Joku voitti sen taistelun! Jeesus sanoi: - Minä olen voittanut maailman...

Jeesuksen sanat:

"... Maailmassa teillä on ahdistus;

mutta olkaa turvallisella mielellä:

minä olen voittanut maailman."

                                     Joh. 16:33

"Minulla on vielä paljon sanottavaa

teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.

Mutta kun hän tulee, totuuden Henki,

johdattaa hän teidät kaikkeen

totuuteen.

 

Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä

itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen

hän puhuu, ja tulevaiset hän teille 

julistaa.

Hän on minut kirkastava,

sillä hän ottaa minun omastani

ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä

on, on minun; sentähden minä sanoin

että hän ottaa minun omastani ja julistaa

teille." Joh. 16:12-15

Elämä on kyllä yhtä taistelua. Me koemme täällä väsymistä ja tappioita. Tunnemme, ettemme voi voittaa, vaan jäämme häviölle. Mutta  Jeesus vakuuttaa voittaneensa juuri meidän puolestamme - juuri minun, juuri Sinun❤️🌟🌿

Tarvitsin itse tällaista tänään. Ja mieleeni tuli ne sanat:  "...minä olen voittanut maailman."

---

Mieleeni tuli vielä tähän nyt tämäkin, että hän sanoi, ettei jätä orvoiksi meitä. Hän myös lupasi olla kanssamme joka päivä!  Ja jos Hän jotakin sanoo, on se asia niin - vaikka meistä sitten tuntuisikin joltakin muulta. Muistetaan tämä:

 

Hän on täällä tänään!

(Juuri meidän itsekunkin luona.)

                             

Mitä te murehditte huomisesta päivästä?

Noin voisi Jeesus meiltä; minulta,  kysyä. Hänhän jo silloin aikoja sitten sanoi opetuslapsilleen sen ohjeen, ettei huomisia päiviä kannata murehtia etukäteen:

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34

Siinä se on selvästi sanottu, mutta miksi ihmeessä oma mieli silti askaroi huomisten huolten parissa, niitä vatvoen ja peläten. Vastaus on juuri tuo pelko; kun yrittää niitä pelon aiheita miettimällä hallita huomisia päiviä. Ja usein se ei kuitenkaan auta. Kaikkien asioiden ja päivien hallintavalta ja viisaus on korkeammissa käsissä kuin meidän. Valta, viisaus, voima, ja kunnia, on Jumalan. Kyllä taivaassa tiedetään. Saamme olla turvallisissa käsissä. Meille ei tapahdu mitään Isän sallimatta. Ja jos Hän jotakin sallii, sille on aina jokin hyvä syy, vaikka emme itse lainkaan sellaista kykenisi näkemään. Joskus se syy saattaa olla jopa linkki johonkin uuteen jonkun toisen hyväksi. Me emme tiedä Jumalan suunnitelmista. Mutta kaikki hänen aikeensa ovat hyvät omiansa kohtaan. Eikä hän myöskään tahtoisi niidenkään hukkuvan, jotka eivät vielä häntä tunne. Hän rakastaa kaikkia ihmisiä, jokaisen puolesta Jeesus kuoli.

---

Kuvat eiliseltä iltakävelyltä. Kuvat tosin näyttävät hämärämmältä, kuin miltä se siellä kävellessä vaikutti...🌟 Mutta ilta oli jo pimentymässä ja kotitiellä puutkin varjostivat vähäistä valoa.

