Selvitymistaistelua - huokailemme ahdistuneina

Tämä allaoleva jae oli aamun luettavissa. Mikä suuri hätä lie ollut sen kirjoittajalla?  Ja mitkä lie huokailujemme aiheet meillä itsekullakin. Varmaan sinä, Herra,  senkin näit; miten autoit häntä? Miten autat meitä muita ahdinkojemme aiheissa?

"Katso, Herra, mihin hätään olen joutunut! Sisintäni polttaa tuska, sydän kääntyy rinnassani - miten uppiniskainen olenkaan ollut!..." Val. 1:20 KR-92

Valituvirret on tuskaa ja ahdistusta täynnä. Siinä kuvataan suurta tuhoa, joka on käynyt. Mikään ei ole ennallaan. Mutta kuitenkin, hän, kirjoittaja, toivoo silti; ja sanoo Valitusvirsiensä puolivälissä:

"Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni. Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä: Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri hänen uskollisuutensa." Val. 3:20-23 KR-92

Niin mekin saamme ajatella, toivoa, ja myös luottaa; että meitäkin kohtaan Hänen laupeutensa on yhä voimassa, samoin armonsa. Pienissäkin huolissa saamme lähestyä häntä🌿

---

☀️🌧️ 🌦️☀️☁️🌦️🌥️🌤️🌧️ ✨☀️

Herra on aina sama...

Ei tarvitsisi murehtia...?

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä,

 sillä huominen päivä pitää murheen itsestään.

 Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." 

Matt. 6:34  Jeesuksen sanat

"Älkää siis murehtiko sanoen:

 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme'

tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' "

 Matt. 6:31  Jeesuksen sanat

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa

 saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella

 kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,

ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä

ylempi, on varjeleva teidän sydämenne 

ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa."

Fil. 4:6-7

Ei tarvitsisi... Mutta osaanko minä?! 

Vaikealta ainakin tuntuu.

Mutta ei tässä osaamisesta ole kysymys; 

murheita ja kaikenlaisia huolia

voi tulla pilvin pimein; mutta silloin

olisi hyvä katsoa Jeesukseen, jolla on

valta ja voima ja kunnia - ja kaikki avaimet

meidän vaikeuksiimme, kaikkiin lukkoihin.

Mutta myönnettävä on: se pimeys

- ne huolet ja murheet - on usein

hyvin kiinnipitäviä. Eivät tahdo

päästää otteestaan, edes sen vertaa;

että sen katseen saisi käännetyksi 

valoon päin, eli Jeesukseen.

Mutta siihenkin saa huutaa apua

Hän kuulee kyllä.

Mitä se katseen kääntäminen Jeesukseen voisi olla meille; jotka emme ole ikinä nähneet hänen kasvojaan, emmekä omilla korvillamme kuulleet hänen puhuvan, emme kuulleet hänen ääntään?

Se olisi puhumista hänelle siitä, mitä mielessä on - vaikka mitään ei näy, ei kuulu. Ja sekin on katseen kääntämistä häneen, että turvaudumme Raamatun sanaan. Monesti varmaan juuri Pyhä Henki nostaa mieleemme jotain sanoja, jotka on avuksi meille juuri siinä hetkessä. Otetaan ne edes ensiapuna. Lisää apua on tulossa, jos tarvis on. Herra ei jätä omiaan vaille huolenpitoa. Huudot kuullaan!

---

Ihan omiin huoliini tämän kirjoittelin, mutta jospa joku toinenkin voisi saada noista rohkaisua tai lohdutusta.... Siunausta sinulle, on sinun päiväsi sitten millainen tahansa tänään!

Niin, sinä tiedät kyllä...

... miten masentunut olen taas tänäkin aamuna, varmaankin enemmän kuin monena muuna aamuna. Tämä korva/kuuloasia masentaa minua. Sinä tiedät, millainen murehtija ja masentuja ja pelkääjä olen. Tänäkin aamuna jo ennen ylösnousua näitä sinulle vuodatin. Sinä tiedät kaiken, jo ennalta ennenkuin anommekaan, niinkuin tuo aamulla löytämäni sanoo.

"... sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan." Matt. 6:8

"Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää siis peljätkö, te olette suurempiarvoisia kuin monta varpusta." Matt. 10: 29-31

Pidät siis tarkkaa lukua meistä, ja meidän kaikista  asioistamme, koko ajan! Vaikka kaikki meistä tuntuisi vaikealta ja masentavalta ja merkityksettömältä. 

