Vieläkin sitä katsomista... - Ja mikä keskustelu voitaisiin kuulla...

"Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu." Ps. 34:6

Siinä saa ansioton iloita toisen töistä: Jeesuksen - joka meidän puolestamme kaikki täytti. 

"Se on täytetty" - huusi Hän, itse Jumalan Poika ristillä, meidän Lunastajamme.

Mikä keskustelu voitaisiin kuulla... Kuin matkalaukkuja hakemassa

- Lunastatko tämän kamalaan kuntoon menneen, ihan pilalle menneen omaisuutesi täältä? On tässä joku parempikin mukana, mutta mitä näitten kanssa tehdään?  Aika kallis säilytysmaksukin niin pitkältä ajalta?

- Tietysti maksan sen säilytysmaksun niistä kaikista! Niissä on mun omaisuuttani kaikissa, enkä halua mitään niistä kadottaa. Anna tänne vaan kaikki, olkoon minkä näköistä laukkua tahansa.  Ja ei näitä missään vaiheessa oltu unohdettu tännne. Koko ajan mielessä ollut, että ne pitää täältä saada.

Monenlaista ihmisen päässä pyörii

Jatkan tässä  toisesta näkökulmasta aihetta, josta jo toiseen blogiini kirjoitin  minulle yllättäen mieleen tulleesta jakeesta; joka jae oli tämä:  

"Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee." Snl. 4:23

"Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset."  Matt. 15:19

Monesti ensin on se ajatus. Sitten kenties teko. Omia ajatuksia sietää tosiaan tarkkailla ja varoa. Ne on kurittomia. Ne  karkailee ja harhailee ja eksyy. 

Mutta onneksi meillä on kuitenkin lähde kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan, mitä vain itsestämme löydämmekin. Ja täytyy todeta, että mitä itse itsestämme löydämmekin; Jumala näkee aina paljon enemmän. Mutta onneksi meillä on se "lähde, kirkas ja pohjaton" - kuten  eräässä laulussa sanotaan - ja "jonne kaikki saavat vain kiiruhtaa, ja vielä vettä jää..."

Se vesi ei ole millään lailla jäässä koskaan! Ei kuivettunut, heinittynyt, puskittunut, ei kivettynyt tai aidattu. Hana ei ole kiinni, painesäiliöt ja putket toimii... 

Ilmestyskirjassa sanotaan: 

"Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" 

Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" 

Ja joka janoaa, tulkoon, 

ja joka tahtoo,  ottakoon elämän vettä lahjaksi."

Ilm. 22:17

---

Monenlaista tosiaan päässä pyörii... Mutta tässä vielä se toisen blogini juttu luettavissa: 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/03/mita-eniten-varoisimme-hukkaamasta.html

Ilmoita siis minulle totuutesi

"Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden." Ps. 51:8

Ilmoita siis minulle totuutesi...

"Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden - ilmoita siis minulle viisautesi!" Ps. 51:8 KR-92

"Totuutta salatuimpaan saakka... "  Yleensä tulee ajateltua sitä puolta, että tulisi olla totuudellinen Jumalaan päin. Ja siihen on pyrittäväkin. Mutta sitten on se toinen puoli; se, että Jumala tietää meistä totuuden. Jopa salatuimpaan saakka; siihen saakka, jota me emme itse edes käsitä. Siinä on syytä psalmin tavoin pyytää Jumalaa ilmoittamaan viisautensa meille. Ilmoittaa totuus meistä meille. 

Tavallaan Hän on sen jo tehnytkin, kun on tehnyt selväksi, ettei meistä ollut itseämme pelastamaan ja lähetti sen vuoksi Poikansa kuolemaan puolestamme. Lunastamaan lain alaiset.

Me vaan emme usein käsitä. Luulemme helposti uskovinakin, että kunhan tämän, tuon, ja vielä tuonkin saisin pois, niin sekin olisi jo jotain. Armahda meitä! Emmehän me käsitä mitään. "Ilmoita siis minulle viisautesi!" 

