Jatkona aamun mietteilleni, tuli siihen jotenkin sopivat luettavat. Jotenkin henkilökohtaisuuksiin mentiin niitä lukiessa

Koska näistä jatkoista on tulossa paljon kirjoitettavaa, kirjoitan ne tänne. En jaksaisi kirjoittaa kaikkea käsin vihkoon, koska ensin jo kirjoitin vihkoon käsin aamun ajatuksiani. (Siitä miten muutokset voivat olla hyviä ja ilahduttavia, mutta samalla tuoda mukanaan huolta miten kaikki muuttuu).

Ensin oli jakeina: "Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on minun osani iankaikkisesti." Ps. 73:26.  Ja hetkonen! Huomio nyt tätä kirjoittaessa tänne, tuohan on yksi jae samasta psalmista, josta on jae sormuksessani!

Sitten: "Näin sanoo Pyhä ja tosi...: "Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Sinun voimasi ovat vähäiset, mutta sinä olet ottanut sanani varteen etkä ole kieltänyt nimeäni." Ilm. 3:7,8.  Ja tuossa jo alkuun lukiessa tuli mieleen, että eikö ollut jotain oven avaamisesta silloin, kun minulla oli mielessä kauan sitten se Hannun kirjeenvaihtoilmoitukseeen vastaaminen?!  Koin sen silloin Jumalalta tulleena rohkaisuna asiaan, ja uskalsin laittaa kirjeen menemään. Ja niin meistä tuli pari!

Kolmanneksi: Oli luettavana jakso Mooseksesta, kuinka hän päätyi Egyptin hoviin. Luin koko luvun: 2. Moos. 1-25 KR-92. Jännä asia tässä oli sekin, että eilen, ja edellisiltana, katselimme elokuvaa Joosefista... Kuinka hän päätyi Egyptiin, ja kuinka hänestä tuli faaraon hovin tärkeä mies. Israelin kansan alku ja loppu Egyptissä, (n. neljänsadan vuoden olo siellä),  alkoi ja päättyi faaraon hoviin liittyen! Tässä oli nyt luettavissa se, miten alkoi kehkeytyä Jumalan valmistelut kansan sieltä lähtöön takaisin Israelin (Jaakob: Jumala oli nimennyt hänet Israeliksi) maahan:

"Muuan Leevin sukuun kuuluva mies otti vaimokseen tytön, joka myös oli Leevin jälkeläisiä. Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Kun hän näki, kuinka kaunis lapsi oli, hän piilotteli sitä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei enää voinut piilotella sitä, hän otti kaislakorin, tiivisti sen asfalttipiellä ja tervalla, pani pojan siihen ja laski korin Niilin rantakaislikkoon. Pojan sisar jäi jonkin matkan päähän nähdäkseen, mitä lapselle tapahtuisi.'

Faaraon tytär tuli Niilin rantaan peseytymään, ja hänen hovinaisensa jäivät virran rannalle kävelemään. Silloin hän näki kaislikon keskellä korin ja lähetti orjattarensa hakemaan sen. Avatessaan korin hän näki, että siinä oli lapsi, joka itki. Faaraon tyttären valtasi sääli, ja hän sanoi: "Tämä on varmaan heprealaisten poikia."

Silloin pojan sisar sanoi faaraon tyttärelle: "Menenkö hakemaan tänne jonkun heprealaisnaisen, joka voi imettää pojan sinulle?" Faaraon tytär sano: "Tee niin" ja tyttö haki paikalle pojan äidin. Faaraon tytär sanoi äidille: "Ota tämä lapsi mukaasi ja imetä se minulle, niin minä maksan sinulle siitä palkan." Vaimo otti lapsen imetettäväksi. Kun poika oli kasvanut suuremmaksi, äiti vei hänet faaraon tyttärelle, ja tämä otti hänet omaksi pojakseen. Faaraon tytär antoi hänelle nimeksi Mooses sanoen: "Olen nostanut hänet vedestä ylös."

Kun Mooses oli varttunut aikuiseksi, hän meni kerran käymään heimoveljiensä luona ja sai nähdä heidän raadantansa. Hän näki egyptiläisen miehen lyövän heprealaista miestä, hänen heimolaistaan. Silloin Mooses katsahti ympärilleen, ja nähtyään, ettei ketään ollut lähettyvillä, hän löi epyptiläisen hengiltä ja kätki ruumiin hiekkaan. Kun hän seuraavana päivänä meni taas heimoveljiensä luo, hän näki kahden heprealaisen miehen tappelevan keskenään. Hän sanoi riidan aloittajalle: "Miksi sinä lyöt veljeäsi?" Mies vastasi: "Mikä sinä olet meitä käskemään ja määräilemään? Aiotko tappaa minut niin kuin tapoit sen egyptiläisen?" Silloin Mooses pelästyi ja ajatteli: "Se on siis kuitenkin tullut ilmi!"

