Sinä näet - kulkemisemme; me usein olemme kuin metsän keskellä

Sinä tiedät. Mutta meistä usein tuntuu, minusta ainakin, kuin kulkisin metsässä, jossa on niin paljon puita, että ne estävät näkemästä minne olen kulkemassa. Minua pelottaa. Polku tosin on, jolla kulkea. Mutta itse ei tiedä missä kohtaa on, mitä on lähistöllä, tai miten pitkään matka jatkuu missäkin maaston kohdassa. Tai ylipäätään koko matka, koska ollaan perillä. Olen kuin väsynyt lapsi, joka ei oikein jaksaisi. Tarvitsee usein jotain rohkaisua tai innostumisen aihetta.

Kun aamulla ennen ylösnousua jotain ajatuksia tuli tuosta kulkemisesta kuin metsässä, tuli mieleen myös tämä rohkaiseva ajatus: Seuraa Jeesusta! Niinpä. Kannattaa pitää hänet edessään ja mielessään, ja jättää vähemmälle sen ympärillä olevan "metsän" tarkkailu. Vain se polku ja Jeesus edessä siinä. Ja ehkä ne lähellä kulkevat matkakaverit. Jossain laulussa tai virressä sanotaan jotenkin näin: " hän päivän matkan kerrallaan täältä kotiin vie..."*

Eilinen kuva. Nyt oli valoisa metsäpolku!

Jännästi aamun luettavissakin oli matkasta ja kulkemisesta:

"Herra lähettää enkelinsä sinun mukaasi ja antaa matkasi onnistua." 1. Moos. 24:40 KR-92

"Lähdimme taas matkaan, ja kaikki veljet vaimoineen ja lapsineen saattoivat meitä kaupungin ulkopuolelle saakka. Meren rannalla me yhdessä polvistuimme ja rukoilimme,  ja sitten jätimme toisillemme hyvästit." Apt. 21:5-6 KR-92

"En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen.   Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vaan tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä.   Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat. ...  Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet." Fil. 3:12-14,16 KR-92

--

Ja vielä alkoi soida noiden edellä  kirjoitettujen lopuksi  mielessä: "... Nyt kulkee halki korpimaan Jumalan lapsen tie... *päivän matkan kerrallaan täältä kotiin vie..." No siinä se nyt oli, se laulu tai virsi, jota tuolla ylempänä tavoittelin muistaakseni, että mistä se on. Sehän on virsi: "Nyt kulkee halki korpimaan." Virren numero 498, vuoden 1987 virsikirjassa. En tiedä päteekö tuo numero nyt vielä.

---

Tänään tulee 63 vuotta siitä, kun äitini ja isäni alkoivat "kulkea" yhdessä siihen virallisesti sitoutuen, eli oli heidän vihkipäivänsä. Isäni kuva oli (ja minun) edellisen jutun kuvituksena tässä blogissa:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/02/jumalan-syli-on-avoin-niin-vahvalle.html

Tämä matka

Louhikoita, riippusiltoja, pimeitä metsiä, pelottavia soita...  ja toisinaan vihreitä niittyjä, aurinkoa, lämpöä, raikasta vettä, lepoa.

"Niin hän sanoi: "En, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut."  (Sana Joosualle) Joos. 5:14

"Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa." (Sana Jaakobista)  1. Moos. 32:31

Ylinnä oleva jae on mielestäni aina rohkaiseva. Mitä tulee toiseen jakeeseen; koen itseni ontuvaksi; ellei peräti rammaksi. Lienenkö ollut sitä jollain tavalla syntymästäni asti? Sainko jo alussa sellaiset "eväät ja matkavarusteet" että alituiseen kaipaisin jotain "parempia" tähän kotimatkalle. Mutta katsoitko Sinä minulle riittäviksi ne, jotka annoit? Kunpa vielä oppisin paremmin saamiani varusteita käyttämään. Välillä tuntuu, että sekin vähäinen taito on katoamassa, joka kenties joskus on ollut. Vai onko maasto vaikeutunut sellaiseksi, että sen takia kaikki tuntuu hankalalta?  Entä jos en selviä, vaan joudun perusteellisesti pulaan, tai ihan hukkaan?  Kai Sinä tulet varmasti hakemaan minutkin täältä, jos en osaa, tai jaksa annetussa ajassa (vrt.*) kotiin asti?   Ethän jätä minua. Hae Sinä minut armollisesti kotiin, jos en selviytyisikään kunnolla tästä matkasta.