Kain oli käsittänyt jotain: "Ja Kain sanoi Herralle: "Syyllisyyteni on suurempi, kuin että sen kantaa voisin." 1. Moos. 4:13

Teet sen (viisautesi  ja totuutesi ilmoittamisen) varmaan pala palalta, sillä emme kestä koko roskasäkkiä kerralla, ja kun vielä uuttakin siihen roskasäkkiin tulee lisää koko ajan. Kiitos että lupasit viedä sen roskalastin kaikkineen kaatopaikalle, sillä siihen ei meillä olisi ollut rahkeita.

Mieleen tulivat laulun sanat: "...mun syntini suuret kaikki, sä kannoit mun Jeesukseni. Ne anteeksi viimeistä myöten, sä annoit mun Jeesukseni. Sua kiittää kun tahtoisin siitä, ei siihen mun taitoni riitä, ei riitä..."

Mutta kiitos Jeesus! 

"Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään, virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa."  Ps. 33:2

Nimensä tähden...)

Unohtamisen armo

Unhottaen sen, mikä on takana. Fil. 3:13

Tästä sanasta kirjoitti Fredrik Wislöff kirjassa Levähtäkää vähän mm näin:

"Mikä siunattu evankeliumi: Sinä saat unohtaa! Synti, mikä  on takanasi, on upotettu Kristuksen vereen. ... Voit kiittää syntien anteeksiantamuksesta.  Jumala on sen unohtanut! Sinäkin saat unohtaa..."

Jeesus tiesi - ja lohdutti jo etukäteen

 "Jeesus vastasi heille: "Nyt te uskotte.

Katso, tulee hetki ja on jo tullut,

jona teidät hajotetaan kukin tahollensa

ja te jätätte minut yksin;

en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani.

 

Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha.

Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä:

minä olen voittanut maailman." Joh. 16:31-33

Jeesus lohdutti opetuslapsia jo etukäteen.

Hän tiesi, että he tulisivat vielä olemaan pahoillaan, ja suorastaan järkyttyneitä siitäkin, että kuinka he saattoivatkaan jättää oman Mestarinsa yksin, kun hänellä oli vaikeaa. Jeesus tiesi, että se ahdistaisi heitä. Mutta Hän puhui heille etukäteen siitä, että heillä kuitenkin, siitä kaikesta huolimatta, saisi olla rauha Hänessä.

Meilläkin voi olla monenlaista asiaa tai tapahtumaa omassa elämässämme, joista emme saata käsittää, miten saatoimme tehdä, sanoa, tai olla kuten olimme. Varmasti Jeesus tiesi senkin etukäteen. Hän tiesi, miten maailma voi meitäkin ahdistaa. Varmaankin Hän meillekin tahtoo vakuuttaa, että meillä on silti yhä paikkamme Hänen sydämessään, Hänen pöydässään, Hänen rakkainaan.

Vihollinen varmasti yrittää puhua meille, että "näethän itsekin, ettei tästä mitään tule. Ei sinusta ole täyttämään Jumalan tahtoa jatkossakaan. Anna periksi."  Älä usko sitä. Älä anna periksi. Ei meistä olekaan Jumalan tahdon täyttäjiksi; vajaaksi se jääkin. Mutta sitä vartenhan Jeesus juuri tuli! Hän täytti kaiken, mitä meiltä puuttuu.

Annetaan Jeesuksen hoitaa meitä haavoittuneita

 tänäänkin armollaan ja rakkaudellaan!

 

 

Mikä ei näy... - ja jäähän piirretty sydän

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen." Hebr. 11:1-2

"Mikä ei näy..." On varmaan montakin asiaa, toivottua, mikä ei elämässämme näy. Yksi niistä on se, ettemme kenties tunne itseämme kelvolliseksi Jumalan lapsen nimeä kantamaan, koska näemme itsessämme monenlaista puutetta sen asian suhteen. Mutta Raamatussa sanotaan näinkin: 

"Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." Hebr. 10:14   Aika vahvasti sanottu!

Emme me sitä täydellisyyttä pysty itse itsestämme kaivamaan, emme millään saavutuksilla aikaan saamaan. Se on lahja. Jumala antoi sen meille Jeesuksessa. Siinä täydellinen ja paras lahja!

Lahjan  vastaanotettuammekin tunnemme yhä täällä sen Paavalin mainitseman "kuoleman ruumiin" riippuvan meissä kiinni. Mutta se ei muuta asemaamme Jumalan edessä.

"jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa." Hebr. 7:25

--------

Muutama aamu sitten kuljin taskulampun kanssa pimeää polkua. Yht'äkkiä se taskulampun valo näytti minulle odottamattoman asian: jäähän piirretyn sydämen. Sen olivat tyttäret siihen tehneet. Mekin olemme ikäänkuin jäätä, mutta meihin jäisiin on piirretty Jumalan rakkauden merkki. Se rakkaus tulee sulattamaan ennenpitkää kaiken jään.

Siunattua odotuksen aikaa sinulle!

Laupias ja armahtavainen

Jumalan sanotaan olevan "laupeudesta rikas". Ja että Hän osoittaa "laupeutta suuressa armossansa". Eräässä Jeesuksen vertauksessa oli laupias samarialainen. Hän tuli ja auttoi sitä pahasti haavoille lyötyä, vaikka kaikki muut menivät ohi. Tämä auttaja lupasi maksaa kaiken, mikä haavoittuneen hoitoon meni.

"mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa  - armosta te olette pelastetut -" Ef. 2:4-5

"vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa." Val. 3:32

"Laupeudesta rikas" ja "suuressa armossansa". Niissa sanoissa on sellaista rikkautta ja armahtavaisuutta, joka tekee kaiken tarvittavan sen tarvitsevan eteen, jolla ei itsellä ole millä maksaa - ei nyt, eikä muulloinkaan. Jeesus maksoi jo meidän syntimme!

"Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt, suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan, mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa ja suuressa armossansa." Jes. 63:7

Minun kysymykseni eräänä päivänä...

Onko sinua koskaan ahdistanut tämä jae: "...pankaamme mekin pois kaikki mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa." Hebr. 12:1

Tai tämä: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,  ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7


Minua on. Vaikka ei niitä  varmaan ole sitä varten kirjoitettu, vaan aivan päinvastoin rohkaisuksi. Mutta minä kysyin eräänä päivänä: "Millä se "temppu  tehdään"?   Siis se, että jätetään kaikki painava mielestä, ja synnit tietysti myös? Millä jätetään ne kaikki ahdistukset ja huolet? Rukouksella, sanotaan kyllä, Mutta entäs kun kaikki huolet ja painava on aina vaan, vaikka niitä on tuotu tiettäväksi, (kiitoksen kanssa on kyllä vähän niin ja näin) mutta kuitenkin; kun ei ole yli ymmärryksen käyvä rauha laskeutunut mieleen... "  ...
"Kuitenkin sanottiin, että monen ahdistuksen kautta... Miten voi olla samaan aikaan ahdistettu ja painoista vapaa?..." (Vihkoni oli saanut vastaanottaa tekstiä hieman enemänkin.)

Ahdistuneet kysymykseni tuntuivat silloin jäävän  vastausta vaille. Mutta nyt, olisiko vastausta kysymykseen näissä Paavalin sanoissa:

"Makedoniaan tultuammekaan mielemme ei saanut rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältä pelkoja." 2. Kor. 7:5 JKR (Paavalia lohdutti sitten seuraavassa jakeessa mm. Tiituksen tulo)

"Tämä aarre on meillä kuitenkin saviastioissa, että tuo valtava voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
Me olemme kaikin tavoin ahtaalla, emme kuitenkaan umpikujassa, neuvottomia, mutta emme toivottomia, vainottuja, emme kuitenkaan hylättyjä, maahan heitettyjä, mutta emme tuhottuja." 2. Kor. 4:7-9 JKR

Me luulemme useinkin olevamme umpikujassa, mutta silloinkin Jumala näkee sen tulevan tien. Samoin koemme olevamme täysin neuvottomia ja hätäilemme sitä, koemme syyllisyyttäkin siitä, kun meillä ei tunnu löytyvän uskoa, ei luottamusta, mutta silloinkin Jumalalla on tiedossa ratkaisu ongelmaamme. Kaikissa näissä me emme ole sitä, mitä me tunnemme olevamme, vaan meillä on aina avoin tie edessämme, vaikka me emme sitä sillä hetkellä itse näe emmekä koe.

