Liiton kautta sukupuuhun oksastetut

Katselimme eilen tyttären kanssa sukulaisuussuhteitamme. Oli ollut jokin kouluhomma, josta meillä sitten illalla kiinnostus lähti lisää rönsyämään. Minulla on jo aika paljon löydettynä sukupuun rönsyjä ja niitä paperille olen kirjannut. Mutta nykyään netistäkin löytää sellaisia tietoja, joita ennen piti vaikkapa virkatodistusten avulla kirkkoherranvirastoista pyytää.

Mutta miten sitten nuo arkiset asiat liittyy aamun luettaviin? No, aika hyvin. Sanoisin jopa: vallan mainiosti; sillä jos ei eilisiä sukumietintöjä olisi ollut, olisi ehkä jokin hitunen mielenkiintoa ollut vähemmän luettua jaksoa kohtaan, vaikka se hyvin mielenkiintoinen - ja antoisa, onkin: Room. 4:1-8 KR-92 aamulukemisissa ollut, joka alkoi näin: 

"Mutta mitä meidän on sanottava Abrahamista, kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen?" (jae 1). Ja sitten jatkuu asia sillä, että ei Abrahamkaan, vaikka hänellä olisi ollut hyviä tekoja, saanut asemaansa vanhurskaana sillä perusteella - vaan siksi, että "uskoi Jumalan lupaukseen", ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi. (Raamatun kohta on kokonaisuudessaan luettavissa jutun lopusta.)* 

Mutta miten tämä liittyy asemaamme sukupuu-asioissa? No, vaikka sillä tavoin, että sukuun kuuluvaksi voi tulla myös se, jolla ei näytä olevan lainkaan esi-isiä ja äitejä siinä suvussa. Ja miten? Liiton kautta. Avioliiton. Jos menet jonkun kanssa naimisiin, avioliitto sitoo sinut sukuun myös, halusit tai et. Niin ne suvut muodostuu, että siihen tulee aina väkeä muualta. Kaikkien meidän suvuissa on tehty, ja tehdään, liittoja; sellaisia, jotka ovat sitten mahdollistaneet meidänkin olemisemme siinä:)

Jeesuksessa tehtiin uusi liitto; siinä, kun hän vuodatti verensä ristillä, jotta me saisimme osallisuuden taivaalliseen sukuun. Meitä ei katsota siihen kuuluvaksi kenenkään esivanhempamme vuoksi, vaan tuon uskon liiton takia; jossa meidät on "...oksastettu jaloon oliivipuuhun..." (Room. 11:24)  - meidät, villit oksat! Ja siinä jalossa puussa; siinä,  saadaan jatkaa elämistä. Siinä saadaan se elämän voima. 

--

Oma rakentaminen ei auta mitään siinä: "Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa." Ps. 127:1 KR-92

Simon Pietari sanoi Jeesukselle kerran: "Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön, emmekä ole saaneet mitään. Mutta  lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket." Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät." Luuk. 5:5,6 KR-92

"Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei lisätä." Sananlaskut 10:22 KR-92

----

*Room. 4:1-12 KR-92:

"Mitä meidän siis on sanottava Abrahamista,

 kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen?

Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi tekojen perustella,

hänellä oli aihetta ylpeillä - ei kuitenkaan Jumalan edessä.

Mitä sanovat kirjoitukset?

"Abraham uskoi Jumalan lupaukseen,

 ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."

Työntekijälle maksettua palkkaa

ei katsota armosta saaduksi

vaan ansaituksi.

Jos taas jollakulla ei ole ansioita

mutta hän uskoo Jumalaan,

joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi,

Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi.

Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä,

jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi

hänen teoistaan riippumatta:

- Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi

ja joiden synnit on pyyhitty pois.

Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi

hänen syntiään.

Koskeeko nyt tämä autuaaksi ylistäminen 

vain ympärileikattuja vai myös ympärileikkaamattomia?

Mehän sanomme: "Jumala katsoi Abrahamille 

vanhurskaudeksi uskon."

Oliko Abraham silloin ympärileikattu?

Ei ollut, hän oli vielä ympärileikkaamaton.

Hän sai ympärileikkauksen merkin sen vakuudeksi,

että hänet oli hyväksytty vanhurskaaksi jo, 

kun hän ympärileikkaamattomana uskoi.

Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä,

jotka uskovat ja jotka katsotaan vanhurskaiksi,

vaikka he ovat ympärileikkaamattomia.

Samoin hän on ympärileikattujen isä,

jos nämä seuraavat sitä uskon tietä, 

jota isämme Abraham kulki

ollessaan vielä ympärileikkaamaton."

Room. 4:1-12 KR-92

"... minä ja lapset, jotka Herra on minulle antanut..." Tästä tulee mieleen Jeesus, vaikka sanat ovatkin Jesajan. Jesaja 18:8 (-33)

"...rakkauden kautta vaikuttava usko..." Gal. 5:6 (v. -38), ja "...rakkautena vaikuttava usko..."(v. -92)

Tuota kohtaa kun ensin yritin omasta muistista kaivaa, se sai muodon: ...niin siis vanhurskautena vaikuttava usko... No, sehän ei ihan noin sitten ollut. Mutta joku itu siinäkin ehkä on...

"Mitä tämä siis merkitsee?" - mietti kirjeen kirjoittaja

Ja minäkin mietin yhdessä kohtaa samaa - siitä hänen kirjoittamastaan. Mutta palataan itse kirjeeseen, laitan tähän palasen:

"Mitä tämä siis merkitsee? Sitä, että vieraat kansat, jotka eivät tavoitelleet  vanhurskautta, ovat saaneet sen, nimittäin uskon vanhurskauden. Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen. He ovat kompastuneet siihen kiveen, josta on kirjoitettu: - Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.

  

Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että he pelastuisivat. Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta. Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.

Siitä vanhurskaudesta, joka perustuu lain noudattamiseen, Mooses kirjoittaa: "Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän." Mutta uskon vanhurskaus puhuu näin: "Älä kysy sydämessäsi: Kuka voi nousta taivaaseen? - nimittäin tuomaan Kristusta maan päälle - "tai: Kuka voi laskeutua syvyyksiin?" - nimittäin noutamaan Kristusta ylös kuolleista.

Mitä siis on sanottu?  - Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet  kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään." Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja hänellä riittää rikkautta kaikille, jotka huutava häntä avukseen." Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu."

Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman julistajan tuojan askelet!" 

Room. 9:31 - 10:15 Kirje Roomalaisille (Paavalilta, ent. Saulus Tarsolaiselta, joka vainosi Kristukseen uskovia, mutta jolle Jumala ilmestyi, ja Sauluksesta tuli Paavali).  

---

Kirjeen sanoma ilahdutti minua tänä aamuna🌟

Mutta kuten joku Raamatun kirjoittajista, olisikohan ollut Pietari, mietti joskus omassa kirjeessään, että Paavalin kirjoituksissa on joskus vähän vaikeaselkoista tekstiä; niin minullakin oli tässä sitä tuo kohta, jossa on noita uskon vanhurskauden kysymyksiä vastauksineen. Ei ihan ymmärryksen lamppu syttynyt siinä kohtaa, ja jäin miettimään, että miten sen oli tarkoitus selventää uskon asemaa verrattuna Mooseksen lain noudattamiseen. Olisiko sen voinut sanoa jotenkin toisenlaisisin sanakääntein, sitä mietin. Mutta se kohta saa jäädä. Asia kuitenkin tulee yllä muutoin hyvin selväksi. Se mihin ihastuin, oli muutoin hyvin selvä: Kristus on se, joka meidät vanhurskauttaa - Hän yksin.

Sanoja vapaudesta

 

Kun Jumala on puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?

"mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen,

joka vanhurskauttaa jumalattoman,

sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi"

Room. 4:5

"Koska siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet,

niin meillä on rauha Jumalan kanssa

meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta"

Room. 5:1

"Kuka voi syyttää Jumalan valittuja?

Jumala on se, joka vanhurskauttaa."

Room. 8:33

"Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänen alttiiksi meidän edestämme,
kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?"
Room. 8:32

"Mitä me siis tähän sanomme?

Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?"

Room. 8:31

"Vanhurskaudeksi jokaiselle"!

"Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo." Room. 10:4

"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista." Room. 8:1-2


Aadamin jälkeen kaikki jälkeentulevat ovat olleet synnillä merkittyjä. Mutta Jeesuksen teko muutti kaiken.

"sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi,
niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi." Room. 5:19

"Mutta armolahjan laita ei sama kuin lankeemuksen;
joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet,
niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen,
Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi."
Room. 5:15

"Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta;

 sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi,

mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi."

Room. 5:16

Kun toivoton kuitenkin uskoi... ja toivoi

"Ja Aabraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut...  

...ja oli täysin varma siitä,

että minkä Jumala on luvannut,

sen hän voi myös täyttää.

Sentähden se luettiinkin

hänelle vanhurskaudeksi.

Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu,

että se hänelle luettiin,

vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava,

kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen,

meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu 

meidän rikostemme tähden

ja kuolleista herätetty

meidän vanhurskauttamisemme tähden." 

Room. 4:18, 21-25

"Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet,

niin meillä on rauha Jumalan kanssa

meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,"

Room. 5:1

Kun jumalattomattomasta tulee ihan jotain muuta...

"mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi"
 Room. 4:5

Jumalaton - ja vanhurskas. Eikö ne kaksi tunnu olevan ihan eri maata?
Ja niin ne ovatkin. Vanhurskaus annetaan taivaasta.
Jumalattomalle - joka uskoo...
Se on ihme.

"Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta." Joh. 3:27

Täysivaltainen taivaan kansalainen!

"Jeesus joi viinin ja sanoi: "Se on täytetty." Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä." Joh. 19:30 KR-92

"Koet, että olet huono kristitty. Et ole niin hurskas kuin nuo toiset totiset uskovaiset. Rukouksesi ei ole niin palava, todistuksesi jää liian usein sanomatta, luottamuksesi horjuu. Tahtoisit olla parempi, mutta mitä enemmän yrität, sitä huonommin onnistut. Alat jo epäillä, kuuluuko armo sinulle enää ollenkaan.
Kun Jeesus sanoi ristillä: "Se on täytetty", hän tarkoitti, että hän oli juuri sinun puolestasi hurskas, uskova, totinen ja palava. Hän tiesi, ettei sinusta ole Jumalan vaatimusten täyttäjäksi ja juuri siksi hän täytti tuon lain sinun puolestasi. Saat olla  vapaa! Saat olla Jumalan lapsi! Saat olla täysivaltainen taivaan kansalainen! Siksikö, että olisit hyvä? Pois niin ylpeät ajatukset. Ei, vaan siksi, että Jeesus on kerran sanonut ristillä nuo sinut vapauttaneet sanat: "Se on täytetty."  Juha Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä

Mitä sitten merkitsee olla täysivaltainen taivaan kansalainen? On oikeus käydä sen "kaikissa huoneissa". Kukaan ei voi ajaa sinua pois. Sinulla on oikeus tehdä "löytöretkiä" sen maan kaikiin paikkoihin, eikä kukaan saa ajaa sinua pois.
Jos koet olevasi lauman "musta" lammas, niin tiedä se, että kun Jeesus on sinut laumaansa ottanut, sinä olet osa sitä laumaa yhtälailla kuin kaikki muutkin.

Millainen käsittämätön vaihtokauppa!

"Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, 
että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." 2. Kor. 5:21

Jumalan synnitön Poika tulee tänne ja hänet tehdään synniksi, joka naulataan ristiin. Synti kertakaikkiaaan naulittiin siinä ristiin! Mutta ei siinä vielä kaikki, vaan sitten on se meidän, maailmasta olevien syntisten, puoli siinä vaihtokaupassa: "...hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." Mikä ihmeellinen vaihtokauppa!

Kuin kerjäläinen kohtaisi kuninkaan. Kuningas sanoisi kerjäläiselle: - Vaihdetaan vaatteita ja osaa.  Anna sitä rääsysi tänne, niin saat tästä juhlavaatetuksen ja kuninkaallisen osan, ja minä otan sen sinun osasi niitten rääsyjesi kanssa.

Se on sellainen vaihtokauppa, ettei sitä osaa oikein ymmärtää, eikä sanoittaakaan.
 "...Mutta Herra  heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme." Jes. 53:6
Ja me saimme samalla jotain, jota emme edes kykene käsittämään, sillä niin suurta ja ihmeellistä se on, kun synti ja vanhurskaus vaihtaa osaa.