Hänet on annettu meille!

"Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi, ja lunastukseksi." 1. Kor. 1:30 KR-92

"Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus ..." Ef. 6:10-11 KR-92

"Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus... " Ef. 6:13 KR-92

"... pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan." Ef. 6:14 KR-92

Koko varustus: vyö: totuus, haarniska: vanhurskaus, jalkineet: alttius rauhan evankeliumin julistamiselle,  kilpi: usko, kypärä: pelastus, miekka: Hengen = Jumalan sana. Jakeet 14-17 Ef. 6.

"Ottakaa" ja "pukeutukaa" toistuu monta kertaa. Ja  myös toisin ilmaistuna: "vahvistukaa", "kiinnittäkää", "sitokaa", ja vielä "seiskää lujina!". Ef. 6:10-17

Se varustus annettiin meille.  Mutta kuinka usein jätämme sen vain johonkin säilytykseen, koska ajattelemme itsemme arvottomiksi ottamaan  sitä; olemme liian huonoja ja syntisiä sotilaita. Se onkin totuus, ja se kirpaisee niin paljon, ettemme tahdo edes nähdä koko sotilasvarustusta juuri sen takia.  Ensinhän kehotettiin juuri se totuuden vyö sitomaan ylle, (jolla voidaan kaiketi ne liehuvat alusvaatteet sitoa kiinni). 

No, kun se oma syntisyys on niin kirpaisevasti havaittu, niin olisi myös syytä muistaa, että mitä se meidän ylipäällikkömme sanoi: "... en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä..." Matt. 9:13, Mark. 2:17, Luuk. 5:32 (v. -38 käännös)

Näistä, juuri meistä, syntisistä, hän kokoaa lisää sitä joukkoaan. Ja heille, eli meille, sitten antaa täydet varusteet! Ei mitään tarvi olla itsellä niistä ennestään. Ja jos jollakin jotain olisikin, se pitäisi kuitenkin vaihtaa siihen sotapäällikkön antamaan.

Siunausta sinulle, sinä Herramme sotilas, joka itsesi ihan kelvottomaksi tunnet! Meillä on tämä yhteinen merkki ✝️ jota kannamme sydämessämme ja varusteissamne!❤️

---

Omiin kipuiluihini tämän tekstin kirjoitin. Toivottavasti sinäkin saisit tästä jotakin rohkaisua, voimaa ja lohdutusta. Häneltä kaiken saamme. Oikein täysihoidon...

Se oli Jumalan kädessä!

Mikä niin? No se sodan voitto, kun nuori poika, (liekö ollut joku yläaste-amis/lukio -ikäinen?), voitti kokeneen, jättikokoisen sotilaan kaksintaistelussa. Samalla ratkesi koko sota, joka oli ollut pattitilanteessa jo pidemmän aikaa.

Vanha isä oli lähettänyt sen nuorimman poikansa ruokaa viemään sotilaana toimiville vanhemmille veljille. Ja samalla osa siitä lähetettiin myös sotapäällikölle. Tuomisina oli jyviä, leipää ja juustoa. Sotakentällä syntyi sitten pojan ja veljien välillä mielenkiintoista sananvaihtoa, kun veljet epäilivät pikkuveljen tulleen vain uteliaasti sotaa katsomaan. Mihin se pikkuveli ne lampaatkin oikein jätti? Mutta nuorukaista alkoi  suututtaa: "Mitä minä nyt olen tehnyt? Eikö täällä saa edes puhua?"

Siellä oli sotakentällä ns. tilanne päällä. Vastustajalla oli yksi jättikokoinen sotilas, joka haastoi kaksintaistelijaa itseään vastaan. Katsottaisiin sillätavoin, kuka sen sodan voittaisi. Halukkaita ei ollut. No eipä ihme, kun miehen keihään varsikin oli kuin kangaspuiden tukki, ja mies itse n. kolmemetrinen*. 

