Kiitos syntien anteeksi antamisesta!

"... Iloitkaa ja riemuitkaa Herrasta, Jumalastanne..." Joel 2:23 KR-92

"Kristuksen omina ja häneen uskoen voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa." Ef. 3:12 KR-92

Päivän muut luettavat* sai huomaamaan Jumalan armollisuuden rikkoneita kohtaan. Ja myös anomaan sitä armollisuutta ihan itseäkin kohtaan.  Niissä teksteissä oli ihmiselämän moninainen kirjo. Ja tälle sunnuntaille oli siinä käyttämässäni vanhassa Päivän Tunnussanassa laitettu vielä otsikoksi: "Armahtakaa!"

Jumalakin armahti meitä. Niin hän tekee yhä. Hänelle saa, kuten tuo Efesolaiskirjeen jaekin sanoo; rohkeasti kertoa asiansa; senkin, kun tuli tehneeksi väärin. Hänellä on paljon anteeksiantamusta. Kerrotaan luottavasti hänelle asiamme. Muistetaan, että JEESUS KUOLI PUOLESTAMME.

---

*Ne muut luettavat olivat: Ps. 13:2-6, 2. Sam. 12:1-10-13, Room. 2:1-11, Joh. 8:2-11. Saattaa olla, että innostuu enemmänkin lukemaan, kun alkuun pääsee.

Herran silmät näkevät meidät, korvansa kuulevat meidät!

"Herran silmät katsovat vanhurskaita, hänen korvansa kuulevat heidän avunhuutonsa." Ps. 34:16 KR-92

Me emme tuosta pellolta erota kuvasta kurkipariskunta... Vaikka se siinä silmiin nähtävänä oli. 

Jumalalla on kyllä luomansa maailman tarkin näkö, kuulo ja huomiointikyky.  Hän kykenee näkemäämään, kuulemaan, huomioimaan ja toimimaan meille näkymättömien tai kuulumattomien asioidenkin kanssa. Hänellä on kaikki langat käsissään. Hänellä on suunnitelma, miten mikäkin asia järjestyy.

Hän tahtoo, että kerromme asioitamme Hänelle. Hän ei väheksy pieniäkään asioita, eivätkä suuret ole hänelle liian suuria. Kerrotaan hänelle ilot ja surut ja toiveet. Hän kuuntelee kyllä, vaikka meistä näyttäisi että hän nukkuu. Ei nuku, hereillä on! Kuulee tarkasti... Suunnittelee siinä samassa, iloitsee kun hän saa kuulla ajatuksiamme❤️

Armonsa minua tukee!

"Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee. 

Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa (=ilahduttaa) minun sieluni." 

Ps. 94:18,19   v. -33 käännös

--- 

Luin myös F. Wislöffin rukouskirjasta tekstin otsikolla: "Rukoilkaa lakkaamatta". Ja jakeena siinä oli:  1. Moos. 18:22, kun "... Aabraham jäi vielä seisomaan Herran eteen."

Raamatun sanassa on ihmeellistä vetovoimaa...!

Jeesus Kristus "... antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää." Tit. 2:14 KR-92

 

Ihmeellistä, ilahduttavaa, vetovoimaa... Kun sen uskolla omistaa:)  Se voi kirkastaa mielen, vetää puoleensa; vaikka ensin ei olisi intoa, kun päiväkin on niin harmaa.

Jotenkin se Jeesuksen Kristuksen itsensä

alttiiksi antaminen, meidän puolestamme, 

lunastaakseen ja puhdistaakseen

meidät, jotka emme itse kykene...

Ja meistä Hän aikoo, 

eikä pelkästään aio,

vaan tekee; jotain 

uutta, ja hyvää.

Koska se on

HÄNEN TEKEMÄÄNSÄ❣️

Etsiäkö itsestä sitä... rakkautta Jumalaan?!

Kun lukee tämän jakeen, jonka minä tänä aamuna luin: "Hyvä on sen osa joka pelkää Herraa ja rakastaa Herran käskyjä." Ps. 112:1 KR-92; tulee helposti epätoivo: "Apua, ei minusta löydy sellaista rakkautta." 