"Me osoittaudumme kaikessa Jumalan palvelijoiksi: paljossa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa,"  2. Kor. 6:4  JKR (listahan jatkui vielä tuostakin)

Tuota  jaetta edeltävästä  jakeesta Raamatussa voi saada kuvan, että Paavali on onnistunut hyvin näissä kaikissa; että hän vain kehoittaisi katsomaan heihin esikuvana; tyyliin: tehkää samoin, jos vain suinkin pysytte.
Mutta siinä on kaiketi sekin puoli, että siitä kaikesta murheellisesta ja masentavastakin; kaikista koettelemuksistakin huolimatta, saamme osoittautua Jumalan palvelijoiksi, vaikka emme ehkä siltä näytä, emmekä itseämme onnistuneiksi siinä asemassa tunne. Saamme kuitenkin  käsittää sen asemamme.

JKR/Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

----

Tämmöisiä  pohdiskeluja kyseisten jakeitten perusteella.

"katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen..." Hebr. 12:2  Raamattu kansalle -käännös



 ---

Mielenkiintoista... Hebrealaiskirjeen 12 luvun 1. jakeella aloitettiin, joka tuntui vaativan enemmän, kun jaksamme kantaa. Mutta lopetimme sitä seuraavaan jakeeseen Hebr. 12:2,  joka kehoittaakin kiinnittämään katseen siihen, joka uskomme alkoi ja sen täydelliseksi tekee!

vrt. psalmi 113:7

Siunauttua, armorikasta päivää sinulle!

Seurakuntalainen/Yksin armosta/Kuuluuko evankeliumi minulle?
Lue juttu, niin huomaat, että se kuuluu epäonnistuneille...

Lohdullisia jakeita

"Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki." 1. Joh. 3:19-20

"Minä käyn sinun edelläsi

ja tasoitan kukkulat

minä murran vaskiovet

ja rikon rautasalvat."

Jes. 45:2

Siunattua päivää sinulle!

Kaiken tämän jälkeen

Ja kaiken tämän jälkeen

haavoittuneet

sotatantereelle jäljellejääneet

hoitavat toistensa haavoja

syyllisyyksiä ja sodan traumoja

vakuuttavat toisilleen

että armo riittää sittenkin

ja Jumala ei hylkää kuitenkaan

Kirjoitin tämän runon maaliskuussa. Se on korona-ajan runo. Oikeastaan jo sen jälkeiseenkin aikaan tähyilevä.  

Tänä aamuna oli Suomen Raamattuopiston päivän sanassa mielestäni sopiva teksti näihinkin ajatuksiin. Sen sanoma oli mm., että Jeesus oli monin tavoin puutteellisten seurassa kuin kotonaan. (Kyseinen teksti on siellä luettavissa vain tänään, muulloin jokin muu teksti.)

Ei annettu pelkuruuden henkeä, annettiin ihan muuta

Ei meille ole annettu pelkuruuden henkeä, vaan lapseuden henki, jossa huudamme: Abba, Isä!

Tuntuuko sinusta, ettet riitä? Mielessäsi koko ajan joku vaatii, että sinun pitäisi tehdä enemmän; uskonelämäsi on puutteellista, pyhityksesi on puutteellista, et ole tehnyt kaikkea tarvittavaa... Mitä tarvittavaa? Isän luokse on varsin lyhyt matka: huutaa Jeesuksen puoleen, hän kantaa Isän luo. Jeesus kantaa sinne. Ei siihen tarvita omia kulkuneuvoja, eikä hyvien töitten matkapaakaseja. Jeesus antaa kaikki. Hän antaa kaiken "mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan." Me jäämme aina vajaaksi, jos tuijotamme omia tekemisiämme, tai tekemättömyyksiämme. Mutta Jeesus on lähellä, ja aina valmis kuulemaan huudon: Armahda minua!

"Sillä Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja raittiuden hengen." 2 Tim. 1:7

"Sillä te ette saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Room. 8:15

"Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään," 2 Piet. 1:3


Täydellinen kutsui meidät ... epätäydelliset!  Ja lahjoitti kaiken.