Kun faarao sai kuulla asiasta, hän aikoi surmauttaa Mooseksen, mutta Mooses lähti faaraota pakoon.

 Pakomatkallaan hän Midianin maassa pysähtyi erään kaivon luo. Midianissa oli pappi, jolla oli seitsemän tytärtä. Nämä tulivat kaivolle nostamaan vettä juottoruuhiin juottaakseen isänsä lampaat ja vuohet. Mutta sinne tuli paimenia, jotka alkoivat ajaa pois heidän karjaansa. Silloin Mooses meni tyttöjen avuksi ja juotti heidän eläimensä. Kun tyttäret palasivat isänsä Reuelin luo, tämä kysyi: "Miten te tänään ennätitte näin pian takaisin?"

(Ja kerrottiinkohan tätä isälle posket innostuksesta punoittaen!...:) He vastasivat: "Muuan epyptiläinen mies puolusti meitä paimenia vastaan. Sitten hän vielä nosti meille vettä ja juotti lampaat ja vuohet!" Reuel sanoi tyttärilleen: "Missä hän nyt on? Miksi jätitte miehen sinne? Kutsukaa hänet aterialle!" Mooses katsoi parhaaksi jäädä asumaan papin luo, ja tämä antoi Moosekselle vaimoksi tyttärensä Sipporan. Sippora synnytti pojan, ja Mooses antoi pojalle nimeksi Gersom sanoen: "Minä olen nyt muukalainen vieraalla maalla." (Siinä oli jotain minulle tuttua: kun muukalaiseksihan itseni olen kokenut kaukana sukujeni sijoilta. Ollut sitä lähes alusta asti.)

Vuodet kuluivat, ja Egyptin kuningas kuoli, mutta israelilaiset huokailivat yhä orjuudessa. He huusivat hädässään, ja heidän avunhuutonsa kohosi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikerruksensa ja muisti Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille antamansa lupauksen. Hän katsoi israelilaisten puoleen ja näki heidän hätänsä." 2. Moos. 2:1-25  

---

Sitten oli vielä luettavissa se Pietarin tapaus: Apt. 12:1-17. Pietari on vankilassa. Enkeli tulee vapauttamaan hänet monien vartijoiden tietämättä. Pietari ei edes alkuun käsitä, luulee näkyä katselevansa. Kunnes löytää itsensä yksin kadulta, enkeli hävisi. Hän joutuu kauan kolkuttamaan tuttujen portilla, koska ilosta hämmentynyt Rode ei ilossaan muistanut avata P:lle porttia! Ja sisällä talossa olevat eivät usko Roden kertomaa... Kunnes vihdoin joku tajuaa, että nyt on mentävä avaamaan se portti!

Siinä oli monenlaista "vaihtelun varjoa"

Pietarista. Hänen elämässään oli hämmentävän erilaisia hetkiä. Kuin valon ja varjon syvää vaihtelua. Tai kuin on eroa vuorilla ja rotkoilla. Joskus hän sain kuulla ihania sanoja Jeesukselta. Seuraava hetki saattoi palauttaa hänet ns. muiden tallaajien joukkoon. 

Erään kerran: "Pietari sanoi hänelle: "Puhut vertauskuvin. Selitä meille, mitä tarkoitit." 

Jeesus vastasi: "Oletteko tekin  yhä noin ymmärtämättömiä?" Matt. 15:15-16 KR-92

Myöhemmin:  "Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seuduille, hän kysyi opetuslapsiltaan: "Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?"

He vastasivat: "Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista." 

"Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?"

Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika."

Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun  Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: "Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu." 

Sitten hän kielsi opetuslapsiaan kertomasta kenellekään, että hän oli Messias." Matt 16:13-20 KR-92

Ja sen jälkeen: "Tästä lähtien Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.

Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä:

"Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!"

Mutta hän (Jeesus) kääntyi pois ja sanoi Pietarille: "Väisty tieltäni, saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä." Matt. 16:21-23 KR-92

Ja sitten Jeesuksen kuolinhetken ollessa jo ihan käsillä; oli se hetki, kun Pietari kielsi tuntevansa Jeesusta. Hänhän pelkäsi omankin henkensä puolesta siinä pelottavassa tilanteessa. Mutta olipa myös ennen näitä ollut se hetki/ne hetket; jolloin juuri Pietari oli kahden muun kanssa otettu mukaan näkemään kirkastusvuorella se Jeesuksen hetki... Ja sitten myös se  tuskan hetki Getsemanen puutarhassa; kun Jeesuksen hikipisaratkin olivat kuin verta...