---

Etsin kuvaa tähän kirjoitukseen. Löysin tuon. Se mielestäni sopi tähän.

Näetkö kuvassa sydämen?

Mutkiin voi olla kirjailtu sydän... Jumalan rakkauden merkki.

Sinä olet kuullut - Viritä riemulauluun, sytytä silmiini valo!

"Herra, kuinka kauan?

Oletko unohtanut minut iäksi?

Kuinka kauan peität minulta kasvosi?

Kuinka kauan huolet painavat mieltäni..."

                                                 Ps. 13:2-3 KR-92 

"Ihmiset itkevät sortoa ja riistoa, 

huutavat apua maan mahtavien vallan alla. 

Kukaan ei kysy: "Missä on Jumala, 

minun luojani, hän,

joka yksin yön pimeydessäkin

kohottaa huulillemme ylistyslaulun, 

hän, joka opettaa meidät 

taitavammiksi kuin maan eläimet

ja osaavammiksi kuin taivaan linnut?"

                                     Job 35:9-11 KR-92

Kaiken sinä olet kuullut ja nähnyt! 

"Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne."  Ps. 139:4 

Kerran puretaan kaikki verkot, joihin olemme  juuttuneet...

"Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää minun jalkani verkosta." Ps. 25:5 

  

"Sinun isiesi Jumala"!

"Kun oli kulunut neljäkymnentä vuotta,   autiomaassa lähellä Siinainvuorta hänelle ilmestyi enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta." Apt. 7:30 

Mooses oli jo vanha: 80-vuotis. Hän tuskin odotti enää niin mitään itselleen, mutta kenties muisteli - entisiä - ja sitäkin, millainen oli hänen isänsä ja lapsuutensa. Miten hyvin hän sitten oikeastaan isäänsä tunsi? Mutta nyt Jumala ilmoittaa, hänen mennessään katsomaan outoa näkyä, kun pensas* on liekeissä:

"...Silloin hän kuuli Herran äänen: 'Minä olen sinun isiesi Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.'..."  j. 32

Sillä sanalla oli Moosekseen järisyttävä vaikutus, sillä: "...Mooses alkoi vapista eikä rohjennut katsoa." j. 32

Voiko autiomaassa olla pyhää maata? Voi. Koska Jumala sanoi niin ja oli siellä!  "Mutta Herra sanoi hänelle: 'Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhää maata." j. 33

Ja Jumala oli nähnyt! "Minä olen nähnyt, miten kansaani sorretaan Egyptissä, ja olen kuullut, miten se huokaa. Nyt olen astunut alas vapauttamaan kansani: Tule, minä lähetän sinut Egyptiin." j. 34 

"Tule, minä lähetän sinut"!  Mitähän Mooses ajatteli sen kuullessaan? Oliko hetki hiljaista, koska hän oli niin ällistynyt, - suorastaan järkyttynyt kuulemastaan? Eihän hän voisi! Ei hän voisi sinne mennä... ties mitä hänelle tapahtuisi! Ja hänhän oli jo niin vanha, etteihän se nyt senkään vuoksi... Eikä hänellä ole puhekykyäkään niin paljon... Ihan mahdoton ajatus! Eiväthän edes hänen oma kansansa varmasti ottaisi todesta häntä... Vai ottaisivatko?

"...Mutta juuri hänet Jumala lähetti..." j. 35

"Juuri hän johti heidät pois..." j. 36

"Ja juuri tämä Mooses sanoi israelilaisille: 'Junala on veljienne joukosta nostava teille profeetan, minun kaltaiseni.'"  (Jeesuksen)!  j. 37

"Juuri Mooses... välitti isillemme sen, mitä enkeli puhui hänelle Siinainvuorella. Hän otti vastaan elävät sanat antaakseen ne edelleen meille." j. 38

Mooses oli siellä autiomaassa ikäänkuin "katvealueella" - niinkuin puhelimet toisinaan ilmoittaa, mutta Jumalan silmissä hän ei sitä ollut!

* Pensas... Orjuuden vapautuksen välikappaleena ollut Mooses sai toimeksiantonsa orjantappurapensaan luona.

