Odotusta hartaasti... Se ei ole aina helppoa...

"... Minulla on vastedeskin aihetta iloita, sillä tiedän, että teidän rukoustenne tähden ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla tämä kaikki kääntyy parhaakseni. Odotan ja toivon hartaasti, että en joudu millään tavoin häpeään vaan voin nyt niinkuin aina ennenkin olla rohkea ja tuottaa kunniaa Kristukselle, jäänpä sitten eloon tai kuolen." Fil. 1:18-20 KR-92

Paavalikaan ei ollut itsessään mikään superihminen; ei täydellinen. Varmasti voinee  sanoa niinkuin Jeesuksesta sanottiin: "kaikessa kiusattu niinkuin mekin". Paavali odottaa ja toivoo - vieläpä hartaasti!  "Kuinka kukaan sitä toivoo, minkä jo näkee? Paavali koki samat kiusat, tarpeet ja muutokset, mitkä mekin,  syntisenä ihmisenä laillamme, sillä eihän hän ollut Kristus. Paavali ei ollut Jumala, ei täydellinen, ei pyhimys, mutta hän oli sitkeä ja kärsivällinen Herransa työmies. Sen Herran, joka itse oli kutsunut tämän työntekijän  palvelukseensa, aivan yllättäen ja ilman inhimillisiä soveltuvuuskokeita.  Herra tiesi kenet kutsui, sillä olihan hän seurannut tätä miestä jo alusta alkaen. Hän kutsui työntekijäkseen miehen, joka kykeni odottamaan kärsivällisesti, vaikka asiat eivät hänen kannaltaan näyttäneet usein kovin hyviltä, vaan veivät moniin ahdinkoihin. Vaan niiden kautta... niinkuin meidänkin kohdallamme, "monen ahdistuksen kautta meidän on meneminen Jumalan valtakuntaan". 

 

Tänä aamuna minua ihastutti se, kuinka Jumala käyttää tavallisia ihmisiä sanansaattajinaan

Se oli se tilanne, kun kaivolla elävää vettä saanut,  riensi heti kertomaan asian muillekin:

"Nainen jätti vesiruukkunsa siihen, meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille: "Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko Messias?" Ihmiset lähtivät kaupungista ja tulivat Jeesuksen luo. ... Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: "Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt." 

Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän  jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja sanoivat naiselle: "Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja." Joh. 4:28-30, 39-42 KR-92

Ja Jeesus iloitsi varmaan hengessään tästä kaikesta suuresti. Sillä välin, kun nainen oli lähtenyt kaupunkiin kertomaan, mitä Jeesus oli hänelle sanonut, opetuslapset tarjosivat Jeesukselle sitä ostamaansa ruokaa. Mutta Jeesuksella oli ihan muuta ilonaihetta! Hän iloitsi kun näki uskoa häneen ja kuinka hänen sanansa lähti leviämään:

"Mutta hän  sanoi heille: Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä." 

" ... Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen."

 "Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa." Joh. 4:32,34,36  KR-92

Mietin vielä naista. Emme tiedä millaisin miettein hän lähti kaivolle sinä päivänä. Mutta hän kohtasi ilon, ja jakoi sen heti muille ihan arkisella tavalla.  Jos se nainen ei olisi mennyt kaivolle, eikä mennyt Jeesuksen kohtaamisen jälkeen kertomaan  kaupunkiin kohtaamisestaan, monta samarialaista olisi kenties jäänyt ilman elävää vettä...

Siinä on itselle mietittävää... Ettei jättäisi kertomatta... Muistaisi, että se voi olla hyvin pieni ja arkinen asia, josta alkaakin jotain suurta: Jumalan vedet virrata, tuulet puhaltaa, sana levitä, uskoa syntyä. Me emme useinkaan varmaan ymmärrä, mikä kaikki voi vaikuttaa, ja miten suuri on Jumalan voima ja vaikutus - meissäkin:)

Olkoon Herra armollinen meille.❤️

Siunausta sinun päivääsi☀️

Apua oikeaan aikaan

 

"pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;" Hebr. 10:23

Se oli rohkeaa...

"Joosef meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista." Luuk. 23:52 KR-92 

Mennä nyt valloittajan puheille ja pyytää kuolemaantuomitun ruumista! Eikö siinä asettanut itsensäkin vaaraan; epäilyksen alaiseksi, että kuluu siihen samaan porukkaan! Ja niinhän hän itseasiassa kuuluikin, Jeesuksen seuraajiin, vaikka ei opetuslasten joukossa ollutkaan. 

