Sen täytyy olla ihmeellinen hetki, kun...

Näissä Jesajan kirjan jakeissa välittyy se riemu, kun koetaan Jumalan suuria tekoja:

"... Mutta sinun taivaallesi  kohoaa aamunkoi, Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi. Niin kansat tulevat sinun valosi luo ja kuninkaat sinun aamunkoittoosi.

Nosta silmäsi, katso ympärillesi: he kaikki ovat kokoontuneet, he saapuvat, sinun poikasi, jotka tulevat kaukaa, sinun tyttäresi, joita sylissä kannetaan. 

Sinä näet tämän kaiken ja loistat ilosta, rajusti lyö sydämesi, rintasi avartuu, kun meren rikkaudet vyöryvät rannoillesi ja sinun käsiisi annetaan kansojen vauraus, kun sinut peittää kamelien paljous, Midianin ja Efan kamelintammojen vyöry.

Koko Saban väki saapuu, kultaa ja suitsuketta kantaen, ja he kaikki ylistävät Herraa. Kedarin laumat kerätään sinun luoksesi, Nebajotin pässit ovat sinun, niitä uhrataan otollisina uhreina minun alttarillani. Niin minä kirkastan asumukseni loiston.

Entä nuo, jotka kiitävät tänne kuin pilvi, kuin kyyhkyt lakkaansa - keitä he ovat? 

Kaukaisten rantojen alukset kerääntyvät, kärjessä Tarsisin-laivat. Ne tuovat poikasi kaukaa, tuovat heidän hopeansa ja kultansa Herran, sinun Jumalasi, nimen kunniaksi, kunniaksi Israelin Pyhälle. Hän antaa sinulle loiston ja mahdin.

Muukalaiset rakentavat sinun muurisi, heidän kuninkaansa palvelevat sinua. Vihassani olen sinua lyönyt, mutta rakkaudessani minä sinua armahdan.

----

 .... sillä Herra rakastaa sinua ja ottaa sinun maasi puolisokseen.

Niin kuin nuorukainen ottaa neidon vaimokseen, niin sinun lapsesi ottavat sinut omakseen, niin kuin sulhanen iloitsee morsiamestaan, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta."

Jesaja 60:2-10, 62:4-6

----

Ihastuin lukiessani lukua 60, jossa oli sitä iloa ja ihmetystä Jumalan ihmeellisistä teoista.  Jakeita oli silmään osunut "sattumalta", etsiessäni aamulukemisiin kuuluneita jakeita. Mutta jännä oli sitten sekin, että kun olin taitellut Raamatun sivuja löytääkseni sen "sattumalta" löydetyn paikan, olin taittanut ne niin, että kun jakeita kirjoittelin vihkoon, luulin tuossa yllä olevassa "taitekohdassa" että nuo luvun 62 jakeet ovat edelleen lukua 60! Se kun jatkui niin sopivana siinä. "Sattumalta" senkin  sitten huomasin. Sattumalta ei kuitenkaan Jumalan suunnitelmissa mikään tapahdu. Hänellä on kaikki valta.

Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä kaikista kansoista. Meidän on hyvä muistaa se - ja rukoilla, että Jeesuksen Golgatalla tekemä työ tulisi valoksi kaikkialla. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen." Niin on Jumala nähnyt asian hyväksi järjestää, että viaton uhri kuoli meidän syntisten edestä. Itse emme pysty itseämme pelastamaan millään konstilla - ei millään muulla, kuin Jeesuksen työn ottamalla vastaan annettuna armona - lahjana! Siinä oli rakkaus❣️ Ei siinä, että me rakastimme häntä, vaan Hän meitä🌟

Kuvituksena tässä v. 2000 tekemäni piirros, johon olin mallin ottanut postikortista.

Lohdullinen, parantava sana

"Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypittte riemusta kuin vasikat laitumella." 

Malakia 3:20 KR-92

Ihmeellinen kaupunki!

"Ja kaupungin nimi on tästedes oleva: "Herra on täällä." Hes. 48:55 KR-92

Tämäkin aihe oli alunalkaen Wislöffin Levähtäkää vähän -kirjasta. Siinä hän sanoi, että nuo ovat Hesekielin kirjan viimeiset sanat. Sitten hän mietti sen kaupungin ihmeellisyyttä. Ja toden totta, ihmeellistä se olisi asua sellaisessa kaupungissa, jossa sen valtias olisi Herra itse!