---

Kukaties Pietaria olisi harmittanut täällä maailman ajassa, että hänen eri hetkistään puhutaan ja niitä vatvotaan. Häntä olisi saattanut suuresti harmittaa ja hävettääkin. Kuin nykyajan julkkisten tekemisiä julkisesti repostellaan.

Mutta nyt: Jos hän vaikka tuolta taivaasta näitä kaikkia omia tilanteitaan katselisi; uskon, että hän iloitsisi siitä, että Jumala voi näitäkin asioita käyttää muiden Jeesusta seuraavien virvoittamiseen ja muistuttamiseen! Että Jumala voi kaikenlaista sallia, eikä se suinkaan tarkoita, että olisi hylätty: voi haavoittaa, mutta myös parantaa! "Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo, hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa." Job 5:18 KR-92

Pietari on suosikkihahmoni  Raamatussa... 

Terveiset sinne ylös - Jeesus ja Pietari, ja te kaikki muut.

Kiitos kun sain kirjoittaa.

 

Kun mielessä alkoi aamulla soida virren sanoja🎼

Mielessäni alkoi tänä aamuna soida:

🎼 "Kaitse Jeesus, Paimen hyvä, laumassasi minua. Eksyvä ja erehtyvä, olen ilman sinua..."  Etsin sitten sen, että mistä virrestä tai laulusta se oli. Se oli virrestä 378, osa ensimmäisestä säkeestä.

Sitten oli Päivän Tunnussanassa luettavana Luuk. 22:31-34:

"Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi.

Pietari sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan tai kuolemaankin." Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä olet kolmesti kieltänyt tuntevasi minut." Luuk. 22:31-34 KR-92

Jeesus tiesi tämän kaiken jo edeltä! Ja me, sukupolvet toisensa perään, olemme saaneet lohdutusta ja rohkaisua tästä "kallio" -  Simon Pietarin, kipeästä kokemuksesta🌟

Aamun ilot: jakeet ja - vesipisara💧☀️

"Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua." Jes. 41:13 KR-92

"Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. "Herra, pelasta minut!" hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä ja tarttui häneen..." Matt. 14:30-31 KR-92

Mennään yhdessä veneelle

 

Sitten se sisällä nähty ihastus, se vesipisara. Vihkoon kirjoitin: "Katselin äsken pientä vesipisaraa, joka oli jäänyt hetkeksi odottamaan putoamistaan; miten kaunis se olikaan! Se kirkkaus, siinä heijastuvat asiat, ja erityisesti valopisteet. Jumala loi valon, ihan alussa, kun maa ja taivas oli luotu. Oli pimeää ja "Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli."* Ehkäpä Jumala antoi sen valon itsestään...?! Jeesushan sanoi olevansa myös maailman valkeus. (* 1. Moos. 1:3 KR-92)

❤️☀️💧🙂

Olin niin ihastunut siihen pieneen pisaraan, että halusin sen jotenkin tallettaa näkyviin siihen vihkoon kyllä, mutta kuvitukseksi tähän siitä ei ole:) Mutta mennään yhdessä veneelle - se käy.

Näkyiko silmäluomien läpi... valo?!

Kenties hän havaitsi sen ensin unensa läpi. Ehkä tuli mieleen ajatus enkelistä, joka johdattaisi hänet ulos. Mutta nyt hän kuuleekin äänen, joka käskee hänen nousta ja samalla häntä töytäistään kylkeen. Kun Pietari nousee, hän havaitsee enkelin siinä olevan, aivan kuin äsken hänen mielessään olikin. Siinä hän nyt on. Mutta nyt tuo enkeli patistaa häntä pukeutumaan kiireesti. Ja hyvä siinä onkin pukeutua, sillä vaikka on yö, on nyt kuitenkin siinä niin valoisaa. Sehän valo minun silmiini juuri tuli, sen näin, vaatteita päälleen kiireesti pukeva tuumii. Nyt enkeli vielä käskee laittamaan kengät jalkaan. Ja viittakin vielä ylle, ja sitten lähdetään. Siitä vain kaikkien ovien ja vartioiden läpi vaikeuksitta! Näin se kävisi, kun Jumala asioihin tarttuu, ajattelee Pietari. Nyt ollaan jo kaupungissa kujalla. Mutta mihin se enkeli hävisi? En näe häntä missään! Täällähän on pimeääkin. Mitä tapahtui, olenko minä nyt oikeasti ulkona vankilasta?! Eikö se ollutkaan unta eikä mikään näky?! hän ihmettelee. Ja tajuaa sitten, että se oli totta! Olen tässä oikeasti! Kiitos Jumalan!!! Nyt kiireesti toisten luokse...