Sinä lähetit Joosuan luokse sotajoukkosi päällikön, kun kuuma taistelu oli alkamassa. Anna apusi meillekin.

---
*Vrt. Norjalaisessa sarjassa Erämaan armoilla.  Lars Monsenille annettiin varusteet ja määränpää, jossa piti olla ajoissa. Jos ei ollut, haettiin hänet muilla keinoin. Helikopterilla hänet yleensä vietiin lähtöpaikkaansa, mistä matka alkoi. Yhteyttä pidettiin matkaan lähettäjien ja matkalaisen sekä reitin suunittelijoiden välillä silloin tällöin kysellen kuulumisia.

Yle Areena/Erämaan armoilla.

Tähän asti

"Ja Samuel otti kiven ja pani sen Mispan ja Seenin välille ja antoi sille nimen Eben-Eser* ja sanoi: "Tähän asti on Herra meitä auttanut." 1. Sam. 7:12  *"Avunkivi"

Samuelin kiven laittamisesta tulee mieleen Jaakob, joka myös laittoi kiven merkiksi merkittävälle paikalle. Hänen nukkuessaan Jumala ilmestyi hänelle. Herättyään Jaakob tajusi jotain: "..."Herra on  totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt".  Ja vielä hän sanoi: "..."Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti." 1. Moos. 28:16-17

Mekään emme usein tajua, että Jumala on siinä, missä mekin...

Tähän asti. Miksi ei sitten tästä eteenkinpäin Hän meitä auttaisi? Hän, joka lupasi olla kanssamme joka päivä! Jeesus itse sanoi: "..minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Joos. 1:9

Mukana koko matkan!

Nappasin nämä tälle päivälle olevat kaksi jaettta kahdesta eri hartauskirjasta. Mutta niissähän oli aivan samaa asiaa kummassakin: Hän on mukana alusta loppuun asti!

"Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät

 iankaikkiseen kirkkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne,

 hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava."

 1 Piet. 5:10

"Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää. 

Vihamieheni tahtovat minulle pahaa, mutta sinä ojennat kätesi, 

sinun väkevä kätesi pelastaa minut. 

Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. 

Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!" 

Ps 138:7-8 KR-92

Koko matkan!

Vaikka saamme kärsimyksiä osaksemme, Hän on mukana elämässämme kaikissa niissä. Hän jopa etukäteen valmistaa niihin, tukee ja vahvistaa matkan aikana, ja vie asiamme päätökseen asti. Hänen armonsa ei lopu milloinkaan.

Tässä vielä tuosta ylinnä olevasta jakeesta jotain: Kutsu juhliin

Raikasta vettä ja uusia teitä!

"Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa." Ps 42:2-3

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan." Jes. 43:18-19

Ottakoon joka päivä ristinsä

"Ja hän sanoi kaikille: 'Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. "  Luukas 9:23-24

"Ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon..."  Mitähän se  käytännössä tarkoittaa? Tarkoittaisiko se kenties sitä, että suostuisimme niihin teihin, jolle Hän meidät johdattaa, vaikka ne eivät meitä miellyttäisikään? Siihen, ettemme itse määrää elämämme kulusta?

Autuas jokainen...

Luin tänä aamuna vaihteeksi psalmeja, mm. psalmia 128. Sitä lukiessa hätkähdytti sen aloitussanoissa olevat sanat:

"Matkalaulu.

Autuas on jokainen, 

joka pelkää Herraa,

joka vaeltaa hänen teillänsä."