Mutta hän oli osoittanut rohkeutensa jo siinä, että oli arvovaltaisena neuvoston jäsenenä uskaltanut olla eri mieltä, eikä ollut osallistunut siihen päätökseen, että Jeesukselle annetaan kuolemantuomio.  Se oli rohkeaa vastavirtaan uimista yleistä mielipidettä vastaan! Olihan jopa tavan kansa yllytetty vaatimaan sitä.

"Muuan neuvoston jäsen, Joosef ... ei ollut yhtynyt neuvoston päätökseen eikä osallistunut sen toimiin. Hän oli hyvä hurskas mies ja odotti Jumalan valtakuntaa." Luuk. 23:50-51 KR-92

Ehkä Arimatian Joosefia  pelottikin. Mutta silti hän teki sen, minkä näki oikeaksi. Hän ei tiennyt, mitä hänen eri mieltä olemisistaan, ja tekemisistään, seuraisi, hänen oman kansansa taholta; hänen  "työtoveriensa" - eli neuvoston jäsenten taholta. Ja sitten oma lukunsa oli se valloittajiin kuuluvan  päämiehen, eli  roomalaisen maaherran,  eteen meneminen, ilman "virallista" valtuutusta. Hän oli kahden tulen välissä. 

Mitähän lienee Joosefille tapahtunut kaiken tämän jälkeen? Mutta ainakin hän sai suuresti iloita olemisestaan Jeesuksen joukoissa sinä hetkenä, kun hänelle valkeni se, että JEESUS OLI NOUSSUT YLÖS!

---

Sehän oli Joosefin itselleen hakkauttama hauta. Haudattiinkohan hänet siihen sitten joskus? 

Piirsin jutun kirjoittamisen jälkeen pienen kuvankin siitä, mitä haudan luona tapahtuu. Se on nähtävissä tästä:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/04/aamun-piirros.html

Rohkeutta ystäväni!

"Olenhan minä sinua käskenyt: ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Joosua 1:9

Elämässämme saattaa olla yhtenään kaikenlaista sellaista, jota pelästymme. Mutta Jumala tahtoi tuon Joosuan alunperin saaman rohkaisun tulevan muistiin kirjoitetuksi; varmaan senkin vuoksi, että se rohkaisisi meitäkin elämään tätä päivää Hänen silmiensä alla, Hänen huolenpidossaan.

"Älä säikähdy, äläkä arkaile", sitä kehoitusta ei olisi tarvittu, jos elämä olisi näyttänyt siloiselta Joosuan edessä. Siinä oli vähintäänkin rosonsa, ja kehoitus rohkeana pysymiseen oli tarpeen. Jumala lupasi - Jeesuksen  sanomana - olla meidänkin kanssamme joka päivä. Siispä myös tänään. Annetaan me itsekukin sen tietoisuuden lämmittää sydäntämme tänään. 

Ole siunattu!

---

Ja ettei syntyisi ihan väärää kuvaa, sanon tämän: näitä ei kirjoittele rohkea ihminen! Kirjoittelen näitä ensinnä ihan omaksikin rohkaisukseni, sillä olen itse varsinainen arkajalka...

 

 

Tämän aamun tekstit kuuluvat kaikki jollain tavoin yhteen...

KUUROSOKEA

Minulle tuli eilen tai toissapäivänä mieleen ajatus, että sitä on jollain lailla kuin kuurosokea; ei näe, ei kuule. Mutta kuurosokeakin voi aistia silti jotain. Tänä aamuna luin Apostolien tekojen lopusta, viimeisestä luvusta sanat, jotka Paavali puhui Roomassa maanmiehilleen:

"Oikein on Pyhä Henki puhunut profeetta Esaiaan kautta teidän isillenne, sanoen: 'Mene tämän kansan luo ja sano: Kuulemalla kuulkaa älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää älkääkä käsittäkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, että he eivät näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.' " Apt. 28:25-27

Paranna minutkin - paatumuksestani!

KAIKILLE

"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskovat hänen nimeensä." Joh. 1:12