---

 "Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan välissä. Hänet oli sidottu kaksin kahlein, ja lisäksi vankilan ovella oli vartiomiehet. Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: "Nouse kiireesti." Kahleet putosivat Pietarin käsistä. Enkeli sanoi: "Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi." Pietari teki niin, ja enkeli sanoi: "Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua." Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta, vaan luuli sitä näyksi. He ohittivat ensimmäisen vartion, sitten toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupungille. Se aukeni heille itsestään, ja niin he astuivat ulos ja lähtivät kulkemaan kujaa pitkin. Yhtäkkiä enkeli oli poissa. Silloin Pietari tajusi, mistä oli kysymys, ja sanoi: "Totisesti, nyt tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä, pelasti minut kaikesta siitä, mitä tämä kansa toivoi minulle tapahtuvan." Kun tämä oli valjennut Pietarille, hän lähti kohti Johanneksen äidin Marian taloa, sen Johanneksen, jota kutsutaan Markukseksi. Siellä oli paljon väkeä rukoilemassa." Apt. 12:6-12 KR-92

(Ja vielä voi halutessaan vaikkapa lukea Raamatusta muutaman jakeen lisää siitä, kuinka hänen tulonsa aiheutti siellä suurta ällistystä... :)

Kun saatana sai luvan... Mutta Jeesus oli rukoillut!

"Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut, vahvista veljiäsi." Luuk. 22:31-32 KR-92 

Saatana sai luvan, jälleen tässä. (Taannoin luimme, että se sai luvan myös Jobin koettelemiseen.)*

Mutta Jeesus oli rukoillut! 

Usko joutui syvästi ravistelevaan koettelemukseen, mutta usko ei sammunut, juuri sen Jeesuksen esirukouksen tähden.

Meilläkin on sama esirukoilija. Muuten emme kestäisi omissa ahdingoissamme, niissä vähäisissäkään.

Kun Pietari oli joutunut omaan seulaansa, jäänyt kiinni siihen, halusi hän varmaan hetikohta palata takaisin Jeesuksen läheiseksi, mutta ei varmaan heti  kyennyt oikein uskomaan, että Jeesus hänestä enää välittäisi;  tuli hänelle varmaan jonain hetkenä lohdullisina ja rohkaisevina mieleen Jeesuksen sanat siitä, että Jeesus oli rukoillut hänen puolestaan.  Ja sekin,  että Jeesus mainitsi paluun mahdollisuuden.

Ja olipa Jeesus vielä puhunut veljien vahvistamisestakin. Sitä hän tuskin jaksoi synkimpinä hetkinä edes muistaa, mutta myöhemmin sekin varmaan tuli hänen mieleensä. Ja silloin hän vasta käsitti, kuinka sitä vahvistamista puolin ja toisin todella tarvittiin. 

Se kaikki oli ihme; armon ja anteeksiannon ihme, jonka ansioton sai.

(Olin kirjoittanut tämän tekstin vihkooni päivänä, jolloin isäni kuolemasta oli tullut kuluneeksi 28 vuotta.)

---

* Jobista tässä tekstissä, (jutun loppuosassa):

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/03/viela-heikkoudesta-ja-karsimyksesta.html

Pietari - lohdullinen esimerkki!

Jeesuksella olisi ollut hyvät syyt olla pettynyt Pietariin. Mutta hänen ei tarvinut, sillä olihan hän tiennyt kaiken jo etukäteen: Jo kutsuessaan Simon Pietarin, antaessaan hänelle nimen, joka merkitsi jotain hyvin pysyvää: eli kalliota. Ja kuitenkin Jeesus näki jo ennakolta, että joutuisi nuhtelemaan Pietaria mm. vääränlaisesta puheesta hyvinkin kovin sanoin, kun Pietari rupeaisi "mestaroimaan" Jeesusta. Nuhdetta tuli myös väärään aikaan nukkumisesta sekä miekalla heiluttelusta.  Etukäteen Jeesus sanoi Pietarin jopa kieltävän hänet. Jota Pietari ei lainkaan uskonut. Hänhän uhosi vaikka kuolevansa Jeesuksen kanssa. Mutta hän ei tuntenut itseään. Jeesus kyllä tunsi läpikotaisin. Ja niinpä kohta Pietari löysikin itsensä kieltämästä rakkaan Mestarinsa. Mutta nuhteliko Jeesus Pietaria tästä? Ei. Kysyi vain Pietarilta, yhtä monta kertaa, kuin kieltäminen oli huulilta kuulunut, että rakastiko Pietari häntä? Rakasti. Pietari todella rakasti. Ainakin halusi niin tehdä. Ja Jeesus ruokki Pietaria, jotta hän voisi myöhemmin hoitaa ja ruokkia muita.

