Pitäisi vain uskaltua jäämään vajavaiseksi...

Pitäisi vain uskaltautua jäämään viallisena, rikkonaisena, keskentekoisena... ilman omia korjailuja Jumalan armollisiin käsiin...❤️

Hän osaa tehdä sen, mihin me emme kykene.  Muuttamaan, korjaamaan, puhdistamaan, eheyttämään. Kaikkea sitä, mitä me emme kuitenkaan osaa. Vaikka kuinka haluaisimme.

Mehän olemme kuitenkin Jumalan taideteoksia! Siltikin, vaikka omasta mielestämme olisimme ihan olemattomia, turhanpäiväisiä, ym. kaikkea sitä mitä emme haluaisi olla Jumalan silmissä varsinkaan...🙄  

Mutta Jumala ❤️ meitä, ja 😊 meille...

---

Ps. En minä tuollaista kuvaa aikonut, vaikka metsää meinasinkin. Mutta piti se jättää tuollaiseksi, kun tiedän, ettei ne minun korjailemiset yleensä paranna sitä piirustusta, päinvastoin. Valokuvankin annoin olla nyt tuon vinon version.

Tässä minä taas Sinua tähyilen...

Tässä minä taas Sinua tähyilen... 

"Ethän jätä kesken kättäsi työtä!" tulee mieleeni omaa piirrostani tehdessä, joka tekee mieli jättää sikseen hyvin pian alun jälkeen.

Minä saatan jättää työni kesken; mutta Hän ei jätä kesken sitä, minkä aloitti.  Hänellä on aikaa, kärsivällisyyttä, ja halua jatkaa työtään. Hän jaksaa hioa kaikkia yksityiskohtia valmiuteen asti eikä jätä kesken toivottomaltakaan näyttäviä töitään. Hänelle ei toivottomia ole. Onhan Hän Mestari.

"Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättäsi työtä." Ps. 138:8 KR-92

---

Tämän jutun otsikko oli myös kesken jäänyt aikomus. Oli vain otsikko, ei muuta. Siihen lisäsin piirustellessa tulleet ajatukset.