Rohkaisua antava sana - ja mitä illalla vielä oli...

"Minä tiedän, missä sinä asut." Ilm. 2:13 

Luin tuon kohdan (on alkuosa jakeesta) Fredrik Wislöffin rukouskirjasta* tälle päivälle annettuna jakeena. Wislöff mietti siinä, että millaisella tarkkuudella se tietäminen on. Se on paikan ja talon tarkkuudella. Jopa ne huoneet on tiedossa, joissa puuhaillaan. Niihin paikkoihin on Jumalan katse suunnattu koko ajan. Hän tietää muutosten ajatkin. Ja lopulta, senkin hetken, jolloin on sinne oikeaan kotiin muuton aika. Paikkoja valmistellaan siellä. - "Mutta siihen mennessä hän tarkalleen tietää, missä sinä asut ja millaiset olosuhteesi ovat." - Sitten Wislöff vielä muistutti, ettei sitä ainoastaan tiedetä, missä asutaan, vaan tahdotaan tulla sinne asumaan kanssamme! Ja se kanssa-asukas tuo mukanaan voimansa ja armonsa...

---

*Levähtäkää vähän/Fredrik Wislöf/Sana vuoden joka päivälle. Suomen Lähetysseuran julkaisu/Kirjaneliö 1985. Suomennos Signild Tennberg.

---

Ja illalla tämä aihe jatkuu: Oltiin menty jo niinkuin nukkumaan, kun huomattiin kaihtimen raosta, että pientä valonkajastusta näkyy sieltä. Ihmeteltiin, että onko siellä ulkovalot? No ei ollut. Oli autossa valot... Eilen sillä viimeksi ajeltiin, tänään ei ollenkaan. Isäntä kävi sitten kokeilemassa, että käynnistyykö auto. Ei käynnistyt, jotain ääntä vain piti. Siinäpä sitä oli taas tälle illalle. Nyt ei se unikaan taida ihan tulla justiinsa. Mutta... tuohon aamun tekstiin viitaten, tämäkin siis on tuolla "yläkerroksessa" kyllä nähty, ja tiedetty kuinka tämäkin asia taas selvitetään. Huomisaamuna olisi ollut kyytimiselle tarvetta, joita ei voida ajella, ellei ihmettä tapahdu ja auto käynnisty kuitenkin. Aikomus olisi kuitenkin laittaa auto lämmitykseen aamulla, ja katsotaan sitten. Saa rukoilla, kiitos!  Mutta niin siis tuokin asia nähtiin.

---

Aamulla 19.12. klo 7.00 kirjoitan tässä: KIITOSAIHE! AUTO KÄYNNISTYI🌟