Sitä rakkauden määrää!

Kiitos Isä, että luovutit Jeesuksen, 

oman rakkaan Poikasi! 

Kiitos Jeesus, että sinä suostuit, 

tulemaan tänne - kuolemaan puolestamme!

Sitä rakkauden määrää...!

Jeesus sanoi kerran: "Joka on nähnyt minut, on 

nähnyt Isän."* Sinä Jeesus - ja Isä, olette yhtä. 

Samoin ajatuksin katselette meitä. *(Joh. 14:9, v. -38) 

Valtava rakkaus täytyy olla, että haluaa lunastaa omakseen kuin kaikki romuttamon autot, kuntoon katsomatta. Tai kaikki vankilan vangit, tuomion syystä riippumatta. Ja kaikki tämä niin, että annetaan maksuksi oma henki "romujen" puolesta. Ja niitä romujahan ollaan me kaikki ihmiset. Jokainen pilalle mennyt, kuka mitenkin, koska synti, syntiinlankeemus, saastutti ja rikkoi meidät kaikki. 

 

"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat." Room. 8:1, v. -38

"Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan." Luuk. 12:32 KR-92

"Hän varjeli kansaansa kuin silmäteräänsä." 5. Moos. 32:10 KR-92

 

Salattua ruokaa... Jeesuksella

Ja mitä se oli?

Jeesus totesi: "... Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen." Joh. 4:34 KR-92

Sitä ennen hän oli sanonut, häntä syömään kutsuville opetuslapsilleen: "Mutta hän sanoi heille: "Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.", jae 32.

Ja sitä opetuslapset ihmettelivät: "Onko joku tuonut hänelle syötävää?", jae 33

Jakeessa 6 kerrotaan: "ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle...", jae 6.

"... Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.", jae 6.

Jeesus oli siis väsynyt ja janoinen. Ja varmaan ruoankin tarpeessa, nälkäinen.  Mutta: Jeesuksella oli kuitenkin ihan muuta mielessään nyt -  ruoka oli nyt sivuseikka tällä hetkellä, sillä hänen piti tavata se nainen kaivolla. Nainen ei siitä tapaamisesta edeltä tiennyt. Ja hyvä niin. Ihme oli sitä suurempi! 

Keskustelussa nainen sanoi - joksikin profeetaksi vihdoin olettamalleen, Jeesukselle:

"Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon...?", jae 12

Ja myöhemmin: "... Minä tiedän kyllä, että Messias tulee" ... "kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.", jae 25.

Ja silloin... Nainen saa kuulla jotain niin ihmeellistä, että jos sitä tilannetta enempi ajattelee, menee tuo hetki tunteisiin sitä lukevalla:

"Jeesus sanoi: "Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi." jae 26.

Mikä hetki!  Tavallinen nainen, ja vielä väheksytty ja vierottu sellainen, saa mitä suurimman lahjan!  Itse Messias, se odotettu, on tullut kohtaamaan juuri häntä. Hänellä oli siinä oikein yksityisvastaanotto siinä. 

Ihana hetki! 

---

Jeesus voi tänäänkin kohdata ihmisiä; jopa niitäkin myös, jotka inhoavat, vihaavat ja vainoavat häntä! 💌 Mikä on ihmiselle mahdotonta, on mahdollista Jumalalle.

Joka myös sulattaa jään...

Tänä aamuna mikä nyt on meneillään, minua ihastutti tuo valossa ollut jääpuikko räystäällä. Kävin tyttären kyytimässä linja-autoa odottelemaan, ja kotipihasssa ennen lähtöä  autossa istuessani huomasin sen.

Itsekin sitä on varmaan aika jääpuikko. Mutta Jumalan armon ja rakkauden lämpö, se "aurinko" osuu ja ylettää meihinkin... ja alkaa sulattaa jäätä❤️☀️✝️ 

Onko jo pian tarpeen ihan "aurinkolasit'😍 kun on niin kirkasta pimeään ja hämärään tottuneille silmillemme?

Siunausta Sinulle tähänkin päivään💌 Sinä Jumalalle rakas!