Mutta sitten: On hyvä muistaa, että rakkaus ei ole vain tunne. Se on myös (ja kukaties enemmänkin) teko (tai tekoja). Jeesus rakasti meitä suuresti, ja teki teon puolestamme. Kantoi syntimme omassa ruumiissaan ristinpuulle. Voisi kuvitella, että hänellä olisi voinut olla (ja olisi nytkin) paljonkin suuttumuksen ja vihan aihetta ja tunnetta meihin/meitä kohtaan. Mutta myös sitä suurta rakkautta, joka ylittää  suuttumuksen tunteet väärintekojemme vuoksi... Rakkaus ylittää kaiken muun, se Jeesuksen todellinen rakkaus. Se ei ole vain makeaa siirappia. Se oli/ja on raakaa voimaa joka ylittää/ylitti kuoleman vallan!

Ei meiltä sellaista löydy. Olemme pikkulapsia rakastamisen taidossa, varsinkin Isäämme Jumalaa ja isoveljeämme Jeesusta kohtaan. Osaamme vain kaivata heitä kaikkeen. Kaiken saamme heiltä. Se on pienen lapsen rakkautta, ottaa vastaan annettua. Vähitellen kasvamme, opimme tekemään jotain ohjattuna ja ohjeiden mukaan.

Iloitaan siitä, että meillä on taivaassa Isä, joka rakastaa meitä! Ja isoveli Jeesus, joka antoi henkensä puolestamme❤️❤️ Saadaan hymyillä☺️

Poissa sukunsa sijoilta

Jotenkin taas tänä aamuna nämä suvun sijoilta ja/tai lapsuuteni sijoilta etäällä, "poissa", olemiset tuli mieleen. Jotenkin lohduttavina koin vanhan Päivän Tunnussanan eilisen ja tämän päivän tarjolla olevat jakeet:

"Minä iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta."  Jes. 65:19 KR-92

Jeesuksen sanat: "Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää." Joh. 16:22 KR-92

"Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori, ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi." Ps. 71:17 KR-92

"Simeon otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: -- Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi." Luuk. 2:28-30 KR-92

---

Raamatussa puhutaan paljon suvusta. Siitä löytyy paljon jakeita. Myös tällainen: 

"Koska me siis olemme Jumalan sukua..." Apt. 17:29 KR-92  Ja tuohon jakeeseen oli viitteenä tämä (Jeesuksen sukuluettelosta): "tämän Enos, tämän Set, tämän Adam, tämän Jumala." Luuk. 3:38 KR-92

Siinä oli kyse, kuka on kenenkin isä. Huomioitava on, että ensimmäisen ihmisen isä oli Jumala! Siispä meidänkin jokaisen sukumme on Jumalasta lähtöisin... Aika huikeaa! Samalla lohduttava näkökohta; sillä silloinhan olemme aina "sukumme" sijoilla, olemme missä tahansa.

Vaikka meistä usein saattaa tuntua siltä, niinkuin eräs jae sanoo; Sananlaskuissa: "Kuin pesästään paennut lintu, on mies paossa kotipaikoiltaan." Snl 27:8 v. -33 käännös. Ja vuoden -92 käännös sanoo näin: "Kuin lintu, joka jättää pesänsä, on ihminen, joka lähtee omilta mailtaan." Snl. 27:8 KR-92  Olemme varmaan kaikki Jumalan edessä enemmän tai vähemmän, pesästämme lentoon lähteneitä poikasia, mutta tarkoitus on palata Isämme luo jälleen. Ihan jokaista odotetaan kotiin taas.

Pöydällä äitini äidinpuoleisen mummun tekemä liina:)

Ihana jae! Jonka aina uudestaan haluaa kirjoittaa muistiin...

"Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon." Ps. 36:10 KR-92

- Vanhempi käännös: "... me näemme valkeuden."

Tuosta kuvasta tulee minulle mieleen: "Elämän puu", siksi kuva sai niin paljon sijaa tässä...🌟

Salattua ruokaa... Jeesuksella

Ja mitä se oli?

Jeesus totesi: "... Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen." Joh. 4:34 KR-92

Sitä ennen hän oli sanonut, häntä syömään kutsuville opetuslapsilleen: "Mutta hän sanoi heille: "Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.", jae 32.

Ja sitä opetuslapset ihmettelivät: "Onko joku tuonut hänelle syötävää?", jae 33

Jakeessa 6 kerrotaan: "ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle...", jae 6.

"... Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.", jae 6.

