Kirja ja silmälasit

"Sinun sanasi on minun jalkani lamppu." Ps. 119:5

"Mutta mitä se sanoo? 

"Sana on sinua lähellä,

sinun suussasi ja sinun sydmessäsi";

se on se uskon sana, jota me saarnaamme."

Room. 10:8

---

Isännältä oli jäänyt kirja ja lukulasit pöydälle. Se näkymä rupesi näyttämään kiinnostavalta piirroskohteelta. Minulla oli ensin aikomus värillinen kuva tehdä. Mutta tehdessä se muuttuikin tällaiseksi. Lisäsin vielä  mieleen tulleet kohdat siihen. 

Kun näkemistä kaivattiin...

Joh. luku 14, jakeessa 8, Filippus pyytää: "... "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme."  Siis sanoi käytännössä, että sitten olemme tyytyväisiä... Se näkemisen halu oli hänelläkin siinä. Kun näen, niin sitten olen tyytyväinen, sitten uskon ilman epäilyksen häivää, tahdomme mekin  varmaan usein sanoa. Mutta Jeesus itse sanoi vastauksena Filippuksen pyyntöön, että hänessä nähtiin myös Isä. 

Meillä on kyltymätön halu nähdä. Se ikäänkuin tekee todeksi sen, mihin halutaan uskoa. Mutta esim. Mooses kerran muistutti; (5. Moos. 11:2-7), että vain vanhemmat - joille hän siinä tilanteessa puhui - olivat nähneet matkavaelluksen aikana ne Herran suuruuden teot. Heidän lapsensa eivät olleet niitä nähneet omin silmin. Mutta sen vuoksi juuri niille, jotka eivät olleet itse nähneet, käskettiin puhua. Ja myös teroittaa sitä asiaa, että noudattaisivat Jumalan ohjeita. Niiden noudattaminen toi siunauksen. 

Tänä aamuna oli luettaviin merkitty psalmi 48. Siinäkin oli tätä näkemistä:

"Mutta he hämmästyivät sitä mitä näkivät..." Ps. 48:6  (Ja sen näkemisen seurauksena viholliset lähtivät pakoon!)

"Mitä ennen olimme kuulleet, sen me omin silmin näimme, Herran Sebaotin, meidän Jumalamme, kaupungissa: Jumala pitää sen lujana ikuisesti. (sela)" Ps. 48:9

Usko on sen  näkemistä, mitä ei nähdä... vielä. Niin opettaa Hebrealaiskirjeen luku 11.

---

Minäkin yhtenä aamuna lähdin kävelylle, toivoen jotain näkeväni. Otin nimittäin kännykän mukaani, kun toivoin jonkun kuvauskohteen löytäväni, mutta en vain oikein  uskonut sellaista näkeväni.  Kaikkihan oli harmaata ja kiinnostavat, kauniit asiat jossain lumen alla. Kävelin pidemmälle kuin aioin. Jotain napsin, etten nyt vallan ilman kuvia jäisi. Kun sitten olin kääntynyt jo paluumatkalle, näin pilviverhossa  pienen sinisen aukon. Siitä jo ilahduin. Mutta matkan edetessä, oli sitten vielä se parhaiden kuvien hetki! Sain parempaa kuin osasin ollenkaan odottaa! Kyllä näkeminen meitä ilahduttaa☀️ 

Ilmestyksiä - "Älä pelkää" ja armon saanut

"Silloin Sakarjalle ilmestyi Herran enkeli suitsutusalttarin oikealla puolella. Hänet nähdessään Sakarja hämmästyi ja hänet valtasi pelko.

Enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Sakarja. Sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan. Sinun on annettava hänelle nimi Johannes. Hän on oleva sinulle iloksi ja  riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymästään." Luuk. 1:11-14 JKR

"Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi." Maria hämmästyi siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi merkitä.