Ps 128:1

On varmaan monella kokemusta siitä, että vaikka haluaa seurata Herraa ja "vaeltaa hänen teillänsä", niin oman kehnonpuoleisen vaelluksen takia kokee, että voiko sitä edes itseään oikein uskovaksi nimitäää. Tai Herran omaksi. Tai käyttää itsestään sanaa "autuas".  Mutta tuo psalmin kohta sanoo hyvin selvin sanoin sen, että jokainen joka tahtoo Herran teillä kulkea, on autuas! Eikö olekin lohdullinen ajatus meille, jotka emme koe itseämme niin hyviksi vaeltajiksi!

Laahustamista... - Huonolle vaeltajalle

Kun kulku näyttää olevan sellaista laahustamista... Oikeastaan melkeinpä paikallaanoloa, jolloin mitään edistystä ei voi havaita, sitä miettii, kuinka voi päästä perille niin "huonojalkaisena"?  Mutta siitä minun tuskin tarvitsee huolta kantaa, sillä Hän tulee hakemaan minut siitä missä olen. Ei minun tarvitse miettiä siinä omaa jaksamistani, kun Hän kantaa.

"Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on  kutsunut meidän kirkkaudellaan ja täydellisyydellään" 2. Piet. 1:3

"Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!" 2. Kor. 2:14

Ei meidän tarvitse huonojalkaisina surra huonoa vauhtiamme eikä kadehtia niitä reippaita ohitsemme menijöitä. "Kunhan  vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!" Fil. 3:16

Jumala ei kutsumistaan kadu. Kyllä Hän tiesi tarkkaan millaisen matkalaisen tielleen kutsui.
"Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu." Room. 11:29
"...Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle." Luuk. 14:21

Kenen teillä? - Kuninkaan tie

Aina välillä löytää itsensä miettimästä, että ollaanko tässä Jumalan teillä ja suunnitelmassa, vai jossakin muussa? Saatan ajatella, että itse olisin suunnitellut ihan jotain muuta, mutta nyt on kuitenkin näin, kuin on, jolloin paljosta saamme varmasti etsiä omaa osuuttamme asiaan. Mutta lopulta, jos tie kuitenkin on ollut Hänen...?

Hänhän sanoo: "Minuna ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne minun teitäni." Ajattelen Israelin kansaa. Heidän reittinsä luvattuun maahan olisi voinut olla nopeammin kuljettava, mutta matka kesti vuosikymmeniä kansan epäuskon tähden. Se oli niin pitkäkestoinen, että Mooseskaan ei selvinnyt "puhtain paperein" vaikka oli Jumalan mieleinen mies, joka sai seurustella Herran kanssa "kasvoista kasvoihin"*. Mooseskin sai vain etäältä katsella sitä maata, jonne hänen johtamansa kansa oli matkalla. Mutta vaikka matka oli niin mutkikas ja pitkä, eikä varmasti kovin miellyttävä, ja vaikka Jumala vihastui kansaansa monta kertaa, ja vaikka monet vanhemmista lähtijöistä eivät itse maata nähneet, heidän lapsessa näkivät sen. Ja kuitenkin Jumala oli kansansa kanssa koko matkan ja johdatti ja auttoi sitä.

Emmekö mekin voisi uskoa ja luottaa siihen, että Hän kuitenkin on ollut, ja edelleenkin on, koko matkan, kanssamme, vaikka epäilemme eksyneemme, tai peräti sitä, ettei Hän enää kulkisi kanssamme, kun katselemme toisennäköistä tietä, kuin mistä alkuun haaveilimme?

Tie, jota ihminen ei valitsisi,  voi kuitenkin olla Jumalan tie. Kuka olisi uskonut Kuninkaan tieksi ristinkuolemaa? Ja sitä se kuitenkin oli. Niin suunniteltu. Niin kuljettu. Perille päästy

"Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne,

 eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.

Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata,

 ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne 

ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne." 

Jesaja 55:8-9

Jeesus sanoi:

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

----

* "Ja Herra puhutteli Moosesta kasvoista kasvoihin, niinkuin mies puhuttelee toista..." 2. Moos. 33:11

Tällaisiä mietteitä täällä tänään. En ehkä saanut "sanoja riviin" ihan siten, kuin olisin halunnut ja mikä ajatus oli. Mutta omaa olemistamme ajattelin ja siitä ajatukseni lähtivät liikkeelle. "Satuin" myös lukemaan kohdan, jossa Jeesus kuolemansa jälkeen ilmestyi toisennäköisenä opetuslapsilleen, jotka eivät häntä heti tunteneet, vaikka Jeesus selitti heille hänestä ennalta sanottuja asioita.