Ilahduttava, rohkaiseva teksti Fredrik Wislöffin Levähtäkää vähän -kirjassa

Jakeena oli tämä: "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa." Ef. 1:3 

On jo siunannut...! 

Paras olisi suoraan Fredrik Wislöffin kirjasta*  lukea, kenellä se kirja sattuu olemaan. (Kyseessä oli teksti joulukuun 1. päivältä; jolloin sen luin.) Mutta jos se ei ole mahdollista, tässä on vähän selitystä siitä minua ilahduttaneesta tekstistä. Fredrik Wislöff kirjoitti, että  tuossa jakeessa -  "on kolme totuutta, jotka tekevät sen niin käsittämättömän rikkaaksi ja ihanaksi."

Ja mitähän ne sitten ovat? "Hän on siunannut meitä." Hän on sen jo tehnyt. Se on totta jo nyt. Se omistetaan jo nyt.  "Kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa." Ei mitään rippusia tai pisaroita siitä, vaan valtava rikkaus. Siihen on omistusoikeus Kristuksessa. Emme ole köyhiä. Emme aavistakaan, millainen valtava omaisuus meillä on; ja silti se on meidän! "Taivaallisissa." Se rikkaus siirtää  meidät ikäänkuin jo nyt taivaaseen. Taivas on meidän. Elän Kristuksessa jo siellä.

Ja kirjassaan Wislöff päättää ihanat huomionsa siihen,  että "Ylistetty olkoon Jumala."  Voi kuvitella, että hänellä on ollut ihana hetki Jumalan Sanan kanssa, kun hän on nuo huomiot tehnyt. 

Ihastuttakoon samat löydöt meitäkin❤️

---

*Kirja: Fredrik Wislöff / Levähtäkää vähän. Sana vuoden jokaiselle päivälle. Suomen Lähetysseuran julkaisu/Kirjaneliö. Vaaleakantinen kirja, joka minulla nyt pöydällä edessäni on; on 20. painos vuodelta 1985. Näitä on monennäköisillä kansilla, kun kirja on ollut lukijoiden suosikki monia vuosikymmeniä. Norjankielinen alkuteos on vuodelta 1935: "Hvil eder litt". Suomentanut Signild Tennberg.

Unohtumattomia päiviä, tavalla ja toisella!

Aamun luettavista halusin ottaa talteen tämän:

"Tuona päivänä uhrattiin suuret teurasuhrit, ja kaikki riemuitsivat, sillä Jumala oli antanut heille suuren ilon. Myös naiset ja lapset olivat riemussa mukana, ja ilonpito kuului Jerusalemista kauas." Neh. 12:43 KR-92 

Niin suuri ilo! Kyse oli muurin vihkiäisjuhlasta. 

---

Sitten luin myös jakeita Joh. luvusta 16. Siinä oli siitä päivästä ja hetkestä kun Jeesus ristiinnaulittiin. Sen on täytynyt olla Marialle, Jeesuksen äidille, sekä muille läheisille, elämän hirvein päivä!: Miten näin saattoi käydä? Mitä olivat kaikki ne saadut lupaukset? Missä on Jumala? Olenko ymmärtänyt kaikki väärin? Eikö mitään muuta ollut tarkoituskaan olla? Mutta mitä se kaikki tarkoitti?

Ja mieleen muistuu Marialle sana sydämen läpi käyvästä miekasta hänellekin... Tämä se on, ei mitään pahempaa voisi ollakaan! Mutta mitä se kaikki tarkoittaa?..., jatkavat ajatukset kiertokulkuaan kuin kehää. 

Mutta niille tulee päätepisteensä ylösnousun päivänä! Tulee ihan ennenkokematon riemun ja ilon päivä☀️ Ja siitä ilosta mekin saamme osamme. Meitäkin  rakastettiin niin paljon! Meitä jokaista, joka vain haluaa sen Jeesuksen antaman lahjan itselleen. Jeesushan sanoi itse, että sitä joka hänen tykönsä tulee, hän ei heitä ulos.