Eikö se kaikki ole lohdullista meidänkin kannaltamme!

Jeesushan totesi ennen kuolemaansa näin: "Henki tosin on altis, mutta liha on heikko." Ja kehotti valvomaan ja rukoilemaan "ettette joutuisi kiusaukseen." Matt. 26:41

----

Minun piti kylläkin liittää tähän tekstiin kuva ja/tai linkki toisen blogini juttuun joka oli lokakuulla. Siinä Pietari tahtoi kävellä veden päällä. Ei vain ole tämä kännykkätouhu vielä niin "hanskassa" että olisin onnistunut kummankaan laittamisessa. Isolta koneelta se olisi sujunut. Mutta sain sentään tuon pietaryrtin...:)

Lahjana saatua ...

"... hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan..." 2. Piet. 1:3

"...lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte..." 2. Piet. 1:4                                                                                                                                          

Pietari oli silminnäkijä ja todistaja. Pietari puhui erityisellä varmuudella. Hänellä oli omakohtaista kokemusta Jeesuksen seuraajana uskovan elämän erilaisista vaiheista. Pietari, kalastaja, sanoi kerran Jeesukselle: "...Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen." (Luuk. 5:8). Sama Pietari kalastaja sai myös olla kokemassa, näkemässä ja kuulemassa, kun Jeesuksen muoto vuorella muuttui ja Jumalan ääni taivaasta ilmoitti, että Jeesus on Jumalan Poika. Sama Pietari myös kielsi tuntevansa Jeesusta ristiinnaulitsemisen edellä, koska oli peloissaan omastakin kohtalostaan. Ja sama Pietari tuli nimetyksi kallioksi Jeesuksen toimesta, ja hänelle annettiin virka hoitaa Jeesuksen lampaita, eli seurakuntaa.

Mitään töistään Jumalan työmaalla Pietari ei tehnyt omassa voimassaan, vaan siinä, jonka oli saanut lahjana Jumalalta. Pietari tunsi varmasti oman heikkoutensa, koska hänellä oli  siitä kokemusta Mestarin seuraajana. Mutta Jumala otti tuon heikon astian käyttöönsä ja antoi hänelle voimansa, jonka vuoksi Pietari oli mahdollinen Jumalan käyttöön.

Pietari kirjoitti: "Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa. 

Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt". Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella.

 

Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne." 2. Piet. 1: 16-19

Rautaportti aukesi heille itsestään

Tuo ajatus oli tänä aamuna avoinna olevilla rukouskirjan sivuilla. Sehän on lyhennelmä tästä jakeesta, sen tapahtumista:

"Ja he kulkivat läpi ensimmäisen vartion

ja toisen

ja tulivat rautaportille,

joka vei kaupunkiin.

Se aukeni heille itsestään,

ja he menivät ulos

ja kulkvat eteenpäin

muutamaa katua,

ja yhtäkkiä enkeli erkani hänestä."

Apt. 12:10

Kyse oli Pietarista, joka ohjattiin ulos vankilasta, läpi kaikkien vartioiden ja lukossa olevien porttien. Pietarin tilanne oli tarkkaan tiedosssa ja hallussa koko ajan. Ja niin on meidänkin tilanteemme, vaikka ei siltä tuntuisi. Jumala tietää, mitä meidän asioissamme aikoo tehdä, ei Hän ole unohtanut meitä. Ei Hän myöskään ole neuvoton, että kuinkahan tässä nyt pitäisi toimia. Suunnitelmat on selvät, ja ne toteutetaan sillä tavalla ja sinä aikana, kuin Hän parhaaksi katsoo.

Ja siinä mainitussa rukouskirjassa oli merkittynä myös jae: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi," Fil. 4:6

Iloa päivääsi!

---

Tässä joskus piirtämäni kuva siitä tilanteesta, kun  enkeli herätti Pietarin, käski pukeutua ja seurata itseään.

Osallisena - Kuka pesee mitäkin...