Siunausta sinulle niin tähän päivään - kuin tulevaan viikkoonkin❤️ Sinä olet  Herralle niin rakas, että sinun vuoksesi Jeesus, Jumalan Poika, tuli ihmiseksi ja kärsi kaikkien syntien rangaistuksen sinun puolestasi.❤️✝️🌟 

Ja niin myös minunkin.✨

"Mutta säälitkö vähemmän meitä väsyneitä?" - kysymys runon sanoin

Otsikon kysymyksen sanat tulivat tänä aamuna mieleen, kun tunsin herätessäni itseni väsyneeksi ja mieleni ankeaksi. Vastausta tarjoili jo eilen löytämäni jae, sekä tämänaamuiset lukemiset:

"Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa."  Jes. 40:29  

"Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi, minä sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua." Jes. 41:13 

"Minä virvoitan Israelin kuin aamukaste, ja niin se kukoistaa kuin lilja ja tunkee juurensa maahan kuin Libanonin setri."  Hoosea 14:6 KR-92

"Herra tukee kaikkia kaatuvia, 

ja alaspainetut hän nostaa."

Ps. 145:14

Jesaja 40:26-29 KR-92

Tuosta linkistä voi halutessaan kuunnella tuon Hengellisen laulukirjan laulun, josta minulla  tuossa yllä eilen vihkoon kirjoitettuna kertosäkeen alkusanat: "Tänään Jeesus sama on". Kyseessä on siis laulu: "Kuullut olen että Jeesus kulki...": 

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=492/  

Laulukirjasta se löytyy numerolla 61. 

Masentuneen mielen aamu

Kun jotenkin mielessäni ajattelin, ikäänkuin Jeesukselle puhuin, miltä minusta tuntuu, tuli mieleeni tällaiset sanat: "Kyllä minä tiedän, miltä sinusta tuntuu." 

Eiväthän ne mistään Raamatusta ole, mutta jos tarkemmin ajattelee, niin tietäähään Jeesus kyllä kaiken. Ne ajatuksemmekin. Ja sen, miten me asioita koemme ja miltä meistä tuntuu. 

Pettynyt?

Eilen kirjoitin vihkooni muutaman sanan pettymyksestä. Ja nyt kun en jaksa ruveta tekstiä yhdellä sormella kännykälle naputtelemaan, enkä isompaa konetta virittelemään käyttöön, laitan näin:

Valitan kehnoa käsialaa:(    

Valoisat laulut ☀️

Heräsin tänä aamuna masentuneella mielellä. Ulkona kävellessäni sitten soittelin sellaista musiikkia, joka ei ainakaan painaisi alemmas. Tässä niistä yksi. 

Siksi kiitän/Taneli Korpivaara:

 https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=6482 

Tämä jää valoisana soimaan mieleen!

Ja niin jää muuten tämä toinenkin.

Rauhan satama/Taneli Korpivaara:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=6656

Masentuneen mielen kysymyksiä

"Missä on sinun Jumalasi?"

"Miksi olet minut unhottanut?"

"Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa,  vihollisen ahdistamana?"

"Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?"

"Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton?"

Ja vastauksen tapaisena:

 "Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani."

"Miksi olet masentunut minun sieluni?..."

"Vaikene, ole hiljaa." Ja tulee aivan tyven.

Liian hyvää... ollakseen totta? - Taivas on auki?

Kaipasin lohdutusta ja rohkaisua, koska heräsin ankealla mielellä. Menin katsomaan mitä rukouskirjasta löytyisi. Siellä oli ensiksi tämä:

"Herra avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan, antaaksesi sinun maallesi sateen aikanansa ja siunatakseen sinun kättesi työt: sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun itsesi ei tarvitse lainaa ottaa." 5. Moos. 28:12

Voi, miten hyvältä se tuntuikaan lukea, ...jos sen olisi osannut vielä itselleen ottaakin. Ajatus tuli, että "liian hyvää ollakseen totta"  minulle ja meille. Ja voiko tuota edes itselleen muutoinkaan ottaa? Sitä kysymystä ajatellessani mieleeni tuli: "...niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä on..."

"Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttansa myös niiden "aamen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme." *2. Kor. 1:20

Palaan vielä siihen hartauskirjaan. Sen teksti oli otsikoitu "Herran aarrekammio" ja tekstissä oli mm., että "ovet ovat avoinna". Taivas on siis auki!