Jeesus oli siis väsynyt ja janoinen. Ja varmaan ruoankin tarpeessa, nälkäinen.  Mutta: Jeesuksella oli kuitenkin ihan muuta mielessään nyt -  ruoka oli nyt sivuseikka tällä hetkellä, sillä hänen piti tavata se nainen kaivolla. Nainen ei siitä tapaamisesta edeltä tiennyt. Ja hyvä niin. Ihme oli sitä suurempi! 

Keskustelussa nainen sanoi - joksikin profeetaksi vihdoin olettamalleen, Jeesukselle:

"Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon...?", jae 12

Ja myöhemmin: "... Minä tiedän kyllä, että Messias tulee" ... "kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.", jae 25.

Ja silloin... Nainen saa kuulla jotain niin ihmeellistä, että jos sitä tilannetta enempi ajattelee, menee tuo hetki tunteisiin sitä lukevalla:

"Jeesus sanoi: "Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi." jae 26.

Mikä hetki!  Tavallinen nainen, ja vielä väheksytty ja vierottu sellainen, saa mitä suurimman lahjan!  Itse Messias, se odotettu, on tullut kohtaamaan juuri häntä. Hänellä oli siinä oikein yksityisvastaanotto siinä. 

Ihana hetki! 

---

Jeesus voi tänäänkin kohdata ihmisiä; jopa niitäkin myös, jotka inhoavat, vihaavat ja vainoavat häntä! 💌 Mikä on ihmiselle mahdotonta, on mahdollista Jumalalle.

Yllätä tänäänkin - sillä anteeksi antamisellasi!

Sinä Jeesus yllätit silloin kauan sitten ihmisiä ihanasti: saatoit yllättäen sanoa vaikka parannettavalle, että "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut."! Miten ihana yllätys, kuulla sellainen.

Meitä on tänäkin aikana lukemattomia ihmisiä, jotka kaikki olemme sen tarpeessa. Yllätä tänäänkin meitä ihmisiä sillä ilmoituksella. Sinä voit antaa sen yllätyksen monin tavoin: sanoa sen ihan itse jollekulle, lähettää jonkun sanomaan sen, tai antaa vaikka vain ristisi ilmoittaa sen. Sinähän kuolit sillä meidän kaikkien syntivelan tähden... Ja sen vuoksi tie on nyt auki; synnit ilmoitetaan ristillä jo sovitetuiksi, velka maksetuksi, synnit anteeksi annetuiksi.

Anna Jeesus tänään sen ristin sanoman kuulua, näkyä ja kaikua lähelle ja kauas - kaikenlaisten ihmisten luo, kaikkialle - Sinä Kaikkivaltias, Ristin Herra. Tule luo.

---

"Ja kun he väentungokselta eivät saaneet viedyksi häntä sisään muuta tietä, nousivat he katolle ja laskivat hänet vuoteineen tiilikaton läpi heidän keskellensä Jeesuksen eteen. Ja nähdessään heidän uskonsa hän sanoi:

  "Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut".  

Luuk. 5:19-20. (Tapauksen on muistiin kirjoittanut lääkäri, Luukas nimeltään.)

Halvaantunut sai ensiksi kuulla syntinsä anteeksi annetuiksi! Sitten Jeesus myös teki senkin, että paransi hänet.

Kun kaipaisi hyviä terveisiä

"Hän suostui pyyntööni; itseasiassa hän on niin innostunut, että hän nyt omasta halustaan lähtee teidän luoksenne."  2. Kor. 8:17 KR-92

Tuon jakeen voisi sovittaa myös siihen, mitä Jeesus teki. Hän innostui Isän ideasta, ja sitten vielä suostui itse lähtemään meidän luoksemme. Hänellä on yhä intoa meidän hyväksemme. Ja hänet Isä Jumala myös lähettää noutamaan meitä jonain päivänä kotiin; niinkuin luvattu ja useasti viestitetty jo asiasta onkin. Kunhan kaikki on valmiina siellä meitä varten. 

Siellä ei ole mitään keskeneräistä ja vajaata. Kaikki tehtiin valmiiksi. Jeesus teki. Myös meidät, omassa ruumiissaan, kun kärsi meidän tuskamme ja syntimme. Hänellä oli todellista sydämen paloa meidän puolestamme. Ja yhä on❤️ 

Siinä on todellinen hyvä uutinen, josta saamme  innostua!

---

RISTIN VALO - kuuluu kaikkialle ja kaikille!