Mutta sitten tämä, veljien mielestä vain utelias, ilmoittautuu halukkaaksi! Tämä pikkusintti siihen jättiin verrattuna! Sen voittajalle oli tosin luvattu rikkautta, kunniaa ja prinsessakin... Mutta tälle uudelle sotilaspalvelukseen astuneelle ne olivat - vaikka kiinnostavia olivatkin - silti vasta toisella sijalla syynä. Häntä oli suututtanut eniten se, että tämä röyhkinys julkeasti pilkkasi "elävän Jumalan taistelurivejä"! 

No sitten hänelle puettiin taisteluvarusteet ylle. Ne muuten olivat kuninkaan omat varustukset. Mutta eihän tämä kokematon kaveri voinut niissä edes kävellä! Pois jouti yltä ne varusteet. Ihan omissa vaatteissa vain kävi taisteluun, mukanaan oma laukku, johon keräsi muutaman kiven linkoaan varten. 

Niillä varusteilla se sota voitettiin. Se oli Jumalan kädessä, sen sodan voitto. Jumala antoi sen Daavidille, koska hän palveli Jumalaa...

1. Samuelin kirjan luku 17, kertoo näistä. *Ja mittatiedon meille tutulla tavalla antoi Sana Elämään Kommentaariraamattu.

Kenen joukoissa halutaan olla?

Kun tänä aamuna luin päivän sanasta yhtä  roomalaiskirjeen pätkää, siitä tuli jotain mielleyhtymiä sotaan. Ihmekös tuo, että on sodan silmälasit jääneet päähän, kun siitä jatkuvasti on uutisista luettavana. Sodassa kehoitetaan toisinaan antautumaan. Se voi joskus olla hyvä tai huono ratkaisu, riippuen ihan siitä kenelle antaudutaan; ketä halutaan palvella, kenen puheisiin, lupauksiin ja tekoihin luotetaan. Antautuminen voi pelastaa hengen oikealle taholle tehtynä. Tässä se lukemani pätkä: Kirje roomalaisille 6:16-23. Tämä on v. -92 käännöksestä.

Kirjeessä kehotetaan antautumaan. Antautumisiakin tehdään taatusti monella lailla. Jotkut etenkehtaisesti, jotkut sen ihan sydämellään tehden. Ei se antautuneita vastaanottava täydellistä väkeä kuvittele vastaanottavansa; monin tavoin rikkinäisiä ja kelvottomankin näköistä jonkun silmään. Mutta Hän, Jeesus, näkee sydämeen asti, sen halun ja kaipauksen.❤️ 

Kun luetaan sodan silmälasit päässä

Otsikkoon viitaten, kun nekin ajatukset mielessä on, tuovat ne oman lisänsä vähän kaikkeen. Niinkuin tänä aamuna lukemiini teksteihin. Lukemastani tuli siinä kohtaa ikäänkuin sieluni silmien eteen näkymä, sodan taistelutanner jälkineen taistelun jälkeen... mutta nyt olivat taistelut päättyneet. Oli tullut rauha, mutta sodan jäljet vielä näkyvät.

(Harmi, ettei ajatusta ja  mielikuvaa voi tulostaa... sillä nyt vähän myöhemmin, minun on vaikea saada sitä sanoiksi.)

Lukemani alkoi kuitenkin tästä:

"Kristuksen veressä meillä on lunastus, syntiemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä. Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman, jonka hän oli nähnyt hyväksi tehdä ja joka oli määajan tullessa toteutuva: hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä oli taivaassa ja maan päällä. Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt - hän, joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti." Ef. 1:7-11

"Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle. Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat. Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan, kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa." Ps. 102:20-23

Ne mieleen tulleet sotatantereet. Rauha on tullut. Meidän puolestamme kuoltiin. Rauha on tullut, paha sai palkkansa - siis meidän, kun Jeesuksessa oli ristillä kaikki synti, mitä maailmassa on. Hänet tehtiin synniksi, niinhän sanotaan:

"Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." 2. Kor. 5:21  

Häneen Jumala siirsi meidän syntimme; Häneen, Jeesukseen - puhtaaseen.

Lopullinen voitto on julistettu jo, vaikka vihollinen vielä yrittää saalista epätoivoisesti saada. Jeesuksen luokse voi kuitenkin jokaikinen halukas juosta turvaan.

