Isoille myös

Tyttö luki äitinsä neulekirjan kannesta: 20 neulemallia pienille ei isoille. Sitten hän  meni näyttämään tekstiä siskolleen. Asia oli kuitenkin aivan päinvastoin, sillä kirjan kannessa luki: "...pienille & isoille." Yhdistävä merkki oli tehty sillätavoin, (juuri kuten tuossakin nyt näkyy), ettei hän sitä tunnistanut ja se näytti sanalta ei.

Taivaallinen tiekin on tarkoitettu pienille ja isoille. Isojen olisi osattava ottaa se vastaan lasten lailla - luottavaisena. Osaako isot?

Ja vaikka joku väittäisi, että se uskon asia on vain lapsille, älä sitä usko. Usko, että se on isoille ihan yhtälailla.

Sama tie

Muistelen sitä tietä, joka oli niin tasainen. Juuri hiekoitettu. Mutta tämä... Onko tämä  se sama tie?

Siinä on nyt kiviä. Sade on uurtanut siihen vakoja. Se on painunut kuopille ja "nimismiehenkiharat" kiusaavat sillä kulkijaa.

Onko tämä tosiaan se sama tie? On se. Sama se silti on.

Hän teki sen

Kiitos Jeesus, että kuolit puolestamme! Mitkään sanat, vaikka kuinka kauniita olisivat, eivät riitä kuvaamaan rakkautesi suuruutta. Eikä järkemme sitä koskaan käsitä. Joskus voimme pienen hitusen siitä tajuta.


                
                "Se on täytetty!"
                
                 

Sinun lunastustyösi on täytetty. Meidän ei enää tarvitse yrittää mitään täyttää, koska Sinä jo teit sen.

Kiusattujen auttaja

                     "Sillä sentähden,
                että hän itse on kärsinyt
                      ja ollut kiusattu, 
               voi hän kiusattuja auttaa."
                                                           Hebr. 2:18

Kasvu tapahtuu piilossa

Kun siemen pannaan maahan, ei maan pinnalla näy pitkään aikaan mitään. Kylväjä voi jo kyllästyä odottamaan ja ajattelee, ettei sieltä mitään nousekaan. Odottavan aika on pitkä - tässäkin. Joittenkin siementen itäminen vie paljon aikaa. Jotkut siemenet vaativat jopa kylmäkäsittelyn, ennenkuin ne voivat alkaa kasvaa. Ja toisinaan jopa valmiin juurakon kasvuun lähteminen voi olla yllättävän hidasta. Pitää kasvattaa niitä juuria ensin vedenottoa varten,  että voi alkaa kasvattaa näkyvää varttakin. Ja lopulta sitä hedelmääkin. Kuka nyt sitten minkäkinverran. Ja niitä hedelmiä ei kasvi itse syö...

"Ja kun kylvät, et kylvä sitä  vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai minkä muun tahansa. Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren".  1 Kor. 15:37-38

---

Näistä  ajatuksista  on pääosa  lastenleirin raamikselta napsittuja... Kuvassa muuten inkivääri. Juomanteosta oli jäänyt pala juurakkoa ja se laitettiin multaan. Tuo pienempi näkyvä osa oli siinä multaan laitettaessa, mutta se ei kasvanut yhtään. Pitkän ajan kuluttua mullasta pisti esiin uusi alku, jonka kasvun nopeus onkin sitten hämmästyttänyt meitä.

Et ole vahinko

Olimme lastenleirillä ja leirin johtaja luki eräänä aamuna Psalmin 139.  Siinähän on tärkeänä asiana se, että Jumala näki meidät jo idullamme ja kaikki päivämme olivat suunnitellut ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut!  Hän näki meidät jo silloin - ja näkee nytkin. Olemme sitten missä tahansa.

"...Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.

Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä? Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä;  jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi", niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus. 

Sillä sinä ole luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut."  Psalmista 139:1-16

Sittten myöhemmin samainen leirin johtaja toisessa tilanteessa korosti sitä seikkaa,  että kukaan ihminen ei ole vahinko, vaikka joku ihminen niin sanoisikin. Kaikki olemme olleet Jumalan suunnitelmissa jo kauan ennen kuin vanhempamme tiesivät meistä mitään. Ja jo paljon sitäkin aiemmin...