---

*Kannattaa lukea koko luku 2. Kor. 1:20, sillä siinä on lohdutuksesta myös. Pääset lukemaan vaikka tästä linkistä. Linkki on Koivuniemen Raamattuhakuun.

Jutussa mainittu hartauskirja on Fredrik Wislöffin "Rukouskirjani". Se, ja hänen muut kirjansa, kuten vaikkapa "Levähtäkää vähän" ovat kyllä hyviä sellaiselle, joka kaipaa lohdun ja rohkaisun sanoja.

Minun kysymykseni eräänä päivänä...

Onko sinua koskaan ahdistanut tämä jae: "...pankaamme mekin pois kaikki mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa." Hebr. 12:1

Tai tämä: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,  ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7


Minua on. Vaikka ei niitä  varmaan ole sitä varten kirjoitettu, vaan aivan päinvastoin rohkaisuksi. Mutta minä kysyin eräänä päivänä: "Millä se "temppu  tehdään"?   Siis se, että jätetään kaikki painava mielestä, ja synnit tietysti myös? Millä jätetään ne kaikki ahdistukset ja huolet? Rukouksella, sanotaan kyllä, Mutta entäs kun kaikki huolet ja painava on aina vaan, vaikka niitä on tuotu tiettäväksi, (kiitoksen kanssa on kyllä vähän niin ja näin) mutta kuitenkin; kun ei ole yli ymmärryksen käyvä rauha laskeutunut mieleen... "  ...
"Kuitenkin sanottiin, että monen ahdistuksen kautta... Miten voi olla samaan aikaan ahdistettu ja painoista vapaa?..." (Vihkoni oli saanut vastaanottaa tekstiä hieman enemänkin.)

Ahdistuneet kysymykseni tuntuivat silloin jäävän  vastausta vaille. Mutta nyt, olisiko vastausta kysymykseen näissä Paavalin sanoissa:

"Makedoniaan tultuammekaan mielemme ei saanut rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältä pelkoja." 2. Kor. 7:5 JKR (Paavalia lohdutti sitten seuraavassa jakeessa mm. Tiituksen tulo)

"Tämä aarre on meillä kuitenkin saviastioissa, että tuo valtava voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
Me olemme kaikin tavoin ahtaalla, emme kuitenkaan umpikujassa, neuvottomia, mutta emme toivottomia, vainottuja, emme kuitenkaan hylättyjä, maahan heitettyjä, mutta emme tuhottuja." 2. Kor. 4:7-9 JKR

Me luulemme useinkin olevamme umpikujassa, mutta silloinkin Jumala näkee sen tulevan tien. Samoin koemme olevamme täysin neuvottomia ja hätäilemme sitä, koemme syyllisyyttäkin siitä, kun meillä ei tunnu löytyvän uskoa, ei luottamusta, mutta silloinkin Jumalalla on tiedossa ratkaisu ongelmaamme. Kaikissa näissä me emme ole sitä, mitä me tunnemme olevamme, vaan meillä on aina avoin tie edessämme, vaikka me emme sitä sillä hetkellä itse näe emmekä koe.

"Me osoittaudumme kaikessa Jumalan palvelijoiksi: paljossa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa,"  2. Kor. 6:4  JKR (listahan jatkui vielä tuostakin)

Tuota  jaetta edeltävästä  jakeesta Raamatussa voi saada kuvan, että Paavali on onnistunut hyvin näissä kaikissa; että hän vain kehoittaisi katsomaan heihin esikuvana; tyyliin: tehkää samoin, jos vain suinkin pysytte.
Mutta siinä on kaiketi sekin puoli, että siitä kaikesta murheellisesta ja masentavastakin; kaikista koettelemuksistakin huolimatta, saamme osoittautua Jumalan palvelijoiksi, vaikka emme ehkä siltä näytä, emmekä itseämme onnistuneiksi siinä asemassa tunne. Saamme kuitenkin  käsittää sen asemamme.