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Joh. 3:16  (v. -38 käännös)

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen." Joh. 14:1-3 (v. -38 käännös)

Yllättävä ilohetki illalla

Monille uskoville ylistyshetket on varmaan jatkuva osa elämää. Sitten on niitä, joille se on vieraampaa, koska oma mieli askaroi alituiseen ihan muunlaisissa miettiessä. Niinkuin minulla, kaikenlaiset huolet usein valloittavat mielen. Mutta eilen minä koin yllätyksen, mieleni alkoi ylistää jonkin laulun sanoin Jumalaa!

Olin valmistautumassa nukkumaan. Iltatoimissa ollessani wc:n puolella, alkoi mieleni yllättäen laululla ylistää Herran suuruutta. Se tuli niin yllättäen, ja olisin oikeastaan halunnut ihan ääneen sen ylistyksen laulaa - ikäänkuin kaikkien kansojen kuultavaksi - mutta pidin sen hetken kuitenkin täysin äänettömästi.

Se yllätti minut täysin, sellainen ilahduttava hetki. Ei oltu edes katseltu mitään sellaista elokuvaa, että se sellaisesta olisi tullut. Jos olisin heti ja helposti löytänyt laulukirjan, olisin yrittänyt etsiä laulua. Se saattoi olla Hengellisen laulukirjan laulusta nro 45, (nyt aamulla kun sen etsin) eli Jaakko Löytyn laulusta "Nyt taivaat avautuu", sillä jotain sellaista siinä oli.

Halusin kirjoittaa tuosta yllättävästä ylistyshetkestä, joka oli täysin äänetön ja niin yllättäen tullut. Jumala voi näköjään siis tuollakin tavoin yllättää! Älä siis ihmettele, jos sinäkin joskus tulet sillä, tai jollakin muulla ihanalla tavalla, yllätetyksi.  Tuollaiset on kuin Isän "yllätyspaketteja"* lapsilleen, ei mistään ansioista, vaan ihan iloksi vain annettuina.

*Meillä isäntä teki aikoinaan lapsille sellaisia pieniä yllätyspaketteja, joissa oli jotakin kivaa:) Välillä lapset niitä ihan toivoivat tehtävän. Ja isukki teki...

---

Sen Löytyn laulun voi halutessaan kuunnella tuosta Hengelliseen laulukirjaan menevästä linkistä: (kirjoitettuina kyseisen laulun sanoja näyttää löytyvän netistä helposti)

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=2620

Yllättävää oli, ettei tuota näyttäisi olevan virsikirjassa, vaikka muita Jaakko Löytyn sanoituksia siellä on.

Tässä vielä linkki virsikirjaankin. Siellä näkee virsien sanoja ja voi pääsääntöisesti kuunnella virsistä ensimmäisen säkeistön laulettuna.

https://virsikirja.fi/

Kun tulee surullinen olo omasta kelvottomuudesta - lue tämä. Siinä kuuluu se ☀️ ILOSANOMA!

"Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani kaikkien meidän syntivelan hänen kannettavakseen." Jes. 53:6 KR-92

"Me osaamme suorat reitit harharetkille, eikä synnin tekeminen ole ihmisluonnolle vaikeaa. Kulkisimne turvattomina kuin lampaat yön pimeydessä ilman Jumalan puuttumista matkaamme. Onneksi hän on puuttunut. Koko syntivelkamme laskettiin Jeesuksen harteille. Kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit; kaikki pienet ja suuret synnit; kaikki mieltämme vaivaavat ja unohdetut synnit; kaikki tahallisesti tehdyt ja tahattomat; niin mustat ja raskaat kuin valkoiset ja hienovaraisetkin. Kaikkien kaikki synnit on kokonaan kannettu ristille ja sovitettu. Jumala ei enää vaadi meitä tilille synneistämme, vaan epäuskostamme. Siitä synnistä hyvä Jumala meidät varjelkoon."

Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa/Perussanoma

"Sopivalle" ja "sopimattomalle" tarkoitettu Jeesus!

Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään.

Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. 

Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: "Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen."  

Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Simon, minulla on sinulle puhuttavaa."

"Puhu vain", opettaja fariseus vastasi.

"Oli kaksi miestä", sanoi Jeesus. "He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?"

Simon vastasi: "Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi."

"Aivan oikein", sanoi Jeesus.

Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: 

"Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän katseli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanon sinulle: hän sai paljon syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.

Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi."

Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: "Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi." 

Mutta Jeesus sanoi naiselle: "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa."