Siellä piirin ulkokehällä joku haikeana katselee muita, jotka lähellä häntä ovat. Hän ajattelee: "Ollapa minäkin." Itkien hän kääntyy pois; kun ei osaa, uskalla, ei rohkene sinne toisten joukkoon käydä. Ja pelkää vielä sitäkin, ettei tuo yksi häntä hyväksy kuitenkaan, ettei häntä rakasta... kun hän on vain tämmöinen. Mutta kohta, kun on selkänsä kääntänyt, kuulee hän askeleita takaansa. "Mitä nyt?", hän ehtii ajatella. Samassa hänen olkapäälleen laskeutuu käsi ja lämmin, sointuva ääni sanoo: "Tuula, (laita oma nimesi tuohon tilalle), älä lähde pois. Tule minun kanssani. Tahdon sinut mukaani." Ja samassa hän kääntää pakenijan kohti itseään ja pakenija näkee rakkauden hänen katseessaan. Nyt hän uskaltaa, kun häntä oikein kädestä viedään sinne toisten joukkoon. Sinne päästyään hän istuu noutajansa vieressä. Siitä hän ei halua enää koskaan pois. Siinä istuessaan hän myös huomaa, että samanlaisia ne toisetkin ovat: armahdettuja, noudettuja, rakastettuja. Sinäkin saat tulla. Älä lähde pois. Rukoile häntä noutamaan sinut, jos et muuten uskalla tulla.

ODOTUS

Ajattelin tänä aamuna, etten tahtoisi odottaa turhaan mitään sellaista, jota ei ole tarkoituskaan tulla. Mitä minä odotan? Yksi ainakin on varma, mitä odotan, että kerran pääsisin perille minäkin. Sitä ainakin odotan, haluan odottaa.

"Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu." Sananl. 10:28

---

Ja vielä yllättäen tulla pölähti yhden kirjan välistä vanha lappunen, johon olin v. 2016 kirjoitellut.

"Kaksi hahmoa lähestyy tiellä toisiaan. He tulevat vastakkain, tervehtivät ilahtuneina toisiaan, oikein kädestä pitäen - ja kysyvät toisiltaan, jatkettaisiinko kävelyä yhdessä?"

"Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, 
vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa,
uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta.
Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa. Vanhurskaus käy hänen edellänsä ja seuraa hänen askeltensa jälkiä." Ps 85:11-14

Siunausta sinun päivääsi!

Uskossa, että se kuullaan

"...anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä..." Jaak. 1:6

"...sillä sen, joka Jumalan tykö tulee,  

täytyy uskoa, että Jumala on

ja että hän palkitsee ne, 

jotka häntä etsivät."

Hebr. 11:6

Tämä "anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä", on minulle vaikea. Ensin sitä voi ihastua sen lukiessaan, mutta eikö vain kohta tulekin mieleen syitä, miksi Jumala ei minua kuulisi. Niin kävi tänäkin aamuna.

Mutta, ehkäpä sain, ja oikeastaan jo aiemminkin olen saanut havainto-opetusta. Yksi tyttäristä tuli luokseni kirjoitellessani noita jakeita vihkooni. Hän tuli luokseni ja toivoi, että olisi ollut kahvia hänelle juotavaksi. Nousin laittamaan sen kahvin hänelle. Toisinaan toinen tytär saattaa toivoa kaurapuuroa. Sitäkin välillä toiveestaan keitän. He lähestyivät minua, kun uskoivat, että voivat sillä saavuttaakin jotain. Siltikin, vaikka en aina heidän toivettaan täytä.

Emmekö mekin voisi luottavaisin mielin mennä Isän luokse ja esittää asiamme. Hän sitten päättää, kuinka toimii.

Kaikki katkera voi kääntyä parhaakseni!

"Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini."* Jes. 38:17 KR-92

Silloin on aika hyvin, jos huomaa kaiken katkeran kääntyneen omalla kohdalla joksikin hyväksi. Onnellinen se, joka voi sanoa niin. Me muut vielä odotamme. Mutta se odotus ei ole helppo. Siinä katkeruus ja kateus helposti lisääntyy, kun näkee muiden saavan sitä, mitä itsekin toivoo. Vain Isä itse voi antaa meille oikeaa mielenlaatua odotuksemme keskellä. Mutta rohkaiseva onkin  juuri tuo sana, kun sanotaan, että "mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni."

"Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa." Ps. 130:5

"Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea,  te kaikki, jotka Herraa odotatte." Ps. 31:25

"Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa." Ps. 27:13

"Eivät suuret vedet  voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa..." Kork.V. 8:7  Hänen rakkauttaan eivät ole sammuttaneet, eivätkä sammuta - suuretkaan vedet. Eivät, vaikka meistä tuntuisikin niin.

"Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta." Ps. 35:27

---

*  "Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe: sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa." Jes. 38:17 KR -33/-38

Jeesuksen nimessä!

"Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta." Apt. 4:29-30

"Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti." Apt. 4:31

He luulivat olevansa päätttäjiä...

"Sillä totisesti, tässä kaupungissa kokoontuivat sinun pyhää Poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa, tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi." Apt. 4:27-28

"Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta." Apt. 4:29-30

"Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti." Apt. 4:31

---

Viranomaiset ja kansa luulivat olevansa niitä, jotka jotain päätti, mutta Jumala oli päättänyt!