Osuin lukemaan matkalauluja, kun itsekin juuri matkalla olen

Millainen olisi minun matkalauluni? 

Älä unohda minua, kun huoleni eivät jätä minua rauhaan! Ne eivät anna lepoa matkalla, vaan korostuvat. Arjesta kantavat mukanaan juuri sitä säkkiä, minkä mieluiten olisin jättänyt kotiin. 

Antataisitko minulle sitä mielenrauhaa, joka osaa ottaa hetket kerrallaan ja osaa jättää sen huolisäkin pöyhimättä. Ehkä sitä ei voi kokonaan unohtaa, kun se kuitenkin mukana on, mutta ettei sitä sen enempää ajattelisi. Silmäilisi ja ajattelisi ja nauttisi siitä mikä ei yleensä näy.

Tee Herra näkyväksi työsi matkalla ja kotona! Ilahduta töilläsi, jotta voisimme  "riemulla riemuita"* siitä mitä on.

☀️☀️☀️

* "Tällainen ilmaisu: "riemuiten riemuitkoot" oli aamulla lukemassani psalmissa 132:16. Siinä mielestäni voisi olla sitä, että osaa riemuittavista asioista todella riemuita, ilman sitä "huolten säkkiä". Osuin lukemaan "matkapsalmeja" "sattumalta", kun pienen mukanani olevan UT:n väliin oli unohtunut joku lappunen, ja sillä kohtaa oli niitä matkapsalmeja - miten sopivasti☀️

Rakkautta, yhteenkuuluvuutta...

"Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko." Gal. 5:6 

("...rakkautena vaikuttava usko." Gal. 5:6 KR-92

✝️❤️

"Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: "Nainen, tämä on poikasi!" Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Tämä on äitisi!" Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä." Joh. 19:26-27 KR-92 

Varmaankin siinä katsottiin toista silmiin niiden Jeesuksen sanojen jälkeen. Siinä oli yhteinen suru. Siinä oli myös yhteinen rakkaus heidän edessään ristillä. Mutta vielä oli tuleva aika, jolloin heillä oli yhteinen valtava ilo! Silloin heidän suunsa oli naurua täynnä! Varmasti he myös - nyt äiti ja poika - muistelivat yhdessä kaikkea kokemaansa ja myös täydensivät toistensa tietoja kaikesta siitä, mitä Jeesus oli ollut ja tehnyt, heidän luonaan ollessaan. Varmasti he itkivät yhdessä, nauroivat yhdessä, ja ylistivät Jumalaa yhdessä. Sitten, jossain vaiheessa vuosien päästä, Johannes on taas yksin. Hänet on heitetty Patmos-saarelle. Ja siellä Jeesus ilmestyy hänelle. Ja ilmoittaa suuria, tulevia asioita. Niinpä Johannes kirjoittaa nekin muistiin vielä. Kuten oli kirjoittanut monenlaista, jo paljon ennen sitä.

"Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla." 1. Piet. 1:8

---

Piti vielä lisätä tämä, sillä pää ja kroppa kuuluvat erottamattomasti yhteen! Ja samaan virtalähteeseen ollaan kaikki kytkettynä, sillä kaikki tulee häneltä...

"...ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, joka kaikki kaikissa täyttää." Ef. 1:22-23

Jutun kirjoittamisen jälkeen huomasin nuo jakeet Aamuvartio-blogissa, jossa on joka päivälle omat jakeensa luettavaksi. Myös englanniksi.

http://aamuvartio.blogspot.com/2023/03/03032023-ef-122-23.html

Lohdullista ja riemullista

"Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven ja sinun syntisi niinkuin sumun.

Palaja minun tyköni, niin minä lunastan sinut.

Iloitkaa, te taivaat, sillä Herra sen tekee;

riemuitkaa, te maan syvyydet,

puhjetkaa riemuun, te vuoret,

ynnä metsä ja kaikki sen puut;

sillä Herra lunastaa Jaakobin,

kirkastaa itsensä Israelissa."

