Kun tuntuu, että on ihan valtava tarve...

Tarve uudelle voimalle, valolle, rohkaisulle, uudelle näkymälle - sellaisille, jotka Jumala antaa. Tiedän kyllä, että Hän auttaa päivittäin ja hetkittäin kaikenlaisissa tilanteissa. Aina vain emme itse ole oikein näkö-, kuulo- tai muuten havannointikykyisiä huomaamaan sitä huolenpitoa. Mutta antaisitko minulle, ja meille, muillekin, taas tänään kaikenlaista rohkaisua, iloa, voimaa, apua; mitä tiedät meidän tarvitsevan, odottavan kuin janoinen maa.!

Tavallaan tuon vihkoon kirjoittamisen jälkeen olleet aamulukemiset sopi noihin aamuajatuksiin: "Herra, teidän Jumalanne, on ollut teidän kanssanne, eikä teiltä ole puuttunut mitään." 5. Moos. 2:7 KR-92

Ja Paavalin sanoista: "Kaikessa osoitamme olevamme Jumalan palvelijoita. Me kestämme sitkeästi vaikeudet, vaivat ja ahdingot. ... (Olemme) murheellisia mutta aina iloisia. Olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi; meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken." 2. Kor. 6:4,10 KR-92

Aamulukemisiini oli merkattu lukuehdotukseksi myös: Joh. 20:11-18, josta voi lukea Marian ja Jeesuksen kohtaamisesta:

Marialle ei riittänyt kahden enkelin näkeminen. Eikä pelkkä Jeesuksen näkeminenkään vielä, koska hän ei tunnistanut Jeesusta nähdystä huolimatta. Ei edes Jeesuksen puheääni ensin saanut Mariaa tunnistamaan Jeesusta. Mutta kun Jeesus lausui hänen nimensä: "Maria." - hän tajusi! Ehkä mekin tarvitsemme joskus jotain samaa. Jokin siinä sanomisen tavassa oli tuttua.

Pullossa näkyy muuten... vihreä lehti🌿 ☀️ 

---

Vuosien takaa yksi vanha kirjoitus:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2020/05/yksitoikkoisuudessaan-vaihtelevien.html

Poissa sukunsa sijoilta

Jotenkin taas tänä aamuna nämä suvun sijoilta ja/tai lapsuuteni sijoilta etäällä, "poissa", olemiset tuli mieleen. Jotenkin lohduttavina koin vanhan Päivän Tunnussanan eilisen ja tämän päivän tarjolla olevat jakeet:

"Minä iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta."  Jes. 65:19 KR-92

Jeesuksen sanat: "Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää." Joh. 16:22 KR-92

"Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori, ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi." Ps. 71:17 KR-92

"Simeon otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: -- Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi." Luuk. 2:28-30 KR-92

---

Raamatussa puhutaan paljon suvusta. Siitä löytyy paljon jakeita. Myös tällainen: 

"Koska me siis olemme Jumalan sukua..." Apt. 17:29 KR-92  Ja tuohon jakeeseen oli viitteenä tämä (Jeesuksen sukuluettelosta): "tämän Enos, tämän Set, tämän Adam, tämän Jumala." Luuk. 3:38 KR-92

Siinä oli kyse, kuka on kenenkin isä. Huomioitava on, että ensimmäisen ihmisen isä oli Jumala! Siispä meidänkin jokaisen sukumme on Jumalasta lähtöisin... Aika huikeaa! Samalla lohduttava näkökohta; sillä silloinhan olemme aina "sukumme" sijoilla, olemme missä tahansa.

Vaikka meistä usein saattaa tuntua siltä, niinkuin eräs jae sanoo; Sananlaskuissa: "Kuin pesästään paennut lintu, on mies paossa kotipaikoiltaan." Snl 27:8 v. -33 käännös. Ja vuoden -92 käännös sanoo näin: "Kuin lintu, joka jättää pesänsä, on ihminen, joka lähtee omilta mailtaan." Snl. 27:8 KR-92  Olemme varmaan kaikki Jumalan edessä enemmän tai vähemmän, pesästämme lentoon lähteneitä poikasia, mutta tarkoitus on palata Isämme luo jälleen. Ihan jokaista odotetaan kotiin taas.