JKR/Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

----

Tämmöisiä  pohdiskeluja kyseisten jakeitten perusteella.

"katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen..." Hebr. 12:2  Raamattu kansalle -käännös



 ---

Mielenkiintoista... Hebrealaiskirjeen 12 luvun 1. jakeella aloitettiin, joka tuntui vaativan enemmän, kun jaksamme kantaa. Mutta lopetimme sitä seuraavaan jakeeseen Hebr. 12:2,  joka kehoittaakin kiinnittämään katseen siihen, joka uskomme alkoi ja sen täydelliseksi tekee!

vrt. psalmi 113:7

Siunauttua, armorikasta päivää sinulle!

Seurakuntalainen/Yksin armosta/Kuuluuko evankeliumi minulle?
Lue juttu, niin huomaat, että se kuuluu epäonnistuneille...

Isähän siinä on, Isän käsi...

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:" Jes. 59:1

Kun aloin näitä tänä aamuna minua puhutelleita, rukouskirjasta löytämiäni, ja Raamatusta tarkistamiani jakeita vihkooni kirjoitttaa,  tuli siinä mieleen, että "aina näitä samoja." Niin, aina samoja, ajattelin vähän kyllästyneenä siihen, että minulla "pyörii aina sama levy", aina samat jakeet. Mutta eivätkö ne olekin kuin Isän käsi, se sama Isän käsi taas, ojennettuna minullekin, joka taas kitisen.

"Hän kuljetti hänet maan kukkuloiden yli ja ruokki häntä pellon antimilla; hän antoi hänen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä." 5 Moos. 32:13

Voit luoda uutta - kuten antaa kalliosta hunajaa ja öljyä kivestä! Se on ihmeellistä. Sinä teit silloin niin. Ja sinä voit tehdä tänäänkin jotain samanlaista. Kunpa osaisimme suostua sinun teihisi, mieluusti vielä valittamatta yhtenään. Miksi emme voisi, osaisi, ottaa sitä matkaa seikkailuna Isän kanssa. Kyllä Isä tietää minkälainen annos seikkailua on kellekin sopiva määrä. Mitä tänään? Älä anna minun liikaa pelätä. Kunpa saisin sellaista uteliaisuutta ja rohkeutta sinulta katsoa, mitä sinä kulloinkin järjestät!

Minähän peloissani jankutan sinulle, että "Tiedäthän sää, millainen minä olen...". Ja kuitenkin on niin, etten luotakaan siihen, että hän todella tietää - ja toimii, parhaakseni juuri sen tietonsa ja rakkautensa mukaan, joka hänelleä omaan lapseensa on, vaan minä ikäänkuin kinuan sitä, että saisin vain omassa rauhassani nyhjöttää. Mutta sinä näet, että ei pelkkä sellainen käy, ei ole minulle paras. Eikä kellekään.

"Mutta Jumala, joka masentunutta lohduttaa..." 2 Kor. 7:6

Rukouskirjasta: "Rakas masentunut sielu! Tänään tahtoo Herra tuoda sinulle runsaan lohdutuksensa. Hän ei nuhtele sinua siitä, että olet masentunut. Hän ymmärtää sinua. Hän on itse ollut ihminen ja tietää hyvin, että ihmiselämä ei aina ole helppoa. Jeesus tiesi kyllä itse, mitä masennus merkitsi." Fredrik Wislöff/Levähtää vähän

Levollista päivää sinulle Isän kanssa!

Tunteet on sallittuja

"... tuli aina rukoilla eikä väsyä." Luuk. 18:1

Ei Jumala ole kieltänyt meiltä väsymisen tunnetta. Saamme aivan varmasti hänelle kertoa senkin, jos olemme väsähtäneet siihen, että jo kauan olemme rukoilleet ja odottaneet. Saamme tuntea väsymystä. Mutta odotamme ja rukoilemme silti. Vaikka se olisi vain väsynyttä huokausta tai sitä "pelkkää" toivomista. Sekin on odotusta. Niinkin voi olla, että välillä meistä tuntuu ettemme enää edes odota mitään. Mutta ehkäpä kohta taas huomaakin, että kuitenkin huokailee Jumalan puoleen, odottaa Häntä kuitenkin!