Jumalan pelastussuunnitelma toteutui, vaikka/kun ihmiset luulivat järjestävänsä itselleen pääsyn jostain kiusallisesta...

Uskon kautta

"...voimistuivat heikkoudesta..." Hebr. 11:34

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy."

Hebr. 11:1

Uskon kautta

• ymmärretään, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla
• Aabel uhrasi paremman uhrin
• otettiin Eenok pois näkemättä kuolemaa
• rakensi Nooa arkin
• Aabraham lähti kohti tuntematonta ja eli muukalaisena
• synnytti Saara yli-ikäisenä
• uhrasi  Aabraham, koetuksella pantuna, poikansa
• Iisak antoi siunaukset pojilleen
• Jaakob siunasi Joosefin pojat
• Joosef antoi tulevaa varten määräyksen luistaan
• Mooseksen vanhemmat pitivät häntä kätkössä
• kieltäytyi Mooses faaraon tyttärenpojan asemasta ja jätti Egyptin
• pani Mooses toimeen pääsiäisenvieton
• kuljettiin poikki Punaisen meren
• Jerikon muurit kaatuivat
• pelastui portto Raahab 
• kukistettiin valtakuntia, pidettiin vanhurskautta voimassa, saatiin kokea lupauksien toteutumista, tukittiin leijonien kitoja, sammutettiin tulen voima, päästiin miekanteriä pakoon, voimistuttiin heikkoudesta, tultiin väkeviksi sodassa, ajettiin sotajoukkoja pakoon. 
• on ollut niitä, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin, antaneet kiduttaa itseään, ovat kokeneet pilkkaa, ruoskimista, kahleita ja vankeutta, kivittämistä, sahaamista, miekalla surmaamista. Jotka ovat puutteenalaisina ja ahdistettuina, pahoinpideltyinä, lampaannahkoihin  kääriytyineinä kierrelleet ja oleskelleet erämaissa, vuorilla, luolissa ja maakuopissa.

Hebrelaiskirjeen luvusta 11.

USKON KAUTTA. Sen vuoksi he kestivät. 

"...voimistuivat heikkoudesta..." Hebr. 11:34

Pelko ja rohkeus kättä lyö...

Puhuttiin eräänä päivänä pelosta ja rohkeudesta. Raamattu kehottaa usein: "Älä pelkää", ja silti me pelkäämme. Mietittiin pelkoa ja rohkeutta molempia, mitä ne oikein on? Mitä on rohkeus? Onko se sitä, ettei anna pelon halvaannuttaa itseään toimimattomaksi?

Seuraavanana aamuna löytyi tällainen kohta, jonka koin sopivaksi tähän aiheeseen:

"Jos lähdet sotaan vihollisiasi vastaan ja näet hevosia ja sotavaunuja ja sotajoukon, joka on sinua suurempi, niin älä pelkää heitä, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, hän, joka johdatti sinut Egyptin maasta.

Kun olette ryhtymässä taisteluun, astukoon pappi esiin puhumaan kansalle ja sanokoon heille: "Kuule Israel! Te ryhdytte nyt taisteluun vihollisianne vastaan. Älkää arkailko, älkää peljätkö älkääkä hätääntykö, älkää säikähtykö heitä; sillä Herra, teidän Jumalanne, käy teidän kanssanne, sotii teidän puolestanne vihollisianne vastaan ja antaa teille voiton." 5. Moos. 20:1-4

Rohkaiseva puhe sotaan lähteville. Noita sanoja: "...älkääkä hätääntykö, älkää säikähtykö..." niitä tarvittiin, sillä ne tunnot olivat läsnä ja tuttuja sotaan lähtijöille. Ei kai rohkaisua tarvitse kuin ne, jotka pelkäävät. Eivät pelkoa tuntemattomat sitä rohkaisua kaipaa. Vähän niin kuin Jeesuksen sanoin: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat." (Matt. 9:12).

Sodassa on tukalat paikat "rohkeallakin". Varmaan sotaan lähtiessä kaikki on sen rohkaisun tarpeessa. Jokainen tuntee sen pelon raakkuvan olkapäillään. Mutta se ei estä lähtemästä silti. Ei tunneta itseä rohkeaksi, mutta sitä rohkeutta on lähteä liikkeelle ja edetä. Ottaa hetkittäin vastaan se, mitä vastaan tulee - vaikka pelottaa. Sitäkö on rohkeus, että uskaltaa ottaa sen seuraavan askeleen? Ettei juokse pakoon? Pelätessä on hyvä kuunnella rohkaisevaa puhetta.