Jos tuntuu, kuin olisin jätetty oman onneni varaan...

"En minä sinua hylkää, enkä sinua jätä." Hebr. 13:5

"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä..." Ps. 73:28

Hänhän rakasti sitä

"Hän löysi sen autiosta maasta, karulta seudulta, joka huusi tyhjyyttään. Hän otti sen hoiviinsa ja huolehti siitä, hän varjeli sitä kuin silmäteräänsä." 5 Moos. 32:10 (uudempi käännös)

Se oli alekorissa. Se oli jo kärsineen näköinen, pahasti rispaantunut. Kuka haluaisi sellaisen? 

Joku tuli siihen,  käänteli sitä ja joku hänen sydämessään kiintyi siihen.

 Hän osti sen. Sen, joka näytti raasulta.

 Maljakkoon hän sen laittoi, 

ilahduttamaan.

"Mutta teille, jotka minun nimäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla..." 

Mal. 4:2

Emme jää orvoiksi

"En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne." Joh. 14:18


Olet sitten kirjaimellisesti orpo, vanhemmat kuolleet, tai tunnet itsesi orvoksi muista syistä, niin lohduttaisiko sinua se tietoisuus, että Jumala itse on tykönäsi ja valvoo kaikkea?

Vaikeaa voi olla. Voi olla niin, ettet tunne hänen läsnäoloaan mitenkään, mutta  silti Hän on siinä. Voit olla särkynyt monin tavoin, mutta Hän näki elämäsi jo silloin, kun se vasta oli aluillaan. Ja Hän näkee ja valvoo kaiken elämässäsi olevan tälläkin hetkellä -  ihan perille asti. Hän itse on matkalla kanssasi!