Voitto tuli, kun Jeesus tehtiin synniksi ja tuomittiin siitä rangaistukseen meidän puolestamme!  Kaikki Jeesuksen luokse tulleet syylliset saavat huomata, että heidän syyllisyytensä on nostettu heidän harteiltaan pois! Rangaistus jo kärsittiin, Jeesuksen toimesta. ✝️  Ja aurinko nousi...☀️ 

Pahana päivänä

"... pahana päivänä tehdä vastarintaa, ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä." Ef. 6:13

Pahana päivänä... tehdä vastarintaa... kun jo muutenkin on väsynyt? Jatkuva taistelukin uuvuttaa.  Paha päivä ei välttämättä näy päällepäin, eikä toisten silmiin. Mutta mielessä on taistelu. Kuinka voi tehdä uupuneena vastarintaa, kun häviö näyttää varmalta? Ja varma se onkin, jos luovutamme, jos antaudumme pahan voittamaksi. Jatkakaamme taistelua, tehkäämme vastarintaa, vaikka meidän mielestämme pystyssä pysyminenkin näytttää epätoivoiselta yritykseltä, voittamattomalta näyttävän vihollisen edessä. Ei anneta viholliselle ainakaan luovutusvoittoa! Käytetään sota-aseitamme, mitä meillä on, ja voimia, joita on,  - ja huudetaan samalla sotapäällikköä apuun. Ja  huudellaan myös kaverin puolesta. Ja jos mahdollista on, huudellaan myös rohkaisun sanoja lähistöllä taisteleville kavereille, joilla on omat kuumat paikkansa.

Näetkö kuvan keskellä kuin sydämen? 

Kahdesta lehdestä muodostuvan...

"Ja uskovaisten ssuuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu..." 

Apt. 4:32

"Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain."

Gal. 6:32

Rukous aamuun - ja sotilaan varusteista jotain

"Herra, armahda meitä, sinua me odotamme.

Ole näitten käsivarsi joka aamu, 

ole meidän apumme hädän aikana." 

Jes. 33:2

Heräsin ankealla mielellä. Tuo rukouskirjasta löytämäni jae tuntui sopivan rukoukseksi tähän aamuun.

Mutta sitten jatkoin lukemista sillä, mitä lukuvuorossa tälle päivälle Raamatussa oli. Se oli Efesolaiskirjeen 6. luku. Siinä minua puhutteli nämä allaolevat:

"Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa." Ef. 6:10

"Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.

Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. 

Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. 

Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten  valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta;" Ef. 6:11-18

Ylläolevasta jotain ajatuksia, ikäänkuin "uudella" tavalla olisin tuota jaetta ajatellut. Aiemmin se on tuntunut jotenkin sellaiselta, että ikäänkuin itsestä, "omasta varastosta", pitäisi noita asioita kaivaa.

Sota-asu on Jumalan antama. Vyö, haarniska, kengät, kilpi, kypärä ja miekka.  Meidän on oltava vyötettynä totuuteen. Jeesus sanoi olevansa totuus. Siis Häneen olemme vyötetyt, emme omiin "totuuksiimme". Haarniskakin pitää olla yllä. Sitäkään meidän ei itse tarvitse hankkia, vaan Jumala sen meille antaa. Kaikki varusteet on sotapäällikön hankkimia. Ne on meille annnettu. Ne pitää pukea päälle. Ja siihen on pukemisohjeena tuo, että "rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä..."

"Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja

 hänen väkevyytensä voimassa."

 Ef. 6:10

Siinä meille ihana toivotus!

Kaiken tämän jälkeen

Ja kaiken tämän jälkeen

haavoittuneet

sotatantereelle jäljellejääneet

hoitavat toistensa haavoja

syyllisyyksiä ja sodan traumoja

vakuuttavat toisilleen

että armo riittää sittenkin

ja Jumala ei hylkää kuitenkaan

Kirjoitin tämän runon maaliskuussa. Se on korona-ajan runo. Oikeastaan jo sen jälkeiseenkin aikaan tähyilevä.  

Tänä aamuna oli Suomen Raamattuopiston päivän sanassa mielestäni sopiva teksti näihinkin ajatuksiin. Sen sanoma oli mm., että Jeesus oli monin tavoin puutteellisten seurassa kuin kotonaan. (Kyseinen teksti on siellä luettavissa vain tänään, muulloin jokin muu teksti.)

