Kohtaamisia

"Ja tapahtui Joosuan ollessa Jerikon luona, että hän nosti silmänsä ja näki miehen seisovan edessään, paljastettu miekka kädessä. Ja Joosua meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä meikäläisiä  vai  vihollisiamme?" Niin hän sanoi hänelle: "En, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut". Niin Joosua heittäytyi kasvoilleen maahan, kumarsi ja sanoi hänelle: "Mitä herrallani on sanottavana palvelijalleen?" Ja Herran sotajoukon päämies sanoi Joosualle: "Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä". Ja Joosua teki niin." Joos. 5:13-14

"Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka. Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan. Ja mies sanoi: "Päästä minut, sillä päivä koittaa". Mutta hän  vastasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua". Ja hän sanoi hänelle: "Mikä sinun nimesi on?" Hän vastasi: "Jaakob". Silloin hän sanoi: "Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut". Ja Jaakob kysyi ja sanoi: "Ilmoita nimesi". Hän vastasi: "Miksi kysyt minun nimeäni?" Ja hän siunasi hänet siinä. Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, "sillä", sanoi hän, "minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut". Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa." 1 Moos. 32:24-31

"Ja kun hän oli eräässä kaupungissa, niin katso, siellä oli mies, yltänsä pitalissa. Ja nähdessään Jeesuksen hän lankesi kasvoilleen ja rukoili häntä sanoen: "Herra, jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa". Niin hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: "Minä tahdon; puhdistu". Ja kohta pitali lähti hänestä." Luuk. 5:12-13

"Ja katso, muutamat miehet kantoivat vuoteella miestä, joka oli halvattu; ja he koettivat viedä hänet sisään ja asettaa Jeesuksen eteen. Ja kun he väentungokselta eivät saaneet viedyksi häntä sisään muuta tietä, nousivat he katolle ja laskivat hänet vuoteineen tiilikaton läpi heidän keskellensä Jeesuksen eteen. Ja nähdessään heidän uskonsa hän sanoi: "Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut". Niin kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat ajattelemaan ja sanomaan: "Kuka tämä on, joka puhuu Jumalan pilkkaa? Kuka voi antaa syntejä anteeksi, paitsi Jumala yksin?" Mutta kun Jeesus tiesi heidän ajatuksensa, vastasi hän ja sanoi: "Mitä te ajattelette sydämessänne? Kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut', vai sanoa: 'Nouse ja käy'? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi," hän sanoi halvatulle - "minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Ja kohta hän otti vuoteen, jolla oli maannut, ja lähti kotiinsa ylistäen Jumalaa." Luuk. 5:18-25

Kunpa en unohtaisi tätä!

"...Älä pelkää äläkä arkaile..." Joos. 8:1

"Ken pelkää, hän on unohtanut, että Jumala on hänen kanssansa, ja että Jumala hallitsee kaikkea ja ettei hiuskarvakaan voi pudota hänen päästänsä taivaallisen Isän tietämättä... Saattaa jopa näyttää siltä, kuin ei Jumalaa olisi olemassakaan... ja hän hallitsee kuitenkin...

Usko, joka käsittää ja pitää kiinni 

aina läsnäolevasta 

kaikkivallasta ja rakkaudesta,

 on pelkäämätön ja luja, täynnä kiitosta ja ylistystä,

 iloiten Jumalan kaikkiviisaan rakkauden hallituksesta..."

Teksti tänä aamuna luettua, kirjasta Aarrearkkunen/Johannes Gossner

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2018/07/ala-pelkaa.html

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2018/08/pida-huolta-take-care-please.html

Siunattua sunnuntaita sinulle!

Ole rohkealla mielellä

"Olenhan minä sinua käskenyt:

 ole luja ja rohkea;

 älä säikähdy äläkä arkaile, 

sillä Herra, sinun Jumalasi,

 on sinun kanssasi,

 missä ikinä kuljetkin."

 Joos. 1:9

Ja aurinko nousi

Nousin tänä aamuna minäkin hiukan "siipi maassa" - näin erään ystäväni käyttämin sanoin. Meninpä sitten katsastamaan Wislöffin kirjasta, olisiko sillä jotain rohkaisevaa tarjota. Ja mielestäni oli. Samalla aukeamalla on aamu- ja iltateksti. Otan sen iltaisen ensin, koska se sopii aamuun myös; aurinko nousi... yön taistelun jälkeen.

"Kun Jaakob oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa." 1 Moos. 32:31
                                                                     

 "Penuel merkitsee Jumalan kasvot. Penuelin luona sinä, Jumala, siunasit Jaakobin hänen kamppailtuaan sinua vastaan koko yön. Hänen elämänsä muuttui toiseksi tämän taistelun jälkeen. Siunauksesi seurasi häntä ja hänen sukuaan. Penuelissa sinä painoit leimasi häneen - myös ulkonaisesti. Kosketit hänen lonkkaluutaan. Jaakob alkoi ontua. Kuinka ihmeellinen sinä oletkaan, hyvä Jumala. Sinä siunaat lapsiasi lyömällä heihin leimasi. Ja leima on milloin minkinlainen - ruumiillinen vajavuus, pitkällinen sairaus, vaikeus joka seuraa ihmistä läpi elämän. Tietenkin jokainen haluasi päästä vapaaksi tästä koettelemuksesta. Mutta meiltä unohtuu helposti, että se on sinun leimasi, merkki siitä että Jumalan siunaus seuraa meitä. En tiedä, minkä leiman aiot lyödä minuun. Mutta maksoi mitä maksoi, sanon kuten Jaakob: "En päästä sinua, ellet siunaa minua."  (Fredrik Wislöff Rukouskirjani)

Ja kirjan toisella sivulla oli allaoleva jae.

"Minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt
 tullut."  Joos. 5:14
                                                                                                                                     
Hän saapuu meidän nähtäväksemme usein juuri taistelun ollessa kuumimmillaan. Olemme kenties jo epätoivoisia ja luulemme taistelun olevan häviöön tuomittu. Mutta silloin saapuu HÄN. Sotajoukon päämies.

--- 

Ylläoleva jae liittyy tapahtumaan, kun Joosuan piti ruveta Jerikoa valloittamaan. Siinä sotajoukon päämies saapuu, kun taistelu on kohta alkamassa.

"Jerikon luona ollessaan Joosua näki miehen seisovan edessään paljastettu miekka kädessä. Joosua meni hänen luokseen ja kysyi: 'Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?' Tämä vastasi: 'En kumpaakaan. Olen Herran sotajoukon päällikkö ja olen juuri saapunut tänne.' Joosua lankesi kasvoilleen maahan, kumarsi ja sanoi hänelle: 'Mitä herrallani on sanottavana palvelijalleen?' Herran sotajoukon päällikkö sanoi Joosualle: 'Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, missä seisot, on pyhä.' Joosua teki niin." (Joos. 5:13-15, Jumalan kansan pyhä raamattu, Uusi Tie -lehdeltä syksyllä saatu:)