viikonloppua sinulle!

Isähän siinä on, Isän käsi...

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:" Jes. 59:1

Kun aloin näitä tänä aamuna minua puhutelleita, rukouskirjasta löytämiäni, ja Raamatusta tarkistamiani jakeita vihkooni kirjoitttaa,  tuli siinä mieleen, että "aina näitä samoja." Niin, aina samoja, ajattelin vähän kyllästyneenä siihen, että minulla "pyörii aina sama levy", aina samat jakeet. Mutta eivätkö ne olekin kuin Isän käsi, se sama Isän käsi taas, ojennettuna minullekin, joka taas kitisen.

"Hän kuljetti hänet maan kukkuloiden yli ja ruokki häntä pellon antimilla; hän antoi hänen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä." 5 Moos. 32:13

Voit luoda uutta - kuten antaa kalliosta hunajaa ja öljyä kivestä! Se on ihmeellistä. Sinä teit silloin niin. Ja sinä voit tehdä tänäänkin jotain samanlaista. Kunpa osaisimme suostua sinun teihisi, mieluusti vielä valittamatta yhtenään. Miksi emme voisi, osaisi, ottaa sitä matkaa seikkailuna Isän kanssa. Kyllä Isä tietää minkälainen annos seikkailua on kellekin sopiva määrä. Mitä tänään? Älä anna minun liikaa pelätä. Kunpa saisin sellaista uteliaisuutta ja rohkeutta sinulta katsoa, mitä sinä kulloinkin järjestät!

Minähän peloissani jankutan sinulle, että "Tiedäthän sää, millainen minä olen...". Ja kuitenkin on niin, etten luotakaan siihen, että hän todella tietää - ja toimii, parhaakseni juuri sen tietonsa ja rakkautensa mukaan, joka hänelleä omaan lapseensa on, vaan minä ikäänkuin kinuan sitä, että saisin vain omassa rauhassani nyhjöttää. Mutta sinä näet, että ei pelkkä sellainen käy, ei ole minulle paras. Eikä kellekään.

"Mutta Jumala, joka masentunutta lohduttaa..." 2 Kor. 7:6

Rukouskirjasta: "Rakas masentunut sielu! Tänään tahtoo Herra tuoda sinulle runsaan lohdutuksensa. Hän ei nuhtele sinua siitä, että olet masentunut. Hän ymmärtää sinua. Hän on itse ollut ihminen ja tietää hyvin, että ihmiselämä ei aina ole helppoa. Jeesus tiesi kyllä itse, mitä masennus merkitsi." Fredrik Wislöff/Levähtää vähän

Levollista päivää sinulle Isän kanssa!

Jälkiviisautta. Ja Jumalan edeltätietävää viisautta...

Jälkiviisaasti ihminen voisi sanoa, että siinä mentiin vikaan, kun Paavali vetosi keisariin. Jos hän ei olisi tehnyt niin, olisi hän päässyt vapaaksi ja välttynyt vangittuna Roomaan joutumiselta.  "Ja mennessään he puhuivat keskenänsä sanoen, "Tämä mies ei ole tehnyt mitään, mistä ansaitsi kuoleman tai kahleet". Ja Agrippa sanoi Festukselle: "Tämän miehen olisi voinut päästää irti, jos hän ei olisi vedonnut keisariin"."  Apt. 26:31-32

Mutta keisariin oli Paavali vedonnut. Ja jos hän ei olisi niin tehnyt, olisivat juutalaiset hänet matkalla Jerusalemiin - jonne Paavali ei tässä tilanteessa ollut halukas lähtemään - tappaneet. "Mutta Paavali sanoi: "Minä seison keisarin tuomioistuimen edessä, ja sen edessä minut tuomittakoon. ... Minä vetoan keisariin." Apt. 25:10-11

Mutta Jumala oli kaiken takana. Hän halusi, että Paavali saarnaa Jeesusta Roomassa. Niinpä hän oli antanut Paavalille halun nähdä Rooma: "...Paavali hengessä päätti matkustaa Makedonian ja Akaian kautta ja matkustaa Jerusalemiin ja sanoi: "Käytyäni siellä minun pitää nähdä myös Rooma." Apt. 19:21