Enkeli jatkoi: "Älä pelkää, Maria. Sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi. Herra Jumala antaa hänelle hänen (esi-)isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän on oleva Jaakobin huoneen Kuningas iäti. Hänen valtakunnallaan ei ole oleva loppua." Luuk. 1:28-33 JKR

Sakarias (käytän hänestä itselleni tutunpaa nimeä) oli rukoillut kauan. Nyt hänen rukouksiinsa tuli vastaus; tavalla, joka ylitti kaiken mitä olettaa saattoi. Maria ei ehkä ollut rukoillut. Tai kuka tietää... Hän tuntui hämmästyneen enemmän enkelin sanoista, kuin siitä, että näki enkelin. Marialle vakuutettiin, että hän oli armon saanut. Ja kummallekin sanottiin: "Älä pelkää."  

Miten rutto ja temppelin paikka liittyivät toisiinsa?

Daavid oli määrännyt väenlaskun. En tiedä, oliko Jumala nimenomaan kieltänyt sen aiemmin vai ei, mutta hänen sotapäällikkönsä ainakin ihmettelivät sitä: "...Mutta miksi herrani, kuningas, haluaa sellaista?" Mutta kun käsky oli käynyt, he tottelivat, mutta hyvin etenkehtaisesti.

Mutta sanotaan, että "Daavidin omatunto soimasi häntä" ja hän sanoi tehneensä suuren synnin ja pyysi anteeksi sitä. Herra lähetti hänen luokseen Gaadin, jota sanottiin "näkijäksi". Herra oli määrännyt Daavidille nyt vaikean valinnan: ottaisiko hän seitsemän vuoden nälänhädän, kolmen kuukauden pakoa takaa-ajajilta, vai maahansa ruton kolmeksi päiväksi? Daavid ei tahtonut langeta ihmisten käsiin, joten hän päätti valita kolmen päivän ruton. Sillä oli järisyttävät seuraukset, sillä kansaa kuoli lyhyessä ajassa todella paljon.

"Mutta kun enkeli ojensi kätensä Jerusalemia kohti tuhotaksensa sen..." Herra käski enkelin laskea kätensä alas. Ja sanotaan, että enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan (käyt. myös nimeä Ornan) puimatantereen luona.

Daavid myös murehti asiaa paljon nähdessään enkelin surmaavan kansaa. Hän otti syyt niskoilleen ja sanoi Herralle: "Sattukoon sinun kätesi minuun ja minun isäni perheeseen." Samana päivänä Gaad sai jälleen käskyn mennä sanomaan Daavidille, että hänen pitäisi rakentaa alttari jebusilaisen Araunan/Ornanin puimatantereelle. Tämä maanomistaja näkikin pian tantereellaan kaksi hätkähdyttävää asiaa: enkelin, jota hänen poikansakin pelästyivät,  sekä kuninkaan. Kun Arauna kuuli kuninkaan asian, hän tahtoi lahjoittaa kuninkaalle pellon, härät, puimaäkeet sekä viljat. Mutta kuningas ei tahtonut ottaa niitä ilmaiseksi, vaan ostaa ne. Ja niin tehtiin, kaupat syntyivät, alttari rakennettiin ja siellä rukoiltiin Jumalaa avuksi. Varmasti siellä alttarin ääressä rukoiltiin myös syntejä anteeksi - ja myös pidettiin kiitosjumalanpalvelus, kun rutosta päästiin!

Miten tämä sitten temppeliin liittyy? Sille paikalle Daavidin poika, Salomo, myöhemmin tuli rakentamaan temppelin. Daavid olisi sen jo tahtonut tehdä, mutta Jumala halusi antaa sen hänen poikansa tehtäväksi. Daavid sai kylläkin valmistella asiaa, sillä hänen sanotaan koonneen rakennustarpeita sitä varten. Hän hakkautti kivenhakkaajilla kiviä temppelin rakennusta varen, ja myös rautaa ja puuta koottiin rakennustöihin. "Niin Daavid hankki ennen kuolemaansa suuret varastot."