 

Vihreille niityille - ja varjeltuna "kaikesta pahasta"

"Hän varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi." Ps 121:7  Se on tärkein varjeltava. Mutta muitakaan  ei ole unohdettu.

"Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden." Ps 23:2-3

Lupaus siitä, että viedään vihreille niityille ja virkistävien vesien ääreen, tuntuu ihanalta, kun sen kuulee jonkun suusta, jonka tietää luotettavaksi ja pystyväksi pitämään sen, minkä lupasi. Ja johtamaan juuri sinne mihin pitääkin. Synkillä metsätaipaleilla, sateissa, tuiskussa, kylmässä, koleikkoisilla teillä, tarvitsee juuri sellaista vakuutusta, että lämpöön, valoon, vihreyteen, raikkaiden vesien ääreen ollaan kuitenkin koko ajan menossa. Siltikin, vaikka tie näyttää nyt tältä. Ajattele mitä luvattiin, ja mitä olet saava!

"...monen ahdistuksen kautta..." Apt. 14:22

Monen ahdistuksen kautta meille opetetaan jotain tärkeää. Ilman niitä jäisi moni opetus, lohdutus, rohkaisu saamatta.  "Ahdistuksessani minä huusin Herraa..." Ps 118:5, (Joona 2:3, Ps 18:7)

"Ahdistuksessani minä huusin Herraa..." "...ja hän vastasi minulle..."  "...hän kuuli minun ääneni  temppelistänsä..." 

Kuvan nimi: "Tuonne mennään!" Piirretty tämän jutun ajatuksiin.

Minua itseäni rohkaisi nuo jakeet tänään ankeiden ajatusten mieleen pyrkiessä.

Jotain tarkoitusta varten...

"Jeesus esitti heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla, koskaan lannistumatta:

"Erääsä kaupungissa oli tuomari,

joka ei pelännyt Jumalaa

eikä hävennyt ihmisiä.

Siinä kaupungissa oli leskivaimo, 

joka vähän väliä tuli hänen luokseen pyytämään:

'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'.

Pitkään aikaan tuomari ei siihen suostunut.

Mutta sitten hän sanoi mielessään:

'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,

niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa,

minä autan hänet oikeuteensa, 

ettei hän lopulta kävisi silmilleni'.

Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!

Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituilleen, 

jotka yötä päivää huutavat häntä avuksi, 

ja viivyttäisikö hän heiltä apuaan?

Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian.

Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"

Luukas 18:1-8 JKR

Tästä Jeesuksen vertauksesta kirjoitti Fredrik Wislöff kirjassa Levähtää vähän ajatuksia herättävästi. Hän sanoi, että kuinka ristiriitaiselta se tuntuu, että kun sanotaaan sielun rukoilevan aina  ja on väsymäisillään, yötä päivää apua huutaen,  mutta Jumalasta sanotaan, että hän ei viivytä apuaan, ja toimittaa oikeuden pian.  Ja sitten Wislöff sanoo:

 "Sellainen on Jumala. Hän palaa auttamisen halusta. Mutta toisinaan hänen täytyy  odottaa. Ehkäpä hän siitä kärsii enemmän kuin rukoileva sielu. Mutta ole varma siitä: niin pian, kuin hän voi, kun aika on tullut, kun odotusaika on opetttanut sinulle sen, mitä sinun tuli oppia, on hän toimittava sinulle oikeuden. Ei hän viivytä sinulta apuansa. Rakas sielu: rukoile äläkä väsy!"  Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

Minua puhutteli tämä tänään. Antoi ikäänkuin taas vähän virikettä siihen, että kannattaa rukoilla, vaikka mitään ei näyttäisi tapahtuvankaan.

Siunattua sunnuntaita sinulle!

Rauhoittavia sanoja

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:" Jes. 59:1

"Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: "Se on aave", ja huusivat pelosta. Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö." Matt. 14:26-27

"Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää minun jalkani verkosta." Ps 25:15

"Se on Herra. ... Sinä voit hillitä myrskyn ja asettaa meren aallot, sinä löydät kyllä tien, jota jalkani voivat  astua." Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

Nuo tekstit lohduttivat minua tänä aamuna. Kaikki on Hänen hallinnassaan, vaikka meistä ei tuntuisi niin.

Miksi olet vaiti?

Kysyn, miksi et vastaa? Miksi olet vaiti?