Tyyrossa tapahtunutta: "Ja tavattuamme opetuslapset me viivyimme siellä seitsemän päivää. Ja hengen vaikutuksesta he varoittivat Paavalia menemästä Jerusalemiin." Apt. 21:4
Paavali piti päänsä tässä asiassa: "Ja kun hän ei taipunut, niin me rauhoituimme ja sanoimme: "Tapahtukoon Herran tahto"." Apt. 21:14

Efesossa ollessa Paavali piti efesolaisille jäähyväispuheen, sillä hän jo tiesi, että vaikeudet odottivat: "Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa. Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat." Apt. 20:22-23

Kesareassa Paavalin luo tuli profeetta, Agabus nimeltään, joka sanoi: "Näin sanoo Pyhä Henki: 'Sen miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset näin sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain käsiin'." Apt. 21:11

Mutta itse  Herra rohkaisi Paavalia, kun hän jo oli joutunut vangituksi: "Mutta seuraavana yönä Herra itse seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa"." Apt. 23:11

Jumala oli edeltä kaiken nähnyt, tiennyt ja suunnitellut.  Sen tiedon täytyi lohduttaa ja rohkaista  Paavalia hänen ahdistuksissaan. Voisiko meitäkin lohduttaa ja rohkaista, oman epätietoisuutemme keskellä, se tieto, ettei meille tapahdu mitään, mitä Jumala ei salli. Ja mikä tapahtuu, on sen Jumala jostakin hyvästä syystä sallinut.

Ole siunattu ja rohkaistu tänään!

Kun ajatukset on kuin villihevoset...

Lohduttavia jakeita tähän päivään:

"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret..." 5 Moos. 33:27

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34


Ajatukset voivat olla kuin villihevosia, mutta Jumala voi kesyttää ne tämän päivän aitaukseen.

Nyt kuin arvoituksen tavoin...

"Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, 

mutta silloin kasvoista kasvoihin;

nyt minä tunnen vajavaisesti, 

mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti,

niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan."

1 Kor. 13:12

Rautaportti aukesi heille itsestään

Tuo ajatus oli tänä aamuna avoinna olevilla rukouskirjan sivuilla. Sehän on lyhennelmä tästä jakeesta, sen tapahtumista:

"Ja he kulkivat läpi ensimmäisen vartion

ja toisen

ja tulivat rautaportille,

joka vei kaupunkiin.

Se aukeni heille itsestään,

ja he menivät ulos

ja kulkvat eteenpäin

muutamaa katua,

ja yhtäkkiä enkeli erkani hänestä."

Apt. 12:10

Kyse oli Pietarista, joka ohjattiin ulos vankilasta, läpi kaikkien vartioiden ja lukossa olevien porttien. Pietarin tilanne oli tarkkaan tiedosssa ja hallussa koko ajan. Ja niin on meidänkin tilanteemme, vaikka ei siltä tuntuisi. Jumala tietää, mitä meidän asioissamme aikoo tehdä, ei Hän ole unohtanut meitä. Ei Hän myöskään ole neuvoton, että kuinkahan tässä nyt pitäisi toimia. Suunnitelmat on selvät, ja ne toteutetaan sillä tavalla ja sinä aikana, kuin Hän parhaaksi katsoo.

Ja siinä mainitussa rukouskirjassa oli merkittynä myös jae: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi," Fil. 4:6

Iloa päivääsi!

---

Tässä joskus piirtämäni kuva siitä tilanteesta, kun  enkeli herätti Pietarin, käski pukeutua ja seurata itseään.

Jeesus meni Efraimiin...

"Eikö Efraim ole minun kallis poikani, minun lempilapseni? Sillä niin usein kuin minä puhunkin häntä vastaan, alati minä häntä muistan. Siksi minun sisimpäni väräjää hänen tähtensä: minun täytyy armahtaa häntä, sanoo Herra." Jer. 31:20

Vanhassa Testamentissa Efraim on esillä hyvinkin usein.  Usein efraimilaiset olivat esillä kielteisessä mielessä. Joskus Efraim ja Juuda mainitaan yhdessä. Mutta alkunsa efraimilaiset  saivat Joosefin nuoremmasta pojasta, joka tuli epätavallisesti siunatuksi erityisellä siunauksella vanhemman pojan sijasta.