Millaista se olisikaan jos kaikilla kaupungin asukkailla olisi sama päämäärä: palvella Herraa! Se vaikuttaisi monella tavalla kaikkeen; silloinkin vaikka kaikissa meissä, joka ihmisessä,  vajavaisuuskin vielä asuisi. Mutta meillä olisi silti jokaisella apunamme ja silmiemme edessä Kuningas, jonka halu olisi auttaa jokaista alaistaan. Ja asukkaiden halu olisi olla Kuninkaalle mieliksi, ja hyviä lähimmäisiä toisille - siltikin, vaikka se vajavuus meissä yhä vielä olisi. Millaiset vaikutukset sillä kaikella olisikin! Se olisi kuin jatkuva kesä, jatkuva valo, melkein kuin taivas tai paratiisi, jossa saisimme elää.

Mutta siltikin; vaikka ihan noin ei nyt ole, että jokainen palvelisi Herraa, saamme kuitenkin  Herran omina olla nytkin jo ikäänkuin taivaan esikartanossa, Hänen maillaan; koska Jeesus on luvannut olla meidän kanssamme aina - "joka päivä maailman loppuun asti". Kuninkaan oma Poika kanssamme, kaikissa ahdingoissammekin! Siltikin siinä vierellä ihan, vaikka olisimme useimmiten kuin kuuroja, sokeita, ja tunnottomia havaitsemaan sitä. Meitä rampojaja ja väsyneitäkin jaksaa taluttaa, tai jopa kantaa perille asti. 

---

"Vain lyhyt aika enää, ja Libnonin  vuoret muuttuvat hedelmätarhaksi, ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, sokeat pääsevät synkästä pimeydestä ja heidän silmänsä näkevät. Kurjat riemuitsevat jälkeen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä." Jesaja 29:17-19 KR-92

(Olin eilen kirjoittanut vihkoon tuosta kaupungista. Tänään oli luettavissa tämä Jesajan kirjan kohta.)

"... näimme hänen tähtensä itäisillä mailla.." Matt. 2:2 

Rohkaisua antava sana - ja mitä illalla vielä oli...

"Minä tiedän, missä sinä asut." Ilm. 2:13 

Luin tuon kohdan (on alkuosa jakeesta) Fredrik Wislöffin rukouskirjasta* tälle päivälle annettuna jakeena. Wislöff mietti siinä, että millaisella tarkkuudella se tietäminen on. Se on paikan ja talon tarkkuudella. Jopa ne huoneet on tiedossa, joissa puuhaillaan. Niihin paikkoihin on Jumalan katse suunnattu koko ajan. Hän tietää muutosten ajatkin. Ja lopulta, senkin hetken, jolloin on sinne oikeaan kotiin muuton aika. Paikkoja valmistellaan siellä. - "Mutta siihen mennessä hän tarkalleen tietää, missä sinä asut ja millaiset olosuhteesi ovat." - Sitten Wislöff vielä muistutti, ettei sitä ainoastaan tiedetä, missä asutaan, vaan tahdotaan tulla sinne asumaan kanssamme! Ja se kanssa-asukas tuo mukanaan voimansa ja armonsa...

---

*Levähtäkää vähän/Fredrik Wislöf/Sana vuoden joka päivälle. Suomen Lähetysseuran julkaisu/Kirjaneliö 1985. Suomennos Signild Tennberg.

---

Ja illalla tämä aihe jatkuu: Oltiin menty jo niinkuin nukkumaan, kun huomattiin kaihtimen raosta, että pientä valonkajastusta näkyy sieltä. Ihmeteltiin, että onko siellä ulkovalot? No ei ollut. Oli autossa valot... Eilen sillä viimeksi ajeltiin, tänään ei ollenkaan. Isäntä kävi sitten kokeilemassa, että käynnistyykö auto. Ei käynnistyt, jotain ääntä vain piti. Siinäpä sitä oli taas tälle illalle. Nyt ei se unikaan taida ihan tulla justiinsa. Mutta... tuohon aamun tekstiin viitaten, tämäkin siis on tuolla "yläkerroksessa" kyllä nähty, ja tiedetty kuinka tämäkin asia taas selvitetään. Huomisaamuna olisi ollut kyytimiselle tarvetta, joita ei voida ajella, ellei ihmettä tapahdu ja auto käynnisty kuitenkin. Aikomus olisi kuitenkin laittaa auto lämmitykseen aamulla, ja katsotaan sitten. Saa rukoilla, kiitos!  Mutta niin siis tuokin asia nähtiin.