Jesaja 44:22-23

Olipa lohdullinen ja riemullinenkin luettava tuo aamulla. Ja jos loppuosasta tulee mieleen, etteihän se meille kuulu, vaan Israelille, onhan sanottu näinkin; meille pakanoille tarkoitettuna:

"Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä. Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat, sillä näin on kirjoitettu: 'Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan; minä korjaan sen repeämät  ja nostan sen jälleen pystyyn, että jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa, ynnä kaikki pakanat, jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo Herra, joka tämän tekee, mikä on ollut tunnettua hamasta ikiajoista.'" Apt. 15:14-18

Riemullisia jakeita, lohduksi meille

"...Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat." Jes, 35:10 sekä 51:11

Ehkä vielä ei olla ihan siinä, mutta jonain päivänä riemu ja ilo saavuttavat meidät! Silloin on murheen ja huokauksen väistyttävä.

Tuon ylläolevan jakeen löysin äsken, mutta aamulla oli esillä vähän samantapaista:

"Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti." Ps 84:3

"Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala." Ps 42:2

"...elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa. Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa." Ps 69:33-34

Aamun ylösnousun kirkkaus - Valo yltää tännekin

"Auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty. Herra on korkea yli kaikkien pakanakansain, yli taivasten kohoaa hänen kunniansa. 
Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme, joka korkealla asuu ja katsoo syvälle - taivaassa ja maassa? Hän, joka tomusta nostaa alhaisen..." Ps 113:3-6


Aamuheräämiseni, silmien avaaminen, katseen kääntäminen ulos: "Mitä! Koivujen latvat ja lähimäntyjen latvathan ovat jo valossa, näyttävät aivan keltaisilta - kuin kullatut." Se näytti ihanalta aamulta, kullatut latvat sinistä taivasta vasten. Yllätyin, että aurinko oli jo ehtinyt tähän meidänkin lähipuihin.
Ylösnoustuani, toisaalla talossa, talon eri laidalla, katse sinnepäin, mistä aurinko nousee; siellä oli harmaa metsä, jonka puiden välistä aurinko hieman pilkotti. "Tuolla se näkyy puiden välistä." Samoin pilkotti puiden välitse  avointa taivasta - mutta enimmän osan näkymästä veivät puut, vaikka se auringon siellä olokin ilahdutti. Yleisilme oli kuitenkin harmaa.

Toinen ikkuna - se ensimmäinen, oli kuin kuva siitä suuremmasta ylösnousta. Mikä ihana aamu, kun saa herätä kultaiseen aamun maan harmaudesta ja pimeydestä! Toinen, pimeämpi ikkunakin antaa jo viitettä siitä, että vaikka ollaan maan pimennoissa vielä - Valo on noussut ja yltää tännekin.

 Siunauttua päivää sinulle!

Suuri ilo ja kirkkaus

"Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla

vartioimassa yöllä laumaansa.

Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli,

ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään,

ja he peljästyivät suuresti.

Mutta enkeli sanoi heille: 

"Älkää peljätkö;

sillä katso,

minä ilmoitan teille SUUREN ILON,

joka on tuleva kaikelle kansalle:

teille on tänä päivänä

syntynyt VAPAHTAJA,

joka on Kristus, Herra, 

Daavidin kaupungissa."

Ja sitten pimeässä yössä yllätetyille kerrottiin, mistä Kuningas ja Vapahtaja, löytyisi.

 Nähtyään ja kuultuaan vielä taivaallisen sotajoukon ylistyksen, 

ja heidän antamansa kunnian, juuri syntyneeksi ilmoitetulle, 

olivat he varmaan hetken hiljaa,

 ennenkuin:

"Ja kun enkelit olivat menneet

paimenten luota 

taivaaseen,

niin nämä puhuivat toisillensa:

"Menkäämme nyt Beetlehemiin

katsomaan sitä

mikä on tapahtunut

ja minkä Herra meille ilmoitti."

"KUNNIA JUMALALLE 

KORKEUKSISSA,

JA MAASSA RAUHA

IHMISTEN KESKEN,

JOITA KOHTAAN 

HÄNELLÄ ON HYVÄ TAHTO!"