Uudessa Testamentissa Efraim mainitaan vain yhden  kerrran:

"Sentähden Jeesus ei enää vaeltanut julkisesti juutalaisten keskellä, vaan lähti sieltä lähellä erämaaata olevaan paikkaan, Efraim nimiseen kaupunkiin; ja siellä hän oleskeli opetuslapsineen."  Joh. 11:54

Mielenkiintoista, että Jeesus meni nimenomaan Efraimin kaupunkiin, kun hän ei enää voinut julkisesti kulkea Juudan alueella. Mitähän he siellä opetuslasten kanssa tekivät? Mitä puhuivat?


Efraim esiintyy Raamatussa/Koivuniemen Raamattuhaku.

He olivat Jeesuksen ystäviä - He uskalsivat olla sitä, mitä olivat.

Minulla oli eilen ja tänään lukuvuorossa jakeita Johanneksen evankeliumista jakeeseen 44 asti. Siinä esiintyy Jeesuksen ystäviä nimeltä mainiten: Tuomas, Martta, Maria ja Lasarus. Kolme viimeksimainittua olivat sisaruksia keskenään. Tuomas puolestaan yksi Jeesuksen opetuslapsista. On hieman vaikea kuvitella sitä heidän arkista olemistaan Jeesuksen kanssa, joka ei ollut ihan tavallinen tyyppi. Miten hänen kanssaan läheisesti oleilevat ihmiset kokivat hänet. Hänhän oli aivan erityinen tyyppi ystävänä. Hänen seurassaanhan tapahtui varmaan lähes joka päivä jotain erikoista. Ja entäpä Jeesuksen puheet sitten. Jeesus ei siloitellut sanojaan. Eivätkä hänen ystävänsä lähimainkaan aina tajunneet, mistä hän puhui. Mutta sen käsittivät, että Hän oli aivan erityinen. Ja että Jumalan valta ja voima oli hänessä. Mutta merkillepantava seikka on, että kaikesta tästä huolimatta, hänen ystävänsä osasivat ja uskalsivat olla omia itsejään. Mielestäni se käy hyvin selväksi tuosta mainitusta lukukappaleestakin. Se tulee ilmi joidenkin sanomista ja tekemisistä. Tai oikeastaan tekemättä jättämisistäkin.

Kun velipoika oli sisaruksilta kuollut, lähettivät siskokset Jeesukselle viestin: "Herra, katso, se joka on sinulle rakas, sairastaa." He uskoivat viestin tehoavan ja Jeesuksen tulevan.

Mutta Jeesus viivytteli. Veli ehti sitten kuolla... Silti Jeesuksesta sanotaan, että "Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta. Kun hän siis kuuli hänen sairastavan, viipyi hän siinä paikassa, missä hän oli, vielä kaksi päivää." Siis ei mitään kiirettä, vaikka toinen oli kuolemansairas...

Mutta sitten Jeesus sanoi: "Menkäämme taas Juudeaan." Tarkoitti Lasaruksen  luo.

Tähänpä hänen kaverinsa, ne opetuslapset, tarttuivat, ja rupesivat varoittelemaan häntä: "Rabbi, äsken juutalaiset yrittivät kivittää sinut, ja taas sinä menet sinne?"

Mutta Jeesus antoi ymmärtää mm. (minun käsittääkseni), että on eri aikoja... ja nyt oli sopiva hetki mennä sinne. Ja sitten hän lisäsi, että Lasarus nukkuu ja hän aikoo herättää hänet.

No tämän tietysti kaveripiiri tulkitsi omalla tavallaan: Antaa nukkua, sittenpähän paremmin paranee. Mutta Jeesus oikaisi sen luulon ja sanoi suoraan Lasaruksen olevan kuollut. Sanoipa vielä olevansa iloinenkin siitä, ettei ollut ollut siellä silloin. Ja tämä näiden kaveriensa tähden varsinkin... jotta he uskoisivat!