"Pietari sanoi hänelle: "Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani ".  Jeesus vastasi hänelle: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani"."  Joh. 13:8

Pietarista oli varmaan pöyristyttävä ajatus, että Opettaja, Mestari ja Kuningas; Jeesus, alentuisi moiseen palvelijan hommaan. Hän varmaankin ajatteli, että enemmänkin hänen olisi kuulunut olla pesemässä Jeesuksen jalkoja. Ehkä hänelle tuli myös ajatus, että ainakin hänen olisi pitänyt pestä ensin itse enimmät liat jaloistaan, ennenkuin voisi antaa Jeesuksen koskea jalkoihinsa. Mutta Jeesus tahtoi tehdä puhdistustyön täysin itse. 

--

Jeesus sanoi toiminnallaan antaneensa esikuvan. Tästä pääsee lukemaan lisää tuosta tilanteesta ja mitä siinä sanottiin: Johannes luku 13.

Siinä hetkessä oli paljon enemmän, kuin kirjoitettiin

"...Niin tämä avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin, hän nousi istumaan.

Ja Pietari ojensi hänelle kätensä ja nosti hänet seisomaan..."
Apt. 9:40-41

Mielestäni noiden kahden jakeen väliin sopinee ajatustauko, koska se hetki sisältää paljon.  Dorkas, tai Tabita, kuten Pietari häntä kutsui, nousi tavallista sikeämmästä "unesta". Se oli kuoleman unta.

Pietari oli tullut pyydettäessä tätä tapausta varten toiselta paikkakunnalta. Kun hän saapui paikalle, olivat siellä Dorkaksen ystävät heti känen "kimpussaan" esittelemässä tuolta ystävältään saamiaan lahjoja ja käsitöitä. Mutta Pietari halusi olla yksin. Kukaties häntä vähän hermostuttikin. Hän toimitti kaikki ulos siitä yläkerran huoneesta, jossa kuollut oli,  hautausta varten valmisteltuna. Pietarilla lienee ollut kiirekin tänne tullessaan, sillä ei hautausta  voinut kauaa odotella.

Mutta nyt Pietari on yksin kuolleen kanssa. Tai ei aivan yksin. Sillä tiesihän hän Herransa olevan hänen kanssaan.  Hän käy rukoilemaan. Sen sanoja ei meille ole kerrottu, mutta sitten hän sanoo: "Tabita, nouse ylös!". Onko hetken hiljaista? Emme tiedä, mutta Tabitan silmät alkavat liikkua ja hän avaa ne. Pietari näkee, että hänen rukouksensa on kuultu...

Mutta Tabita... Mitä hän ajattelee? Mitä sanoo? Hänen aukenevat silmänsä tavoittavat jonkun tuntemattoman vuoteen viereltä. Ehkä hän miettii, missä hän on? Kenties huone onkin tuttu, mutta kuka on tuo vieras mies tuossa? Mitä minulle tapahtui? Missä olen? Enkö ollut kuollut... mutta kuulin äänen, joka käski minun nousta...?

Ja nyt Pietarin käsi tarttuu Tabitan käteen ja nostaa tämän ylös, seisomaan. Tämä on ihme! Iloinen ihme! Ja he muistavat tämän hetken varmasti aina. Mutta nyt Pietari menee ovelle ja päästää sisään ystävättäret ja kaikki, jotka odottivat oven takana... Voi sitä riemun, ihmetyksen ja ilon kyyneleiden, naurun ja halausten määrää!

Emme me sitä osaa edes kuvitella, vaikka tässä  vähän yrittelin.

Nuotiotulilla

Oli kylmä yö. Kukko oli äsken kiekunut, joten oli jo aamuyö. Kalastajan käsiä paleli ja niinpä hän rohkaisi itsensä ja meni nuotion ääreen. Hän oli oudossa paikassa; pihassa, jonne hän oli onnistunut pääsemään vain ystävänsä myötävaikutuksella. Hän ojensi nyt kätensä kohti nuotiota ja tunsi kuinka nuotion lämpö alkoi lämmittää hänen kohmeisia käsiään. Hän oli hieman varuillaan, sillä joku oli jo ehtinyt sanoa tunnistavansa hänet. Hänhän oli muutoinkin järkyttynyt tämän yön tapahtumista. Kohta tapahtuikin jotain, joka sai hänen huomionsa vielä enemmän pois käsien lämpenemisestä. Hänen sydäntään alkoi suorastaan kylmätä, sillä hän huomasi erään lähellä seisovan katsovan häntä tarkkaan ja tokaisevan sitten, että oli nähnyt hänet... sen opettajan seurassa. Hänen oma, kieltävä vastauksensa suorastaan livahti hänen suustaan. Hän siirtyi nyt syrjemmälle siitä nuotion äärestä, mutta se ei enää auttanut. Joku keksi, että kuuleehan sen jo hänen puhetavastaankin, mitä miehiä hän on. Ja eikö hänet sitäpaitsi oltu nähty äsken siellä puutarhassa miekka kädessä heilumassa? Nyt hän suorastaan kirosi ja huusi, ettei tunne sitä miestä, eikä ymmärrä, mistä he puhuvat. Ja sitten lauloikin kukko - toisen kerran... Ja hän muisti Herransa ja opettajansa sanat hänelle vain muutamaa tuntia aiemmin. Tuolla hänen opettajaansa nyt vietiin. Ja Opettaja katsoi minua kohti, tuumi pihalta pois pyrkivä itkevä mies, unohtaen täysin ulkona olevan kylmyyden. Opettajan katseessa oli ollut vain surua, ei vihaa...