---

Aamulla 19.12. klo 7.00 kirjoitan tässä: KIITOSAIHE! AUTO KÄYNNISTYI🌟

Saamme iloita! - Ja aamun sekaannus..

"... Mutta sinä, sinä iloitset Herrasta, Israelin Pyhä on sinun ylpeytesi." Jes. 41:16 KR-92

"Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen." Room. 5:11 KR-92

Olipas "hassu juttu"... Olin vahingossa lueskellut päivän tunnussanasta jakeita väärältä kuukaudelta. No, iloitsen nyt niistä sitten:) 

Mutta jännä juttu oli vielä se, että kun nousin ylös tänä aamuna klo 7 aikaan, ihmettelin keittiöön hiippaillessani, että eikö ikkunoissa pitäisi näkyä täysin mustaa; ei kai siellä pitäisi kajastaa vielä ollenkaan valoa? Sitten huomasin keittiön ikkunasta kuun. Se siellä kajasti. Aloin tavoitella sitä valoa kameralla, pimeäasetuksella. Siinä piti odottaa kuvan valmistumista liikkumatta. Ja kun se oli valmis, sitä ei heti tiennyt, että mitä siitä tuli, ennenkuin katsoi siitä, missä valmiit kuvat yleensäkin näkyy. Kännykällä siis kuvasin. Olin kuvitellut, etten ehkä saanut mitään muuta kuin mustaa. Mutta olihan siellä ihan kuvia, joissa näkyi se valon vaikutus. Ja iloitsin niistä kuvista:)

Jotakin tähän aamuun

"Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä. Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi. Me, jotka asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista. Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen." 2. Kor. 5:1-5

"Puretaan" ja "huokailemme ahdistuneina". Sitähän tämä elämä on. Rakennetaan, korjaillaan ja puretaankin. Ja tehdään uutta. Jos ihmisten rakentamat rakennukset osaisivat puhua, nekin varmaan huokailisivat ja huutaisivatkin, kun niin koville jo korjailu voisi ottaa, saati purku. Jokainen "lauta" tai "tiili" tai "laatta", jota irrotetaan, tuntuu, sattuu. Mutta kun sitä uutta rakennusta ei voi pystyttää ennen tämän vanhan purkua. Jotkut puretaan nopeasti, toisten purku voi olla hitaampaa, mutta kummallakaan ei ole ihan helppoa. Mutta rakentaja tietää, mitä tekee meidän jokaisen kanssa. Jokainen "telttamaja" ja "rakennus - jokainen ihminen - on Hänelle niin tuttu ja rakas! 

Siunatkoon ja vahvistakoon sinua, meitä itsekutakin; Herramme Jeesus Kristus, joka rakastaa meitä❣️

---

Tuo Raamatunkohta oli luettavissani jokunen aamu sitten. Vihkoonikin kirjoitin silloin siitä. 

Kun minä jokaisen asiani kanssa...

Tänä aamupäivänä - ja pitkin päivää...

Kun minä huokaisen asiani sinulle, sinä muistutat jo aiemmin sanotusta lupauksesta:

"Jo ennenkuin he rukoilevat, minä jo vastaan..."

"minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen."

"Älkää olko huolissanne mistään..."

Niin ei minun sitten tarvitsisi olla huolissani siitäkään, mikä juuri nyt mielessä on... Saisin olla luottavaisin mielin, että asia on hoidossa, vaikka en itse tiedä, miten se asia tapahtuu.

"Älä arkana pälyile ympärillesi, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä."

Hän armollansa niinkuin auringolla, kirkastaa ja kaunistaa sen, mikä muutoin näyttää synkältä silmillemme.

---

Tekstit lähes kaikki kirjoitettu tänään autossa istuessa. Kaikki kuvat myös samalla matkalla autossa istuessa otettuja.