Ehkä siihen on ainakin kaksi vastausta, tai ehkä ne ovatkin itseasiassa samaa:

"Hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua...", ja eikö  ollut niin, että hyvä ystävä osaa kuunnella! Siis  vain hiljaa kuunnella toisen hätää, valitusta ja murheen aiheita, niin ettei heti kiirehdi siihen sanomaan mitään... Hän antaa hädänalaisen ystävänsä tyhjentää kaiken hätänsä ja murheen reppunsa sisällön ihan rauhassa siihen eteensä, kauhistelematta sitä kaikkea.  Reppunsa tyhjentäjästä voi tuntua, ettei kuuntelija välitä. Kyllä välittää. Mutta hän antaa aikaa. Hän katsoo sopivan ajan sille avulleen. Hän auttaa kyllä, sopivalla tavalla ja sopivalla ajalla. Ajalla ja tavalla, jonka Hän katsoo sopivaksi autettavalleen, sillä tuon hänen ystävänsä etuhan hänen mielessään todella on.

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee." Sefanja 3:17

"En minä enää sano teitä palveijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni." Joh. 15:15

Jos voisimme käsittää asemamme!

"Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseeen kuolleista, eivät nai eivätkä miehelle. Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia." Luuk. 20:35-36

Usein  arvokas asemamme on meiltä aivan unohduksissa. Tänä aamuna minua havahdutti sitä ajattelemaan  nuo alleviivatut kohdat. Arvollinen asemammehan tulevina taivaan kansalaisina  tietysti perustuu täysin siihen, mitä Jeesus puolestamme teki, eikä meidän onnistumisiimme.

Ja vähän aiemmin oli mieleeni tullut ajatuksia rukoilemisesta. Usein puhumme varmaan rukoillessamme kuin puhuisimme yksinpuhelua, ikäänkuin ketään kuulijaa ei olisikaan. Saatamme puhua asiaamme, pientä tai isoa - ja unohtaa, että paikalla todella on kuulemassa Hän, joka voi meitä myös auttaa! Ei meidän tarvitse odottaa, että rukouksemme kiitää pitkät ajat jonnekin kauas avaruuksiin, kunnes se vihdoin tulee kuulluksi. Se kuullaan heti, kun se esitetään. Ja jo sitä ennen Hän sen tietää.

"Tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä." 1 Joh. 5:14

Siunattua, levollista päivää sinulle!

Hän katsoo syvälle asti!

"Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme,

 joka korkealla asuu ja katsoo syvälle - taivaassa ja maassa?" 

Ps 113:5-6

"Auringon noususta sen laskuun saakka

 olkoon Herran nimi ylistetty."

Ps 113:3

Hän tietää kyllä

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:" Jes. 59:1

On hän kuullut ja nähnyt sen kaiken, mikä meitä rassaa. Hän myös tietää keinot, ja ajat, kaiken sen ratkaisemiseen.

Siunattua päivää sinulle!

Kun Jeesus ei halunnut kuunnella?

"Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagoogan esimiehelle: 

"Älä pelkää, usko ainoastaan." Mark. 5:36

Toiset tulivat sanomaan Jeesuksen seurassa olevalle, hädissään olevalle avunpyytäjälle, että mitä enää apua pyydät? Ei se enää mitään hyödytä. Sellaisia puheita Jeesus ei halunnut kuunnella.

Korva - kuuleva korva!

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan..." Jes. 59:1

Minulla on pieni korvaongelma.  Aamulla sitä  miettiessäni menin katsomaan Wislöffin rukouskirjasta mitä kirja tälle päivälle tarjoilisi. Siellä oli tuo ylläoleva jae.

Jatkoin mietintöjäni. Voinko rukoilla Jumalalta apua asiaan, johon on inhimillistäkin apua tarjolla? Onko Hän vasta viimeinen apu? Eikö Hän ole kuitenkin ensimmäinen ja viimeinen! Asian, oli se sitten mikä hyvänsä, kuinka pieni tai suuri tahansa, voi tuoda hänelle kaikissa vaiheissaan! Niinpä siis minäkin saan asiani tuoda, Isän eteen, ja hän sitten päättää kuinka asiani kanssa toimii.

Katsoinpa vielä Wislöffin Levähtää vähän kirjastakin, mikä siellä on jakeena tälle päivälle:

 "...laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala." 2 Kor. 1:3

"...asia on hänen edessänsä, odota häntä." Job. 35:14

Hyvää ystävänpäivää:)

Et ole yksin.