Siunattua päivää sinulle!

"Muistokivi"

"Pystytä itsellesi kivmerkkejä, aseta itsellesi tienviittoja, paina mieleesi tie, 
polku, jota olet kulkenut. Palaja, neitsyt Israel, palaja näihin kaupunkeihisi." 
Jer. 31:21

"Ja Samuel otti kiven ja pani sen Mispan ja Seenin välille
 ja antoi sille nimen Eben-Eser ja sanoi:
"Tähän asti on Herra meitä auttanut."
1 Sam. 7:12

"Ja Jaakob nousi varhain aamulla,
otti kiven, jonka hän oli pannut päänsä alaiseksi
ja nosti sen pystyyn patsaaksi, ja vuodatti öljyä sen päälle."
1 Moos. 28:18

Jaakob palasi myöhemmin sille paikalle, jossa Hän oli saanut kokea Jumalan apua ja läheisyyttä:

"Ja nouskaamme ja menkäämme Beeteliin, rakentaakseni sinne alttarin Jumalalle, 
joka kuuli minua ahdistukseni aikana ja oli minun kanssani tiellä, 
jota vaelsin." 1 Moos. 35:3

Kuinka voisin  muistaa ne hetket,  merkitä jotenkin ne kerrat,  pystyttää jonkin "muistokiven"  jolloin luulin, ettei mitään apua ole näkyvissä, mutta kohta sainkin huomata, että sitä oli.  Sain kiitoksen aihetta - valituksen sijaan. Jollakin tavoin voisi itselleen merkitä sitä kuljettua polkua, että kun jälleen niille kohdin tulee, muistasi, miten Herra viimeksikin siinä auttoi.

Päämäärästä ja matkallaolosta tietoisena

Paavalilla oli päämäärä kirkkaana mielessä ja hän keskittyi siihen.

"Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna." 1 Kor. 2:2

"Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!" Gal. 6:14

"Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuken, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että  voittaisin omakseni Kristuksen"  Fil. 3:9

"...vaan minä riennän sitä kohti, että sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut." Fil. 3:12

"...mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 3:13-14

"Onko mitään hukassa?"

Tuo otsikon kysymys on yhdestä kirjasta peräisin, mutta sopi niin tämän aamun mietteisiini. Kirjoitin tänä aamuna vihkooni näin: "Tunnen olevani vähän hukassa. Kivikkoiselta tuntuu jalkojen alla polku, mutta en pysty näkemään eteeni, koska on pimeä. Millainen on maasto edessäpäin? Ainakaan nyt en ole saanut nauttia kauniista, avarista maisemista. Jossain risukossa, koleikossa tunnen olevani."

Kun olin tuon kirjoittanut, pöyhin pöydällä olevia kirjoja, ja yhden välistä löysin pikkuruisen lapun, jolle olin pari kuukautta sitten kirjoittanut: " 'Vaarallisia' mietteitä. 25.2.17.  Kaukana siintää korkea vaara. Lähemmäs saapuessa se näyttää laskeutuvan ja häviävän näkyvistä lopulta kokonaan. Siellä se kuitenkin on. Entistä lähempänä."

Sitten kaivoin esiin kirjan Taluta tielläs, josta tämän jutun otsikkokin on peräisin. Juuri tuo otsikko minua puhuttelikin, sillä olinhan juuri kirjoittanut olevani kuin hukassa... Ja tuon kirjan tekstin jakeena kyseisellä sivulla oli "Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on."  (Matt. 18:11).  No, niin. Olihan sopiva jae mietteisiini. Ja sain aiheen kirjoittaa vihkooni: "Kai löydät minutkin täältä risukosta?"