Daavidhan oli murehtinut paljon nähdessään enkelin surmaavan kansaasa, jolloin hän ottikin syyt niskoilleen ja sanoi Herralle: "Sattukoon sinun kätesi minuun ja minun isäni perheeseen."
Syyn ottaminen hänen sukuunsa, toteutui paljon isommin kuin hän ajattelikaan... Jumala oli päättänyt jo aikojen alussa, että hänen suvustaan syntyi se kaikkein suurin syntien kantaja ja Kuningas: Herra Jeesus, Jumalan Poika! 

2. Sam.  luku 24
1. Aikak. luvut 21-22
2. Aikak. 3:1

Osallisena - Kuka pesee mitäkin...

"Pietari sanoi hänelle: "Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani ".  Jeesus vastasi hänelle: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani"."  Joh. 13:8

Pietarista oli varmaan pöyristyttävä ajatus, että Opettaja, Mestari ja Kuningas; Jeesus, alentuisi moiseen palvelijan hommaan. Hän varmaankin ajatteli, että enemmänkin hänen olisi kuulunut olla pesemässä Jeesuksen jalkoja. Ehkä hänelle tuli myös ajatus, että ainakin hänen olisi pitänyt pestä ensin itse enimmät liat jaloistaan, ennenkuin voisi antaa Jeesuksen koskea jalkoihinsa. Mutta Jeesus tahtoi tehdä puhdistustyön täysin itse. 

--

Jeesus sanoi toiminnallaan antaneensa esikuvan. Tästä pääsee lukemaan lisää tuosta tilanteesta ja mitä siinä sanottiin: Johannes luku 13.

Jos vain saisin - vähän kade?

"Hän näet ajatteli: "Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, minä paranen." Jeesus kääntyi, näki naisen ja sanoi: "Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut." Siitä hetkestä nainen oli terve." Matt. 9:21-22  KR-92

"He sanoivat toisilleen: "Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?" Luuk. 24:32  KR-92

Oikeastaan ihan kateeksi käy... Nainen tuli parannetuksi, vaikka hän ei edes rohjennut pyytää sitä. Jeesus huomasi naisen ja paransi hänet. Tai entä tuo toinen tapaus. Saada olla Jeesuksen itsensä pitämällä "raamattutunnilla".  Kuulla hänen omasta suustaan selitettävän kaikki. Niinpä niin. Mutta sanotaanhan kyllä näinkin:

"Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme..."Apt. 17:27 KR-92

"Kaikki mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa." Room. 15:4 KR-92

Eipä siis taida kadehtiminen kannattaa, kun Hän niin lähellä meitäkin kuitenkin on!

Siunattua päivää sinulle:)

Tämän aamun yllättävä löytö

Tänä aamuna mielessäni alkoi pyöriä sana dobromirka tai ...mivka?. Kun sitä jonkin aikaa olin mielessäni pyöritellyt, päätin, että katsonpa mitä netistä löytyy. Paikaksi sitä osasin ajatella. En tiedä mistä se mieleeni tuli. Jostain lukemastani varmaan jäänyt mieleen.

Paikka se tosiaan oli, Dobromirkan kylä Bulgariassa. Siellä on Mission Possiblen toimesta pantu kuntoon hylättyjä rakennuksia ja nyt ne ovat silmänilona ja uutta toivoa tuovina paikkoina sen kylän asukkaille. Ensin päädyin lukemaan juttua unohdetusta puutarhasta. Se oli kuvin varustettu kertomus puutarhasta, jonka portista ei voinut kulkea sisään. Sinne piti mennä takakautta, jos halusi nähdä sen sisältäpäin. Paikka herättää mielikuvituksen. Mitä se puutarha on ollut, ja mitä se voisi olla, jos joku sen kunnostaisi.