Jeesus ainakin on rinnallasi, vaikka ketään muuta ei olisi.

Hänelle ei mikään ole hämärää tai epäselvää

Ihmisen elämässä saattaa olla paljonkin hämäriä tai pimeitä kohtia, joista emme osaa sanoa, mitä kaikkea ne pitävät sisällään. Ja emme ehkä edes tiedä, mistä ne kaikki saivat alkunsa. Voi olla niin kipeitä kohtia, ettei niihin voi edes koskea.

Rakas sielu, Jumala tuntee ne kaikki hyvin tarkkaan! Hänelle ei ole niissä mitään epäselvää; ei hämärää, eikä pimeää. Hän tuntee salaisimman kipusikin. Hän tietää aivan tarkkaan, mistä ne ovat alkunsa saaneet; mistä ne ovat saaneet kasvuvoimansa, tullakseen sellaisiksi, niin kipeiksi, kuin ne nyt ovat.

Sinä et näe eteen, etkä taakse, kovinkaan pitkälle. Ja senkin mitä näet, voi olla jokin sekoittanut väärin näkyväksi. Mutta tiedä se, että Jumala näkee sinun koko elämäsi, alusta sen loppuun asti, kaikkine yksityiskohtineen, tapahtumineen, ihmisineen, niin tarkasti kuin se olisi juuri nyt tässä. Eikä hän näe vain sitä hetkeä, vaan hän näkee asian ja elämäsi kaikkien vaiheiden juuret. Hän näki jo vanhempasi ja heidän hämärät ja pimeät kohtansa. Kaikki on hänelle täysin selvää. Sinä saat rauhoittua.

"...ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki." 1 Joh. 3:19-20

"Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut,

että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi,

joita me olemmekin..."

1 Joh. 3:1

"...olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on." 1 Joh. 3:2

---
Laitoin tähän poikkeuksellisesti monta kuvaa...

Armo on läsnä jatkuvasti

"Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus..." Ps 25:10

"...mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka on meitä rakastanut." Room. 8:37

"Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?" Room. 8:35

"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room. 8:38-39

Meillä voi olla monenlaiset vaiheet ja vaikeata elämässämme. Saamme niissä kaikissa olla silti Jumalan armon vaikutuspiirissä.

"...armonsa kirkkauden kiitokseksi..." Ef. 1:6

"...Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina..." 1. Piet. 4:10

Juuri nyt tullut...

En aikonut tänään mitään kirjoittaa, mutta mieli muuttui. Kun olin aikani lueskellut, katselin vielä yhtä kirjaa, sitä taannoin ostamaani Armon valo -nimistä, ja ajattelin, että en sitä nyt lue, ei siinä varmaan mitään minulle nyt ole. Mutta otin sen kuitenkin käteeni ja luin tekstin. Se kosketti kuitenkin. Siinä eräs 60-luvulla opiskellut nainen kertoi rukousvastauksestaan. Silloin ei ollut opintotukia. Hänen vanhempansa avustivat häntä lähettämällä kerran kuussa paketin. Paketissa oli rahaa vuokranmaksuun ja ruokien ostoon, sekä jotain ruokatavaraa myös. Niukasti sai silti elää. Eräänä kuukautena paketin tulo viipyi. Ei ollut ketään keltä lainata, sillä kämppiskin oli poissa nyt asunnolta. Tuli viikonloppu ja oli vain kaurapuuroon aineksia enää. Ja sitten nekin alkoivat olla lopussa, yhteen annokseen oli enää jäljellä niitä. Olipa ankea viikonloppu edessä. Tuo opiskelija lähti ulos katsomaan, eikö katujen varsilta tai ojista löytyisi edes joku kolikko vaikka piimän ostoon. Ei löytynyt. Kämppäänsä palatessaan hän yritti lukea tenttikirjojaan, mutta nälkä kiusasi. Hän otti käteensä Raamatun ja luki Paavalin kirjoittamat sanat:

 "Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.". 2. Kor. 4:8-9

Sitten hän mietti, että Paavalia Jumala kyllä auttoi monenlaisissa tilanteissa, mutta auttaisiko tällaista opiskelijaparkaa? Samassa soi ovikello. Siellä oli tuntematon nainen, joka etsi opiskelijan kämppistä. Tuo kämppis oli kuitenkin nyt lomalla muualla. Vieras nainen olisi kutsunut hänet syömään, sillä hänellä oli paljon liikoja ruokia nyt, sillä aiotut ruokavieraat olivat juuri joutuneet perumaan tulonsa. Sitten nainen päättikin kutsua tämän opiskelijan syömään niitä ruokia. Ja kun tuli opiskelijan aika lähteä takaisin kämppäänsä, nainen pakkasi hänelle runsaasti ruokia mukaan. Niillä hän pärjäsi paketin tuloon saakka.

