Siinä oli voipunut mies ensin; näkemätönnä ja syömätönnä ollut kolme päivää. Mutta sitten tapahtui jotain merkillistä. Hänen luokseen tulee mies, joka ei aluksi olisi todellakaan tahtonut tulla. Ja tuo mies kutsuu tätä pelättyä - nyt sokeaa ja voipunutta miestä - veljeksi! "Saul, veljeni!..."* kuului nääntyneen korviin. Mikä lääke - mikä suloinen, uskomaton balsami, se olikaan hänen nääntyneelle sielulleen! Häntä, jonka elämä oli kolmen päivän aikana kääntynyt täysin päälaelleeen; kutsuu joku tuntematon veljekseen! Häntä, joka ei nyt tällä hetkellä tiennyt, kuka hän itse nyt on: pelätty, vihattu, kunnioituksensa menettänyt...? Mutta Jumalalle rakas!
---
* "Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon ja sanoi: "Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut - Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä." Apt.9:17 KR-92
"Samassa oli kuin suomut olisivat pudonneet Saulin silmistä, ja hän näki jälleen. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin. Ruokaa nautittuaan hän taas voimistui." Apt. 9:18-19 KR-92