Mutta yhtä ränsistynyttä oli ollut sen puutarhan vieressä. Vaan nyt siinä on se uutta toivoa tuova paikka, kauniiksi kunnostettuine rakennuksineen. Onkohan sillä uohdetulla puutarhallakin vielä uusi kukoistus edessään?

Tähän sopi kuvitukseksi tämä jo ennenkin nähty kuva.

Kun viimeinenkin pelastumisen toivo katosi

"Mutta kun aurinkoa ja eikä tähtiä näkynyt moneen päivään ja kova myrsky painoi, katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo." Apt. 27:20

"Kun oli oltu kauan syömättä, niin Paavali nousi heidän keskellään ja sanoi: "Miehet, teidän olisi pitänyt noudattaa minun neuvoani eikä lähteä Kreetasta; siten olisitte säästyneet tästä vaivasta ja vahingosta. Mutta nyt minä kehoitan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä yksikään teistä ei huku, ainoastaan laiva hukkuu. Sillä tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, ja sanoi: 'Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat'. Olkaa sentähden rohkealla mielellä, miehet; sillä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu. Mutta jollekin saarelle meidän täytyy viskautua." Apt. 27:21-26

"Ja meitä oli laivassa kaikkiaan kaksisataa seitsemänkymmentä kuusi henkeä." Apt. 27:37

Kaikilta oli kadonnnut pelastumisen toivo. Oltiin syömättä ja laivan kalusto oli jouduttu heittämään mereen. Mutta siinä vaiheessa laivassa vierailee jumalallinen vieras; hän oli Jumalan lähettämä enkeli, jolla oli viesti itseltään Jumalalta: He kaikki pelastuisivat, vaikka laiva tuhoutuisikin ja kaikki näytti valtavan pelottavalta heidän silmissään. Juuri ennen pelastumisen vaiheita, kehotti Paavali kanssamatkaajiaan syömään.

"...Ja kaikki pelastuivat maalle". Apt. 27:14  Mikä uiden, mikä laudoilla, mikä laudankappaleilla.

Tätä lukua luin tänä aamuna kuin jännityskertomusta ikään ja saattoi mielessään kuvitella joitakin tilanteita laivalla. Mutta oli myös hienoa lukea noita jakeita rohkaisevina sanoina!
Minulla alkoi lukeminen keskeltä tapahtumia: He olivat päässeet Klauda-nimisen saaren suojaan ja olivat vaivoin saaneet veneen "korjuuseen", jonka jälkeen he sitoivat laivan ympäri köysiä... Jos sinuakin kiinnostaa, niin tästäkin pääsee sen lukemaan: Apt. 27.

Kokihan Hän sitä itsekin...

"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä." Hebr. 4:15

"Ja hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa; ja hän alkoi murehtia ja tulla tuskaan. Silloin hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani."  Matt. 26:37-38

---

Ei Hänelle tarvitse selittää, miksi tunnemme niinkuin tunnemme. Hän tietää sen kyllä.
Mutta Hänelle saa selittää, mitä tunnemme ja Hän kuuntelee mielellään.

Mitä siinä oikein tapahtui?

Ne olivat ymmällä joiden olisi pitänyt tietää, sillä olihan siitä ollut puhetta aiemmin. Ne taas tajusivat jotain oleellista, joiden ei pitänyt siitä mitään tietää...

Niihin, jotka tajusivat jotain, kuului kuolemantuomion saanut pahantekijä! Hän kärsi rangaistusta, jonka myönsi syystä saaneensa. Silti hänellä oli silmää nähdä, kuka oli se, joka hänen vierellään kärsi: se oli Hän, joka ei omasta syystään kärsinyt ja jolla oli taivaallinen valta ja voima... siltikin vaikka he molemmat nyt riippuivat rinnakkain siinä omilla risteillään kärsimystensä keskellä. Hän uskalsi ja jaksoi pyytää:  "Jeesus, muista minua kun tulet valtakuntaasi!" Ja sen pyynnön tuo vierellä riippuva Jumalan Poika otti mielellään vastaan!

