Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruut. Näytä kaikki tekstit

maanantai 22. syyskuuta 2025

Osina Jumalan suunnitelmaa. Emme useinkaan tiedä, millä tavoin oma osamme voisi olla tärkeä...

Joku voi olla mahdollistamassa jotain jonkun toisen osalle🌱

Aamun luettavissani oli kahdesta naisesta; Noomista ja Ruutista, jotka olivat anoppi ja miniä. Heillä oli niin hyvät välit, että Ruut lähti Noomin mukaan Noomin entiseen kotimaahan muuttaen, kun perheen miehet olivat kuolleet. Noomi toimi sitten Ruutille äitinä siellä, kun omia poikia ei enää ollut.  Ja Ruutin uusiin naimisiin menolla oli myös Noomilla sormensa pelissä. Noomi oli sitten Ruutin lapselle myös isoäitinä ja hoitajana, koska Ruutin oma äitihän oli jäänyt Ruutin synnyinmaahan.

 Raamattu kertoo että naapurin naiset jopa sanoivat lapsen synnyttyä, että "Noomille on syntynyt poika"*.    Raamattuhan ei ainakaan mainitse, että Noomilla olisi ollut ollenkaan omia lapsenlapsia niistä omista kahdesta kuolleesta pojastaan, joiden vaimoja Ruut ja Orpa olivat olleet...  Ja Noomi koki osansa ja olemisensa varmaan hyvin epäonnistuneeksi ja turhaksi, koska entisiin kotimaisemiin palattuaan sanoi tutuille  naisille: "Älkää enää kutsuko minua Noomiksi*, kutsukaa minua Maaraksi**, sillä Kaikkivaltias on antanut minulle paljon katkerata murhetta."** Ruut 2:20  (*onnellinen, **murheellinen) v. 1933 käännös

Mutta silti: Noomilla oli tosi tärkeä osa - jopa ilman omista lapsista syntyneitä jälkipolvia - Israelin uusien sukupolvien tulemisessa ja tulevaisuudessa, ja jopa koko maailmankin loppuun asti ulottuvassa tulevassa historiassa! Ilman häntä ei olisi syntynyt kuningas Daavidiakaan! Esiäitinä Ruut... Ja Jeesuksenkin esiäitinä oli Ruut, joka Noomin mukana tuli siihen maahan... Leskinä kummatkin. Mutta Jumalalla oli, ja on, suunnitelmat pitkälle tulevaisuuteen. 

*Ruut 4:17: "Ja naapurivaimot antoivat lapselle nimen, sanoen: "Noomille on syntynyt poika". Ja he panivat hänen nimekseen Oobed. Hänestä tuli Iisain, Daavidin isän, isä." v. -33 käännös

---

Suomessa sanalla anoppi on usein jotenkin epämukava kaiku. Mutta monissa muissa maissa ja kulttuureissa tuo sama asema on niinkuin toisen äidin asema. Äitejä kotimaassamme kyllä enimmäkseen arvostetaan... Mitä jos täälläkin ajateltaisiin anoppeja ja miniöitä äiteinä ja tyttärinä? Ja appiukkoja ja vävyjä isinä ja poikina? Miesten puolella ei ehkä ole ihan samassa mittakaavassa sentään yleisiä vitsit näistä "isistä lain mukaan" kuin on naisten kesken anopeista? 

Ruut oli Noomin, anoppinsa, kotimaahan tullessa maahanmuuttaja. Ja liekö ollut alkujaan toisenuskoinenkin. Siitä Raamattu ei mitään sano. Mutta kukaties Ruut joutui kokemaan väheksyntää ja ylenkatsetta sen vuoksi, että oli muualta: oli moabilainen. 