----

Luukas 2:8-15

Suotakoon meidän iloita sinun voitostasi!

"Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen. Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi." Ps 20:6

Minulle tuli aamulla mieleen nuo otsikon sanat. Suotakoon meidän iloita Hänen voitostaan; ei etäältä kateellisena katsellen, vaan yhdessä iloita voitosta, jonka Hän hankki meille!

"Me saamme iloita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme kunniaksi. Herra täyttäköön kaikki sinun pyyntösi." Ps 20:6 KR-92

Uusi vuosi - "Riemuvuosi" - armon vuosi!

Luin tänä aamuna toivotuksen, joka tuntui mukavalta lukea:  "Niin tahtoo Jumala siunata sinullekin nyt alkavan vuoden ja tehdä siitä armon vuoden, riemuvuoden."  Näin toivotti uutta vuotta meillekin vuosikymmenten takaa Fredrik Wislöff kirjassaan Levähtäkää vähän.

Wislöffillä oli tekstinsä liitteenä osa tästä kohdasta, jonka Jeesus sanoi tarkoittavan itseään: "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta." Luuk. 4:18-19

Ei siis ihme, että otolliseksi sanottua vuotta voidaan nimetä myös riemuvuodeksi - vapautuksen vuodeksi! Wislöff nimittäin kirjoitti myös, että "Otollisella vuodella tarkoitetaan oikeastaan "riemuvuotta". Jeesus on tullut julistamaan iäistä riemuvuotta kaikille ihmisille."


Israelin kansalla oli ennen riemuvuosi. Se oli joka 50. vuosi. Sehän oli sellainen odotettu vapautuksen vuosi monin tavoin. Silloin mm. maansa myyneet saivat maansa takasin. Ja itsensä myyneet vapauden. Mutta meillä on Jeesuksessa joka vuosi riemuvuosi, armon vuosi. Ja joka päivä.

Rauha Siionille!

Päässäni soi heti aamusta: "Oi, rauha sulle Siion ja valo huoneisiis. Sun parastasi etsin ja liityn ystäviis. Jumalan seurakunta, sun eestäs rukoilen ja armon alttarille käyn kanssa pyhien." Sehän on virrestä. Vanhassa lapsuuteni virsikirjassa 213, säkeistöt 4 ja 5.

Hartauskirjan sitten avattuani, oli siellä tämmöinen jae:

"Kuulkaa! Vartijat kohottavat riemuhuudon, ja kaikki yhtyvät iloon, sillä omin silmin he näkevät, kuinka Herra palaa Siioniin. Puhjetkaa riemuun, te Jerusalemin rauniot, kaikki yhdessä iloitkaa! Herra on antanut kansalleen lohdutuksen, hän on lunastanut vapaaksi Jerusalemin." Jes. 52:8-9 KR-92


Näissähän oli selvästi jotakin samaa. Ja aika mahtavaa, kun ajattelee tuota että vartijoiden riemuntäyteisistä huudoista saadaan kuulla, että nyt se Herra tulee! Hän, jota on niin kovasti odotettu!

----
Kuvan valot olivat rukoushuoneemme isoissa ikkunoissa oven yllä kun oli joulutapahtuma "Matka ensimmäiseen jouluun" kolmena päivänä.

Siinä hetkessä oli paljon enemmän, kuin kirjoitettiin

"...Niin tämä avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin, hän nousi istumaan.

Ja Pietari ojensi hänelle kätensä ja nosti hänet seisomaan..."
Apt. 9:40-41

Mielestäni noiden kahden jakeen väliin sopinee ajatustauko, koska se hetki sisältää paljon.  Dorkas, tai Tabita, kuten Pietari häntä kutsui, nousi tavallista sikeämmästä "unesta". Se oli kuoleman unta.