Se on uskolla omistettava

Rukoilemme, vaikkapa Isä meidän -rukouksessa, tai muutoin: "Anna meille meidän syntimme anteeksi." Se on uskolla omistettava, että pyyntö on kuultu ja vastaus on tämä: "...synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden." 1 Joh. 2:12

Eikö tunnu missään? Tai tuntuuko aivan samalta, kuin ennen anteeksipyyntöä? Tämä asia ei ole ensisijaisesti tunteiden asia. Niitä voi olla, tai sitten ei. Uskolla se on omistettava. Jumalalla on tahto antaa syntejä anteeksi ja armahtaa jokainen, joka hänen luokseen tosimielellä tulee.

Ja minkätähden hän tahtoisi antaa meille anteeksi?

Koska Jeesus, hänen rakas Poikansa, jo otti päälleen rangaistuksen kaikista synneistämme.

Hän, Jeesus, alentui rikollisen asemaan: kärsimään rikollisen rangaistuksen kuolemalla ristillä - meidän puolestamme. Siinä kannettiin ristille kaikki syntimme. Rangaistus on päältämme pois, koska Jeesus sen jo kärsi. Tämä kaikki tehtiin rakkaudesta meihin. Syntiä yli kaiken vihaava, mutta ihmistä kuitenkin rakastava Jumala, järjesti meille vapautuksen. Sen hän teki Jeesuksen, meitä myös äärettömästi rakastavan sijaiskärsijämme, kautta. Vain Jeesuksen nimessä on tämä voima.

Jeesus ei jäänyt hautaan. Hän nousi ylös ja meni Isän luo taivaaseen. Ei hauta voinut Jumalan Poikaa pidättää. Sinne taivaaseen kutsutaan jokaista meitäkin.

 Älä luule, että se on vain hyville ja onnistuneille;

 ei - sillä yksikään taivaaseen menevä ei mene sinne omilla ansioillaan.

 Yksikään ihminen ei siis voi millään omilla tekemisillään taivasta saavuttaa. Se on ainoastaan Jumalan teko, jonka Hän teki Jeesuksessa. Siinä nimessä on meidän turvamme, siinä anteeksiantomme, siinä rauhamme.

"Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä rukoilette ja anotte, uskokaa  saaneenne, niin se on teille tuleva." (Jeesuksen sanoja) Mark. 11:24

"Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." (Myös Jeesuksen sanoja) Joh. 6:37

Ajatuksia pelosta

Aamulla tuli mieleeni ajatuksia pelosta. Myös jotain jakeita Raamatusta, joissa puhuttiin kovin sanoin pelkureita vastaan. Pelkurit asetettiin monien muiden kanssa kovan tuomion alaisiksi. Mietin miksi? Kuitenkin monet meistä ovat pelokkaita jatkuvasti, minä siinä joukossa myös. Menin sitten lukemaan rukouskirjasta jakeita. Avoinna olevalla aukeamalla oli valmiina:

"Olenhan minä sinua käskenyt: 

Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile,

 sillä, Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi,

 missä ikinä kuljetkin."

Joosua 1:9

Seitsemännen päivän kohdalla kirjassa oli puolestaan tämä:

"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä,

minä panen turvani Herraan, Herraan,

kertoakseni kaikkia sinun tekojasi."

Psalmi 73:28

En tiedä, voin olla väärässäkin, mutta  voisiko siinä pelkurien lukemisessa niiden joukkoon, joille luettiin kovat tuomiot, olla kyse juuri siitä, että on unohdettu se - tai ei ole haluttukaan tietää - että Jumala on. Jumala, joka on vieläpä lähellä. Jumala, joka on Pyhä!

Muutama sana vielä siitä tuomion sanasta pelkureille, ja muillekin. Me pelkurit olemme samalla tavalla syntisiä ja tuomion alaisia, kuin muutkin synnin tekijät.

 MUTTA:

Emme kuitenkaan ole tuomion alla, sen takia, koska olemme Jeesuksen vapauttamia. Vapautettuja vankeja siis. Hän tiesi heikkoutemme ja kuoli juuri niiden heikkouksiemme, meidän syntiemme edestä! Ja syntihän on juuri sitä, eroa Jumalasta; joka ilmenee juuri siinä, ettemme pysty täyttämään itsessämme edes sitä hyvää, jota itse tahdomme - saati Jumalan vaatimuksia, Hänen asettamiaan rajoja. Mutta Jeesus tuli ja täytti ne. Ja kärsi rangaistuksenkin puolestamme. Se on lahja! Ja sen saa kuka tahansa ottaa vastaan.