Olen joutunut itse tarkistamaan käsityksiäni toisen kulttuurin edustajista. Olen saanut huomata, että usein he ovat kohteliaampia ja huomattavasti huomaavaisempia ja avuliaampia kuin itse olisin osannut olla. Ei me suomalaisiksi syntyneet välttämättä olla ihan kaikessa niin hyviä, kuin olemme itsestämme luulleet. Jos meillä olisi mahdollisuus tutustua toisen kulttuurin edustajan ajatuksiin ja tapoihin edes vähän, saattaisimme yllättyä heistä myönteisestikin. Ja käsitys omasta itsestä ja omista tavoista voisi muuttuakin joissakin kohdin ehkä? Meidän on tietysti usein vaikea tutustua muihin, jo ihan oman luonteenlaatumme vuoksi. Sen itsessäni aivan erityisesti huomaan. En helposti ryhdy puheisiin edes omankielisen ihmisen kanssa, ellei toinen tee aloitetta, tai keskustelukumppani ole hyvin tuttu. Saati jos on kieliongelma. Itsehän en kehtaa enkun sanoja suustani päästää, niitä vähäisiäkään, joita ehkä kirjallisessa muodossa osaisin. Mutta moni muualta tullut toivoisikin kenties että hänelle puhuttaisiin suomea...  Itsehän olen anoppi, jota on nimitetty äidiksi. Ja isäntä on appiukkona saanut kuulla itseään sanottavan isäksi. Kyllähän se tuntuu kivalta:) 






keskiviikko 29. tammikuuta 2025

Ei turhaa!

 "... olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa." 1.Kor. 15:58 

Luin tuon F. Wislöffin rukouskirjasta. Hän pohti siinä, kuinka monesti kaikki meidän omat tekemisemme tuntuvat kovin vähäpätöisiltä ja merkityksettömiltä. Emme osaa itse arvostaa sitä, eivätkä ehkä toisetkaan. Mutta sitten hän tuumi, että Herralle se ei ole pientä eikä merkityksetöntä; hänen katseensa on suunnattu päivittäin tekemisiimme. Mikään ei ole turhaa eikä merkityksetöntä, joka tehdään Herralle; hänen nimessään.

Enkö ole itsekin ajatellut ja kokenut, että ihan olematonta on tekemiseni. Mutta tuo aamun jae oli muistutus, ettei asia ole ihan niin. Jumala näkee, mitä mikäkin vaikuttaa, ja milloin. Omilta silmiltämme se voi kyllä olla salattu.

-----
 
Toinen tähän aiheeseen sopivasti liittyvä kohta Raamatussa oli jakeet Ruutin kirjan luvusta 4. Kenties Noomi, Ruut, tai Boaskin, vähättelivät omia tekemisiään ja osaansa asioiden ja sukupolvienkin ketjussa. Mutta ilman Noomia, ja rakkauttaan poikansa leskeä, Ruutia kohtaan, ei Ruutista olisi tullut uudessa uudessa  avioliitossaan Boaksen kanssa kuningas Daavidin isoisän äitiä... ja Jeesuksen esiäitiä!

SANOTTUJA SIUNAUKSIA...

Boas sai todistajilta ja läsnäolijoilta tällaisen siunauksen sen kohtalokkaan maanluovutustilaisuuden - ja myös tulevan vaimon; Ruutin, johdosta: "... Me todistamme! Suokoon Herra, että sinun tuleva vaimosi olisi kuin Rakel ja Lea, joista Israelin kansa sai alkunsa. Menesty Efratassa, kasvakoon maineesi Betlehemissä. Ja antakoon Herra sinulle tämän naisen kautta niin paljon jälkeläisiä, kuin hän antoi Peresille, jonka Tamar synnytti Juudalle." Ruutin kirja 4:11-12 KR-92

Ja Noomille naapurin naiset sanoivat: "..."Kiitetty olkoon Herra, joka antoi sinulle sukulunastajan. Tulkoon poika kuuluisaksi Israelissa, antakoon hän sinulle uutta voimaa ja olkoon vanhuutesi turvana, sillä hänet on synnyttänyt miniäsi Ruut, joka rakastaa sinua ja on sinulle enemmän arvoinen kuin seitsemän poikaa." Ruutin kirja 4:14-15 KR-92 

Naiset myös kuuluttivat pojan syntymää sanoen: "Noomi on saanut pojan..." jakeessa 4:17. Poika sai nimen Obed.

Ruut itse oli saanut ennen näitä tapahtumia Boakselta tämän sanan, - siunaukseksi sitä sanoisin - ennenkuin oli mitään avioliittoaikeita vielä: "Herra palkitkoon sinulle tekosi*, niin että saat täyden hyvityksen häneltä, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta tulit etsimään suojaa." Ruutin kirja 2:12 KR-92 (*Koska Boas oli kuullut kuinka hyvä Ruut oli ollut anopilleen, kuinka hän oli lähtenyt anoppinsa Noomin mukaan.)


❤️ 

Emme tiedä mihin asti lentävätkään siunauksen lehdet...🍃tuoden esiin jotain uutta... ja uutta...