Toinen tarkkanäköinen oli roomalainen sotilas, sadanpäällikkö. Kun "Jeesus huusi kovalla äänellä ja sanoi: 'Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.' ja sitten kuoli, oli tuo sadanpäällikkö sen näkemässä. Hänestä sanotaan, että "kun sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, kunnioitti hän Jumalaa ja sanoi: "Todellakin, tämä oli vanhurskas mies."

Näiden sijaan ne, jotka olivat kirjoituksia tutkineet, olivat oikein kirjoitusten asiantuntijoita, eivät Jeesusta tunnistaneet. He takertuivat mm.  siihen yksinkertaiseen asiaan, että Jeesuksen sanottiin olevan Galileasta kotoisin. Ja he tuumivat: "Tutki ja näe, ettei galileasta nouse profeettaa." Olisivat tutkineet itse enemmän... sillä he tiesivät, että sen tulevan piti tuleman Beetlehemistä ja siellä Jeesus juuri oli syntynyt, vaikka ei siellä enää aikuisena asunutkaan. Heille Jeesus ei ollut edes profeetta, saati sitten jotain paljon enemmän...

Jopa Jeesuksen opetuslapset, jotka olivat kulkeneet hänen kanssaan, kuulleet ja nähneet kaikenlaista ihmeellistä, ja joille Jeesus oli jopa ilmoittanut mitä tulee tapahtumaan, eivät käsittäneet asiaa, sen kohdatessaan. Kun kaksi heistä oli Jeesuksen kuoleman jälkeen matkalla Emmauksen kylään, he miettivät päänsä puhki kaikkea tapahtunutta. Heidän seuraansa ilmestyi kolmas mies, jolle he selittivät tapahtuneita ja sitten tuumasivat: "Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava..." He toivoivat, menneessä aikamuodossa! Heidän toivonsa lie mennyt, vaikka olivatkin hämmentyneitä kuulemistaan jutuista, että Jeesus ei enää ollutkaan haudassa. No, vieraan piti selittää heille kaikki mitä oli tästä asiasta ennustettu ja hän sanoi: "Oi, te ymmärtämättömät ja sydämeltänne hitaat uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet."  Ja nämä kaksi kulkijaa saivat aiheen vielä sinä iltana myöhemmin tuumia keskenään: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?" Heidän silmänsä ja sydämensä avautui näkemään ja kuulemaan oikein vasta silloin, kun kolmas kulkija, Jeesus itse, tarjosi heille jälleen ehtoollista; leipää ja viiniä.

Siunattua pitkäperjantaita sinulle!

---


Tämän tekstin raamattulainaukset: Luuk. 23:42, 46-47, Joh. 7:52, Luuk, 24:21, 25, 32

Nämä mainitut jakeet ovat  vaihteeksi vanhasta Raamatusta vuodelta 1927, jossa
"Vanha Testamentti vuonna 1861 asetetun raamatunkäännöskomitean suomennoksen perusteella kielellisesti muodostettuna" "Uusi Testamentti suomennoksena, jonka seitsemäs yleinen vuonna 1913 pidetty Kirkolliskokous on päättänyt ottaa toistaiseksi vanhan käännöksen ohellea väliaikaisesti käyttöön."

Rauha teille!

"Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille:

 'Rauha teille!'

Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen. Mutta hän sanoi heille: 'Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne?

Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen.

Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan.' Ja tämän sanottuaan hän näytti  heille kätensä ja jalkansa." Luuk. 24:36-40

Jeesus itse... seisoi heidän keskellänsä

"Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille:  'Rauha teille!'  Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen. Mutta hän sanoi heille:

 'Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan.'

Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: 'Onko teillä täällä jotakin syötävää?'  Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa. Ja hän otti ja söi heidän nähtensä. Ja hän sanoi heille: 'Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa.'  Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille:

 'Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.'