Niinpä hän tokaisi vielä: "...mutta menkäämme hänen tykönsä."

Mutta nyt Tuomas, mielenkiintoinen tyyppi tässä kaveriporukassa muuten, ei epäröi heittää omaa sarkastista kommenttiaan tähän reissuehdotukseen: "Menkäämme mekin sinne, kuollaksemme hänen kanssaan." Voi ihan mielessään nähdä ja kuulla tämän kommentin esittämisen. Miten hullua olikaan Tuomaksen mielestä mennä sinne ns. kerjäämään verta nenästään, kun oli jo tappouhkaus päällä.

Mutta sinne vain mentiin. Ja Lasaruskin annettiin sieltä haudasta takaisin sisarilleen:)

Mutta sitä odotellesssa, ja Jeesuksen ollessa jo ihan lähellä, Martta lähti  Jeesusta vastaan. Maria ei. Hän tuli paikalle vasta erikseen kutsuttaessa. Sisaret uskalsivat kumpikin sanoa Jeesukselle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä..."

Ja entäpä Jeesus itse sitten. Lasaruksen haudalla Jeesuskin itki. Vaikka tiesi, että kohta Lasarus tulee sieltä ulos...


---
Jos kiinnostaa lukea nuo yhden Jeesuksen kaveripiirin jäsenen kertomana, niin tässä on, eli sen Johanneksen:

Joh. 11. v. -33/-38 Raamattu.

Joh. 11. v. 1992 Raamattu.

Ymmärrystämme suurempi rakkaus

Emme käsitä rakkautesi suuruutta; sen voimaa, sen kiihkeyttä, sillä mielessämme ovat vain maalliset esikuvat. Luulemme rakkautesi olevan jotain sellaista. Mutta mitä ovat harjoitustyöt Mestarin töihin verratuna! Eihän niitä voi verrata keskenään. Sinun rakkautesi on paljon syvempää, hellempää, kestävämpää, läheisempää, kuin milloinkaan kykenemme käsittämään. Me teemme irvikuvan rakkaudestasi, kun yritämme erilaisin omin keinoin tavoitella rakkauttasi. Eiväthän ne mitään auta. Miten meidän pyrkimyksemme voisivat mitään lisätä täydelliseen rakkauteen?  "Täydellinen rakkaus karkoittaa pelon."* Siitä näkee, kuinka vajaita ja janoavaisia me olemme; mehän pelkäämme... ettei meitä rakasteta.

"Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon." Joh. 7:37

Mennään tänään Jeesuksen luo, annetaan Hänen lämmittää kylmästä ja rakkauden janosta värisevää olemustamme. Ei unohdeta keitä me olemme: Jumalalle rakkaita!

Kun lapsena opeteltiin koulussa englantia, meille kaikille annettiin englanninkielinen nimi niille tunneille. Vaan muistanko minä sitä nimeä nyt? En. Koska en kokenut sitä omakseni.


---

* 1 Joh. 4:18: "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa."

"Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa." 1 Joh. 4:9

"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1 Joh. 4:10

Saatettavia perille asti

"...Ja oli jo tullut pimeä, eikä Jeesus ollut vielä saapunut heidän luokseen;
ja järvi aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa.

...näkivät he Jeesuksen
kävelevän järven päällä
ja tulevan lähelle venettä;
ja he peljästyivät.

Mutta hän sanoi heille:
"Minä se olen; älkää peljätkö".

Niin he tahtoivat ottaa häneet veneeseen,
ja kohta venhe saapui sen maan rantaan,
jonne he olivat matkalla."
Joh. 6:17-21

Jeesus tuli siihen pimeään ja myrskyyn.
Jeesus tuli saattamaan heidät perille.

"Saattaen vaihdettava". "Saattohoito". Molemmat tarkoittavat sitä, että tarvitaan joku kulkemaan mukana se loppumatka.

---

Tuosta junaan liittyvästä; "Saattaen vaihdettava", löytyi vanha junaharrastajien keskustelu. Siitä selviää, mitä se saattaminen junavanulle tarkoittaa.