Kohtaamisia

"Ja tapahtui Joosuan ollessa Jerikon luona, että hän nosti silmänsä ja näki miehen seisovan edessään, paljastettu miekka kädessä. Ja Joosua meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä meikäläisiä  vai  vihollisiamme?" Niin hän sanoi hänelle: "En, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut". Niin Joosua heittäytyi kasvoilleen maahan, kumarsi ja sanoi hänelle: "Mitä herrallani on sanottavana palvelijalleen?" Ja Herran sotajoukon päämies sanoi Joosualle: "Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä". Ja Joosua teki niin." Joos. 5:13-14

"Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka. Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan. Ja mies sanoi: "Päästä minut, sillä päivä koittaa". Mutta hän  vastasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua". Ja hän sanoi hänelle: "Mikä sinun nimesi on?" Hän vastasi: "Jaakob". Silloin hän sanoi: "Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut". Ja Jaakob kysyi ja sanoi: "Ilmoita nimesi". Hän vastasi: "Miksi kysyt minun nimeäni?" Ja hän siunasi hänet siinä. Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, "sillä", sanoi hän, "minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut". Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa." 1 Moos. 32:24-31

"Ja kun hän oli eräässä kaupungissa, niin katso, siellä oli mies, yltänsä pitalissa. Ja nähdessään Jeesuksen hän lankesi kasvoilleen ja rukoili häntä sanoen: "Herra, jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa". Niin hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: "Minä tahdon; puhdistu". Ja kohta pitali lähti hänestä." Luuk. 5:12-13

"Ja katso, muutamat miehet kantoivat vuoteella miestä, joka oli halvattu; ja he koettivat viedä hänet sisään ja asettaa Jeesuksen eteen. Ja kun he väentungokselta eivät saaneet viedyksi häntä sisään muuta tietä, nousivat he katolle ja laskivat hänet vuoteineen tiilikaton läpi heidän keskellensä Jeesuksen eteen. Ja nähdessään heidän uskonsa hän sanoi: "Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut". Niin kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat ajattelemaan ja sanomaan: "Kuka tämä on, joka puhuu Jumalan pilkkaa? Kuka voi antaa syntejä anteeksi, paitsi Jumala yksin?" Mutta kun Jeesus tiesi heidän ajatuksensa, vastasi hän ja sanoi: "Mitä te ajattelette sydämessänne? Kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut', vai sanoa: 'Nouse ja käy'? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi," hän sanoi halvatulle - "minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Ja kohta hän otti vuoteen, jolla oli maannut, ja lähti kotiinsa ylistäen Jumalaa." Luuk. 5:18-25

Ja te olkaa hiljaa...

"Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa." 2 Moos. 14:14

Kun sotatila on käynnissä, kuinka vaikea meidän onkaan olla hiljaa, ja paikoillamme! Paljon mieluummin pakenisimme. Tai ryntäisimme päin vihollista - omin voimin.

"Mooses vastasi kansalle: "Älkää peljätkö; pysykää paikollanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette koskaan enää tule näkemään."  2 Moos. 14:13

Uskommeko, että meidänkin elämässämme Herra Jumala voi tehdä sellaisia suuria tekoja, jotka ovat aivan ainutkertaisia elämämme aikana? Samoin Hän myös joka päivä auttaa ja huolehtii meistä; älkäämme väheksykö niitä asioita. Pidetään silmät auki - ja korvat. Iloitaan siitä, mitä Hän elämässämme tekee.

---

Ketä kuuntelen; kenen puhetta, kenen lupauksia?  Kuuntelenko mieluummin itseäni tai vihollista? Haluan kuitenkin olla se, joka kuuntelee mieluummin Jumalaa. Anna anteeksi Jumalani, että usein löydän kuitenkin itseni kuuntelemassa muita ääniä kuin sinun. Ne meluavat niin kovaa. Anna uskon korvatulpat suojautuakseni niiltä ääniltä. Vahvista sensijaan korvani kuulemaan sinun puhettasi. Ja anna rohkeus olla hiljaa, kun on sen aika.