Sitten hän vei heidät pois, lähes Betaniaan asti, ja nosti kätensä ja siunasi heidät. Ja tapahtui, että hän siunatessaan heitä erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. Ja he kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten. Ja he olivat alati pyhäkössä ja ylistivät Jumalaa." Luuk. 24: 36-53

Ja mitä kaikkea sitten tapahtuikaan... siitä voi halutessaan lukea Apostolien teoista.

Kansa meren ja sotajoukon välissä

Ja kansan ja sotajoukon välissä oli jotain....

"Herra puhui Moosekselle sanoen: 'Sano israelilaisille, että he kääntyvät takaisin ja leiriytyvät Pii-Hahirotin kohdalle Migdolin ja meren välille; leiriykää vastapäätä Baal-Sefonia meren rannalle. Ja Farao on ajatteleva, että israelilaiset ovat eksyneet maassa ja että erämaa on saartanut heidät. Ja minä paadutan faraon sydämen, niin että hän ajaa heitä takaa; mutta minä näytän kunniani tuhoamalla faraon ja koko hänen sotajoukkonsa; ja niin egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra.' Ja he tekivät niin.

Kun Egyptin kuninkaalle ilmoitettiin, että kansa oli paennut, muuttui faraon ja hänen palvelijainsa mieli kansaa kohtaan, ja he sanoivat: 'Mitä teimmekään, kun päästimme Israelin meitä palvelemasta!'
Ja hän valjastutti hevoset sotavaunujensa eteen ja otti väkensä mukaansa; ja hän otti kuudetsadat valitut sotavaunut ja sekä kaikki muut Egyptin sotavaunut ynnä vaunusoturit niihin kaikkiin. Sillä Herra paadutti Faraon, Egyptin kuninkaan, sydämen, niin, että hän lähti ajamaan takaa israelilaisia, vaikka israelilaiset olivat lähteneet matkaan voimallisen käden suojassa. Ja egyptiläiset, kaikki faraon hevoset, sotavaunut ja ratsumiehet ja koko hänen sotajoukkonsa, ajoivat heitä takaa ja saavuttivat heidät leiriytyneinä meren rannalle, Pii-Hahirotin kohdalle, vastapäätä Baal-Sefonia. Ja kun farao oli lähellä, nostivat israelilaiset silmänsä ja näkivät, että egyptiläiset olivat tulossa heidän jäljessänsä. Silloin israelilaiset peljästyivät kovin ja huusivat Herraa. Ja he sanoivat Moosekselle: 'Eikö Egyptissä ollut hautoja, kun toit meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä teit meille, kun johdatit meidät pois Egyptistä! Emmekö sanoneet tätä sinulle Egyptissä? Sanoimmehan: Anna meidän olla rauhassa, että palvelisimme egyptiläisiä. Sillä parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan.' Mooses vastasi kansalle: 'Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette koskaan enää tule näkemään. Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa.'
Ja Herra sanoi Moosekselle: Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille, että he lähtevät liikkeelle. Muttta sinä nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se, niin että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten. Ja katso, minä paadutan egyptiläisten sydämet, niin että he tulevat heidän perässänsä; minä näytän kunniani tuhoamalla faraon ja koko hänen sotajoukkonsa, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä. Ja egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä näytän kunniani tuhoamalla faraon, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä.'
Niin Jumalan enkeli, joka oli kulkenut Israelin joukon edellä, siirtyi kulkemaan heidän takanansa; ja pilvenpatsas siirtyi heidän edeltänsä ja asettui heidän taaksensa ja tuli egyptiläisten joukon ja israelin joukon väliin; ja pilvi oli pimeä noille ja valaisi yön näille. Näin koko yönä toinen joukko ei voinut lähestyä toista. 

