Vesi - ja lähde. Elämä. Katse.

"Jumala, kaiken elämän lähde, ja Jeesus Kristus..." 1. Tim. 5:13 KR-92

Ei kannata hakata särkyviä säiliöitä, vettä pitämättömiä. kts. Jer. 2:13

Jeesus antaa elävää vettä; antaa tulla sen lähteen, elämän vettä kumpuamaan. kts. Joh. 4:14

---

"Mutta me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle,

JOTTA MYÖS JEESUKSEN ELÄMÄ TULISI NÄKYVIIN KUOLEVAISESSA RUUMIISSAMME."   2. Kor. 4:11 KR-92

"Meillä on sama uskon Henki, josta on kirjoitettu: "Minä uskon, ja siksi puhun." Niin mekin puhumme, koska uskomme." 2. Kor. 4:13 KR-92

"Me tiedämme, että hän, joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, herättää Jeesuksen tullessa meidätkin ja tuo meidät eteensä yhdessä teidän kanssanne." 2. Kor. 4:14 KR-92

---

 

"Mutta tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti." 2. Kor. 2:17-18 KR-92

Ajattele puuta - erilaisia puita...

Ajattele kaikenlaisia puita; siemenestä kasvuun lähtenyttä pientä tainta, vauhdilla kasvavia nuoria puita, voimansa tunnossa jykevänä seisovaa komeaa puuta. Ja samoin ajattele myrskytuulten piiskaamaa ja riepottelemaa puuta, puuta josta myrskyt ja lumikuormat ovat katkoneet oksia tai jopa latvan, tai sitä joka myrskyn ansiosta kallellaan nyt "seisoo" - kuitenkin elossa.  Kaikki ne ottavat elämänvoimansa vedestä - juurillaan. Juurilla, jotka ovat maassa piilossa, näkymättömissä tavallisimmin. Vesi, se elämänneste, piilossa, katseilta näkymättömissä; mutta sen vaikutus näkyy: puu on elossa! Näin siltikin, vaikka olosuhteet eivät aina ole kaikille puille suotuisat, ja kaikki kasvaminenkin voi olla niin hitaasti tapahtuvaa, että näyttää kuin mitään ei tapahtuisi... Mutta tapahtuu kuitenkin. Sen veden voimasta.

"Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan Jumalasta eikä meistä itsestämme.

 ...

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivä päivältä.

 ...

Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää aikansa mutta näkymätön ikuisesti." 2. Kor. 4:7,16,18 KR-92

---

(Mistä lähti nämä eilisen vihkotekstin ajatukseni: Wislöffin Levähtäkää vähän - kirjassa oli eilen ajatuksia puusta ja juurista, hedelmistä ja lehdistä, kuinka nekään eivät lakastu. Myös ajatuksia akanoista kuinka ne tuulessa lentävät, niillä ei ole juuria. Jakeena kirjassa oli Ps. 1:2-4)

Elämän juuri

Jeesuksen puheesta luetusta*, siitä, kuinka hän on viinipuu, Isä viinitarhuri ja me sen viinipuun oksat, tuli mieleen elokuva: Rakkauden pilvitarha. Se sijoittuu viinitilalle, aikakautena 40-luku ja sodan päättyminen. Nuori sotilas päätyy viinitilalle. Siinä vanhan sukutilan vanha isäntä selittää nuorelle miehelle tilan synnystä ja siitä sen viinitarhan juuresta. Se oli tuotu juurenpalasena taskussa - elävä juuri - ja siitä oli koko tila saanut alkunsa. Sitten elokuvassa tulee tilalle tulipalo, joka tuhoaa koko viiniviljelykset. Mutta se alkuperäinen pieni viinipuu seisoo etäämmällä kukkulalla. Nuori mies muistaa isoisän taannoin kertoman asian siitä juuresta. Hän kiskoo maasta palaneen viinipuun ja tuo sen isäntien luo ja kysyy heiltä, että voiko siinä olla vielä elämää jäljellä? Ja isäntä leikkaa puukollaan juurta, tutkiakseen sitä. Ja kas; juuressa on vielä elämää! Nuorimies saa kuulla sanat itselleen osoitettuina: "Se on sinun elämäsi juuri".

* Johanneksen evankeliumin luvusta 15 oli jakeita  siitä alusta aamulla luettavana.

Sanat eivät ole pelkkää puhetta...

Millaista viestintää?  Sanat ovat tärkeämpiä kuin usein tulee ajatelleeksikaan. Sanat muovaavat tekoja...

Mielestäni hyvä, sanojen suurta merkitystä selittävä, ja ajatuksia herättävä teksti, oli luettavissa Hebrew for christians -sivustolla: 'The Sanctity of our Words".  ("Sanojemme pyhyys" -teksti on siellä englanniksi, mutta sen voi kääntää koneella suomeksi, kuten itsekin  tein): https://hebrew4christians.com/Scripture/Parashah/Summaries/Matot/Vows/vows.html

Tekstissä oli mm. esimerkkinä lasinpuhaltaja siitä, miten Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen. Lasinpuhaltaja muovaa puhalluksellaan lasiin muodon. Jumalan luomis/puhaltamistyöstä jotkut viisaat olivat sanoneet, että Jumala puhalsi ihmiseen kyvyn ajatella ja puhua. Tuo ajatus oli kirjoituksessa, joka löytyy linkistä.

Tämän kuvan olen ottanut 80-luvulla, vierailulla Nuutajärven lasinpuhaltamossa. 

Minulle tuli jotenkin käsitettävämmäksi,  yllä  mainitun kirjoituksen luettuani, sanat Sanasta, joka on Johanneksen evankeliumin alussa. Sen luvun aloitus on ollut minulle aina ihmettelyn aihe, kun ole koskaan oikein käsittänyt, miksi siinä Jumalaa nimitetään niin. 

"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala."  Joh. 1:1

SANA puhalsi meihin omaa Henkeään... Omaa itseään! On se ihmeellistä!  Sen vuoksi meistä tuli eläviä, ja eläimistä eroavia. Olemme Jumalan kuvia! Ja siten niin arvokkaita, ettei järkemme sitä käsitä.

"Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi." Matt. 12:36-37

Armahtakoon Jumala meitä tässäkin!

"Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettava, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;" Fil. 3:8 

Ne puut... Se puu! ELÄMÄN PUU

Alussa oli paratiisissa muiden puiden lisäksi ne kaksi erityistä puuta: elämän puu, sekä hyvän ja pahantiedon puu. Mutta vain toinen niistä on myös sitten, kun on uusi taivas ja uusi maa. 

"Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää  ole." Ilm. 21:1 KR-92

"Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana  kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei ole enää kirouksen kahleissa..." Ilm. 22:1-3

Merta ei siis enää sitten ole. Mutta mitä muuta meille  tuttua on, tai ei ole, sitten kun Jumalan suunnitelmat käyvät täysin toteen? Aamun luettavista innostuneena etsin vähän lisää tietoa. On mielenkiintoista, että maailmamme alussa ja lopussa esiintyy samoja asioita... Mutta se loppu onkin uuden alku!

UUSI:

- Elämän puu.  (Ilm. 22:2)

- Elämän veden haarautuva virta (Ilm. 22:1-2)

- Valkea hääpuku (Ilm. 19:8)

- Babylonin  tuomio ja tuho (Ilm. 16,17,18)

- Uusi Jerusalem (Ilm. 21:2, Jes. 54, Jes. 60)

- Uusi taivas/uusi maa (Ilm. 21:1)

- Ikuinen valo - Herra! (Ilm.21:3, Jes. 60:19-20)

- Ei muuta temppeliä, kuin Herra itse! (Ilm. 21:22)

Vanha:

- Puut Eedenissä: Erityisesti puista mainitaan Elämän puu, sekä hyvän ja pahantiedon puu  (Ilm. 1. Moos. 2:9)

- Eedenistä haarautuivat joet: Pison, Gihon, Eufrat, Tigris (1. Moos. 2:10-14)

- Aadamin ja Eevan vaatteet; itsetehdyt lehdistä, sitten Jumalan nahasta tekemät  (1. Moos. 3:7,21)

- Babylonin torni, rakennettiin ihmisten halutessa omilla saavutuksillaan yltää taivaaseen (1. Moos. 11:2,4,9

- Jerusalemin kaupunki, rakennettu ja hävitetty ja jälleen rakennettu... Ps. 122, Jer. 9:9, Esra 1-6, Neh. 2-6, Luuk. 21)

- Nykyinen taivas ja maa (1. Moos. 2:1, Ilm. 21:1)

- Aurinko valona (Jes. 60:19, 1. Moos. 1:14,16)

- Jerusalemin temppeli ja sitä edelsi Ilmestysmaja (2. Moos. 26, 2. Aik. 3, 2. Aik. 28, Esra 6:14-15)

"... uusi Jerusalem..." Ilm. 21:2  

"... sillä kaikki entinen on kadonnut." Ilm. 21:4

"... "Uudeksi minä teen kaiken"..." Ilm. 21:5

Taikina - ja leipä

Löydetty taikina tehtiin leiväksi. Mutta kun se ei näyttänyt tutulta, eikä käyttäytynyt totutulla tavalla, sen päätettiin kelpaavan vain koristeeksi. Mutta sitten joku kuitenkin leikkasi siitä palasen. Sitten niin teki toinenkin. Se ei ollutkaan vain koriste, vaan käyttöön. Niinhän se alunalkaenkin oli syötäväksi tarkoitettu, se taikina, se leipä!

"Minä olen elävä leipä, joka taivaasta tuli alas: se joka tästä leivästä syö, hän elää ijankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, jonka minun pitää antaman maailman elämän edestä." Joh.6:51  Biblia 1776

---

Kuvan leivästä lisää tässä:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/12/jouluinen-koristeleipa.html

Mieluummin pelkästään pukisimme...

"Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä.

Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi." 2. Kor. 5:1-3 KR-92

Mutta:

"Me, jotka vielä asumme tässä majassa, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista.

Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen.

Olemme siis aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämmekin, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota. 

Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen. Mutta mielemme on turvallinen, vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo. Siksi myös pyrimme noudattamaan hänen mieltään, olimmepa jo perillä hänen luonaan tai vielä sieltä poissa." 

2. Kor. 5:4-9 KR-92