Pöydällä äitini äidinpuoleisen mummun tekemä liina:)

Kun aamulla alkoi mielessä soida... pääsiäisvirsi

"Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se, on Hengen viitoittama sen joka askele, se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien..." Virsi 77 ensimmäinen säe. Sitä aikanaan jo koulussa laulettiin...

No sitten tulin tähän pöydän ääreen, ja aloin Päivän Tunnussanasta lukea tälle päivälle merkittyjä jakeita. Sielläpä oli sitten muiden luettaviin merkittyjen joukossa myös jakeita kohdasta 2. Mooseksen kirja luku 15, jakeet 22-27. Ja siitä luemme nyt alun: 

"Mooses vei israelilaiset Kaislamerelle Surin autiomaahan, ja he vaelsivat siellä kolme päivää löytämättä vettä. Sitten he saapuivat Maraan, mutta he eivät voineet juoda Maran lähteen vettä, koska se oli kitkerää. Siitä syystä paikka olikin saanut nimekseen Mara."* 2. Moos. 15:1-2 KR-92  "*Nimi Mara merkitsee 'kitkerä'."

No kolme päivää toi mieleen Jeesuksen kolme päivää. Jeesuksen kolme päivää haudassa. Sitten siinä oli tuo vesi...  Jeesus on elävä vesi. Jeesus on myös kallio... Kalliosta saadun veden tapaus israelilaisten erämaavaelluksella kerrotaan luvussa 17, jakeissa 1-7. Kitkerä vesi tuolla luvun 15 jakeissa toi mieleen myös toisen asian, jossa puhutaan kitkerästä - ja juuri pääsiäisen yhteydessä. Kun alkujaan alkoi pääsiäisen vietto, se merkitsi pääsyä pois Egyptin orjuudesta. Silloin Jumala itse ohjeisti sen viettoon. Niitä ohjeita löytyy  luvusta 2. Moos. luku 12. Ja sieltä poimin tähän jotain:

"Syökää liha sinä yönä, syökää se avotulella paahdettuna, happamattoman leivän ja karvaiden yrttien kanssa... Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne.*... Tästä päivästä tulkoon teille muistopäivä. Viettäkää sitä Herran juhlana. Pitäkää tämä ikuisena säädöksenä sukupolvesta toiseen." 2. Moos. 12:8,13,14 "Hebrean sana pesah 'pääsiäinen' muistuttaa sanaa pasah 'mennä ohi', 'jättää väliin'."

Israelilaiset eivät olleet virheettömiä, mutta heidän puolestaan oli annettu uhri... Virheetön lammas. 

Kunkin perheen oli otettava lammas perhekuntaansa varten. Ja ohjeistuksissa oli myös se, että siitä lampaasta ei saatu: "rikkoa ainoatakaan luuta." 2. Moos. 12:46 KR-92 

Jeesukseen osoitti jo  kaikki tämä. Jeesukseen joka meidän puolestamme annettiin virheettömäksi uhrilampaaksi.

---

Virsi 77 "Käy yrttitarhasta polku..." Garl Gotthard Liander 1889, Suom. Martti Ruuth 1903.

https://virsikirja.fi/virsi-77-kay-yrttitarhasta-polku/

Joskus tällainen valittajakin... tajuaa kiittää.

(Tämän olin kirjoittanut su 31.3, mutta oli silloin jäänyt julkaisematta):

Nukuin vaihteeksi hyvin - ja se sai minut kiitosmielelle. Sen myötä huomasin toisenkin asian, josta tajusin sitten olla kiitollinen: olin muutama päivä sitten saanut korjatuksi yhden vaatekappaleen käyttökuntoiseksi.

Viime päivinä minulle on aiheuttanut pettymystä esim. se, että pääsiäisvalmisteluni jäivät hyvin olemattomaksi, siitä mitä olin ajatellut. (Joka sekin oli pientä ihan). Ja sellaista se nykyään yhä yleisemmin on, että vähäiset aioitutkin jäävät vain tekemättä. Ajatuksia ja suunnitelmia saattaa olla, mutta syystä tai toisesta ne eivät toteudu. Tulee pettymyksen tunteet itseen, ja olosuhteisiin. Ja varmasti Jumalaankin, vaikka sellaista ei tahdo ajatella. Siinä on kaiketi jotain samaa, kun lapset pettyvät vanhempiinsa, kun ei saada kaikkea  toivottua, tai saadaan jotain toisenlaista, kuin toivottiin ja luultiin.

