Katkeruuden juuria

 "..."ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä" ..." Hebr. 12:15

Katkeruuden juuri tekee tosiaan häiriötä. Sen huomaa kyllä, kun itsestään löytää niitä juuria. Ne kannattaa heti nyhtää pois, mutta se saattaa olla vaikeata, sillä ne ovat kovin sitkeitä. Eivät meinaa katketa millään ja aina pyrkii työntymään uutta kasvustoa niistä. Kun huomaa olevansa pääsemättömissä niiden kanssa, kannattaa huutaa Suuri Puutarhuri apuun. 

Jos tuntuu, kuin olisin jätetty oman onneni varaan...

"En minä sinua hylkää, enkä sinua jätä." Hebr. 13:5

"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä..." Ps. 73:28

Kuinka muutoin se olisi?

"vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi..." 2. Kor. 6:4

Ja sitten Paavali jatkaa pitkällä listalla asioita, joissa Jumalan palvelijoiksi osoittaudutaan. Siinä pitkän listan alussa ovat mm. vaivat, hädät ja ahdistukset. Esimerkiksi hädän ja ahdistuksen keskellä tuntee myös pelkoa. Miten niissä tunnoissa voi osoittautua Jumalan palvelijoiksi, kun on hädän ja ahdistuksen painama, eikä osaa juuri muuta ajatellakaan?  En keksi muuta kuin sen, että synkimmässä yössäänkin huutaa Jumalan puoleen. Kurottautuu vaikka ilman sanoja Jumalaa, Isää ja valoa, kohti. Häneltähän se apu  tulee.

Kun minussa nousi kateus...

"Sillä minussa nousi kateus..." Ps 73:3
"...minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta." Ps. 73:14
"Silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt..." Ps 73:22
"...minun sydämeni katkeroitui..." Ps 73:31

Minussa nousi kateus ja katkeruudenpoikanen. Katselin taloja. Silmäilin myös entisen kotikuntani tarjontaa. Näin talon, joka oli nätti, mutta ei meidän hintatasoamme. Sen osoite oli minusta outo ja mietin sen sijaintia. Kas, siinäpä oli kartta, josta sen näki... Voiko olla totta...? Sijaitseeko tuo juuri siinä, mistä minä lapsena kukkia poimin...? Siinä se juuri oli. Esittelytekstissä mainittiin vieläpä, että niitä kukkia talon tontilla on... Ja talon tai tontin nimenäkin se kukan nimi vielä oli. Kateus ja katkeruus alkoi nostaa päätään.

Minulle tuli sitten mieleen jakeita katkeruudesta. Kun niitä etsin, sain huomata, että nehän ovat siinä psalmissa, jonka viimeinen jae on vihkisormukseemmekin kaiverrettu.

"Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni." Ps 73:23

"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Ps 73:28

Ilosta ja murheesta - varsinkin ilosta...

"Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi." Joh. 15:11

"Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi." Joh. 16:20

"Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät." Joh. 17:13 KR-92

Nämä kolme olivat Jeesuksen sanoja.

"Jos siis jotakin kehoitusta Kristuksessa,

jos jotakin rakkauden lohdutusta,

jos jotakin Hengen yhteyttä,

jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta,

niin tehkää minun iloni täydelliseksi 

siten, että olette samaa mieltä,

että teillä on sama rakkaus,

että olette sopuisat ja yksimieliset,

ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä,

vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseännne.

Ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta." Fil. 2:1-4

"Vaan josi minut uhrataankin tehdessäni teidän uskonne uhri- ja palvelustoimitusta, 

niin minä kuitenkin iloitsen, ja iloitsen kaikkien teidän kanssannne; samoin iloitkaa tekin, 

iloitkaa minun kanssani!" Fil. 2:17-18

"Olkaa aina iloiset." 1. Tess. 5:16

Paavalia ei kyllästyttänyt samoista asioista kirjoittamine, kuten hän itse sanoi. (Fil. 3:1). Filippiläiskirjeessä toistuu Herrassa iloitsemisen kehoitus useamman kerran. ( Fil. 4:4)

Voi olla että toisinaan saammekin "maljoittain kyyneleitä", mutta se ei ole pysyvää...

Ja vielä Jeesuksen omat sanat:

"Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne." Joh. 16:22

 Siunattua päivää sinulle!

Mitä minä muka ymmärrän...

"Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa,
että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi,
voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää."
2 Kor. 9:8

Luin ensin tuon jakeen Wislöffin Levähtäkää vähän -kirjasta. Teksti kirjoittajalta itseltään alkoi sanoin: "Kristityltä ei puutu mitään..." ja loppukin tekstistä oli samanoloista. Kritisoin mielessäni sitä kirjoitettua, sillä näkyyhän sitä puutetta kristityilläkin, erilaisissa muodoissaan.

No, sitten luin Vähäsarjan Joka päivä Jumalan kämmenellä -kirjasta ensin jakeen:

"Niistä lupauksista, jotka Herra oli Israelille antanut,
ei yksikään jäänyt täyttymättä.
Kaikki lupaukset kävivät toteen."
Joos. 21:45 KR-92

Ja sitten kirjoittajalta itseltään oli mm.: "...Aina on niitä jotka yrittävät riisua Jumalan ja Raamatun erilleen toisistaan..." Oli pakko kysyä itseltäni, olenko minäkin sellainen...?