Ja vielä sellainen jännä seikka, että kun rupesin tarkistamaan tuota kirjassa ollut jaetta Matt. 18:11, niin eihän lukemassani Raamatussa (-33/-38) ollut koko jaetta lainkaan! Kaivoin esille sen vanhemman "väliaikaisraamatun" (1861/1913) ja siinä oli se tässä muodossa: "Sillä Ihmisen Poika on tullut pelastamaan sitä, mikä on kadonnut."  No sitten otin esiin Uusi Tie -lehdeltä saamani Raamatun (-33/-38 käännös ja kieli korjattuna)  ja siinä se oli tässä muodossa: "Sillä Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, joka on kadonnut."  Minulle jäi siis arvoitukseksi, mikä Raamattuversio se on ollut, jossa tuo jae on ollut, ja tuossa muodossa... Se on siis vielä hukassa, mutta jospa sekin vielä löytyisi:) Luukkaalta tuo jae kyllä löytyy tuossa etsimässäni muodossa:

"Sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan stiä, mikä kadonnut on."

Luuk. 19:10

Hyvää keskiviikkoa itsekullekin!

  

Vaelluksen vaikeudesta

"Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta." Jes. 43:2

"Vaelluksemme tässä maailmassa ei lainkaan ole niin yksinkertaista kuin nuorempana ajattelimme - ei ainakaan kristityllä. Kuta kauemmin elämme, sitä lujemmin tulemme kiinnitetyiksi elämän kankaaseen ja sikäli myös elämän taisteluihin.Väliin ajattelimme kyllä, että kunhan vain siitä vaikeudesta ja siitä ajasta selviämme, niin kyllä koittavat valoisammat ajat ja olomme helpottuu. Mutta sen sijaan moni on saanut vain useampia syviä virtoja kahlatakseen ja uusia tulikokeita kestettäväkseen. Hitaasti opimme käsittämään, että tie on kaita loppuun saakka.

Kuitenkin on jotain sellaista, mikä on varmaa, se nimittäin, että Jumala on luvannut olla kanssamme ja kantaa meitä sekä tulen että veden läpi. Jumala on kanssamme juuri silloin, kun emme itse voi lainkaan auttaa itseämme. Juuri siksi saamme kokea yhteyttä Jumalan kanssa voimakkaimmin silloin, kun elämä näyttää meistä kaikkein toivottomimmalta. Daniel sai leijonain luolassa varmuuden siitä, että Jumala oli hänen kanssaan, ja neljäs mies, joka oli kuin Jumalan poika, ilmestyi palavaan pätsiin hänen kolmen ystävänsä rinnalle. Kun me sellaisessa tilanteessa näemme Jumalan kasvot ja saamme kokea hänen apuaan, muuttuu elämän ankarin koetus suurimmaksi onneksi. Joitakin niistä kauneimmista säveleistä, jotka kristityn sydämestä kumpuavat esiin ja joita kautta iäisyyden kuullaan Karitsan virressä, me opimme kulkiessamme tulen ja veden läpi ja saadessamme voiton, kun Jumala oli meidän kanssamme."

Ludwig Hope kirjassa Sana tänään

Tulevaisuus ja toivo

"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." Jer. 29:11

Tämä on totta, myös silloin, kun elämä meneekin toisenlaisia latuja, kuin mitä me olimme ajatelleet. Jumalalla on omilleen "rauhan eikä turmion ajatukset" alati. Hänellä on suunnitelma, jota Hän toteuttaa, vaikka me emme sitä usein ymmärräkään. Meidän tulevaisuutemme ja toivomme, ei ole tässä maailmassa, vaan Hän on suunnitellut meille paljon parempaa! Ja sitä suunnitelmaa Hän täällä nyt silmillemme näkyvässä maailmassa toteuttaa, sitä valvoo hyvin tarkkaan, pitää meistä huolta, eikä meitä jätä hetkeksikään yksin, vaikka meistä siltä tuntuisikin.

"Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat." 1 Kor. 15:19

"Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti"  Hebr. 6:11

"Se toivo on meille ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti" Hebr. 6:19

"Minä kerron vaellukseni"

"Sinun todistuksesi ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.

