Kaikkia tarvitaan!

"Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä." 1. Kor. 12:22 KR-92

"Välttämättömia". Se on aika vahvasti sanottu! Ja nyt siis puhutaan siitä, että "Kristus on kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä... Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen." 1. Kor. 12:12,27 KR-92

Luettavissa oli eilen myös jakeita, joissa oli köyhä leski poikansa kanssa, ja profeetta Elia. Jumala järjesti niin, että köyhä leski tarvitsi Elian saapumista, ja Elia köyhän lesken leipomusta - kummatkin hengissä pysyäkseen! 1. Kun. 17:7-16. Ja muutakin ihmeellistä tapahtui; jakeissa 17-24, jotka olivat tämän päivän luettaviksi merkittty.

Heikko ei välttämättä koe itseään tarpeelliseksi, mutta on silti sitä; ollen jopa välttämätön, kuten korinttolaiskirjeen jae sanoo. Vahvatkin tarvitsevat toisia, vaikka näyttäisi ulospäin aivan muulta. Vahva profeetta Elia tarvitsi jopa korppeja ruokkimaan itseään! Se kerrotaan jakeissa: 1 Kun. 17:1-6. Olisihan Jumala voinut järjestää sen aivan toisinkin, mutta näin hänelle näkyi hyväksi järjestää se asia silloin.

Ravittuna kuivassa erämaassa

"...ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa..." Jes. 58:11

Se voi olla mannaa, jota kerätään päivän annos kerrallaan. Tai kuten Elialla; kun linnut toivat leipää ja lihaa aamuin illoin. Ja toisella kertaa Herra pani köyhän leskivaimon elättämään häntä; vaimon, jolla oli Elian tullessa ainekset vain yhteen ateriaan itselleen ja pojalleen... Ja olipa sekin kerta, kun Elian herätti unestaan enkeli, ja hän löysi "päänsä pohjista" juuri paistetun leivän.

Kenties ruoka ei tunnu mieluisalta. Eikä runsaaltakaan. Haluaisimme paljon enemmän, varmuuden siitä, että sitä on huomennakin tarjolla. Päivän annos kerrallaan... mutta se pitää hengissä. Ja mainitussa jakeessa sen sanotaan ensin vahvistavan ja loppu onkin "runsasta vettä."

"Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu."  Jes. 58:11

---
Elian kokemia ruokkimisia: 1. Kuningasten kirjan luvuissa 17 ja 19.

"Ja hän paneutui maata ja nukkui kinsteripensaan juurelle. 

Mutta katso, enkeli kosketti häntä ja sanoi hänelle: "Nouse ja syö".  

1. Kun. 19:5

Kohtaamisia

Kolme kohtaamista. Elia oli masentuneena luolassa. Jumala kysyi häneltä: "Mitä sinä täällä teet Elia?"  Ja Elia kertoi huolensa aiheen; hän pelkäsi henkensä edestä. Jumala käski hänen mennä ulos odottamaan. Siitä kulki ohitse Herra. Hänen edellään tuli myrsky, "joka halkoi vuoret ja särki kalliot", mutta ei Herra vielä siinä ollut. Sitten tuli maanjäristys ja tulikin, mutta ei Herra ollut niissäkään. Sitten tuli hiljainen tuulen hyminä. Siinä oli Herra. Ja jälleen Hän kysyi Elialta. "Mitä sinä täällä teet, Elia?"  Tämä Elian kohtaaminen Jumalan kanssa löytyy kohdasta 2. Kun. 19:9-13.

Mooses kohtasi Jumalan kätkettynä kallion rotkoon. Mooses oli pyytänyt, että saisi nähdä Jumalan kirkkauden. Ja Jumala näyttäytyi hänelle selkäpuolelta. Tämä löytyy kohdasta 2. Moos. 33:17-23.

Paavali. Hän koki, näki ja kuuli, taivaaseen temmattuna suuria:"sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua." Näistä kerrotaan kohdassa 2. Kor. 12:2-4.  Kuitenkin jotkut väittivät Paavalia heikoksi: "Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko..."  (2. Kor. 10:10). Suurien kokemustensa vastapainoksi oli Paavali saanut jonkin "pistimen", jonkinlaisen kiusan, jonka poistamista hän oli rukoillutkin, mutta lopulta hyväksynyt sen, koska Jumala sanoi hänelle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." (2. Kor. 12:9).

"Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä." 2. Kor. 4:7

Väsyneenä

Jumalan lapsikin väsyy. Joskus niin, että käy vain makuulle ja nukkumaan, kun tuntuu ettei mitään jaksa. Jopa voimalliset Jumalan miehetkin väsyvät joskus. Niin kävi Eliallekin aikanaan. Hän oli juuri vähän aiemmin saanut nähdä suuria; kuinka tuli lankesi taivaasta hänen rukouksensa voimasta. Sitten hän sai kuulla, että kuningatar aikoo saada hänet hengiltä. Elia pakeni ja pakomatkansa päätepisteessä paneutui masentuneena nukkumaan, toivoen samalla kuolemaansa. Hän sai nukkua aikansa. Sitten hänet herätettiin. Enkeli herätti hänet ja käski hänen syödä. Ruokakin oli pantu valmiiksi viereen. Elia söi - ja paneutui uudestaan nukkumaan. Taas hän sai nukkua aikansa. Ja jälleen enkeli herätti hänet. Taas oli ruoka odottamassa. Niin vahvistui Elia.   Näin levänneenä ja ruokittuna Elia lähti matkaan, jonka päätteeksi hän asettui erääseen luolaan yöksi. Yhäkin hänellä oli mielessä masentavana se, kuinka hänen henkensä oli vaakalaudalla. Siellä hänelle puhui itse Jumala ja lähetti Elian  uusiin haasteisiin.

Kerrontaa Eliasta löytyy 1 Kuninkaiden kirjasta. Eikä Elian henkeä vienyt kuningatar, eikä kukaan muukaan ihminen. Hänen maallisen vaelluksensa loppu oli hyvin erikoinen ja se löytyy kohdasta 2 Kun. 2.