Ehkä voisi sanoa, että rukous on myös riippumista kiinni siitä toivosta, että rukoukseni kuitenkin kuullaan. Mutta jos tietoisesti päätän, että Jumalalta en enää odota mitään, niin silloin......kin voi palata vielä Jumalan luo. Vaikka vain itkemään. Vaikka vain olemaan Hänen lähellään. Hän ymmärtää meitä kyllä ja tahtoo, että olemme Hänen luonaan.

"...hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska
hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa." Hebr. 7:25

"mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, 

he kohottavat siipensä kuin kotkat.

 He juoksevat eivätkä näänny,

he vaeltavat eivätkä väsy."

Jes. 40:31

Auttaja on kuulolla

"...Ahdistuksessani minä huudan Herraa, 
ja hän vastaa minulle." 
Ps 120:1

Tuon jakeen alussa on sana: Matkalaulu. Sitä se matka monesti on, että on jos jonkinlaista ahdistusta. Silloin saa onneksi  huutaa Herralta apua. Ja sanotaan, että hän vastaa.

"Ääneeni minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltansa. Sela" Ps 3:5

Mutta vaikka se  "huuto" olisi äänetönkin,
vain mietteissä tapahtuva sydämen huuto, se tulee kyllä kuulluksi sekin.

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa.
Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua,
hän sinusta riemulla riemuitsee." Sef. 3:17

Ihmeellinen sana, että hän minustakin riemuitsee!

Katsele valoa, älä väistyvää pimeyttä

"Niin he kestivät."*

Tänä aamuna tuli mieleen ajatus Paavalista; senkaltainen, vähän kademielinen, että hänen oli varmaan helpompi uskoa, kun oli kokenut niin paljon. Jeesus itse oli tiellä niin huomiotaherättävällä tavalla kutsunut hänet. Hän oli myös myöhemmin saanut poikkeuksellisen kokemuksen taivaasta, jolloin hänelle oli ilmoitettu merkittäviä asioita.

Mutta entä me, tavallisen tien tallaajat, jotka emme näe näkyjä, emmekä koe senkaltaisia ihmeellisiä asioita? Näitä ajatellessani tuli mieleeni jae: "...Autuaat ne, jotka eivät näe, ja kuitenkin uskovat!" Joh. 20:29  Jeesus sanoi niin epäilevälle Tuomaalle. Autuaiksi sanottiin myöskin niitä, jotka ovat murheellisia, sillä he saivat lupauksen lohdutuksesta. Autuaita olivat Jeesuksen sanojen mukaan myös esim. hengellisesti köyhät, vanhurskautta janoavat, kuten myös ne, joita Jeesuksen nimen tähden vainotaan, solvataan ja joista puhutaan kaikenlaista pahaa. Muitakin autuaiksi sanottuja oli. Kts. Matt. 5:2-11

"Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. " Hebr. 10:35

Apostoli Johannes kirjoitti evankeliuminsa loppupuolella näin, että "...nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että  Jeesus Kristus on Jumalan Poika..." Joh. 20:31 Kyse oli niistä tunnusteoista ja ihmeistä, joita Jeesus teki. Niitä kirjattiin ylös ihan meitäkin varten. Että uskoisimme.

---
*"Niin he kestivät."  Kuvittelin  tuon aamulla kirjoittaessani, että se on jae. No, tavallaan olikin, mutta ei ihan tuossa muodossa. Ihmettelin aamulla, kun en löytänyt jaetta, jonka varmasti luulin Raamatussa olevan. Useista yrityksistä huolimatta ei löytynyt. Jätin sitten jo asian sikseen. Kun sitten rupesin lukemaan hartauskirjan tälle päivälle olevaa tekstiä, siellä oli:

"...koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, 
niin hän kesti." Hebr. 11:27

Siinä se oli, mitä olin etsinyt!

