Tämän aamun luettavat sai etsimään vanhoja muistilappuja...

Nyt oli luettavissa kohta Jobin kirjasta, ja sitä lukiessa muistin, että tuotahan joskus - muutamia vuosia sitten, vanhemmasta käännöksestä luettuna mietin, että mitä siinä oikein tahdotaan sanoa. Asian saattoi ehkä päätellä, mutta silti. Olin pähkäillyt asiaa sitten viiden muistilapun kanssa. 

Vanhemmassa käännöksessä pyydetään: "Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä. Ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;" Job 13:20-21 v. 33 käännös

Uudemmassakin pyydetään, mutta hieman erilaisin sanakääntein; ymmärrettävämmin: "Vain kahta asiaa sinulta pyydän - jos ne täytät, en enää pakene sinun katsettasi. Ota kätesi pois minun päältäni, ota pois tämä kauhu, jonka ylleni laskit." Job 13:20-21 KR-92

Asiat voidaan sanoa niin monella tavalla🤔 Mutta hyvä on, jos sen heti ymmärtäisi, mitä tahdotaan sanoa.😊 

Ilahduin tänä aamuna selvästi sanotusta kohdasta. Kaivoin yhden hartauskirjan välistä ne pähkäilymuistilappuni, joissa harmikseni ei ole päivämäärää merkittynä. Ne oli Vähäsarjan "Joka päivä lupaus kantaa" - kirjan välissä. Siinä kirjassa oli kyllä nuokin jakeet toukokuun 10. päivän tekstin alkajaisiksi olleet. Sitä en tiedä, ovatko lappuset olleet alunalkaen siinä kohtaa vai miten lie.

Missä olemme?

Sitä ihmettelen. Missä olemme?  Olemmeko sinun suunnitelmassasi, sinun poluillasi ja teilläsi? Kun nämä polut on niin kummallisia, eikä meillä ymmärrys, eikä oikein jaksamuskaan riittäisi tähän rämpimiseen. Tällekö reitille sinä tahdoitkin meidät kulkemaan? Jotenkin tämä on sen tuntuista, kuin kulkisimme tuolla rotkossa. Muistan,  että olen kokenut niin joskus aiemminkin; silloin tosin se tunne oli vielä paljon ryteikköisemmästä menosta. Tässä meillä on nyt tämä jokapäiväinen jaksaminen ja myös alituiseen mieleen pyrkivät ajatukset siitä, että millaista maastoa tulevat päivät voivat meille tuoda. Se pelottaa, kun kuulee ja näkee ympärillä kaikenlaista, mitä ihmisillä voikaan olla, mitä kaikkea voidaan sallia, joihin meidän käsityskykymme ei yllä. Antaisitko meille voimia ja rohkaisua!

(Olin tosin jo ennen mitään kirjoittelua saanut mieleeni sen kehotuksen, ettei pitäisi murehtia huomista päivää, joka pitää itsestään huolen... mutta se ei tuntunut riittävän minulle.)

---

Jonkin ajan päästä, kun olin laittanut vihkoni pois, tuli mieleeni tämä:

"Sinun turvasi on 

ikiaikojen Jumala.

Sinua kannattavat

iankaikkiset käsivarret..."

5. Moos. 33:27 

Niin ja olinhan saanut mieleeni jo aiemmin osan tästäkin jakeesta, joka taisi olla Jesajalta:

"... ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa..."

Etsin vielä sen: "Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu." Jes. 58:11

Ravitkoon nämä nyt sinuakin, kuten minua. Jos et osaa/jaksa ottaa tuosta alimmasta jakeesta kaikkea nyt vielä itsellesi, niin ota edes pikkuisen. Niin minäkin teen. 

Mitä me mistään mitään ymmärrämme?

"Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia..." Ef. 3:20-21 

"... Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo." Ps. 127:1 

"Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi: "Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni?" Job 38:1 

"Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi ja liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen." Ef.. 2:19-22 KR-92 

Mikä on Herra sinun aikomuksesi? Pimennämmekö mekin taitamattomilla puheilla sinun aivoituksesi? 

Välittääkö Hän? (osa ll)

Miksi on niin paljon sellaista (tunnetta, kokemusta) että on ikäänkuin yksin niiden omien pelkojen kanssa? Vaikka lukisi jotain Sanastasi, ja osaisi ottaakin sen luetun kohdan sillä hetkellä  niin, että se on hyvä ja rohkaiseva, niin hetken päästä se sama yksinäisyyden tunne palaa siinä hiljaisuudessa (johon myös ulkoiset olosuhteet vaikuttaa).

Missä olet? Miksi et puhu? Miksi toiset saavat (ainakin kuvitelmissani) olla ikäänkuin jatkuvassa ylistyksen, ilon ja voiman valituksessa?

Mieleeni tulee: "...voimavaikutukset ovat moninaiset...", (1. Kor. 12:6). 

Onko niin, että se hiljaisuuden ja yksinäisyyden kokeminen ja varsinkin kestäminenkin on osa voimasi kokemista? 

Sinä lupasit olla kanssanne aina. Sen täytyy siis olla totta. Mutta miksi et puhu? Onko niin, että olen osoittanut enemmän halua olla itsekseni? Vai tahdotko kasvattaa minua luottamaan sinuun, vaikka ei ollakaan jatkuvasti äänessä? Kuin sokea, jonka lähellä on joku tuttu - mutta ei kovin puhelias?

Tahtoisin kuitenkin pelkojeni keskellä tuntea kosketuksesi - kuin lämpimän käden, joka kertoo, sanoittakin, että Sinä olet siinä. Tahtoisin myös  kuulla äänesi sanovan: Ei mitään hätää. Minä olen tässä. Minä autan sinua. Minä olen kanssasi joka hetki.

Mutta sanoithan Sinä: "... olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (Matt. 28:20).

Et poistu välillä minnekään.

En minä tiedä, mitä kaikkea Pyhä Henki voi vaikuttaa, mutta ainakin näin:

"Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset  ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama." 1. Kor. 12:4-6

"Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä." 1. Kor. 12:3

"Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo." 1. Kor. 12:7-11

Voiko aivan kaiken...?

Nouseeko sinunkin sydämestäsi kysymys: "Voiko aivan kaiken, voiko tämänkin asian/asiat tuoda sinun eteesi? "

Olisiko sinullekin vastaukseksi tämä Sana:

"Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki, mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme. (sela)" Ps. 62:9 KR-92

Usein vihollinen, se suuri valehtelija, varmaan tahtoo vakuuttaa meille omaa "totuuttaan", suurta valhetta, että ei sinun sitä tai tätä asiaa pidä Jumalan eteen viedä, vaan sinun tulee se  itse osata ratkaista. 

Mutta Jumala se on, jolla on kaikkien asioiden ratkaisun avaimet!