......

Nyt ollaan jälleen nuotiolla, ihan toisaalla. Tarkemmin sanottuna sopivalla hiilloksella, sillä rannalla ollut  mies oli paistanut kalaa. Hän  tarjosi sitä ja leipää näille väsyneille kalastajille, jotka olivat huhkineet koko yön. Vasta aamun tullen he olivat saaneet kaloja, kun tuo mies rannalta huusi heille ohjeita siihen. Nyt nämä hämmentyneet kalastajat istuivat siinä nuotion äärellä ihmetellen, suuret kysymykset mielessään. Hehän tunsivat tuon miehen. Mutta silti - voisiko se niin olla, kyti heidän mielessään. Ja kuitenkin, kukaan muukaan se ei voinut olla, sen he tajusivat. Kuitenkaan kukaan heistä ei rohjennut niitä mielessä pyöriviä kysymyksiä ääneen esittää. Yksi kalastajista oli jopa niin häpeissään, ettei uskalla katsettaan nostaa tuohon kokkina häärineeseen mieheen, heidän opettajaansa. Sehän hän todellakin oli, vaikka se niin uskomatonta onkin.  Tuon häpeää kantavan kalastajan sydämessä oli valtava halu saada tietää, mitä tuo arvoituksellinen mies, heidän opettajansa,  hänestä nyt ajattelee. Yht'äkkiä hän havahtuu siihen, että hänelle itselleen osoitetaan kysymys; vain hänelle, ei muille: "Rakastatko sinä minua? Enemmän kuin nämä toiset?" Vastaus tuli helposti. Mitä muuta hän oli halunnut  niin kiihkeästi, kuin voida sanoa sen, että tuo opettaja on hänelle niin rakas, vaikka hän olikin heikkona hetkenä mennyt kieltämään hänet! Mutta kun sama  kysymys esitettiin toisen ja vielä kolmannenkin kerran, vastaaminen ei ollutkaan enää niin helppoa. Se tuntui vaativan enemmän kuin mitä hänellä oli. Lopulta oli vain sanottava: "Sinä tiedät kaikki." Häneen luotiin tutkiva katse. Siinä oli kuitenkin nähtävissä lempeys ja kalastaja tajusi, ettei häntä ollut hylätty, vaikka hän oli itse kieltänyt opettajansa joitakin päiviä aiemmin. Häntä rakastettiin silti. Se  rakkaus oli yhä voimassa, vaikka hän oli tehnyt väärin. Se rakkaus oli kestävämpää kuin mikään, mitä hän oli aiemmin kokenut.

Se ei ollut sattumaa

"Eikö hän näkisi minun  teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?" Job 31:4

Pietari virui vankilassa. Mutta se ei ollut sattumaa. Ei ollut niin, että Jumala olisi yllättäen huomannut, että Pietarihan onkin joutunut vankilaan ja pitäisi keksiä kuinka hänet saataisiin pois sieltä. Varmaankin se vankilaan joutuminenkin oli  Jumalan suunnitelmissa. Ainakin se oli joka tavalla jo etukäteen tiedossa.

"Katso, minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut." 2 Moos. 23:20

Pietari oli vankilassa pääsiäisen yli. Mutta "seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä."  Apt. 12:5.  Pietari vapautui. Selliin tuli yöllä enkeli, juuri sitä päivää vasten, jolloin olisi ollut oikeuden eteen joutuminen. Enkeli johdatti Pietarin ulos kaikkien vartijoiden ohi.

Se oli rukousvastaus, että Pietari vapautui.  Se  toi iloa ja vahvisti rukoilijoiden uskoa. Siitä koitui kiitosta Jumalalle. Sitä Raamattu ei kerro, mitä siellä vankilassa tapahtui niinä päivinä, jotka Pietari siellä oli. Mutta voisi ajatella, että jotain Pietari lienee puhunut niille vartijoilleenkin. Emme tiedä sen ajan vaikutuksia heihin. Tai niihin, jotka tapahtuneesta kuulivat.