Murehtivalle: Hän iloitsee, Hän kokoaa.

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka autttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee." Sefanja 3:17

"Jotka murehtivat, kaukana juhlakokouksista, ne minä kokoan: nehän ovat sinusta, niitä häväistys kuormana painaa." Sefanja 3:18

"Hän iloitsee" ja "hän on ääneti". Olen ihmetellyt tuota, miksi sitten hän on ääneti? Voin olla väärässä, mutta mieleeni tuli, että ainakaan hän ei tahdo niitä moitteitakaan esittää, joihin varmasti olisi paljonkin syytä. Sensijaan hän riemuitsee omastaan!

Entäpä tuo toinen jae, miten lohdullinen se onkaan! Kaukana olevat; murehtivat ja häväistyt kootaan. Heitä ei jätetä!

Isä ei jätä lastaan!

Isä iloitsee lapsestaan!

Vedet

Vettä pelkäävälle ajatus virtojen läpi kulkemisesta on pelottava. Voi tuntua, että on aivan mahdoton kulkea niiden poikki. Sitä miettii, mihin asti ne nousevat... Ja niin rohkaisevaksikin tarkoitetun jakeen näkee pelottavana. Ei näe sitä, mitä pitäisi, vaan jotain ihan vastakkaista, pelottavan tuntuista, uhkaavaa. Mutta siinähän on rohkaisu keskellä:

"Jos vetten läpi kuljet,

 olen minä sinun kanssasi,

 jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota..."

Jes. 43:2 

Ja seuraavassa jakeessa Jesaja kirjoittaa, että kuivan ja janoisen päälle vuotavat virvoittavat vedet:

 "...minä vuodatan vedet janoavaisen päälle

 ja virrat kuivan maan päälle..." Jes. 44:3

Vesistä kirjoittaa Hesekielkin: Hes.  47:3: "...antoi minun käydä veden poikki: vettä oli nilkkoihin asti." Ja sitten sitä oli "polviin asti". Vesi nousi edelleen ja sitä oli "lanteisiin asti".... ja lopulta virta oli niin iso, ettei siitä voinut käydä kuin uimalla. Uimataidoton tai heikon uimataidon omaava ei ilahdu siitä.

Mutta... mistä tulivat ne virrat? Ja millaista se vesi oikein oli? Ei ihan tavallista.  Hesekielin kertoma virta tulee Jumalan temppelistä: "...kaikki virkoaa elämään, minne vain virta tulee." Hes. 47:9
 

---
Tästä voit halutessasi lukea lisää siitä Hesekielin kertomasta virrasta: Hes. 47:1-12.

"Älkää vavisko älkääkä peljätkö..." Jes. 44:8

Jesaja 43
Jesaja 44

Virvoitusta purosta matkan varrelta

"Hän juo purosta tien varrelta; sentähden hän kohottaa päänsä." Ps 110:7

"Nämä sanat on oikeastaan sanottu Messiaasta. Koko raskaan vaelluksensa ajan täällä maan päällä Jeesus sai voimaa yhdeltä taholta: hän joi Jumalan virrasta. Siksi hän saattoi aina kulkea pää pystyssä, kohotetuin päin. Mutta samoin on meidän. Tunnemme itsemme heikoiksi, ja kenen pää tahansa voi painua uupumuksesta ja masennuksesta. Tuntuu kuin selässä olisi raskas taakka. Joka aamu me nostamme sen hartioillemme ja laahustamme jonkin matkaa eteenpäin. Mutta näin ei tarvitse olla. Tämä pieni hartaushetkemme pyytää olla lepohetki puron partaalla. Heitä taakkasi Jumalalle. Juo itsesi voimakkaaksi ja iloiseksi. Jumaan virta on vettä täynnä. Ja lähde sitten taivaltamaan kohotetuin päin."  Fredrik Wislöff/Voimallinen on hänen armonsa

---

Tänään minä ja vanhin tytär lähdemme "vaeltamaan" länsirannikolle. Älkää siis ihmetelkö, kun tänne ei muutamaan päivään tule tekstejä eikä kommentitkaan saa vastausta. Vasta kun palaan kotiin, voin palailla niihinkin.