Minun sieluni on vaipunut tomuun; virvoita minua sanasi jälkeen.

Minä kerron vaellukseni, ja sinä vastaat minulle;

opeta minulle käskysi.

Saata minut ymmärtämään asetustesi tie,

niin minä tutkistelen sinun ihmeitäsi." 

Ps. 119:24-27

Välillä olen sumuisilla teillä samonnut, toisinaan ryteikössä rymyän. 

Olen luullut olevani yksin, valoasi ja johdatustasi vailla. 

Vaan sinä olet sielläkin, pimeimmissä loukoissakin.

 Ja välillä olen kirkkaan taivaan saanut nähdä

 pilviesi lomasta.

Herrahan onkin siinä!

"Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: 'Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä." 1 Moos. 28:16  (1992)

Kun joskus saamme kokea Jumalan apua ja läsnäoloa yllättäen, ihmeellisesti, tavalla jota emme osanneet odottaa, me hämmästymme; Herrahan oli tässä!

Jaakob nukkui sitä tavallista unta ja sai siinä kokea Herran tuntuvan läsnäolon. Varmaan hänellä oli ollut ankeat ajatukset nukkumaan mennessään. Olihan hänen matkalle lähtönsä tullut ikävänä yllätyksenä. Mutta Herra oli siinäkin hänen kanssaan. Kun Jaakob heräsi unestaan, maisema ja matka oli yhtä karu kuin ennenkin, mutta hän tiesi Herran olevan kanssaan.

Joskus voimme olla, kuten minä tänä aamuna,  pimeässä, epäuskon ja toivottomuuden unessa, että siitä tarvitsee herätyksen. Mikä se sitten itsekullakin on. Minulle se oli tänä aamuna tuo ylläoleva jae: "Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: 'Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt." Hän on tässä, minunkin kanssani.

Ihminen "nukahtelee" aina välillä, eikä voi luottaa siihen, että minuthan on jo aiemmin herätetty, muina päivinä. Herra valvoo ja herättää meidät vaikka sikeästäkin unesta. Voimme sitten vaikka epäuskonkin unesta pöpperöisenä hieroa silmiämme, ja todeta, että Hän oli, ja on koko ajan, tässä!

Reitti on tarkistettu ja varmistettu

"Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää." 5 Moos. 31:8  (uudempi käännös)


"Älä sinäkään lannistu, äläkä pelkää. Älä sittenkään, vaikka olisi sata syytä pelätä. Ihminen voi nähdä vain näkyvän, mutta Jumalan valtakunta on jotakin paljon enemmän. Jumalan enkelit kulkevat lähelläsi ja hänen katseensa seuraa kulkuasi. Jumalan kansaa johdetaan edestä, eikä sitä kohtaa siksi mikään, mille ei anneta lupaa. Jeesus aukaisee tien, raivaa esteet ja varmistaa tulevan. Näin on Jumalan kansan elämässä ja näin on jokaisen yksittäisen kristityn elämässä. Älä siis arkaile, vastaasi ei tule mitään outoa ja tuntematonta. Sinun Herrasi kulkee edelläsi. Hän on sinun kanssasi eikä jätä sinua tai hylkää. Jos joudut taisteluun, hän on sinun apusi. Älä lannistu, äläkä pelkää."

Juha Vähäsarja Joka päivä lupaus kantaa

Edeltäpäin valmistetuissa teoissa

"Sillä  armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ettte tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." Ef 2:8-10

---
Armosta pelastettuja, jo ammoin tehdyn suunnitelman mukaan. Hänen tekojaan saamme itsekin olla, ja hänen edeltävalmistamissaan teoissa saamme vaeltaa. Kaikki hyvin suunniteltua...

Herra itse johdattaa

"Tien aukaisija käy heidän edellänsä; he aukaisevat tiensä, kulkevat portille ja lähtevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa käy heidän edellään ja Herra heitä johdattaa." Miika 2:13

Vaikka se olisi kivinenkin

"Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, 

jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa." Ps. 25:10
---
Vähän samankaltaista asiaa on tässä tekstissä:
Outoja teitä