Vankilan portti oli hänelle auki. "Jeeee! Minä olen vapaa."

"...Ole vain luja ja rohkea." Päättyy Joosuan kirjan 1 luku jakeeseen 18. Kehotus toistuu luvussa useamman kerran. Ja miksi? Koska Herra oli luvannut olla hänen kanssaan.

No, jos nyt joku sanoo, että se oli Joosualle... Niin voin sanoa, että on meidänkin kanssamme luvattu olla. Jeesus itse sanoi niin: 

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

Matteus 28:20

---

Jos tahdot etsiä Raamatusta jotain, niin tässäkin on paikka, jossa etsiä: Koivuniemen Raamattuhaku

Ei Hän haavoitettua lyö!

"Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." Jer. 29:11 KR-92

Joka päivä lupaus kantaa/ Juha Vähäsarja: "Raskaiden elämäntilanteiden edessä, sairauden tai syvän pettymyksen kourissa tai synnin ja epäuskon kauhistamina me pelkäämme Jumalankin jättäneen meidät. Tällaista ihmistä yksinkertaisesti ei voi rakastaa! Juuri silloin, kun olemme paljastettuina ja kaikkein heikoimmillamme, puolustuskyvyttöminä ja syntisinä, tulee Jeesus lähelle ja ottaa meidät syliinsä sanomatta yhtäkään tuomion sanaa tai muistuttamatta yhdestäkään synnnistämme. Kun kaikki pyhyyden näyttömme ovat pettäneet ja olemme täydellisesti Herran armahduksen varassa, hän vastoin kaikkia todennäköisyyksiä tekee juuri niin. Hän pyyhkii menneet pois ja lupaa meille tulevaisuuden ja toivon. Armo on suurinta maailmassa ja ihmeellisin Valtakunnan salaisuuksista."  Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa

"Vanhurskaudeksi jokaiselle"!

"Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo." Room. 10:4

"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista." Room. 8:1-2


Aadamin jälkeen kaikki jälkeentulevat ovat olleet synnillä merkittyjä. Mutta Jeesuksen teko muutti kaiken.

"sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi,
niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi." Room. 5:19

"Mutta armolahjan laita ei sama kuin lankeemuksen;
joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet,
niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen,
Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi."
Room. 5:15

"Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta;

 sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi,

mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi."

Room. 5:16

Vapaudesta ja totuudesta

"Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta." Gal. 4:7

"Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." Gal. 5:1

"Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä  vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla." Gal. 5:16-18

Kaikki Jumalan lain vaatimukset meitä kohtaan täytettiin Kristuksessa, kun hän kuoli ristillä. Meidänhän tähtemme Hän siihen suostui!

"Seisokaa siis kupeet totuuteen  vyötettyinä..." Ef. 6:14

Ajattelemme ensiksi sitä karua totuutta, että olemme kelvottomia. Siihenkö totuuteen meidän olisi oltava vyötettyinä? Mutta Jeesus sanoi, että hän on totuus! Hänen totuuteensa sisältyy kaikki totuus meistä.

"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6

Siunattua sunnuntaita sinulle!

Kohtaamisia

"Ja tapahtui Joosuan ollessa Jerikon luona, että hän nosti silmänsä ja näki miehen seisovan edessään, paljastettu miekka kädessä. Ja Joosua meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä meikäläisiä  vai  vihollisiamme?" Niin hän sanoi hänelle: "En, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut". Niin Joosua heittäytyi kasvoilleen maahan, kumarsi ja sanoi hänelle: "Mitä herrallani on sanottavana palvelijalleen?" Ja Herran sotajoukon päämies sanoi Joosualle: "Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä". Ja Joosua teki niin." Joos. 5:13-14

"Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka. Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan. Ja mies sanoi: "Päästä minut, sillä päivä koittaa". Mutta hän  vastasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua". Ja hän sanoi hänelle: "Mikä sinun nimesi on?" Hän vastasi: "Jaakob". Silloin hän sanoi: "Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut". Ja Jaakob kysyi ja sanoi: "Ilmoita nimesi". Hän vastasi: "Miksi kysyt minun nimeäni?" Ja hän siunasi hänet siinä. Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, "sillä", sanoi hän, "minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut". Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa." 1 Moos. 32:24-31

