Ole luja ja rohkea!

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin."  Joos. 1:9

Matkamietteitä nro 2

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

Hän voisi halutessaan estää jokaisen kompastumisen, jokaisen kuoppaan lankeamisen, jokaisen pöheikköön tarttumisen ja ... jokaisen suonsilmään vajoamisen... Hän ei halunnut meille liian yksitoikkoista ja helppoa tietä. Ei pelkää suloista puutarhaa, jonka läpikotaisin koluttuamme haluaisimme lähteä seikkailemaan... Seikkailun me saimme. Usein liiankin jännittävän ja pelottavan tuntuisen.


Mutta - hän kulkee silmä tarkkana mukana koko ajan. Joskus hän antaa meidän kolhia itseämme. Joskus jonkun matka näyttää täysin pysähtyvän... Kenties loppu tulikin. Sille osuudelle. Mutta sen suuren virran yli meidät kannetaan - perille!

Matkamietteitä

Kuinka juutuin taas tähän tureikkoon? Eikö hänen pitänyt neuvoa minua matkalla; johdattaa minua? Miksi ei ole selkeitä tienviittoja risteyksissä?

Kumpi lieneekään osaamattomalle kulkijalle helpompaa; kulkea pelkkien tienviittojen perusteella vai sen matkaseurana, joka tuntee tien joka mutkan ja risteyksen. Ja jopa kuopat tiessä...

"Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää." Jes. 30:21

Kyllä hän kulkee kanssamme edelleen. Kyllä hän neuvoo meitä. Kyllä hän valvoo mihin astumme. Hän antaa meidän kuitenkin katsella missä polku kulkee....

Ystäväni kirjoitti muutama päivä sitten lapsuuden koulumatkoistaan aamun pimeässä. Kuinka hän pimeässä kuusikossa löysi polun katsomalla taivaalle. Siinä kohdalla missä näkyi kapea kaistale taivasta, siinä meni polku.

Vapautus heikkoudesta

"Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi, ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa." Luuk. 13:12-13


Tämä raamatunkohta on minulle merkityksellinen. Vuosia sitten olin menossa lääkäriin. Minä sain ennen sinne lähtöä luettavakseni tämän jakeen ja se antoi minulle toivoa ja uutta uskoa siinä hetkessä. Vaivani ei sitten enää minua kiusannutkaan, vaikka lääkäri ei sitä parantanut. Sen tähden tämä on niin merkityksellinen.

Tänä aamuna - Wislöffin Rukouskirjani tarjoili saman jakeen.  Siinä oli myös siitä, kuinka "tänä päivänä on lukuisia ihmisiä, jotka hengellisesti puhuen ovat heikkouden hengen vallassa. On helppoa kulkea tuijotttaen maahan ja tuntea itsensä elämän vaatimusten ja vaikeuksien nujertamaksi."  


Niin tuttua on... Ja sitten kirjoittaja jatkaa:

"Mutta sinä olet sama tänään kuin vaeltaessasi maan päällä..." 

Tulevaa hyvää

Tänä aamuna minua on ilahduttanut Ilmestyskirjasta lukemani jakeet:

"Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.

Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." Ilm. 21:1-4

"...Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi." Ilm. 21:6

Mestarin vastuulla tämäkin päivä

Emme tiedä aamulla, mitä päivä tuo tullessaan. Illalla olemme asiasta vähän viisaampia, kenties. Jos tämä päivä toisikin uusia pettymyksen  aiheita, kaiken Hän kantaa!

Me voimme hätäillä niin monenlaisten, meille tärkeiden, asioiden tähden, ja kysellä:

"Kuinka tässä näin kävi? Miten tämä on ymmärrettävä? Missä on se hyvä Jumala? Missä Hänen johdatuksensa? Voiko tästä muka löytää jotain hyvää?"

Ja pohdintamme jatkuu: "Miksi annat minun alkaa homman, mutta en saanut tehdä sitä loppuun? Miksi en saanut edes mahdollisuutta aloittaa, vaikka ideoita olisi vaikka muille jakaa ja osaisin homman?

Miksi en saanut mitään vastausta pyyntööni tai edes mieleeni rauhaa asian suhteen? Etkö Sinä kuule? Vai etkö Sinä tahdo auttaa minua?

Miksi minun täytyy olla aina yksin? 

Odotin  paljon enemmän... Tälläistäkö se vain olikin?"

Ja tätä rataa. Jokainen meistä löytää kyllä sisimmästään ne omat kysymyksensä. Ne joihin kaipaamme vastausta.

Kuitenkin... kaikesta siitä, minkä me ajattelemme olevan kenties pilalla... HÄN KANTAA VASTUUN!

                                                 Mestarin vastuun!

Eipä oppipoika tai -tyttö aina Mestaria ymmärrä.

Heikkoina

Tänä aamuna oli Juha Vähäsarjan kirjassa Lupaus kantaa, seuraava lohdullinen ajatus:

"Vahvat ylpeilevät vahvuudellaan, minä en sellaisesta tiedä mitään. Terveet ihailevat terveyttään, enkä siitäkään paljoa ymmärrä. Minua usko ei vapauttanut heikkoudesta eikä se tehnyt kurjasta vahvaa. Kuinka hyvältä tuntuvatkaan siksi Jumalan sanat, jotka hän palvelijansa Paavalin kynällä kirjoitti: "Minun armoni riittää sinulle." Vaikka en parane, sittenkin armo riittää. Vaikka en tule vahvaksi, se vieläkin riittää."  

Tekstiin liittyi seuraava jae (uudempi käännös):

"Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima." 2 Kor. 12:9

Yli kivikoitten ja upottavien soiden. Läpi pimeiden metsien...

"...Lävitse kaiken Hän sinut vie..."  (Juha Tapion laulusta)

"Vaikka joku välillä väsyykin, Kristus on aina läsnä, ojentaa apunsa ja sanoo: Nouse, lapseni, nouse! Ei ole mitään hätää, jatka taas, kaikesta on päästävä yli; lankeamatta se tuskin käy - varo vain, ettet jää makaamaan!" (Luther/Vähäsarjan kirjasta Lupaus kantaa)