Mutta nyt kuitenkin se kiitollisuus nosti hivenen päätään. Se mieleen tullut korjaushommakin. Tuli mieleen sekin, että Jumalakin - Isä - korjaa, opettaa, hoitaa meitä! 

Joskus vähitellen. Joskus kertaheitolla. Ja kotona ainakin sitten kaikki valmista, on ehjää ja kaunista. Usein kuitenkin täällä pikkuhiljaa korjaat; vähitellen, niinkuin mekin toimimme. 

Olihan sekin isoveljemme Jeesuksen sana, että mitä isä tekee, poika tekee samaa:) 

---

Luin sitten käyttämästäni vanhasta Päivän tunnussanasta jakeita. Jollakin tavalla nämäkin kuitenkin puhuivat sitä samaa...

"Kaukaisista maista saapuu minun temppelini rakentajia." Sak. 6:15 KR-92

"Jeesus Kristus liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen." Ef. 2:22 KR-92

Minun Isäni - ja teidän..." - Jeesuksen sanat!

"...minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo." Joh. 20:17 KR-92 

Mikä ihana muistutus tuo onkaan, jonka Jeesus sanoi: minun Isäni - ja teidän! 

"... minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö..." Joh. 20:17 KR-92 

"Jeesus saith unto her, Touch me not; for I am not yet ascended to my Father:  but go to my brethren, and say unto them, I ascend unto my Father, and your Father; and to my God, and your God." John. 20:17 KJV 

Jeesus itse seisoi heidän keskellään!

 

"Pääsiäisaterian valmistelu"

Otsikko, joka oli Raamatun väliotsikkona vilahti silmääni pääsiäistekstien välissä,  kun ihan muuta etsin kesken sen miettimisen, että tänään olisi taas kauppapäivä ja kauppalappukin kirjoitettava, että tietää mitä kaupasta taas tuo.

Olivatkohan Jeesuksen seurassa kulkevat jo ehtineet miettiä sellaista kysymystä, että missä ihmeessä he pääsiäisen viettävät? Jeesus ei ole sanonut siitä vielä mitään... Mutta sitten:

"Sitten tuli se happamattoman leivän päivä, jolloin pääsiäislammas oli teurastettava. Jeesus lähetti Pietarin ja Johanneksen kaupunkiin ja sanoi heille: "Menkää valmistamaan meille pääsiäisateria." He kysyivät: "Minne tahdot meidän valmistavan sen?" Hän sanoi: "Kun tulette kaupunkiin, teitä vastaan tulee vesiruukkua kantava mies. Seuratkaa häntä. Menkää siihen taloon, johon hän menee, ja sanokaa talon isännälle: 'Opettaja  kysyy sinulta, missä on huone, jossa hän voi syödä pääsiäisaterian opetuslastensa kanssa.' Isäntä osoittaa teille yläkerrasta suuren huoneen, jossa on kaikki järjestettynä. Valmistakaa sinne ateria." He lähtivät matkaan, ja kaikki kävi niin kuin Jeesus oli heille sanonut. He valmistivat pääsiäisaterian." Luuk. 22:7-13 KR-92 "Pääsiäisaterian valmistelu"

No nyt meidänkin edessämme on hetket, jolloin meidän  pitää - kenen enemmän, kenen vähemmän - miettiä pääsiäisen viettoa, ruokaa ja muuta. 

Mutta jos, ja kun, monenlaiset puutteet saattavat valmisteluissa tuntua, eikö ole lohdullista luettavaa  jakeissa, jotka tänä aamuna oli luettavissa  päivän sanassa:

"Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun tai sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä oli tulossa ; todellista on Kristuksen ruumis. Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla. Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte  tämän maailman mukaisesti  ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellusuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä." Kol. 2:26-23 KR-92 "Todellisuus ja sen varjo"

"Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. ...  

Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Gal. 5:1,13-14 KR-92 

Siunattua pääsiäisaikaa sinulle, ovatpa olosuhteesi millaiset tahansa!

"... kumosi... velkakirjan kaikkine määräyksineen..."

"Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen.

Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään, ja hänen yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi. Hän on kaikkien valtojen ja voimien pää.

Häneen teidät on yhdistänyt ympärileikkaus, joka ei ole ihmiskäsin tehty, Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois.

Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista.

Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi,

hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin.

Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan."

Kol. 2:8-15 KR-92

Aamun ylösnousun kirkkaus - Valo yltää tännekin

"Auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty. Herra on korkea yli kaikkien pakanakansain, yli taivasten kohoaa hänen kunniansa. 
Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme, joka korkealla asuu ja katsoo syvälle - taivaassa ja maassa? Hän, joka tomusta nostaa alhaisen..." Ps 113:3-6


Aamuheräämiseni, silmien avaaminen, katseen kääntäminen ulos: "Mitä! Koivujen latvat ja lähimäntyjen latvathan ovat jo valossa, näyttävät aivan keltaisilta - kuin kullatut." Se näytti ihanalta aamulta, kullatut latvat sinistä taivasta vasten. Yllätyin, että aurinko oli jo ehtinyt tähän meidänkin lähipuihin.
Ylösnoustuani, toisaalla talossa, talon eri laidalla, katse sinnepäin, mistä aurinko nousee; siellä oli harmaa metsä, jonka puiden välistä aurinko hieman pilkotti. "Tuolla se näkyy puiden välistä." Samoin pilkotti puiden välitse  avointa taivasta - mutta enimmän osan näkymästä veivät puut, vaikka se auringon siellä olokin ilahdutti. Yleisilme oli kuitenkin harmaa.

Toinen ikkuna - se ensimmäinen, oli kuin kuva siitä suuremmasta ylösnousta. Mikä ihana aamu, kun saa herätä kultaiseen aamun maan harmaudesta ja pimeydestä! Toinen, pimeämpi ikkunakin antaa jo viitettä siitä, että vaikka ollaan maan pimennoissa vielä - Valo on noussut ja yltää tännekin.

 Siunauttua päivää sinulle!

Kaikkihan tehtiin jo valmiiksi!

"Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä." Joh. 19:30

"Se on täytetty"!

"...Minun ei enää tarvitse orjailla lain vaatimusten alla, sillä hän, kallis välimieheni, on täyttänyt lain minun puolestani. Hänen työhönsä ei saa eikä voi lisätä mitään. Sillä pelastus on täytetty. Hänellä on annettava täydellinen pelastus epätäydellisellekin uskolle. Hän on hankkinut täyden lunastuksen sillekin, jolta puuttuu kaikki, mutta joka hädässään tulee hänen luokseen..." Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

"...Hän on kuitenkin tullut tähän maailmaan vain kerran, nyt aikojen lopulla, hävittääkseen synnin uhrillaan." Hepr. 9:26 KR-92

"Jumalan Karitsa hävitti koko maailman synnin uhrillaan. Siinä on meidän toivomme ja lohdutuksemme. Itse tahtoisimme kyllä pelastaa itsemme ja  maailmamme ja puunata ne puhtaaksi Herrallemme. Kaunis ajatus, vaan turha toivo. Pyrimme toki elämään niin, ettemme loukkaisi Jumalan Pyhää Henkeä tekemällä ehdoin tahdoin syntiä. Mutta on kokonaan eri asia perustaa pelastumisen toivonsa hyviin tekoihin kuin perustaa se  Jumalan Karitsaan, joka poisti synnit uhrillaan. Kun Jeesuksen sovitustyö saa olla uskonlepomme pohjana, me voimme iloiten palvella Herraa. Ei siksi, että pelastuisimme niiden tekojen tähden, vaan kiitoksena uskon lahjasta. Raskas taakka ja orjan työ saa vaihtua iloiseen palveluun ja Jumalan lasten vapauteen. Ovathan nämä kaksi olotilaa kuin yö ja päivä." Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa




Nuo tekstit ilahdutti minua tänä aamuna:) Kaikki on jo täytetty! Siinä on pääsiäisen sanoma!

Pimeys ja suuri valkeus

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus." Jes. 9:1

"Oli kolmas hetki, kun he hänet ristiinnaulitsivat..." Mark. 15:25

"Ja kuudennella hetkellä tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä  kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. 

Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: ""Eeli, Eeli, lama sabaktani?"

 Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"

 Mark. 15:33-34

Se oli hetki ennen suuren valkeuden tuloa.

Osallisena - Kuka pesee mitäkin...

"Pietari sanoi hänelle: "Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani ".  Jeesus vastasi hänelle: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani"."  Joh. 13:8

Pietarista oli varmaan pöyristyttävä ajatus, että Opettaja, Mestari ja Kuningas; Jeesus, alentuisi moiseen palvelijan hommaan. Hän varmaankin ajatteli, että enemmänkin hänen olisi kuulunut olla pesemässä Jeesuksen jalkoja. Ehkä hänelle tuli myös ajatus, että ainakin hänen olisi pitänyt pestä ensin itse enimmät liat jaloistaan, ennenkuin voisi antaa Jeesuksen koskea jalkoihinsa. Mutta Jeesus tahtoi tehdä puhdistustyön täysin itse. 

--

Jeesus sanoi toiminnallaan antaneensa esikuvan. Tästä pääsee lukemaan lisää tuosta tilanteesta ja mitä siinä sanottiin: Johannes luku 13.

Olikohan joku mennyt sinne edeltä?

Oli varhainen aamu. Kolme naista oli noussut ylös aikaisin. Niinhän he yleensäkin tekivät, mutta tämä aamu oli erilainen. He tuskin olivat stressaantuneina kovin hyvin nukkuneetkaan. Nyt he olivat jo matkalla erinäiset tarvikkeet mukanaan.

Kun he olivat aivan lähellä määränpäätään; haudallehan he olivat menossa, heille tuli siinä mieleen, että hautahan olisi suljettu. Kuka heille siihen aikaan aamusta haudan avaisi? Heillehän se oli mahdotonta, sillä hautahan oli suljettu hyvin suurella kivellä. Eivät heidän voimansa sen vierittämiseen riittäisi.

Kun he sitten nostivat silmänsä, siihen juuri puhumaansa ongelmaan, he näkivät, että hautahan oli jo auki. Joku olikin jo vierittänyt kiven pois. Olikohan joku mennyt haudalle ennen heitä, he miettivät.

Naiset astuivat varovasti siihen hämärään. He pelästyivät astuessaan hautaan sisään. Siellä todellakin istui joku. Joku, jota he eivät tunteneet. Se "joku" oli nuori mies valkeissa vaatteissa. Hän istui siinä oikeanpuoleisella penkillä.

Nuorukainen puhutteli heti pelästyneitä naisia. Hän sanoi ensimmäiseksi, etteivät pelkäisi. Sitten hän sanoi, että tiesi heidän etsivän Jeesusta, Nasaretilaista. Häntä, joka oli ristiinnaulittu. Hän sanoi, ettei Jeesus ollut siellä enää. Hän oli noussut ylös. Sitten tuo nuori mies kutsui naisia katsomaan paikkaa, jossa Jeesus oli maannut. Hän sanoi vielä heille, että veisivät sanaa eteenpäin, että Jeesus menee Galileaan ja siellä opetuslapset saisivat hänet nähdä. Ja Pietari mainittiin vielä ihan erikseen nimeltä niistä, joille se sana pitäisi toimittaa.

Naiset eivät saaneet sanaa suustaan. He olivat siihen aivan liian hämmentyneitä, jähmettyineitä pelosta. Nuorukaisen lakattua puhumasta, he juoksivat päätä pahkaa ulos haudasta. Kun he vihdoin hengästyneinä pysähtyivät, he kyselivät toisiltaan, että mitä se äskeinen oikein oli?!

Kysymykset risteilivät heidän päässään. He eivät tienneet mitä ajatella. He vapisivat vieläkin pelosta. Eivätkä he sanoneet kenellekään mitään.

Mutta vähitellen heidän järkyttyneeseen mieleensä alkoi tulla jotain uutta ja todellista; heillehän oli sanottu, että Jeesus oli noussut ylös! He alkoivat muistella tarkkaan, mitä haudalla tapahtui, ja mitä heille oli sanottu. Ja vähitellen naisten mielen tavoitti se ilo, mitä pitikin: se uskomaton oli tapahtunut, että Jeesus oli noussut ylös!

Mikä valtava ilon aihe se olikaan. Ja heidän mielessään alkoi kyteä toive saada nähdäkin hänet.

Ja sekin toive toteutui vielä. 

Kts. Mark. 16

"Älkää pelätkö" - Tulkaa katsomaan toista paikkaa...

"Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille: "Älkää te peljätkö; sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu. Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niinkuin hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa hän on maannut." Matt. 28:5-6

"Ja menkää kiiruusti, ja sanokaa hänen opetuslapsillensa, että hän on noussut kuolleista..." Matt. 28:7

Viipyilemme mieluummin seimen, tai jonkin muun, ääressä. Mutta enkelit kutsuivat katsomaan valmiiksi tehtyä työtä. Ristillä meidän edestämme kuollut Jeesus oli maannut haudassa kolme päivää. Mutta nyt hän oli noussut ylös. Hauta oli tyhjä. Sitä enkelit kutsuivat katsomaan. Meitäkin kutsutaan katsomaan sitä,  ajattelemaan, mitä se merkitsee meille: Rangaistuksemme kärsittiin jo. Meidän syntimme naulattiin ristille Jeesuksessa. Jeesus elää! Kun aurinko sinä aamuna nousi, kaikki oli toisin! 

Juhlan viimeisenä iltana

Pahoittelin mielessäni omaa saamattomuuttani pääsiäisvalmistelujen suhteen. Eivät ne ole milloinkaan kovin kummoisia olleet, mutta tänä vuonna mentiin siinä suhteessa taas alaspäin. Ruokapöytäänkin sain liinan aikaiseksi vasta viimeisenä pääsiäissunnuntaina. Voisin harmitella tässäkin montaa muutakin asiaa juhlan tiimoilta, mutta mieleeni tuli noita harmituksen aiheita miettiessäni tämä: "...tarpeellista on vähän, tai yksi ainoa..."

"...Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, 

mutta tarpeellisia on vähän, 

tahi yksi ainoa.

Maria on valinnut hyvän osan,

jota ei häneltä oteta pois."

Luuk.   10:41-42 

Tällä Jeesus tahtoi Martalle muistuttaa, että vähänkin riittää.  Raamattu tosin puhuu paljon valmistautumisesta pääsiäiseen ja ylipäänsä siitä, että olisi valmis juhlaan, juhla-pukua myöten. Se voi aiheuttaa ahdistusta, jos huomaa aina jäävänsä vajaaksi niillä kohdin. Mutta Jeesuksen juhliin antaa kutsuja itse puvun, eikä meidän tarvitse tarjota siellä mitään. Tärkeintä on se, mitä sydämessä on,  mitä Jeesukselta on meille annettu. Ja Jeesus on kutsunut meidät juhliin. Saamme osallistua niihin ilomielin.

"Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi:
"Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon." Joh. 7:37

Se ei ollut pelkkä tapahtuma

Jeesus sanoi:  "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"  Joh. 11:25-26

Ylösnousemus ei ollut vain tapahtuma. Jeesus sanoi, että HÄN on ylösnousemus. Ja elämä.

"...tuntee juhla-aikojen riemun..."

Mieleeni tuli tällainen joku kohta juhla-aikojen riemusta. Rupesin etsimään sitä, mutta ei meinannut ensin löytyä, koska en muistanut sitä ihan oikein. Sitten tärppäsi.

"Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, 
ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra!"
Ps 89:16

Minulle tuo jakeen alkuosa puhui siitä, että olisi syytä myös tuntea joskus sitä juhla-aikojen riemuakin. Usein se juhlariemu jää kaiken arkisen ja ankean alle, kun sitä ei edes yritä juurikaan onkia sieltä esiin. Jumala itse on niitä juhla-aikoja elämään antanut. Monesti näkee nekin ikäänkuin vähän "turhana touhotuksena". Jospa sitä voisi oppia vähän juhlistamaan sitä arkeakin; niitä kohokohtia, joiden arvon taitaa monesti ymmärtää vasta jälkikäteen.

Jos jää odottelemaan juhlamieltä, ennenkuin alkaa mitenkään valmistella juhlaa, saa ehkä odottaa niin kauan, että juhla menee ohi. Juhla syntynee,  ei pelkästään niistä valmisteluista, vaan juhla itsessään saa kaiketi sen juhlamielenkin esiin.

---
Olin kirjoittanut tuon marraskuussa. Mutta nyt on taas juhla-aika käsillä, onhan pääsiäisviikko. Jeesuksen teossa meidän hyväksemme on kyllä juhlinnan aihetta! Silti se ei ole tärkeintä mitä silmillään näkee.  Olkoon sydämessämme juhlaa.