Harmaaseen aamuun

Harmaaseen aamuun itselleni kirjoittelin rohkaisevia jakeita. Laitan ne tähänkin, jos joku muukin vaikka tarvitsee.

"Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut." 2 Kor. 4:8-9

"Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia..." Ef. 3:20-21

"Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee." Ps 37:5

"...heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1 Piet. 5:7

---

Mitä mietin nämä jakeet kirjoitettuani? "Olisiko parempi vain tyytyä olemaan? Onko se "väärin", "tyhmää" ja tarpeetonta, että yrittää harmaan keskellä "aurinkoa" tähyillä? Vai niinkö se juuri pitäisikin olla, että vaikka sitä ei nyt näy, sen pitää mielessään ja sen odottaa taas näkyviin tulevan?"
 

Psalmi 33 ja siinä mieltäni virkistäneitä kohtia

Heräsin tänä aamuna jotenkin ankealla mielellä. En tiedä, olinko nähnyt jotain ankeaa unta, vai muutenko vain oli tunnelma sellainen. Halusin sitten etsiä itselleni jotain mieltä virkistävää tekstiä. Luin sitten tämän psalminkin  ja siitä sitten "poimin" korostetummin esiin joitakin kohtia, joihin  huomioni enemmän kiinnittyi.

"Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat.

 Oikeamielisten on soveliasta häntä kiittää. 

Ylistäkää Herraa kanteleilla, 

soittakaa hänelle kymmenkielisillä harpuilla.

 Veisatkaa hänelle uusi virsi, 

 helkyttäkää kieliä ihanasti ja riemullisesti.

   Sillä Herran sana on oikea,

ja kaikki hänen tekonsa ovat tehtyt uskollisuudessa.

Hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta;

  maa on täynnänsä Herran armoa.

 Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, 

ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä.

Hän kokoaa meren vedet niinkuin roukkioiksi,

 panee syvyydet säiliöihin.

Peljätköön Herraa kaikki maa,

 hänen edessänsä vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat.
  

Sillä Hän sanoi, ja tapahtui niin,

hän käski, ja se oli tehty.

 Herra särkee pakanain neuvon,

 tekee turhiksi kansojen aikeet.

Mutta Herran neuvo pysyy iankaikkisesti, 

hänen sydämensä aivoitukset suvusta sukuun.

Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on,

se kansa, jonka hän on perinnöksensä valinnut!

 Herra katsoo alas taivaasta,

 näkee kaikki ihmislapset;

 asumuksestaan, valtaistuimeltaan

 hän katselee kaikkia maan asukkaita,

hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä,

joka tarkkaa kaikkia heidän tekojansa.

Ei kuningas voita paljolla väellänsä,

ei sankari pelastu suurella voimallansa.

Turha on sotaratsu auttajaksi, 

ei pelasta sen suuri väkevyys.

Katso, Herran silmä valvoo niitä, 

jotka häntä pelkäävät 

ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa,

pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta,

elättääksensä heitä nälän aikana.

Meidän sielumme odottaa Herraa, 

hän on meidän apumme ja kilpemme.

Sillä hänessä iloitsee meidän sydämemme,

me turvaamme hänen pyhään nimeensä.

 Sinun armosi, Herra, olkoon meidän päällämme,

niinkuin me panemme toivomme sinuun."

Psalmi 33

--

Virkistäköön ja ilahduttakoon tämä sinuakin!