Jumalan teillä ei ole sattumia! Hänelle mikään asia ei ole yllätys. Sanoisiko hän muka: "Kappas, tuota en tiennytkään, pääsipäs yllättämään." Häntä ei yllätä mikään. Ei ole yhtään sellaista asiaa, jota Hän ei tietäisi.

Elämän sanat

Kuolettavan syntinen saa elämän sanat siltä, joka on itse "tie, totuus ja elämä."

"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6


"Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat." Joh 6:68

For the sake of sin, a condemned person gets the words of life from one who himself is "the way, the truth, and the life."

"Jesus said him:" I am the way, the truth and the life; no one comes  unto to the Father without me." John 14:6

"Simon Peter answered him: "Lord, to whom should we go? You have the words of eternal life. " John 6:68

Ken kielsi hänet... sai armon!

Pietari polleasti ilmoitti, että hän ei Jeesusta hylkää, vaikka kaikki muut hylkäisivät. Vaan toisin kävi. Jeesus sen heti hänelle ilmoittikin jo etukäteen, kenties sen tähden, että Pietarin olisi helpompi kestää asia, kun hän kohta tulee huomaamaan heikkoutensa. Aamulla varhain, kun kukko oli kolmesti kiekaissut, oli Pietari syönyt sanansa - ja kieltänyt Jeesusta tuntevansa.

Mutta juuri hetkeä ennen, kun Pietari uhosi Jeesuksen kanssa menevänsä vaikka kuolemaankin, oli Jeesus sanonut hänelle:

"...mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi." Luuk. 22:32

Kun Pietari sitten kuuli sen kukon laulavaan, hän tajusi tekonsa. Se oli varmasti epätoivon hetki. Mutta jossain vaiiheessa hänelle varmaan tuli lohduttavana mieleen nuo ylläolevat Jeesuksen sanat: "...kun sinä kerran palajat...". Kaikki ei siis ollut lopussa, vaikka kävikin niin!

Olla Jeesuksen kieltäjä, ei ole helppo osa, koska raamattu puhuu sellaista vastaan. Mutta syntinsä tunteva saa yhä armon! Sen voi kokea nykyäänkin.


Pietarin tapaus on itselleni merkityksellinen. Muistan kouluajaltani, kuinka itse kielsin. Minulla oli takkini vetoketjussa roikkumassa sellainen avaimenperäriipus, johon sai vaihdettua halutessaan kuvan sisälle. Minulla oli siinä jonkinlainen enkelin kuva. Joku koulussa kysyi minulta, olenko uskovainen, kun sellainen minulla on. Minä vastasin jotenkin niin, ettei sen sitä tarvitse tarkoittaa... Siis kielsin niillä sanoilla tuntevani Jeesuksen. Mutta ei Hän minua ole silti hylännyt. Ei hän hylkää sinuakaan, jos niin on sinulle käynyt. Nykyäänkin moni voi joutua kovan paikan eteen, eikä uskallakaan sanoa miten sydämessään tuntee. Mutta Jeesus tuntee meidät ja sydämemme.


"...jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki." 1 Joh. 3:20

Siunauksen toivotus Sinulle,

ken oletkin!

Ettei uskosi raukeaisi...

"...mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään..." Luuk. 22:32

Jeesus sanoi näin Simon Pietarille vähän ennen kuolemaansa. Pietarille, josta oli tuleva yksi  seurakunnan johtohahmo. Jolle oli Jeesus sanonut: "Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita."  (Matt. 16:18).

Jopa Pietari tarvitsi esirukousta, vaikka hänelle oli luvattu suuria. Mekin kaikki tarvitsemme sitä. Meillä on taivaassa esirukoilija, Jeesus.  Hän yhä rukoilee meidänkin edestämme ja sitä me kyllä jokainen tarvitsemmekin.

"Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella,

 ja hän myös rukoilee meidän edestämme." 

 Room. 8:34

---

Meillä on oikeastaan kolmenlaisia esirukoilijoita; Jeesus itse taivaassa, toiset ihmiset ja:

"Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitä rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla." Room. 8:26 

Meidän ei pidä väheksyä toistemme puolesta rukoilemista:

"Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras."  Jaak. 5:16

 

Silminnäkijän kertomaa

"Sillä me emme seuranneet  viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa. 
Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: 'Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt'. 
Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella." 2 Piet. 1:16-18

Pietari, kalastaja ja Jeesuksen opetuslapsi, näki ja kuuli itse. Hänen kanssaan samassa veneessä oli Jumala ja ihminen - Jeesus Kristus, Jumalan Poika!