Väsyneenä

Jumalan lapsikin väsyy. Joskus niin, että käy vain makuulle ja nukkumaan, kun tuntuu ettei mitään jaksa. Jopa voimalliset Jumalan miehetkin väsyvät joskus. Niin kävi Eliallekin aikanaan. Hän oli juuri vähän aiemmin saanut nähdä suuria; kuinka tuli lankesi taivaasta hänen rukouksensa voimasta. Sitten hän sai kuulla, että kuningatar aikoo saada hänet hengiltä. Elia pakeni ja pakomatkansa päätepisteessä paneutui masentuneena nukkumaan, toivoen samalla kuolemaansa. Hän sai nukkua aikansa. Sitten hänet herätettiin. Enkeli herätti hänet ja käski hänen syödä. Ruokakin oli pantu valmiiksi viereen. Elia söi - ja paneutui uudestaan nukkumaan. Taas hän sai nukkua aikansa. Ja jälleen enkeli herätti hänet. Taas oli ruoka odottamassa. Niin vahvistui Elia.   Näin levänneenä ja ruokittuna Elia lähti matkaan, jonka päätteeksi hän asettui erääseen luolaan yöksi. Yhäkin hänellä oli mielessä masentavana se, kuinka hänen henkensä oli vaakalaudalla. Siellä hänelle puhui itse Jumala ja lähetti Elian  uusiin haasteisiin.

Kerrontaa Eliasta löytyy 1 Kuninkaiden kirjasta. Eikä Elian henkeä vienyt kuningatar, eikä kukaan muukaan ihminen. Hänen maallisen vaelluksensa loppu oli hyvin erikoinen ja se löytyy kohdasta 2 Kun. 2.

Suuri suku

Minulle esitettiin ruokapöydässä lapsen suusta kysymys; onko meillä suuri suku? Ajatuksissani käväisevät isännän ja minun eri sukuhaarat. Ja tulipa mieleen sukukokouskin, jossa kesällä kävimme. Pähkäilin mielessäni, että mitähän sukua tässä nyt tarkoitetaan ja mikä on paljon. Jostakin sukuhaarasta on sanottu, että on laaja suku. Mutisin vihdoin esiin epätietoisen vastaukseni. Sen tehtyäni totesin, että kysyjällä olikin itsellään jo vastaus valmiina: "Eikös kaikki ole meille sukua?" Tuumasin, että olihan se niinkin, mutta yleensä sukua ei ajatella niin laajasti... Mutta siinä ruokäpöydässä aloimme yhdessä miettiä.

Ihmissuku ja syntisten sukukunta - kaikki Eevan ja Aadamin jälkipolvet kuuluvat näihin. Kaikki vain eivät osallistu "sukuseurojen" toimintaan.  Kaikki ovat myös kutsutut siihen suureen "sukukokoukseen",  joka pidetään aikojen lopulla taivaassa. Tarkkaa ajankohtaa ei ole vielä ilmoitettu. Kaikki kutsutut eivät vain taida osallistua... Eiväthän kaikki edes tiedä vielä kuuluvansa syntisten sukuun ja siten olevansa kutsuttuja. Kutsujen jakajia tarvitaan siis lisää. Juhlajärjestelyt alkavat olla loppusuoralla ja kunhan kaikki on valmista, meidät noudetaan sinne! Sinne ei pääse omalla kyydillä...

"Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja",  joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa: te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen" ette olleet armahdetut", mutta nyt"olette armahdetut".  1 Piet. 2:9-10


---

Tämä teksti on monen vuoden takaa. Kirjoitin sen aikanaan seurakuntamme lehteen. Nyt tämä oli taas ajankohtainen, kun eilen olimme vuosien tauon jälkeen samaisen sukuseuran kokouksessa.

Muotoiltavana

Kun tehdään kenkiä, tarvitaan lestiä. Lesti on se, joka pitää puolivalmiin tekeleen kengän muotoisena, kunnes siitä tulee valmis kenkä. Kenkää korjatessakin lesti saattaa olla tarpeen.

               "...kunnes Kristus saa muodon teissä..."  Gal. 4:19