Pietari oli tullut pyydettäessä tätä tapausta varten toiselta paikkakunnalta. Kun hän saapui paikalle, olivat siellä Dorkaksen ystävät heti känen "kimpussaan" esittelemässä tuolta ystävältään saamiaan lahjoja ja käsitöitä. Mutta Pietari halusi olla yksin. Kukaties häntä vähän hermostuttikin. Hän toimitti kaikki ulos siitä yläkerran huoneesta, jossa kuollut oli,  hautausta varten valmisteltuna. Pietarilla lienee ollut kiirekin tänne tullessaan, sillä ei hautausta  voinut kauaa odotella.

Mutta nyt Pietari on yksin kuolleen kanssa. Tai ei aivan yksin. Sillä tiesihän hän Herransa olevan hänen kanssaan.  Hän käy rukoilemaan. Sen sanoja ei meille ole kerrottu, mutta sitten hän sanoo: "Tabita, nouse ylös!". Onko hetken hiljaista? Emme tiedä, mutta Tabitan silmät alkavat liikkua ja hän avaa ne. Pietari näkee, että hänen rukouksensa on kuultu...

Mutta Tabita... Mitä hän ajattelee? Mitä sanoo? Hänen aukenevat silmänsä tavoittavat jonkun tuntemattoman vuoteen viereltä. Ehkä hän miettii, missä hän on? Kenties huone onkin tuttu, mutta kuka on tuo vieras mies tuossa? Mitä minulle tapahtui? Missä olen? Enkö ollut kuollut... mutta kuulin äänen, joka käski minun nousta...?

Ja nyt Pietarin käsi tarttuu Tabitan käteen ja nostaa tämän ylös, seisomaan. Tämä on ihme! Iloinen ihme! Ja he muistavat tämän hetken varmasti aina. Mutta nyt Pietari menee ovelle ja päästää sisään ystävättäret ja kaikki, jotka odottivat oven takana... Voi sitä riemun, ihmetyksen ja ilon kyyneleiden, naurun ja halausten määrää!

Emme me sitä osaa edes kuvitella, vaikka tässä  vähän yrittelin.

Toivon Jumala

"Mutta toivon Jumala

täyttäköön teidät

 kaikella ilolla ja rauhalla

uskossa, 

niin

että teillä olisi runsas toivo

Pyhän Hengen voiman kautta."

Room. 15:13

Tuo jae ilahdutti minua tänä aamuna. Toivoa on saatavissa. Hän voi antaa meille ilon, rauhan ja toivon. Vieläpä runsaan  toivon.  Tuo jae on kuin kehä.... Kun on toivoa, on helpommin koettavissa iloa ja rauhaakin. Iloa ja rauhaa kokiessa on toivoakin runsaammin. Emmehän me niitä voi itsestämme vain päättää ja ottaa. Mutta pyytää voimme - ja saada myös.

Siunausta, iloa, rauhaa ja toivoa sinun päivääsi!

"...tuntee juhla-aikojen riemun..."

Mieleeni tuli tällainen joku kohta juhla-aikojen riemusta. Rupesin etsimään sitä, mutta ei meinannut ensin löytyä, koska en muistanut sitä ihan oikein. Sitten tärppäsi.

"Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, 
ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra!"
Ps 89:16

Minulle tuo jakeen alkuosa puhui siitä, että olisi syytä myös tuntea joskus sitä juhla-aikojen riemuakin. Usein se juhlariemu jää kaiken arkisen ja ankean alle, kun sitä ei edes yritä juurikaan onkia sieltä esiin. Jumala itse on niitä juhla-aikoja elämään antanut. Monesti näkee nekin ikäänkuin vähän "turhana touhotuksena". Jospa sitä voisi oppia vähän juhlistamaan sitä arkeakin; niitä kohokohtia, joiden arvon taitaa monesti ymmärtää vasta jälkikäteen.

Jos jää odottelemaan juhlamieltä, ennenkuin alkaa mitenkään valmistella juhlaa, saa ehkä odottaa niin kauan, että juhla menee ohi. Juhla syntynee,  ei pelkästään niistä valmisteluista, vaan juhla itsessään saa kaiketi sen juhlamielenkin esiin.