Luukkaan evankeliumi 7:36-50 KR-92

Ehkä me kaikki voitaisiin ottaa tuosta jotain... 😊❤️✝️🌟😍🌿

"Sillä mitä Raamattu sanoo: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi." Room. 4:3 

-----

Kerranhan oli sellainen tapaus, että yksi nainen lähestyi Jeesusta ajatellen: - Jos vain saan koskettaa hänen viittansa tupsua, niin paranen... Ja niin tapahtui.

Jumalan Sana: Elämän lähde!

"Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne." " Kol. 3:1

Kun lopettelin aamulla vihkoon kirjoittelua tältä aamulta ja suljin kirjat, tajusin, etten haluaisi poistua siitä tavan arkipäivääni, vaan olla siinä. Mutta oikeastaan; ihmekös tuo, koska Jumalan Sana on virvoituksen ja voiman lähde. Ja lähde kaikkeen mitä tarvitsemme. Se on Elämän lähde!  

Ravitkoon, auttakoon, voimistakoon, nostakoon, ym. kaikkea, mitä se tekee ja meitä ylläpitää tänään.  Muistuta mieleemme, puhu Pyhän Henkesi kautta meille taas tämänkin päivän kuluessa. Ja koko elämän, niin pitkään kuin itsekukin täällä olemme sitä tarvitsemassa täällä elämässä. Vihdoin joskus sitten saamme nauttia myös kasvokkain kaikesta. 

"Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätesssäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella." Ps. 17:15 

Ajassa

Ajassa liikkuu nyt monenlaista. Ilahduttavaa on ollut, että kaiken muun keskellä on ollut kuin keväistä tuulta, kun nuoret, varsinkin pojat, mutta tytötkin, ovat tänä aikana kiinnostuneet Jeesuksesta ja kristillisestä uskosta. Eivätkä vain kiinnostuneet, vaan tuovat myös uskoansa  julki rohkeasti kouluissa ja urheilumaailmassakin!

Siitä tulee mieleen herätys. Sellaistahan sitä aina uskovat toivoo, rukoilee ja odottaa. Olisiko nyt se aika, että nyt se on aluillaan meidän ajallemme? Sepä nuori väki voi vielä temmata meidät vanhatkin mukaansa🌿☀️

"Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi, niinkuin kaste aamuruskon helmasta." Ps. 110:3  

---

Toisen blogini tämänaamuinen:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/07/oletko-koskaan-tutustunut-tahan.html

Sinä ilahdutat minua teoillasi!

Nousin ylös jotenkin stressaantunein mielin, vaikka eilen saatiin ilouutinen: tytär oli saanut opiskelupaikan toivomaltaan alalta! Ja toisen tyttären ajokortin hankintakin ehkä mahdollistuu jotenkin. Mutta siis, silti tällaisten asioiden keskeneräisyys tuo myös sellaista stressin tuntua, että miten kaikki menee, ja miten kaikki muuttaa asioita. Ja samalla on mielessä kaikkea sitä, mitä maailmassa on nyt meneillään, mitä tuloillaan. Samantapaisia kysymyksiä ihmisillä on ollut muinaisinakin aikoina kun on eletty pelottavien vaiheiden läpi.  Niinpä siis tänä aamuna luettavia aloitellessani mietin hieman, että olisikohan minun vain paras etsiä/lukea/ehkä kirjoittaa jotain suoraan vaikka jostain Vähäsarjan kirjasta (joihin olen kysynyt luvan), kuin että tavan luettaviini paneutuisin. No, onneksi paneuduin silti, sillä koin saaneeni niistä rohkaisua ja lohtua, ja iloa: 

"Hän antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa." Jes. 11:4 KR-92

"Jeesus vastasi heille: Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä Ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanomaa." Matt. 11:4-5 KR-92

Ja olipa vielä enemmänkin tuosta Matteuksen kohdasta. Maltoin, ja halusin, kirjoittaa sen ihan vihkoonikin. Kuvan alla teksti on selkeämmin luettavassa muodossa, ihan koneella naputeltuna:)

"Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: "Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?"

Jeesus vastasi heille: Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:

sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät,

spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,

kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. 

Autuas se, joka ei minua torju."

Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:

"Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan?

Ruokoako, jota tuuli heiluttaa?

Vai mitä odotitte näkevänne?

Kenties hienosti pukeutuneen miehen?

Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, 

jotka hienostelevat vaatteillaan!

Mitä te sitten odotitte näkevänne?

Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille

että hän on enemmänkin kuin profeetta.