"Ja kun hän oli eräässä kaupungissa, niin katso, siellä oli mies, yltänsä pitalissa. Ja nähdessään Jeesuksen hän lankesi kasvoilleen ja rukoili häntä sanoen: "Herra, jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa". Niin hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: "Minä tahdon; puhdistu". Ja kohta pitali lähti hänestä." Luuk. 5:12-13

"Ja katso, muutamat miehet kantoivat vuoteella miestä, joka oli halvattu; ja he koettivat viedä hänet sisään ja asettaa Jeesuksen eteen. Ja kun he väentungokselta eivät saaneet viedyksi häntä sisään muuta tietä, nousivat he katolle ja laskivat hänet vuoteineen tiilikaton läpi heidän keskellensä Jeesuksen eteen. Ja nähdessään heidän uskonsa hän sanoi: "Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut". Niin kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat ajattelemaan ja sanomaan: "Kuka tämä on, joka puhuu Jumalan pilkkaa? Kuka voi antaa syntejä anteeksi, paitsi Jumala yksin?" Mutta kun Jeesus tiesi heidän ajatuksensa, vastasi hän ja sanoi: "Mitä te ajattelette sydämessänne? Kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut', vai sanoa: 'Nouse ja käy'? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi," hän sanoi halvatulle - "minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Ja kohta hän otti vuoteen, jolla oli maannut, ja lähti kotiinsa ylistäen Jumalaa." Luuk. 5:18-25

Kukin tahollensa

Jeesus tiesi, että hänen opetuslapsena hajotettaisiin "kukin tahollensa". Jeesus halusi puhua heille rohkaisevan sanan ennen sitä:

"Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan

 kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin;

 en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani.

Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha.

Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä:

minä olen voittanut maailman."

Joh. 16:32-33

Ehkä Jeesus ajatteli tuossa sitäkin, että hänen lähimmillään tulee oleman syytökset mielessään siitä, jokaisella, että he jättivät hänet yksin. Mutta Jeesus tahtoi sanoa heille senkin, että niin piti käydä. Ja sen vuoksi Jeesus tahtoi vakuuttaa sitä, että silloinkin Isä kuitenkin oli hänen kanssaan. Ja myös sen, että Hän on todellinen Voittaja! Siltikin, että hetken verran kaikki  tulisi näytämään aivan vastakkaiselta. 

Ja Hän, maailman Voittaja,  lupasi itse olla meidän kanssamme -  joka päivä!:

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne, 

joka päivä, maailman loppuun asti."

Matt. 28:20

Kuollut - ja uuden elämän saanut Kristuksessa!

"...yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet."
2 Kor. 5:14

"Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskosa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." Gal. 2:19-20

"Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin:

"Älä sano sydämessäsi:

 Kuka nousee taivaaseen?"

 se on: tuoman Kristusta alas, 

tahi:

"Kuka astuu alas syvyyteen?"

 se on: nostamaan Kristusta kuolleista.

Mutta mitä se sanoo?

"Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi";

se on se uskon sana, jota me saarnaamme.

Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi,

että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, 

niin sinä pelastut; 

sillä sydämen uskolla tullaan  vanhurskaaksi 

ja suun tunnustuksella pelastutaan.

Sanoohan Raamattu: 

"Ei yksikään joka häneen uskoo, joudu häpeään.".

Room. 10:6-11

  

Toiseen tekstiin tältä päivältä: Meillä sentään on Sovittaja!

Kuulenko Paimenen ääntä?

"Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni." Joh. 10:28 (Jeesus sanoo lampaistaan)

"Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: "Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan."Mutta Jeesus vastasi heille: "Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua." Joh. 10:24-27

Eikö kipeä kysymys kuulu: kuulenko minä ääntäsi? Seuraanko sinua? Olenko se, joka sanon olevani; sinun omasi? Ainakin tahdon olla! Anna minulle oikea mieli, kuulevat korvat. Anna puhdas sydän, sinun verelläsi pesty! Sinun veresi voimasta!

"Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle..." 2 Aik. 16:9

Toinen tämänpäiväinen teksti: Puusepän pakeilla