---
Olin kirjoittanut tuon marraskuussa. Mutta nyt on taas juhla-aika käsillä, onhan pääsiäisviikko. Jeesuksen teossa meidän hyväksemme on kyllä juhlinnan aihetta! Silti se ei ole tärkeintä mitä silmillään näkee.  Olkoon sydämessämme juhlaa.

Jumala toteuttaa suunnitelmansa ajallaan

Nyt oli aika.

Ihmiset näkivät heissä vain vanhan pariskunnan; pappismies ja vaimonsa.

Tuo vanha pariskunta oli unelmoinut, odottanut, toivonut, rukoillut ja... pelännyt. Pelännyt sitä, ettei se toive kenties toteutuisikaan milloinkaan. He muistelivat Aabrahamia ja Saaraa, ja muita, jotka olivat saaneet kokea ihmeen. Kunpa heillekin voisi tapahtua niin. Ja niin he edelleen rukoilivat.

Sakariasta kirpaisi joka kerran, kun hän luki Makiaan kirjasta tätä kohtaa:  "Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi." (Mal. 4:5-6).  Hän mietti lukiessaan, milloin ja miten tuo mahtaisi tapahtua? Ja samalla häntä kirpaisi.  Siinähän puhuttiin isistä ja lapsista... Hän ei ollut isä. Olisiko hän sitä koskaan?

Tämä kaikki palautui hänen mieleensä siinä hetkessä, kun hän oli luuli olevansa  yksin siinä Herran edessä tekemässä työtään.Hän ei ollutkaan yksin. Hän sai kuulla ja nähdä enkelin. Hänen korvansa kuulivat enkelin sanomana jotain ihmeellistä, ja myös tutulta kuulostavaa; ja siinä oli myös jotain siitä, mikä häntä eniten aina oli kirpaissut:

 "Älä pelkää Sakarias; sillä sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes. Ja hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymisestään. Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta. Ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa tykö. Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä  ja voimassa, kääntääkseen isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan." (Luuk. 1:13-17)

Sakariaan suusta tuli tämän kuultuaan: "Kuinka minä tämän käsittäisin? Sillä minä olen vanha, ja minun vaimoni on iälliseksi tullut?" (Luuk. 1:18)

Tähän tuli enkelin suusta vastaus:  "Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja minä olen lähetetty puhumaan sinulle ja julistamaan tämän ilosanoman. Ja katso, sinä tulet mykäksi etkä kykene mitään puhumaan siihen päivään saakka, jona tämä tapahtuu, sentähden ettet uskonut minun sanojani,

jotka käyvät aikansa toteen." (Luuk. 1:19-20)

Muistiinmerkittyä

RAUHA ON SOLMITTU! SOTATILA ON OHITSE!


"... tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta..." kts. Kol. 1:20

"...niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu." kts. Jes. 6:6-7 (Hehkuva kivi)

"...Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi." Jes. 1:18 (käydään oikeutta)



Rauha on tullut!

"Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat..." Jes. 52:7

Voitto on saatu!

---

Yhdestä muistilappusestani. Voit katsoa koko jakeet tästä: Kol. 1:20, Jes. 6:6-7, Jes. 1:18, Jes. 52:7

Psalmi 32. Synnin tunnustaminen Jumalalle. Katumuspsalmi.

"Daavidin mietevirsi.

 Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty!

Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä!

 Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäväisestä valituksestani. 

Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; 

minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä. Sela.

Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja  tekojani;

 minä sanoin: 'Minä tunnustan Herralle rikokseni',

 ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.

Sentähden rukoilkoon sinua kaikki hurskaat aikana, jona sinut löytää voidaan. 

Vaikka suuret vedet tulvisivat, eivät ne heihin ulotu.

Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minut hädästä,

 sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla. Sela.

'Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; 

minä neuvon sinua, 

minun silmäni sinua vartioitsee.'

Älkää olko niinkuin järjettömät orhit ja muulit,

 joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan;

muutoin ne eivät sinua lähesty.

Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa,

 häntä ympäröitsee armo.

Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat,

 ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset."