Paavali polvistui "Isän eteen". Miksi?

"Tästä syystä minä Paavali, joka olen Kristuksen Jeesuksen tahdosta vankina teidän vierasheimoisten tähden, polvistun Isän eteen." Ef. 3:1 KR-92

🧎

Olisiko se syy ollut tämä ihme:

"Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden." Ef. 2:1 KR-92

"Kuolleet" tehtiin eläviksi!

Sellainenhan on ihme. 

Me rikoksiimme ja synteihimme kuolleet olemme saaneet elämän.

"Jumalan lupaus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu." Ef. 2:4-5 KR-92

Siinä oli Jeesus. Siinä oli Isä! Siinä oli kaikki... Se oli järisyttävää.

Jeesus: "Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen."

Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" 

Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet."

Filippus sanoi hänelle: "Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä."

Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: 'Anna meidän nähdä Isä'?  Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni. Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden." Joh. 14:4-11 KR-92

Se oli järisyttävää. Siinä se kaikki, mitä haluttiin, silmien edessä! Mutta sitä oli vaikea heti uskolla omistaa, vaikka silmät näki; että meillekö tämä tässä tarjolla?  "Uskokaa minuun.."

Tuomas päivittelee, että emmehän me tiedä... Ja toinen, Filippus, että Isä pitäisi saada nähdä... Kumpaankin kysymykseen, toiveeseen, vaateeseen - oli vastaus jo siinä silmien edessä, silmin nähtävänä paikalla. Siinä oli Isä. Siinä oli Tie. Jeesus oli siinä. Samat vastaukset meillekin, meidän kysymyksiimme, kun haluaisimme saada jotain enemmän; saada nähdä, saada kuulla, saada tuntea... lisää uskoa. Siinä on Jeesus edessämme ja ympärillämme, siinä Hän on meissä; meidän uskomme kohde, meidän toivomme, meidän Isämme!

--

"Lisää meille uskoa..." 

"Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenkään verran, te voisitte..."

--

"Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen." Joh. 14:12-14 KR-92

 

Minua ihastutti tänä aamuna se huomio luetusta, että siinä tosiaan sanottiin, että se kaivattu Isän näkeminen oli jo tapahtunut - on paikalla siinä. Jeesus sitten - kysyy; liekö ollut hymynkare suupielessä, vai mikäkö ilme lie, että eikö häntä vielä tunneta muka, vaikka on jo yhdessä aika kauan kuljeskeltu?🌿🕊️😃 No, aika sokeitahan ja kuuroja me usein varmaan ollaan. Onneksi on Parantaja läsnä🫣☺️

Kuolevaisia - ja silti meissä vaikuttaa ELÄMÄ!

"Jeesus sanoi: "... Minä olen tie, totuus ja elämä..." Jakeessa Joh. 14:6 (v. -38 käännös.)

Entä mitä sanotaan meistä?

"Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi näkyviin kuolevaisessa ruumiissamme. Meissä siis tekee työtään kuolema, mutta teissä elämä. Meillä on sama uskon Henki, josta on kirjoitettu: "Minä uskon, ja siksi puhun." Niin mekin puhumme, koska uskomme. Me tiedämme, että hän, joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, herättää Jeesuksen tullessa meidätkin ja tuo meidät eteensä yhdessä teidän kanssanne."  2. Kor. 4:10-14 KR-92

---

Mieleeni oli tullut ennen noita luettuja jakeita; Hiskia, joka sai sairastuttuaan 15 vuotta lisäaikaa, koska itkien suri tulossa olevaa kuolemaansa, ja puhui siitä suruissaan Jumalalle. Hiskiasta voi lukea tämän tapauksen, 2. Kuningasten kirjan 20. luvusta. Koko luku, (tuosta linkistä v. 92 käännöksen mukaan):

https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/2KI.20

Jumala tietää, mikä, kumpi ajankohta, olisi ollut kenenkin kannalta parempi Hiskian kuoleman suhteen. Hän teki selviytymisensä jälkeen yhden päätöksen - varmaan iloissaan - jolla tuli olemaan merkittäviä vaikutuksia hänen jälkeensä tuleville.

"Tulee päivä, jolloin kaikki, mitä sinun talossasi on ja mitä jo isäsi ovat aikoinaan keränneet,viedään Babyloniaan. Mitään ei jää jäljelle, sanoo Herra. Sinun poikasi, omia jälkeläisiäsi viedään hovipalvelijoiksi Babylonian kuninkaan palatsiin." 2. Kun. 20:17-18 KR-92

"Hiskia vastasi Jesajalle: "Hyvä on Herran sana, jonka olet ilmoittanut." Itsekseen hän näet ajatteli: "Onhan sentään rauha ja vakaat olot minun päivinäni." 2. Kun. 20:19 KR-92

Mikä sen Babylonian "keissin" aiheutti? Babylonian kuningas - "Merodak-Bal-Adan" - oli lähettänyt - varmaankin ihan ystävällisyyttään - kirjeen ja lahjoja, kun oli kuullut tämän Hiskian parantumisen. Kuolettava sairaushan hänellä oli ollut. Lähettiläät Babyloniasta tulivat lahjoineen ja terveisineen. "Hiskia ilahtui lähettiläiden tulosta" ja näytti heille kaiken hienouden palatsissaan ynnä muualla. "Mitään ei jäänyt heille näyttämättä." Mutta tällä oli kaukaisiin aikoihin vaikutusta. Kaikki se rikkaus tultiin muistamaan aikanaan Babyloniassa...

---

Armahtakoon Jumala meitä itsekutakin; kuuntelemaan häntä ja suostumaan hänen suunnitelmiinsa - mitä ne sitten kenenkin kohdalla ovatkin!

Mutta armollista on, että Jumala voi kyllä virheistämmekin luoda jotain uutta ja hyvää; vaikka alkuun näyttäisi pahalta ja menetetyltä. Mistä me tiedämme, mitä kaikkia vaikutuksia sitten aikoinaan tuli olemaan  Babyloniassa sillä, että sinne tuli hebrealaisia, ja heidän mukanaan uskoa Jumalaan - siihen yhteen ja ainoaan taivaan ja maan Luojaan!👑✝️❣️

Jeesus sanoi kerran: "Te ette tiedä, mitä anotte...". Markus 10:39 

Ja me, rukouksessa: "Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa". Matteus 6:10

Siunatkoon sinua Herra💌🪽❤️

Tämmöistä täältä tänä aamuna. Jumala on meidän kanssamme kaikkina päivinä, niinkuin lupasi: 

"... minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti." Matteus 28:20

Johanneksen evankeliumin viimeisessä luvussa (luku 20), Jeesus sanoi - jopa kaksi kertaa opetuslapsilleen: "Rauha teille!" - ja näytti heille  haavoitetut kätensä ja kylkensä. Ne meidän vuoksemme saadut haavat❣️

Ihana jae! Jonka aina uudestaan haluaa kirjoittaa muistiin...

"Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon." Ps. 36:10 KR-92

- Vanhempi käännös: "... me näemme valkeuden."

Tuosta kuvasta tulee minulle mieleen: "Elämän puu", siksi kuva sai niin paljon sijaa tässä...🌟

Herra kuulee kurjien kaipauksen ja tarpeen

"Köyhät ja kurjat etsivät vettä,

mutta sitä ei ole, heidän kielensä

on janosta kuivettunut.

Minä, Herra, kuulen heitä,

minä, Israelin Jumala,

en heitä hylkää.

Paljaille kukkuloille

minä puhkaisen jokia,

notkelmiin lähteitä.

Autiomaan minä muutan

vesilammikoiksi ja

kuivan hietikon

lähteiden maaksi.

Minä istutan autiomaahan setrejä, akasioita ja myrttejä ja öljypuita, minä kasvatan arolle sypressejä, puksipuuta, vuorimäntyä, kaikkea rinnan, jotta he näkisivät ne ja tajuaisivat, että Herran käsi on tämän tehnyt, Israelin Pyhä tämän luonut." Jes. 41:17-20 KR-92

"... Sille, jolla on jano, minä annan 

lahjaksi vettä elämän veden lähteestä."

Ilm. 21:6 KR-92

Jeesus: "... Jos joku janoaa, niin tulkoon

minun tyköni ja juokoon." 

Joh. 7:37 (v. -38 käännös)

---

Jos kieli on janosta kuivettunut, kurkkukin on niin kuiva, että huutaminenkin on vaikeaa. Mutta: "Minä, Herra, kuulen heitä... en heitä hylkää." 

Vesi - ja lähde. Elämä. Katse.

"Jumala, kaiken elämän lähde, ja Jeesus Kristus..." 1. Tim. 5:13 KR-92

Ei kannata hakata särkyviä säiliöitä, vettä pitämättömiä. kts. Jer. 2:13

Jeesus antaa elävää vettä; antaa tulla sen lähteen, elämän vettä kumpuamaan. kts. Joh. 4:14

---

"Mutta me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle,

JOTTA MYÖS JEESUKSEN ELÄMÄ TULISI NÄKYVIIN KUOLEVAISESSA RUUMIISSAMME."   2. Kor. 4:11 KR-92

"Meillä on sama uskon Henki, josta on kirjoitettu: "Minä uskon, ja siksi puhun." Niin mekin puhumme, koska uskomme." 2. Kor. 4:13 KR-92

"Me tiedämme, että hän, joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, herättää Jeesuksen tullessa meidätkin ja tuo meidät eteensä yhdessä teidän kanssanne." 2. Kor. 4:14 KR-92

---

 

"Mutta tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti." 2. Kor. 2:17-18 KR-92

Ajattele puuta - erilaisia puita...

Ajattele kaikenlaisia puita; siemenestä kasvuun lähtenyttä pientä tainta, vauhdilla kasvavia nuoria puita, voimansa tunnossa jykevänä seisovaa komeaa puuta. Ja samoin ajattele myrskytuulten piiskaamaa ja riepottelemaa puuta, puuta josta myrskyt ja lumikuormat ovat katkoneet oksia tai jopa latvan, tai sitä joka myrskyn ansiosta kallellaan nyt "seisoo" - kuitenkin elossa.  Kaikki ne ottavat elämänvoimansa vedestä - juurillaan. Juurilla, jotka ovat maassa piilossa, näkymättömissä tavallisimmin. Vesi, se elämänneste, piilossa, katseilta näkymättömissä; mutta sen vaikutus näkyy: puu on elossa! Näin siltikin, vaikka olosuhteet eivät aina ole kaikille puille suotuisat, ja kaikki kasvaminenkin voi olla niin hitaasti tapahtuvaa, että näyttää kuin mitään ei tapahtuisi... Mutta tapahtuu kuitenkin. Sen veden voimasta.

"Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan Jumalasta eikä meistä itsestämme.

 ...

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivä päivältä.

 ...

Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää aikansa mutta näkymätön ikuisesti." 2. Kor. 4:7,16,18 KR-92

---

(Mistä lähti nämä eilisen vihkotekstin ajatukseni: Wislöffin Levähtäkää vähän - kirjassa oli eilen ajatuksia puusta ja juurista, hedelmistä ja lehdistä, kuinka nekään eivät lakastu. Myös ajatuksia akanoista kuinka ne tuulessa lentävät, niillä ei ole juuria. Jakeena kirjassa oli Ps. 1:2-4)

Elämän juuri

Jeesuksen puheesta luetusta*, siitä, kuinka hän on viinipuu, Isä viinitarhuri ja me sen viinipuun oksat, tuli mieleen elokuva: Rakkauden pilvitarha. Se sijoittuu viinitilalle, aikakautena 40-luku ja sodan päättyminen. Nuori sotilas päätyy viinitilalle. Siinä vanhan sukutilan vanha isäntä selittää nuorelle miehelle tilan synnystä ja siitä sen viinitarhan juuresta. Se oli tuotu juurenpalasena taskussa - elävä juuri - ja siitä oli koko tila saanut alkunsa. Sitten elokuvassa tulee tilalle tulipalo, joka tuhoaa koko viiniviljelykset. Mutta se alkuperäinen pieni viinipuu seisoo etäämmällä kukkulalla. Nuori mies muistaa isoisän taannoin kertoman asian siitä juuresta. Hän kiskoo maasta palaneen viinipuun ja tuo sen isäntien luo ja kysyy heiltä, että voiko siinä olla vielä elämää jäljellä? Ja isäntä leikkaa puukollaan juurta, tutkiakseen sitä. Ja kas; juuressa on vielä elämää! Nuorimies saa kuulla sanat itselleen osoitettuina: "Se on sinun elämäsi juuri".

* Johanneksen evankeliumin luvusta 15 oli jakeita  siitä alusta aamulla luettavana.

Sanat eivät ole pelkkää puhetta...

Millaista viestintää?  Sanat ovat tärkeämpiä kuin usein tulee ajatelleeksikaan. Sanat muovaavat tekoja...

Mielestäni hyvä, sanojen suurta merkitystä selittävä, ja ajatuksia herättävä teksti, oli luettavissa Hebrew for christians -sivustolla: 'The Sanctity of our Words".  ("Sanojemme pyhyys" -teksti on siellä englanniksi, mutta sen voi kääntää koneella suomeksi, kuten itsekin  tein): https://hebrew4christians.com/Scripture/Parashah/Summaries/Matot/Vows/vows.html

Tekstissä oli mm. esimerkkinä lasinpuhaltaja siitä, miten Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen. Lasinpuhaltaja muovaa puhalluksellaan lasiin muodon. Jumalan luomis/puhaltamistyöstä jotkut viisaat olivat sanoneet, että Jumala puhalsi ihmiseen kyvyn ajatella ja puhua. Tuo ajatus oli kirjoituksessa, joka löytyy linkistä.

Tämän kuvan olen ottanut 80-luvulla, vierailulla Nuutajärven lasinpuhaltamossa. 

Minulle tuli jotenkin käsitettävämmäksi,  yllä  mainitun kirjoituksen luettuani, sanat Sanasta, joka on Johanneksen evankeliumin alussa. Sen luvun aloitus on ollut minulle aina ihmettelyn aihe, kun ole koskaan oikein käsittänyt, miksi siinä Jumalaa nimitetään niin. 

"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala."  Joh. 1:1

SANA puhalsi meihin omaa Henkeään... Omaa itseään! On se ihmeellistä!  Sen vuoksi meistä tuli eläviä, ja eläimistä eroavia. Olemme Jumalan kuvia! Ja siten niin arvokkaita, ettei järkemme sitä käsitä.

"Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi." Matt. 12:36-37

Armahtakoon Jumala meitä tässäkin!

"Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettava, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;" Fil. 3:8 

Ne puut... Se puu! ELÄMÄN PUU

Alussa oli paratiisissa muiden puiden lisäksi ne kaksi erityistä puuta: elämän puu, sekä hyvän ja pahantiedon puu. Mutta vain toinen niistä on myös sitten, kun on uusi taivas ja uusi maa. 

"Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää  ole." Ilm. 21:1 KR-92

"Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana  kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei ole enää kirouksen kahleissa..." Ilm. 22:1-3

Merta ei siis enää sitten ole. Mutta mitä muuta meille  tuttua on, tai ei ole, sitten kun Jumalan suunnitelmat käyvät täysin toteen? Aamun luettavista innostuneena etsin vähän lisää tietoa. On mielenkiintoista, että maailmamme alussa ja lopussa esiintyy samoja asioita... Mutta se loppu onkin uuden alku!

UUSI:

- Elämän puu.  (Ilm. 22:2)

- Elämän veden haarautuva virta (Ilm. 22:1-2)

- Valkea hääpuku (Ilm. 19:8)

- Babylonin  tuomio ja tuho (Ilm. 16,17,18)

- Uusi Jerusalem (Ilm. 21:2, Jes. 54, Jes. 60)

- Uusi taivas/uusi maa (Ilm. 21:1)

- Ikuinen valo - Herra! (Ilm.21:3, Jes. 60:19-20)

- Ei muuta temppeliä, kuin Herra itse! (Ilm. 21:22)

Vanha:

- Puut Eedenissä: Erityisesti puista mainitaan Elämän puu, sekä hyvän ja pahantiedon puu  (Ilm. 1. Moos. 2:9)

- Eedenistä haarautuivat joet: Pison, Gihon, Eufrat, Tigris (1. Moos. 2:10-14)

- Aadamin ja Eevan vaatteet; itsetehdyt lehdistä, sitten Jumalan nahasta tekemät  (1. Moos. 3:7,21)

- Babylonin torni, rakennettiin ihmisten halutessa omilla saavutuksillaan yltää taivaaseen (1. Moos. 11:2,4,9

- Jerusalemin kaupunki, rakennettu ja hävitetty ja jälleen rakennettu... Ps. 122, Jer. 9:9, Esra 1-6, Neh. 2-6, Luuk. 21)

- Nykyinen taivas ja maa (1. Moos. 2:1, Ilm. 21:1)

- Aurinko valona (Jes. 60:19, 1. Moos. 1:14,16)

- Jerusalemin temppeli ja sitä edelsi Ilmestysmaja (2. Moos. 26, 2. Aik. 3, 2. Aik. 28, Esra 6:14-15)

"... uusi Jerusalem..." Ilm. 21:2  

"... sillä kaikki entinen on kadonnut." Ilm. 21:4

"... "Uudeksi minä teen kaiken"..." Ilm. 21:5

Taikina - ja leipä

Löydetty taikina tehtiin leiväksi. Mutta kun se ei näyttänyt tutulta, eikä käyttäytynyt totutulla tavalla, sen päätettiin kelpaavan vain koristeeksi. Mutta sitten joku kuitenkin leikkasi siitä palasen. Sitten niin teki toinenkin. Se ei ollutkaan vain koriste, vaan käyttöön. Niinhän se alunalkaenkin oli syötäväksi tarkoitettu, se taikina, se leipä!

"Minä olen elävä leipä, joka taivaasta tuli alas: se joka tästä leivästä syö, hän elää ijankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, jonka minun pitää antaman maailman elämän edestä." Joh.6:51  Biblia 1776

---

Kuvan leivästä lisää tässä:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/12/jouluinen-koristeleipa.html

Mieluummin pelkästään pukisimme...

"Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä.

Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi." 2. Kor. 5:1-3 KR-92

Mutta:

"Me, jotka vielä asumme tässä majassa, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista.

Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen.

Olemme siis aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämmekin, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota. 

Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen. Mutta mielemme on turvallinen, vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo. Siksi myös pyrimme noudattamaan hänen mieltään, olimmepa jo perillä hänen luonaan tai vielä sieltä poissa." 

2. Kor. 5:4-9 KR-92