Ilahduttava, rohkaiseva teksti Fredrik Wislöffin Levähtäkää vähän -kirjassa

Jakeena oli tämä: "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa." Ef. 1:3 

On jo siunannut...! 

Paras olisi suoraan Fredrik Wislöffin kirjasta*  lukea, kenellä se kirja sattuu olemaan. (Kyseessä oli teksti joulukuun 1. päivältä; jolloin sen luin.) Mutta jos se ei ole mahdollista, tässä on vähän selitystä siitä minua ilahduttaneesta tekstistä. Fredrik Wislöff kirjoitti, että  tuossa jakeessa -  "on kolme totuutta, jotka tekevät sen niin käsittämättömän rikkaaksi ja ihanaksi."

Ja mitähän ne sitten ovat? "Hän on siunannut meitä." Hän on sen jo tehnyt. Se on totta jo nyt. Se omistetaan jo nyt.  "Kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa." Ei mitään rippusia tai pisaroita siitä, vaan valtava rikkaus. Siihen on omistusoikeus Kristuksessa. Emme ole köyhiä. Emme aavistakaan, millainen valtava omaisuus meillä on; ja silti se on meidän! "Taivaallisissa." Se rikkaus siirtää  meidät ikäänkuin jo nyt taivaaseen. Taivas on meidän. Elän Kristuksessa jo siellä.

Ja kirjassaan Wislöff päättää ihanat huomionsa siihen,  että "Ylistetty olkoon Jumala."  Voi kuvitella, että hänellä on ollut ihana hetki Jumalan Sanan kanssa, kun hän on nuo huomiot tehnyt. 

Ihastuttakoon samat löydöt meitäkin❤️

---

*Kirja: Fredrik Wislöff / Levähtäkää vähän. Sana vuoden jokaiselle päivälle. Suomen Lähetysseuran julkaisu/Kirjaneliö. Vaaleakantinen kirja, joka minulla nyt pöydällä edessäni on; on 20. painos vuodelta 1985. Näitä on monennäköisillä kansilla, kun kirja on ollut lukijoiden suosikki monia vuosikymmeniä. Norjankielinen alkuteos on vuodelta 1935: "Hvil eder litt". Suomentanut Signild Tennberg.

Rukous

Jeesus, lue sinä suoraan meidän sydämestämme ne kaikki asiat - kuin autoista vikakoodit, joita emme itse osaa tai jaksa selvittää, kenellekään puhua, edes sinulle luetella. Sinä tiedät kaikki.

Olemme tässä isännän kanssa autossa nytkin. Isännällä onkin usein tapana ajoon lähtiessä lyhyesti rukoilla tehtävän matkan puolesta. Ja minäkin saatan jonkun asian siihen joskus sanoa, vaikka en ole ollenkaan tottunut ääneen rukoilemaan. Mieluummin omassa mielessä vain. Mutta tänäkin aamuna taas erinäiset asiat kolkuttelevat mieleen sisäänpääsyä ja levottomuutta aiheuttamaan. Tuo ylläoleva rukouksen tapainen tuli vielä mieleen meidän jo tuonne ylöspäin esitettyjen lyhyiden pyyntöjen jälkeen. Aina ei jaksa kaikkea luetella edes Jeesukselle, mutta hänhän kyllä näkee ne ja kuulee ne sydämessämme kyllä.

Siunatkoon Herra sinun päiväsi!

---

Lisäänpä vielä vähän. Elämä tuntuu oikeasti kuin joltakin matkalta. (Varsinkin jos elämässä kaikki ei ole niin kivaa. Jos kaikki on ihanaa, ja oman mielen mukaan, ei asiaa tulee edes ajatelleeksi, kun on niin kiva mennä vaan eteenpäin.) Mutta erilaisissa ahdinkojen koleikoissa; aamulla saa pyytää voimia alkavaan päivään, ja illalla taas kiittää avusta, että sekin päivä on selvitty ja apua saatu. Vähän samanlaista vuodenkierron kanssa. Nyt saa olla tyytyväinen siihen, että ollaan jo tähän asti päästy tässä harmaassa vuodenajassa. Kohta alkaa taas päivien pidentymisen, ja lisääntyvän valon aika🌟