Armon auringossa -blogissa oli muutama päivä sitten teksti Myrskyssä. 

Siunattua päivää sinulle!

Olkoon Hän itse kanssasi tänään!

Jeesuksen rauhoittavat sanat!

"... mitä te muusta huolehditte?" Luuk. 12:26 KR-92

Ja siitä kaikesta "muusta" me nimenomaan yleensä murehdimmekin!

"Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte muusta?" Luuk. 12:25-26

Eikö tässä asetu asiat erilaiseen tärkeysjärjestykseen siihen nähden, miten usein hätäilemme kaikesta? Vaikka ei tarvitsisi. Jeesus itse meitä tahtoo rauhoittaa turhalta murheelta. Saakoon Hänen rauhansa painua sydämemme sopukoihin asti!

"Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Jos siis näinkään vähäinen asia ei ole teidän vallassanne, mitä te muusta huolehditte?" Luuk. 12:25-26 KR-92


---

Ilahduttakooon ja rohkaiskoon myös tämä jae sinua, jonka aamulla luin, ja joka on päivän mittaan mieleeni välillä tullut ilahduttavana:

"Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään;
virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa." Ps 23:2

Matka on vielä kesken, mutta ne lepolaitumet ja virvoittavat vedet odottavat meitä.
Matkalla Paimen pitää meistä kyllä tarkasti huolta, että varmasti saamme kaikkea tarvittavaa. Hän ei ole huolimaton Paimen!

Ei Hän haavoitettua lyö!

"Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." Jer. 29:11 KR-92

Joka päivä lupaus kantaa/ Juha Vähäsarja: "Raskaiden elämäntilanteiden edessä, sairauden tai syvän pettymyksen kourissa tai synnin ja epäuskon kauhistamina me pelkäämme Jumalankin jättäneen meidät. Tällaista ihmistä yksinkertaisesti ei voi rakastaa! Juuri silloin, kun olemme paljastettuina ja kaikkein heikoimmillamme, puolustuskyvyttöminä ja syntisinä, tulee Jeesus lähelle ja ottaa meidät syliinsä sanomatta yhtäkään tuomion sanaa tai muistuttamatta yhdestäkään synnnistämme. Kun kaikki pyhyyden näyttömme ovat pettäneet ja olemme täydellisesti Herran armahduksen varassa, hän vastoin kaikkia todennäköisyyksiä tekee juuri niin. Hän pyyhkii menneet pois ja lupaa meille tulevaisuuden ja toivon. Armo on suurinta maailmassa ja ihmeellisin Valtakunnan salaisuuksista."  Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa

Jos voisimme käsittää asemamme!

"Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseeen kuolleista, eivät nai eivätkä miehelle. Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia." Luuk. 20:35-36

Usein  arvokas asemamme on meiltä aivan unohduksissa. Tänä aamuna minua havahdutti sitä ajattelemaan  nuo alleviivatut kohdat. Arvollinen asemammehan tulevina taivaan kansalaisina  tietysti perustuu täysin siihen, mitä Jeesus puolestamme teki, eikä meidän onnistumisiimme.

Ja vähän aiemmin oli mieleeni tullut ajatuksia rukoilemisesta. Usein puhumme varmaan rukoillessamme kuin puhuisimme yksinpuhelua, ikäänkuin ketään kuulijaa ei olisikaan. Saatamme puhua asiaamme, pientä tai isoa - ja unohtaa, että paikalla todella on kuulemassa Hän, joka voi meitä myös auttaa! Ei meidän tarvitse odottaa, että rukouksemme kiitää pitkät ajat jonnekin kauas avaruuksiin, kunnes se vihdoin tulee kuulluksi. Se kuullaan heti, kun se esitetään. Ja jo sitä ennen Hän sen tietää.

"Tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä." 1 Joh. 5:14

Siunattua, levollista päivää sinulle!

Hän katsoo syvälle asti!

"Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme,

 joka korkealla asuu ja katsoo syvälle - taivaassa ja maassa?" 

Ps 113:5-6

"Auringon noususta sen laskuun saakka

 olkoon Herran nimi ylistetty."

Ps 113:3