Ja Mooses ojensi kätensä meren yli. Niin Herra saattoi vahvalla itätuulella, joka puhalsi koko yön, meren väistymään ja muutti meren kuivaksi maaksi;  ja vesi jakautui kahtia. Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla ja vasemmalla puolella. Ja egyptiläiset, kaikki faraon hevoset, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä, ajoivat heitä takaa ja tulivat heidän perässänsä keskelle merta. Kun aamuvartio tuli, katsahti Herra egyptiläisten joukkoa tulenpatsaasta ja pilvestä ja saattoi hämminkiin egyptiläisten joukon. Ja hän antoi heidän vaunujensa pyöräin irtautua, niin että heille kävi vaikeaksi päästä eteenpäin. Niin egyptiläiset sanoivat: 'Paetkaamme Israelia, sillä Herra sotii heidän puolestaan egyptiläisiä vastaan.'
Mutta Herra sanoi Moosekselle: 'Ojenna kätesi meren yli, että vedet palautuisivat ja peittäisivät egyptiläiset, heidän sotavaununsa ja ratsumiehensä.'  Niin Mooses ojensi kätensä meren yli, ja aamun koittaessa meri palasi paikoillensa, egyptiläisten paetessa sitä vastaan; ja Herra syöksi egyptiläiset keskelle merta. Ja vedet palasivat ja peittivät sotavaunut ja ratsumiehet, koko faraon sotajoukon, joka oli seurannut heitä mereen; eikä yksikään heistä pelastunut. Mutta israelilaiset kulkivat kuivaa myöten meren poikki, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella. Niin Herra pelasti Israelin sinä päivänä egyptiläisten käsistä, ja Israel näki egyptiläiset kuolleina meren rannalla. Ja Israel näki suuren teon, jonka Herra teki tuhotessaan egyptiläiset. Silloin kansa pelkäsi Herraa ja uskoi Herraan ja uskoi hänen palvelijaansa Moosesta." 2 Moos. 14 

Hän jäi - ja selitti kirjoitukset

 "Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa"  Luuk. 24:29

"Hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset" Luuk. 24:32

Aamulla minulle sukelsi mieleen tulevaa päivää ajatellessa, nuo kaksi kohtaa ylinnä.  Minäkin olin pyytänyt Häntä jäämään, kun aamu joutuu...

Sitten päätin lukea tuon tapahtuman Raamatusta ja siinähän on muutakin joka puhuttelee. Vaikkapa sekin, että Jeesus oli jo tiellä heidän seurassaan ja selitti jopa kirjoituksiakin, mutta he eivät vain tunteneet häntä. Sekin puhutteli, että Jeesus kysyi heiltä, mikä heillä oli puheenaiheena heidän siinä tiellä kävellessään. Ja he saivat kertoa, mitä mielessä ja puheenaiheena oli.

Jotenkin vain nämä tekstit antoivat virvoitusta tähän aamuun.

"Ja katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista. Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut. Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssaan. Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä. Ja hän sanoi heille: 'Mistä te siinä kävellessänne puhutte keskenänne?' Niin he seisahtuivat murheellisina muodoltansa.
Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: 'Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?' Ja hän sanoi heille: 'Mitä?'
Niin he sanoivat hänelle: 'Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli pfofeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä, kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka on lunastava Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kun nämä tapahtuivat. Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän. Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet.'
Niin hän sanoi heille: 'Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!  Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?' 
Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.
Ja kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi. Mutta he vaativat häntä sanoen: 'Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa.' Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa.
Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään. Ja he sanoivat toisillensa: 'Eikä sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?'

Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän kanssaan. Ja nämä sanoivat: 'Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille.' Ja he itse kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he olivat hänet tunteneet, kun hän mursi leivän. Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: 

 'Rauha teille!" 

 Luuk. 24: 13-36

Silminnäkijän kertomaa

"Sillä me emme seuranneet  viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa. 
Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: 'Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt'. 
Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella." 2 Piet. 1:16-18

Pietari, kalastaja ja Jeesuksen opetuslapsi, näki ja kuuli itse. Hänen kanssaan samassa veneessä oli Jumala ja ihminen - Jeesus Kristus, Jumalan Poika!