Hän on se, josta on kirjoitettu:

- Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi,

sillä hän raivaa sinulle tien."

Matt. 11:2-10 KR-92

Mielenkiintoista on, ettei tuo sanansaattaja ollut mitenkään ihailtavan oloinen ulkoisesti. Ja hän itsekin rupesi kyselijäksi, kun Jeesukselta ryhtyi kyselemään, että onko Jeesus se, joka piti tulla... Mielikuvat olivat monilla odottavilla olleet toisennäköisiä, ihailtavia silmälle, ehkä juuri niitä "kuninkaanlinnoja", tms. Mutta sellaista on sitten joskus myöhemmin, ja ihan eri suuruusluokkaa vieläpä, kuin mitä me kykenemme kuvittelemaan. Ajatella nyt koko maailman Valtias, ja Luoja, joka on luonut meidätkin...! Mitä kaikkea se sisällään pitääkään, kun Hän ryhtyy tekemään jotakin. Häntä eivät rasita mitkään meidän ihmisten puutteet ja rajoitukset. 

----------

Tässä toisen blogini tämänpäiväinen myös:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/06/pietari-selittaa-joppen-tapahtumia.html

"Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä." Jesaja 29:19 KR-92

Joka myös sulattaa jään...

Tänä aamuna mikä nyt on meneillään, minua ihastutti tuo valossa ollut jääpuikko räystäällä. Kävin tyttären kyytimässä linja-autoa odottelemaan, ja kotipihasssa ennen lähtöä  autossa istuessani huomasin sen.

Itsekin sitä on varmaan aika jääpuikko. Mutta Jumalan armon ja rakkauden lämpö, se "aurinko" osuu ja ylettää meihinkin... ja alkaa sulattaa jäätä❤️☀️✝️ 

Onko jo pian tarpeen ihan "aurinkolasit'😍 kun on niin kirkasta pimeään ja hämärään tottuneille silmillemme?

Siunausta Sinulle tähänkin päivään💌 Sinä Jumalalle rakas!

Kun me olisimme tahtoneet... olla jotain

Me olisimme tahtoneet olla tekemässä jotain Herran elopelloilla. Jotain, minkä itsekin tajuaisimme sellaiseksi. Mutta emme "näytä" miltään; olevan mitään. Mutta se, ettemme tee itsestämme mitään hienoja havaintoja; kuinka ahkeria, aikaansaavia ja merkittyksellisiä olisimme  Jumalan suunnitelmissa, ei ole koko totuus. Totuus voi olla, että "omat" aikaansaannoksemme ovatkin aivan olemattomat - mutta Jumalan eivät. Hän on silti saattanut käyttää meitä jollakin tavoin, ja johonkin, joka on jokin osa hänen suunnitelmaansa, josta me emme yksityiskohtia ymmärrä. Itseasiassa emme ymmärrä mitään. Kukaties olemme kuitenkin jokin aivan pieni ja  näkymätön osa - jossain kohtaa, tärkeä pieni lenkki, joka on välttämätön olla siinä. 

Siinä meille miettimistä...

Jos Jumala näyttäisi meille kaikki, mitä mikäkin mihinkin ja milloinkin vaikuttaa, me haukkoisimne henkeämme, ihmettelisimme ja iloitsisimme suuresti! - Ja pyytäisimme anteeksi ymmärtämättömyyttämme, että saatoimme olla niin epäileväisiä... Armahda meitä, anna anteeksi. Ja auta suostumaan teihisi ja suunnitelmiisi. Auta käsittämään, että meillä jokaisella todella on osamne siinä!   "Vaikka pieni ja vaatimaton" kuten Pekka Simojokikin laulussaan sanoo, ja silti "kuulumme Jumalan suunnitelmiin".🌟

"... Herra teki ihmeen silmiemme edessä..." Ps. 118:23 KR-92

"Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä." Ps. 118:24 KR-92

Nuo jakeet tuossa yllä luin aamulla kirkon aamurukousteksteistä, ja ne riemastuttivat minua. Laitoin itselleni vihkoon vinkin, että voisi lukea koko psalmin, tai ainakin jakeesta 19 sinne loppuun🌟

Jeesuksen aikalaiset eivät käsittäneet, mikä valtava ihme heidän silmiensä edessä tapahtui... 

Lohdullinen, parantava sana

"Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypittte riemusta kuin vasikat laitumella." 

Malakia 3:20 KR-92