Otin vielä luettavakseni Wislöffin (sama, jonka tekstistä juttuni alkoi) Rukouskirjani.  Avasin sen 1. päivän kohdalta kirjan alusta; mutta sitä ennen silmäni osuivat kuun alkulehteen, jossa oli pelkästään jae:

"Ei jäänyt täyttymättä ainoakaan kaikista niistä lupauksista,
jotka Herra oli antanut Israelin heimolle,
vaan kaikki toteutui."
Joos. 21:45

Ei voi olla totta, taas sama jae...

Ja mitä oli se 1. kuun, 1. päivän, aamujae (kirjassa on tekstejä kolmelle kuukaudelle, iltaan ja aamuun, ilman kuukauden nimiä):

"Jauhot eivät loppuneet ruukusta,
eikä öljyä puuttunut astiasta,
sen Herran sanan mukaan,
jonka hän oli Elian kautta puhunut."
1. Kun. 17:16

Ja kirjoittajan aloitus: "Olen asunut Sarpatissa koko ikäni..."  

Yhä samaa aihetta! Mitä enää sanoisin? Pakko todeta, että mitä minä muka ymmärrän Jumalan sanoista - ja teoista, Hänen aivoituksistaan ja ajoituksistaan. Kunhan saisin olla hänen omanaan nyt ja aina!

---
Mulle tuli ihan mieleen vielä sanat: "...käsi menee suun eteen ja on pakko olla hiljaa...", jollaiset sanat  oli isännän nuorena yllättäen tuntemattomalta ihmiseltä saamassa kortissa.

En voi ryhtyä velkomaan Jumalaa

"Kuka on minulle ensin antanut jotakin, 

joka minun olisi korvattava? 

Mitä kaiken taivaan alla on, 

se on minun."

Job. 41:2

"Salattu Jumala"

"Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: 'Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät."  Joh. 13:7

 "Kun emme elämässämme jaksa ollenkaan käsittää, minkä tähden osaksemme tulee niin paljon ruumiillista vaivaa ja henkistä hätää, ja kun tällaisina aikoina näyttää siltä, kuin Jumalan lupauksetkaan eivät enää pitäisi paikkaansa, kun epäusko tahtoo niin sulkea suun, ettei jaksa rukoillakaan, ja kun tyytymättömyys ja napina tahtoo täyttää koko sielun, silloin on tarpeellista muistaa, että Herra on salattu Jumala."

"Me kuvittelemme niin helposti tuntevamme ja ymmärtävämme suuren Jumalamme... Me rakennamme Hänen omista lupauksistaan määrätynlaisen järjestelmän ja odotamme sitten voivamme solmia ja sitoa Hänet tähän järjestelmään. Mutta Herra toimiikin aivan toisin. Hän tekee juuri niin, kuin meidän mielestämme Hänen ei olisi pitänyt tehdä tahi sallia tapahtuvan. Ja tämä panee meidät ymmälle."

"Uskovaisen suurin vaara hädän aikana onkin joutua haaksirikkoon juuri uskonelämässään...
... voi pian kehittyä uhmamieli ja uhmasta paatumus ja paatumuksesta herjaus ja herjauksesta Jumalan pilkka."

"Kun kaikki aprikoimiset sinne ja tänne lakkaavat, ja kun en enää tee mitään kysymyksiä: ' Miksi ja minkä tähden?' vaan heittäydyn semmoisenaan salatun Jumalan huomaan, leväten Hänessä ja odottaen Häntä, silloin alkaa tuskien synnyttämä myrsky tyyntyä sielussani."  

---
"Palasia" Urho Muroman kirjasta Jumala on rakkaus (WSOY 1965).  Kirjoittajan omassa esipuheessa hän sanoo: "Nämä pienet palaset on kirjoitettu eläessäni itse sumusäässä ja pilvisissä päivissä." 

Armon ja rukouksen hengen... katkeruuden sijaan

 "Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle

 armon ja  rukouksen hengen.

 He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet..."

  Sak. 12:10

Ehkä sinäkin olet laillani tuntenut sen, että elämä saattaa toisinaan  katkeroittaa...  

 

"ja te olette unohtaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: 

Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta,

äläkä  menetä toivoasi, 

kun hän sinua nuhtelee" 

Hebr. 12:5

"ja pitäkää huoli  siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta,

 'ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä',

 ja monet sen kautta tule saastutetuiksi"

Hebr. 12:15

Katkeruuden sijaan on parempi saada armon ja rukouksen henki.

Katkeruuden juuria

"Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti.

Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla..."

"Kuitenkin minä saan aina olla luonasi..." 

Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä..." 

---

"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan..."

Kaikki psalmista 73. Ylemmät uudemmasta käännöksestä.
 Alin vanhemman käännöksen mukaan.

Eilisaamun mietteisiini sopivia kohtia.



Vähäsarja kirjoittaa kirjassaan Joka päivä lupaus kantaa:

"Jumala kestää meidän katkeruutemme".

"Kenen luokse elämän ja ihmisten riepottelema sitten menisi ja jäisi, jos ei Jumalan?"