Apu tuli juuri oikeaan aikaan.

Ja niin se tuli siinäkin, mitä aiemmin aamulla luin:

"Ja tapahtui Joosuan ollessa Jerikon luona, että hän nosti silmänsä ja näki miehen seisovan edessään, paljastettu miekka kädessä. Ja Joosua meni hänen luokseen ja sanoi hänelle:  "Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?" Niin hän sanoi:

 "En, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies

 ja olen juuri nyt tullut."

Niin Joosua heittäytyi kasvoilleen maahan, kumarsi ja sanoi hänelle: "Mitä herrallani on sanottavana palvelijalleen?" Ja Herran sotajoukon päämies sanoi Joosualle: "Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä." Ja Joosua teki niin." Joosua 5:13-15


----

Nuo kummatkin Raamatunkohdat on minun erityisiä suosikkejani.Tilanteet voi vaihdella kovastikin, missä apua tarvitaan. Meistä voi näyttää, ettei mitään apua voi mistään tulla. Mutta Jumala on kuulolla, hän on näköetäisyydellä. Hän on siinä juuri.

Uskossa, että se kuullaan

"...anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä..." Jaak. 1:6

"...sillä sen, joka Jumalan tykö tulee,  

täytyy uskoa, että Jumala on

ja että hän palkitsee ne, 

jotka häntä etsivät."

Hebr. 11:6

Tämä "anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä", on minulle vaikea. Ensin sitä voi ihastua sen lukiessaan, mutta eikö vain kohta tulekin mieleen syitä, miksi Jumala ei minua kuulisi. Niin kävi tänäkin aamuna.

Mutta, ehkäpä sain, ja oikeastaan jo aiemminkin olen saanut havainto-opetusta. Yksi tyttäristä tuli luokseni kirjoitellessani noita jakeita vihkooni. Hän tuli luokseni ja toivoi, että olisi ollut kahvia hänelle juotavaksi. Nousin laittamaan sen kahvin hänelle. Toisinaan toinen tytär saattaa toivoa kaurapuuroa. Sitäkin välillä toiveestaan keitän. He lähestyivät minua, kun uskoivat, että voivat sillä saavuttaakin jotain. Siltikin, vaikka en aina heidän toivettaan täytä.

Emmekö mekin voisi luottavaisin mielin mennä Isän luokse ja esittää asiamme. Hän sitten päättää, kuinka toimii.

Varhain

"Ota korviisi minun sanani, Herra, huomaa huokaukseni.
Kuuntele huutoni ääntä minun kuninkaani ja Jumalani, sillä sinua minä rukoilen."
Ps 5:2-3

"Herra, varhain sinä kuulet minun ääneni, varhain minä valmistan sinulle uhrin  ja odotan."
Ps 5:4

Vastalääkkeenä hätäilyyn

"Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?" Matt. 6:27

"Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut." Matt. 10:30

"Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta." Matt. 10:29

"Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Ps 50:15


Erilaisten huolenaiheiden viidakossa hätääntyy helposti. Silloin saattaa ruveta epäilemään ja kyselemään: auttaako Hän minua, kuuleeko rukoustani, tahtooko Hän minua juuri auttaa?
Hän kuulee jokaisen huudon ja huokauksen täältä. Hän tahtoo auttaa, myös sinua ja minua.

Kenties mielessä  jatkuvat kysymykset tai vastaväitteet: entä jos en osaa toimia, kuten minun itseni pitäisi? Hän hallitsee kyllä sellaisenkin tilanteen. Ovathan päämme hiuksetkin kaikki luetut. Ei Hän jää sormi suuhun sellaisessa tilanteessa, vaikka me olisimme kykenemättömät. Hän osaa  auttaa meitä silloinkin.

Siunattua alkanutta viikkoa sinulle!