Onko minulla malttia jäädä seisomaan Herrran eteen? Esitän asiani hänelle, mutta maltanko hiljaa kuunnella? Vai käännynkö ja kävelenkö pois, kun en kuullut mitään... kun en nähnyt mitään? Jospa minun pitäisi hiljentää ajatusteni sanat; hetkeksi kaikki kysymykseni, kaikki ehdotukseni, kaikki "kaupankäyntini" ja "jäädä seisomaan Herran eteen".
---
Jostain lukemastani kirjasta jäi tuo otsikon lause mieleeni pyörimään ja ylläolevia ajatuksia siitä syntyi. Sitten minun piti katsoa, että missä tilanteessa Aabrahamin oikein sanottiinkaan jääneen seisomaan Herran eteen:
Herra oli juuri kertonut aikeensa Sodoman ja Gomorran kaupungin suhteen. Aabraham pelästyi kuulemaansa ja jäi seisomaan Herran eteen. Enkelit lähtivät eteenpäin kohti kaupunkeja, jotka pian kohtaisivat tuhonsa... Aabrahan esitti Herralle mieltänsä vaivaavat asiat: Säästäisikö Herra kaupungin, jos löytäisi sieltä 50 vanhurskasta? Entä jos heitä olisikin vain 45... 30... 20... tai ... 10? Herra lupasi säästää paikan, jos löytyisi 10. Niitäkään ei löytynyt. Kuitenkin Herra järjesti Aabrahamin veljenpojan Lootin turvaan kaupungin tuholta.
Tästä Aabrahamin hetkestä kertoo raamattu kohdassa 1 Moos. 18:20-33
On ihana tietää että voi jäädä asioineen Herran eteen:) Aika usein se on kyllä aika hankalaa kun mielessä pyörii kaikki asiat, mutta on ihana tietää ettei tarvitse niitä itse kantaa:) T: Villasukkavihulainen
VastaaPoistaEi ole helppoa tosiaankaan malttaa mieltänsä ja rauhoittua, kun levottomana ajatukset risteilevät. Eipä niitä ajatuksia oikein itse pysty hillitsemään, mutta onneksi Isä kaiken tietää. Hän kaiken johtaa, vaikka me emme osaisi levollisia ollakaan ja ravaisimme levottomana edestakaisin.
Poista